Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

Happy 2018 everyone!

Uusi vuosi kaksituhattakahdeksantoista on täällä! On aina ilo herätä uuden vuoden ensimmäiseen aamuun, kun takana ovat onnistuneet bileet ja kasa konfetteja lattialla muistuttumassa illan juhlahetkistä. Vuoden vaihtumisen lisäksi korkkasimme myös mieheni synttärijuhlakauden alkaneeksi ja näitä pyöreitä tullaan juhlimaan vielä monen monta kertaa. Koska miksi ei. Tässä kuitenkin vähän tunnelmapaloja eiliseltä. Ihan superia uutta vuotta just sinulle!




Nameriikka forever



Miltähän tuntuisi ostaa vain menolippu, eikä paluuta lainkaan? En ole itse koskaan ollut niin rohkea, että olisin jättänyt paluulentoni ostamatta. Toki monesti (lähes aina) reissuillani toivon että sen paluulipun voisi vaan unohtaa, jättää käyttämättä tai että jättimäisen tulivuoren purkauksen tuottama savupilvi estäisi paluuni ainakin muutamaksi lisäpäiväksi... Mutta nytpäs tiedän yhden, joka tietää miltä se tuntuu, mun ystävä Maria! Tämän rohkean ja söpön mimmin läksiäisiä vietimme eilen, lauantaina. Ja koska olemme tavanneet Amerikka-kerhon kautta, oli muiden juhliin osallistuvien kesken kuin itsestään selvää että amerikka-teemalla mennään.


Ei kai voi mennä pahasti pieleen jos menussa on itse tehdyt burgerit ja lemonade, sekä jätski-suklaa-cupcakes-vaahtokarkki-herkut jälkkäriksi. Kaikki kantoivat ihanasti kortensa kekoon herkkupöytään ja sain ilon ja kunnian hostata läksärit meillä. Rakastan niin juhlia ja niiden järjestämistä! Ja ehkä suurin kunnia jonka olen hetkeen kuullut, oli se kun Kea kiljahti eteiseen tullessaan että täällähän tuoksuu ihan In-N-Outilta! Amen to that. Hykertelin tätä ensimmäisenä tänä aamuna...koska In-N-Out, hel-lo!

Älkää muuten ihmetelkö, jos nämä ameriikka-fiilistelyt saattaa näyttää äkkiseltään övereille. Noh, ehkä ne tosissaan näyttävätkin, hahaha. Mutta kuten puhuttiin eilen, mielummin överit kuin vajarit.
Meidän SURPRISE-huudot onnistui nappiin ja juhlakalu sai syleilyynsä amerikanlipun, koska kaikkien meidän tiet, unelmat ja reissut vievät aina lopulta Ameriikkaan. Niin myös toivottavasti tämän rohkean seikkailijan!


Nameriikkalaisia alias Namelaisia eli Amerikka-faneja luokkakuvassa suosikkimaan lippuun kietoutuneena: Ihanat Milla, Inka, minä, Ulla, seikkailija Maria, Kea ja Kirsi.

Vaikkakin kyseessä olikin läksiäiset, riemu oli katossa loppuun asti ja surumoodiin emme päässeet, koska luulen että me kaikki tiedämme, että vaikkei paluulippua tällä seikkailijattarella ole, me niin tullaa tapaamaan toisemme vielä! Ehkäpä aikaisemmin kuin osaamme arvatakaan.
Kiitos vielä kerran ihanuudet – teidän seurassa mikään matkaunelma ei ole mahdoton ja teidän vertaistukenne on käsittämättömän tärkeää. (Ja miten paljon meillä riittääkään Amerikka-juttuja jaettavaksi – love it!). Meidän seikkailija Marialle toivotan tätäkin kautta maailman parasta reissua! Ollaan niin onnellisia ja ylpeitä sun rohkeudesta!



Friends & cookies & osavaltioskabaa


Tässä menneen viikon parhaita paloja. Niihin kuuluivat ehdottomasti ystävät, cookiesit ja Amerikka!
Bloggaamisen parhaita puolia on ehdottomasti ollut sitä kautta tutuksi tulleet uudet ihmiset. Ja muutamien kohdalla voidaan todella puhua uusista ystävistä. Nimittäin kun joukko matkailusta (ja tässä tapauksessa amerikasta) kiinnostuineita ihmisiä kohtaa, saadaan kasaan sopivalla tavalla matkakokemuksista ja haaveista hurmioitunut jengi! Ja voin kertoa, tällä jengillä tuntuu olevan vain taivas rajana! Puhkun onnea, että olen saanut tutustua näin samankaltaisiin ihmisiin, koska välillä tuntuu että aivan kaikki eivät vaan ymmärrä mikä niissä amerikoissa ja muutenkin matkailussa oikein vetää puoleensa. Nämä mussukat onneksi eivät kyllästy puhumaan aiheesta - ja musta vähän tuntuu, että tästä meidän toistemme löytämisestä ei voi seurata kuin pelkkää hyvää ja jotain suurta! Tietty, kun varsinkin amerikoista puhutaan.



Ennen kuin voidaan ottaa enempää jenkkejä haltuun, on hyvä olis kai ihan hyvä osata niiden osavaltiot. Ja osavaltioiden pääkaupungit. Tästä panikoinkin jo edellisessä postauksessa.
Piti ihan laskea, että olen käynyt 20:ssä osavaltiossa jenkeissä, mutta rehellisyyden nimissä käytyjen osavaltioiden pääkaupungit ovat olleet aika hämärän peitossa. Mutta hey, you live and you learn! Ja tässä seurassa sitä oppii. Leikkimieliset kisakumppanit olivat aivan törkyhyviä tässä skabassa, joten kun minulla loppui tietämys merkitä karttaan osavaltioita, oli aikaa ottaa kuvia ahkerista kisaajista. Mutta hei, Maria sanoi sen hyvin että kehittyä voi vaan kisaamalla itseään parempia vastaan. Ja näin toden totta! Nyt osaan ja muistan jo paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Kisaherkuiksi leivoin viikolla ihan amerikoista saakka tuotuja keksejä. Tai no, kuten kuvasta näkyy, valmiskeksejä. En normaalisti osta koskaan mitään valmista leivontapuolella. Mutta tämä paketti sai mahdollisuuden, ostinhan sen viime kesän Kalifornian reissulta Malibun Pacific Coast Greens -kaupasta. Ja nyt oli korkea aika toteuttaa nämä keksit (leipomisesta ei kai voida puhua tässä yhteydessä?) hahaha. Joka tapauksessa keksit oli helppo puuhastella pellille, ja olivat vartissa valmiita. Nams.







Näitä herkkupäiviä, ystäviä ja matkailun täyteisiä illanistujaisia lisää kiitos. Kummasti piristi taas kiireistä viikkoa. Kiitos ihanaiset!
Onko sinulla kenties suosikki osavaltiota tai minkä osavaltion meinaat ottaa seuraavaksi haltuun? Mun suosikki on kaiketi aina ja aina vaan Kalifornia. Siitä rakkaudesta on vaikea päästä eroon, tai no miksi edes pitäisikään...

PS. ensi yönä Oscarit, suoraan Hollywoodista! wooph!whooop!

Kesä, koti ja Helsinki

Muutamia elonkuvia tältä kesältä, ajatuksia ja koti-fiiliksiä höystettynä juuri ladatulla ilmaisella Overgram -appsilla. Niin kuin moni muukin kaupunki kesäisin, Helsinkikin näyttää tosi kauniilta, siis vielä kauniimmalta näin kesäisin. Ihana auringon valo verhojen lomasta, sinitaivas, taivaalla leijuvat kuumailmapallot, vihreä nurmi. Ja mikä ihmeellisintä, kotonani edelleen ilahduttaa minua kukkiva orkideani. Ihmeellistä. Pieniä juttuja, mutta isoja. =)














Nachos muchos

Hola amigos! Perjantai, jeeee! [Laihduttajat ja uuden vuoden lupauksia tehneet skipatkaa tämä viesti suosiolla]. Syytä olisi välillä itsekin skipata, mutta kotona kokkaillut nachot on vaan niin syntisen hyviä että namskis ja himo! Saanko toivoa; voisiko aina olla perjantai ja että näistä ei lihoisi, jooko? ;) Niin tai näin, nauttikaa olostanne missä ikinä olettekin. Happy friday everyone!


Lautasella los nachosalaatti







Ja tässä vuorostaan lautasella vähän tuhdimpi versio nacholautasesta, ilman salaattia siis ja itse tehdyllä guacamolella ja salsalla. Nam nam. (tämän nähtyä/tehtyä/syötyä on tosin ehkä turha ihmetellä miksi en menneellä Balin lomalla päässyt onnistuneesti sen surffilaudan päälle... hupsii. Liian pitkä talvi, ja liian monta nacholautasta...Hihh...). Ugh, kuva on puhunut.





Shake it! Shake it!

Tässä jotain mitä toin mukanani reissulta elämääni; tuoreet hedelmät jokaiseen päivään.

Eihän shake:t mikään uusi keksintö ole todellakaan, mutta menneellä kuukauden reissulla näihin suorastaan tuli himo ja koukutus, ja näitä oli niin helposti (ja edullisesti) saatavilla koko ajan. Toinen toistaan parempia shakeja eri makuvariaatioilla. Nami nami.
Täällähän hedelmät valitettavasti ovat vähän arvokkaampia, ja toisinaan tuntuu että ne jää ostamattakin sen takia. Nyt en suostu tekosyihin, vaan vaadin saada täällä kotonakin näitä samoja vitamiiniherkkuja (melkein) joka päivä. Siispä kaivoin jääkaapin päältä pölyisen mikserini –voi taivas sentään miten se ei olekaan ollut käytössä. Taakse jäänyttä on se elämä kun sheikkeri vatkasi illat pitkät mansikkamargarittoja illanistujaisissani. Voi haikeus sentään niitä aikoja…Ystävät ovat siirtyneet perhe elämään ja minä en ole vielä niin epätoivoinen että itselleni niitä vääntäisin. Tosin pakastemansikoista ja banaanista tehty shake on tosi hyvää (siis ihan ilman tequilaakin). Näitäkin on tullut tehtyä vieraille mansikkamargarita-iltojen jälkeisenä aamuna... Että siinä mielessä tehosekoittimellani on ollut ihan hyvä ja tehokas elämä, vaikka nyt olikin ennättänyt jo pölyttyä. Vaan ei pölyty enää. Nyt sheikataan taas! Aijai miten hyvää näistä tulekaan!

Pst! Ystävät hyvät, kyllä se laite vielä taipuu niihin margaritoihinkin jos niikseen tulee ;)




Nachos muchos ikävä

Ikävä, iksu & nam nam! Meillä vieraili viime viikonloppuna ihania amerikan ystäviä, suoraan LA:sta. ja voih nyyh nyyh että on jo kova ikävä heitä. Tulkaa takaaas! tai vielä parempaa - mä tuun sinne piiiiian!  (pian tarkoittanee ensi kesää) :) Kiva sekin.
Amerikan ikävissäni oli pakko kokkailla iltaherkuiksi yhtä lemppareistani - feikki kopio amerikan Denny´s "ravintolan"  Zesty Nachos -lautasesta. Voihan slurps! almost as good as the original ;)

Amerikka mielessä, laitanpas jakoon tänne toissa kesäisen Amerikan Road Trip-blogini. Upotkaa sohvalle ja ajakaa virtuaalisesti Amerikan ihmemaan halki - voi että meillä oli siellä niiiin kivvaa! :) Tästä blogiin & reissulle!

Niin, ja musiikiksi matkalle Jack Johnsonia (jackjohnsonmusic.com)

ps. tein mä tänään ihanan häämeikinkin. Onnea hääparille!


nam nam. tomaatit, sipulit, kurkut ja tacoliha ja
itsetehty salsa - kaikki torilta/kauppahallista.