Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lifestyle. Näytä kaikki tekstit

Happy 2018 everyone!

Uusi vuosi kaksituhattakahdeksantoista on täällä! On aina ilo herätä uuden vuoden ensimmäiseen aamuun, kun takana ovat onnistuneet bileet ja kasa konfetteja lattialla muistuttumassa illan juhlahetkistä. Vuoden vaihtumisen lisäksi korkkasimme myös mieheni synttärijuhlakauden alkaneeksi ja näitä pyöreitä tullaan juhlimaan vielä monen monta kertaa. Koska miksi ei. Tässä kuitenkin vähän tunnelmapaloja eiliseltä. Ihan superia uutta vuotta just sinulle!




Herkullinen vihersmoothie resepti

Elämääni ja aamujani on jo pitkään siivittäneet smoothiet. Toiset ovat saattaneet nähdäkin Instassa (SannaSevenSeas) varmaan meikäläisen smoothien huuruisia kuviani ja videoita, sekä täältä kotoa että maailmalta. Smoothiet ovat vaan niin herkullisia ja tekevät päivästä kuin päivästä ripauksen paremman. 

Matkustettaessa Aasiassa, on suorastaan synti jättää mangosmoothie tilaamatta -trust me! Parhaimpina päivinä itselläni niitä menee jopa kolme. Tilaan ne nykyisin aina ilman sokeria, koska huomasin pettymyksekseni, että niihin lisätään sitä. Mango ei mielestäni tarvitse lainkaan lisäsokeria, kun on itsessään jo ihan karkkia. 
Ultimate suosikkismoothieni löytyy kuitenkin Amerikoista, kappasta! Los Angelesin Whole Foodseista (ja vain ainoastaan sieltä) saa tätä vihreää kultaa ja uskaltauduin nyt viimeinkin Cali-ikävissäni sorkkimaan reseptiikan saloja ja pistämään Farmers Garden -smoothiepajan pystyyn. Ja voi ihanuutta, olin räjäyttää tajuntani mitkä maku ja tuoksumuistot leijailivatkaan mieliini, kun smoothie sheikkeri oli juomani valmistanut. Mielikuvissani olin paiskannut itseni takaisin Kalifornian aurinkoon. Ajatelkaa, näin helposti! Haluankin jakaa teille tämän herkullisen reseptin.






Herkullinen vihersmoothie 2:lle


Mittaa n. 2 dl:n mittaan/lasiin kukkurallinen seuraavia tuotteita:
  • pilkottua lehtikaalia
  • pinaattia
  • pakastemansikoita
  • appelsiinituoremehua (mieluiten hedelmälihalla tai itsepuristettua)
  • 1-2 banaania

Sekoita tehosekoittimessa usean minuutin ajan, niin että kaikki ainekset ovat varmasti hyvin pilkkoutuneet. Väriä ei kannata säikähtää, sekin vaihtelee usein kirkkaamman vihreästä hieman jopa rusehtavaan, mutta maku pysyy yleensä samana ja sehän on se tärkein. En näkisi muuten yhtään huonona lisätä smoothieen vähän vaikka inkivääriä tuomaan lisätwistiä.


Toinen kotitekoinen suosikkismoothieni on pirteän värinen mango-banaani-inkivääri-kookosvesi smoothie, jonka reseptin jaan teille myöhemmin. Minun tämänkertainen vihersmoothie makuni tulee siis Kaliforniasta ja kulkee alkuperäisellä nimellä Farmer´s Garden.


Eng // My favorite green smoothie, farmers garden - just like in California.
 

One World Observatory, New York – maailman huikeimman kaupungin katolla

Päätettiin viimeistellä meidän huikea maailmanympärimatkamme asiaan kuuluvasti, huipulla. Nimittäin toiseksi viimeisenä päivänämme New Yorkissa otettiin suunnaksi Manhattanin eteläkärki ja siellä toukokuun lopulla yleisölle avautunut One World Trade Centerin huipulla oleva One World Observatory. Itselleni ja varmasti monelle muullekin torni on paremmin tullut tutuksi Freedom Tower nimellään. 
Kaikkiaan 541 metriin kohoava rakennus on kuulemma ollut vuodesta 2013 saakka läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus ja täten koko maapallon neljänneksi korkein rakennus. Yleisölle avoin observatorio sijaitsee aivan ylimmissä kerroksissa, 100–102.
Meidän vierailun aikaan torni oli ollut avoinna yleisölle vain reilun viikon ajan. Turvatarkastukset olivat mittavat ja jonotusta helpottamaan oli aulatilan seinille asennettu paljon screenejä viihdyttävine faktoineen. Screenit tiesivät kertoa muun muassa, että kuluneen viikon aikana euroopasta vierailijoita oli ollut reilut 3500 henkeä. Eli aika ensimmäisten joukossa näin Eurooppalaisina, saati Suomalaisina varmaan pääsimme tornia ja sieltä avautuvia maisemia ihailemaan.





Mutta minkäslainen itse observatorio sitten olikaan? Täytyy heti alkuun todeta, että uuden karhea rakennus oli kyllä oikein näyttävä ja toimiva. Aluksi tosin vähän epäiltiin sisäänkäynnin jonotuksen toimivuutta, sillä mehän saavuimme opasteiden saattelemana sisäkautta observatorioon lipun osoittamaa kellonaikaa puolta tuntia aikaisemmin. Virkailija totesi tähän, että meidän pitäisi oikeasti odottaa ulkopuolella kadulla kiemurtelevassa jonossa, mutta hän päästi meidät lopulta sitten oikealla kellon lyömällä tuolta alhaaltakin sisään. Kun lähtiessämme poistuimme pääovien kautta ulos, tajusimme miten hurjan pitkä jono olikaan. Vinkki vitosena siis muille tornissa kävijöille, että liian aikaisin (lipussa olevaa kellonaikaa) ei kannata tulla jonottamaan. Ja jos ulkojonotus ei kiinnosta, niin sisään pääsee myös maanalaista tunnelia pitkin, aivan pokkana.

Itse hupi alkaa oikeastaan jo hissistä, sillä matkalla korkeuksiin sinut sinne vie ”Sky Pod” -niminen hissi, jonka seinillä esitettävästä multimedia-esityksestä voi ihailla New Yorkin historiaa. Show on oikeasti todella näyttävä ja alle kuudessakymmenessä sekunnissa oletkin jo 102:ssa kerroksessa. Kätevää.

Eikä lysti lopu lainkaan tähän, eikä jonotus. Seuraavaksi marssitaan nimittäin vielä kaikki yhdessä koossa See Forever Theateriin. Ensiksi ajattelin tästä, että miksi ihmeessä tämä on pakollinen osuus, mutta nähtyäni ja koettuani tämän New Yorkin sykkeestä kertovan kolmiulotteisen videopresiksen, ymmärsin täysin. Oli nimittäin niin huikea kokemus tämä pari minuuttinen show, että suorastaan ihan herkistyin lopussa. Olin varmaan sopivissa tiloissa muutoinkin kaikesta, kuten reissun lopusta jne, että todella vaikutuin. En haluaisi oikeastaan enempää spoilata muilta tätä huikeinta kokemusta hetkeen, joten sanonpa vaan vinkkinä, että jos olette aikeissa suunnata tuonne torniin, niin älkää kurkkiko Youtubesta tai muualta enempää tuosta teatterin esityksestä. Minusta se oli niin paras yllätys, että oli hyvä että se tuli sellaisena, yllätyksenä.



Korkealta näkee kauas ja paljon, sehän on selvää. Tornin kirkkaista ikkunoista näkyi niin Vapaudenpatsas, kuin ohi lipuvat rahtilaivat sekä purjeveneet. Näkyipä sieltä huikeasti myös yllättävän pieneltä näyttävät Brooklyn Brigde, Manhattan Bridge sekä Williamsburg sillatkin. Kaikki samalla silmäyksellä. Aika huikeeta!




Ylhäältä näkee myös, että alueen rakennustyömaa on edelleen vielä kesken. Sieltä näkee myös tornin juureen rakennetut muistomerkit kahden vuonna 2001 syyskuun 11. päivä tuhoutuneiden tornien tilalle. Tummat, vettä sisäänsä imevät altaat ovat, kuten Pingviinimatkat-blogin Milla ja Juhana tässä jutussaan mainitsevatkin osuvasti, niin ahdistavia. (pst, katsokaa heidän päräyttävät kuvat syksyisestä Manhattanin eteläkärjestä linkistä!). Altaiden vieressä tulee todellakin ahdistava olo.
Altaiden reunalle on kaiverrettu jokaisen tornissa menehtyneen henkilön nimi ja tuonakin päivänä ainakin yhden henkilön nimen kohdalta löytyi altaan reunalta muistoruusu.




Saatuamme tiedon toukokuussa observatorion avautumisesta, odottelin säätietojen päivitystä aivan viime hetkille saakka, ennen lipun ostoa (liput torniin maksavat netistä 32 usd). Ja koska sää Nycissä näytti hieman sateiselta ja koleiselta meidän alkupäivien ajaksi, uskalsinkin ostaa liput vasta toiseksi viimeiselle päivällemme lauantaille, jolloin ennusteiden mukaan olisi aurinkoista. Ja niin olikin. Kuulimme tornissa, että esimerkiksi edellisenä päivänä Manhattania ei nähnyt juuri lainkaan. Eli sää kannattaa myös huomioida lippua varatessa.



Miltäpä teidän silmään näkymä New Yorkin katolta vaikuttaa ja onko kenties uusi avattu observatorio kohdelistallasi mikäli tie veisi isoon omenaan? Itse uskon että palaan tuonne korkeuksiin myös seuraavalla kerralla, vaikkapa sopivasti auringonlaskun aikaan.

New York on jotain niin mahtavaa ja henkeäsalpaavaa, että näihin tunnelmiin ja maisemiin vilkuteltiin jäähyväiset meidän kaikkien aikojen seikkailullemme, ennen kotiinpaluuta. Jutut maailmalta eivät kuitenkaan jää tähän, vaan voitte uskoa että materiaalia ja kuvia muistikortti kaupalla. Jahka tässä paluusta aletaan toipumaan ja elämä normalisoitumaan, niin lupaan että blogikin alkaa päivittymään rivakammin. Nyt kuitenkin näistä New York tunnelmista moro moro!


Eng // One World Observatory in New York was pretty nice way to finish our around the world trip.

Minä ja miljoona muuta Santa Monica Pierillä

Yksi aurinkoinen sunnuntai, asuessamme Santa Monicassa, ajattelimme että käväistään nyt kerran tälläkin reissullamme legendaarisella Santa Monica Pierillä. Lähes joka päivä näimme kyllä laiturin, sillä aamulenkkimme sijoittuvat rannalle, joko Santa Monicaan tai Venicen suuntaan.
Lähtiessämme, en osannut lainkaan aavistaa, että tuona sunnuntaina rannat ja laituri olivatkin aivan tupaten täynnä. Vietettiin äitienpäivää! Jotenkin sitä ajatteli suomalaisittain, että näin pyhäpäivänä laiturilla ei varmasti olisi juuri ketään, ja saisimme kerrankin ihan rauhassa kävellä siellä ja ottaa kuvia. Kuinka väärässä olimmekaan! Tuntui, että juuri tuona päivänä, kaikki olivat liikenteessä. Muutenkin koko Santa Monican 3rd Streetin ostoskatukin oli aivan tupaten täynnä. Siis toisin kuin Suomessa, täällä näemmä perheet juhlivat äitienpäivää ulkona rannoilla, ravintoloissa ja shoppaillen.



Santa Monican laituri on monessakin mielessä legendaarinen. Tähän päättyy mm. Route 66-tie, joka aikoinaan oli ensimmäinen päällystetty tie, mikä kulki Amerikan halki (Chicagosta alkaen). Ollaan muuten vuoden 2009 Coast-to-Coast Road Tripillä mukailtu Route 66-reittiä siltä osin kun se on mahdollista. Nykyisinhän tie on korvattu usealta osin suurilla valtateillä.
Santa Monican suositulla laiturilla on yllättävän paljon kaikenlaisia toimintoja, aina ravintoloista ja kahviloista, huvipuistoon saakka. Vietinpä minäkin ikimuistoiset synttärini täällä viime vuonna.

 
En ollut muuten koskaan aikaisemmin käynytkään aivan laiturin päässä saakka sekä sen päädyn toisessa kerroksessa, tai en ainakaan pystynyt muistamaan sitä. Että siinä mielessä käynti laiturilla oli oikein hauska. Aivan päädystä löytyy vielä pieni Route 66 matkamuistokauppakin.
Tuona sunnuntaina väkeä oli kuin pipoa tuolla laiturilla. Hetken mietin jo ihan, että mitenhän tämä laituri kestää meidät kaikki. Mutta löytyypä laiturilta jopa parkkipaikkakin, että aikamoisen painokuorman tämä 100-vuotias laituri kantaa.

 
Kivaa sunnuntaita kaikille täältä Kanadan helteistä! On tosiaan ollut hassua, että täällä on toistaiseksi ollut lämpimämpää kuin Kaliforniassa. Tosin tänään pihakukkia ostaessamme iski kunnon vesisade niskaan ja sadetta onkin jatkunut pitkin iltaa.
Sade siis ropisee kattoon täällä ja minä yritän samalla kuumeisesti löytää jotain majoitusta New Yorkista. Meidän viimeisestä kohteestamme tällä maailmanympärireissulla! Iiiiks! Ja aina sama juttu - Miksi ihmeessä Nycin hotellit on niin hintavia?


Eng // Mother's Day in Santa Monica Pier.

Reissukosmetiikkaa x2 - Mitä kulkee meikkilaukussani matkoilla?

Olen saanut tämän blogeissa kiertäneen haasteen jo hyvän aikaa sitten, Tuntematon turisti -blogin Sannalta. Alunperin haasteen pisti alulle Tämä matka -blogin Anna. Ja nyt viimeinkin saan tämän julkaistua. Siis todellakin viimeinkin. En tiedä miten tätä nyt tulikin rakennettua kuin Iisakinkirkkoa konsanaan, sillä osan näistä kuvista olen ottanut jo loppuvuodesta. Ja osan puolestaan muistan ottaneeni esimerkiksi Uudessa-Seelannissa helmikuussa. Ihan käsittämätöntä.
Osittain tämän julkaisua esteli myös se, että olen tällä meneillään olevalla maailmanympärireissulla liikenteessä ns. kahden eri laukun taktiikalla. Syksyllä reissattiin isommin, eli isommilla matkatavaroilla ja ruumaan meneviä laukkuja pakatessa voi aina pakata vähän höllemmin. Sen sijaan viimeiset puolivuotta ollaan reppureissattu pelkillä käsimatkatavaroilla, jolloin on todella pitänyt valita mukaansa vain ne kaikkein parhaimmat luottotuotteet. Jouduinkin jakamaan meikkilaukkuni sisällön kahteen eri osaan reissullani, joten ovat tässäkin jaoteltuina kahteen osaan, ruumaan menevillä matkatavaroilla ja pelkillä käsimatkatavaroilla reissatessa.

Omasta ihotyypistäni aluksi vielä sen verran, että se on aika maltillinen sekaiho, joka on pienesti pintakuiva ja toisiaan T-alueelta rasvoittuva. Riippuen myös kohdemaasta missä vietän aikaa, esimerkiksi Aasian kosteanlämpöisessä ilmastossa ihoni on parhaimmillaan ja silloin juuri kosmetiikkaa ei tarvitse lainkaan. Ainoastaan kookosrasvaa.
Rehellisyyden nimissä, en ole kuluneen puolen vuoden aikana meikannut juuri lainkaan, muutamaa tapausta lukuunottamatta. Hieman ehostaudun toki aamuisin ja pesen kasvot iltaisin, mutta isot aurinkolasit ovat toimineet parhaana ehostuksena tällä reissulla.


Matkatavaroilla reissatessa:

Olen siirtynyt jo muutama vuosi sitten lähes täysin käyttämään vain luonnonkosmetiikkaa.  Yksi suosikkemerkeistäni on Lavera, jonka päivä- ja yövoiteet ovat aivan ihania ja täyteläisiä. Myös heidän silmänympärysvoide on miellyttävä. Näitä käytän aamuin illoin.
Meikatessa käytän pohjalla vain kosteusvoidetta, jonka päälle levitän tuolla isolla kabuki-siveltimellä Flown mineraalipuuteria. Toisinaan, jos kaipaan enemmän peittoa, laitan pohjalle ensiksi Laveran BB-voidetta. Varjostukset ja korostukset teen Laveran matta aurinkopuuterilla sekä helmiäisluomivärillä. En tiedä mitä teen kun tuo tuote loppuu, sen valmistus on nimittäin muistaakseni lopetettu. Jos joskus innostun poskipunaa laittamaan, on testissä ollut kuvassa näkyvä nveyn poskipuna.
Meikkipohjan jälkeen muotoilen kulmat ja meikkaan ne siveltimellä ja ruskealla Make Up For Everin luomivärillä. Tämän tuotteen käytön osalta joudunkin sitten siirtymään luonnonkosmetiikan ulkopuolelle. Kulmien jälkeen lisään usein vain Couleur Caramel ripsivärin. Rajauksia tai luomiväriä en ole käyttänyt juuri lainkaan reissumme aikana.
 
Meikinpoisto tapahtuu maailman kätevimmällä tavalla, Flown meikinpoistosaippualla. (kuva vaaleanpunaisesta palasaippuasta alempana). Tykkään että meikinpoiston yhteydessä saan vaahdottaa kasvoja kunnolla ja huuhdella ne vedellä. Sen jälkeen, jos olen oikein ahkera, käytän Dr. Hauschkan kasvovettä, joka on loisto tuote, mutta hirmusen hintainen. Olen yleensäkin hirveän laiska käyttämään kasvovesiä. Illaksi laitan yleensä vielä Sukin kasvoöljyä, joka jättää pehmeän ja kiiltävän pinnan kasvoille. Tai varmaankin pitäisi sanoa, että käytin. Tuote loppui talvella ja en ole sitä nyt tarvinnutkaan, mutta Suomen talven paukkupakkasien aikaan se on oikein loistava tuote.

Lähes kaikki kosmetiikka ja tarvitsemani meikit kulkevat kätevästi tässä Tiia Vanhatapion suunnittelemassa lukijalahjalaukussa. Kuvassa näkyy myös yksi luottotuotteistani, Tangle Teezer. Eipä ole tuon harjan hankinnan jälkeen ollut tarvetta palata käyttämään mitään muuta harjaa. Omani on vielä matkamalli, eli siinä on pohjalla kotelo, jolloin harjan piikit eivät vahingoitu. Pilkottaapa mustasta sivellinpussistani myös Laveran peitepuikko sekä nestemäisessä, että "kakku"muodossa (huulipuna tuubissa). Joskus niillekin on tullut käyttöä.

 
Tästä setistä puuttuu vielä vartalovoide ja deodorantti, joista suosin aina kun mahdollista Laveran Coconut Dream Body Lotionia sekä Madaran yrtti-deodoranttia. Meinasi tulla nyt keväällä itku kun näitä merkkejä ei saanut mistään Australia/Uusi-Seelanti -akselilta ja jouduin tyytymään korvaaviin tuotteisiin. Onneksi lähes kaikkialta löytää kuitenkin hyvää kookosrasvaa, mutta dödö olikin hienoinen pettymys, mutta sillä mennään nyt vielä tämä loppusuora. Helsingissä painelenkin sitten heti Ekoloon ja Madaran luottodödö lähtee sieltä messiin. Ostin tosin syksyllä sellaisen Crystalin deodoranttikiven jo ja sitä ajattelin testata kesällä myös. Onkohan kenelläkään siitä kokemusta?
Ja ai niin, Bepanthen-salvaa ilman en lähde minnekään. Käytän sitä aamuin illoin huulirasvana ja se toimii loistavasti auringonpolttamiin ja pieniin naarmuihin. Levitän sitä myös hyttysenpuremiin ja lähes kaikkeen.
Lempparituoksu kulkee myös kätevästi mukana. Pienikokoinen putkilo on Acorellen luonnonkosmetiikkaa ja on mielestäni oikein riittoisa. Tosin tunnustan, että en edes käytä tuoksuja päivittäin.


Käsimatkatavaroilla reissatessa:
 
Käsimatkatavaroilla reissatessa ahtaan kaiken tarvittavan läpinäkyvään meikkipussiin, joka on abouttia rallaa juuri sen litran kokoinen. Sen verran pussukkaan on tullut ahdettua tavaraa, että se jo ennätti revetäkin hieman saumoistaan, mutta sain sen kätevästi teipillä takaisin kuosiin. Omalta osaltani tilannetta helpotti se, että kannoin mukanani myös toista litran vetoista pussukkaa, ikäänkuin mieheni puolesta ja sain ujutettua sinne muutamia voidepurkkejani. Täyty kyllä sanoa, että minkään muun maan lentoasemalla ei olla oltu niin tarkkoja kuin Helsinki-Vantaan kentällä näiden minun pussukoideni kanssa. Muualla se ei ole ollut niin justiinsa. Aasiassa saatiin esimerkiksi iso aurinkorasvapurkkikin huoletta vietyä käsimatkatavaroissa. Lähtökohtaisesti kuitenkin olen aina joutunut nyt tien päällä ollessa säätämään ja ostamaan tuotteita niin, että ovat sen sallitun 100 ml rajoissa.



Tähän läpinäkyvään pussukkaan mahtui aikalailla kaikki aikaisemmin mainitsemani tuotteet. Suurin osahan ei ole nestemäisessä muodossa edes.

Alla olevassa kuvassa aikaisemmin mainitsemani Flown savi- ja yrittikasvosaippua, joka on erittäin riittoinen eikä tosiaan varasta nesteistä yhtään tilaa. Lisäksi toinen tällä reissulla korvaamattomaksi noussut tuote on Lushin palashampoo (punainen saippua kuvassa). Sen sijaan samasta paikasta ostettu hoitoaine ei ollut oikein mistään kotoisin. Olen sen kuitenkin käyttänyt nyt, mutta ostin matkan aikana toisinaan aina yksittäisiä hoitoaine-tehonaamioita ja nyt viimeinkin täältä Jenkeistä, sitten kunnon oikean nestemäisen hoitoaineen.
 



Ja sitten vielä, mukana on myös kulkenut kulmien ja ripsien kestoväri. Värjään kulmat yleensä noin kuukauden välein. Vähän miten aina muistan. Ripsiä olenkin nyt värjännyt harvakseltaan, sillä minua vaivasi kuukausia ihmeelinen silmätulehdus ja en halunnut ottaa mitään riskiä tai ärsyttää silmiä. Siitä johtuu myös tämä pitkä kausi meikittömänä, josta on tullut oikeastaan niin luonnollista jo minulle, että saapi nähdä milloin oikein palaankaan rantalookistani enää takaisin ns. normaaliin "kaupunkilookiin".
 

Nostaisin vielä aivan loistotuotteeksi, Sephoran yksittäin pakatut kynsilakan poistolaput. Yhdessä pakkauksessa on kymmenen lappua ja jouduin nyt hetki sitten ostamaan uuden pakkauksen, kun pääsin jälleen takaisin maahan, josta Sephora löytyy. Nuo kynsilakanpoistolaput ovat osoittautuneet todella loistaviksi ja helppokäyttöisiksi. Olen tehnyt itselleni 2-3 viikon välein aina mani- ja pedikyyrejä, jotta pysyy jonkinlainen roti yllä, hahaha.

Tälläinen yhteenveto minun reissukosmetiikastani. Katsotaanko vain, niin kuitenkin olen unohtanut tästä jotain oleellista...?

Tämä haaste on kiertänyt varmaan jo todella monella, niin en taida haastaa enää ketään mukaan. Mutta mikäli koet, että haluat ottaa tämän haasteen vastaan, niin ilman muuta! Olisi mukavaa kuulla myös teidän reissukosmetiikasta. Reissaatteko täydellä vai karsitulla setillä?


Ps. Tein myös aikoinaan postauksen päivän kosmetiikka annoksesta. Voit lukea sen täältä.


Eng // Makeup products that travels with me.


Vieraskasvo: New Yorkissa asuva Alexandra Alexis

Aikaisemmin talvella aloittamani Vieraskasvo-osio jatkuu viimeinkin! Tällä kertaa kuulemme suomalais-amerikkalaisen Alexandra Alexiksen kuulumisia maailman sykkivimmästä kaupungista, New Yorkista. Kysymysten vastaukset ovat tällä kertaa englanniksi, sillä pitkään Nycissä asuneelle Alexandralle se on luonnollisempi tapa ilmaista itseään. Ja jotta vastaukset pysyvät haastateltavan näköisinä, en lähtenyt niitä suomentamaan. Toivon että tämä sopii kaikille. Tässä teille musiikin, muodin ja taiteen monipuolinen ja inspiroiva maailmankansalainen ja New Yorkin kasvatti Alexandra Alexis. Olkaa hyvä.
 
Olet syntynyt ja kasvanut New Yorkissa, mutta asunut välillä myös Helsingissä. Näissä kahdessa kaupungissa on varmasti paljon eroja. Monesti sanotaan että New Yorkissa täytyy raivata tiensä eteenpäin ja jos ei nyt selviytyäkseen niin ainakin menestyäkseen. Onko todella näin? Ja miten koet että New York on kasvattanut ja opettanut sinua?
New York has been the most amazing life school. In New York everything can be amazing and almost terrible at the same time, when you are trying to make big things happen.You have to find your opportunities, and work really hard to be heard and to given a chance, however while you are taking those steps forward, you are learning, you are growing, your never just stuck. I've been through things that have helped me grow into a better artist, producer, director, stylist. I never thought I would do any of the crazy amazing things that I got to. The only thing I had when I arrived was music, now I feel that all my skills I've learned can applied to becoming a better artist. Going to Salvation Army on weekends helped me to become a stylist, which then lead to work, being on tight budget and short from my ridiculous rent in soho, helped me to explore ideas in production which then helped to create new concepts for different companies. All the bad lead to good. New York is not for the weak minded, but if you believe and you work hard, you will become the most incredible version of yourself, even though I feel its hard to get to where I want to be, I've become a better artist, the struggle makes you strong.

Olet tullut tutuksi suurelle yleisölle alunperin Finnish-American ElectroPop artistina. Mitä musiikkirintamalle kuuluu tällä hetkellä?
I'm constantly figuring it out, its not easy to produce and create everything that goes through your mind as an artist. I see and hear everything that I want to record, I have amazing artistical concepts for music videos, but putting it all down the way you want to, without sacrificing artistic integrity is the biggest challenge. I dont want to compromise my vision for a record deal that doesn't make sense. Music is part of my life daily, and I will be sure to release an album. 


Olet musiikin lisäksi monitaituri muun muassa taiteen ja muodin saralla. Ja olet lisäksi ohjannut sekä stailannut suomalaisille yrityksille mainosfilmejä. Onko sinulla uusia projekteja työn alla?
Yup As usual. I do about pitches and concepting for companies all the time, I just never know which idea will be picked up. I have to constantly do this, its part of my job. Right now I'm working on my website, developing a comedic tv show with Steep Daniels, and preparing to re-launch my blog in between all the other music and stuff.
 


Moni muistaa sinut myös Suomi-tytöt New Yorkissa tv-ohjelmasta ja pakkohan siitä on kysyä, että onko sarjalle mahdollisesti tulossa jatkoa?
No, I think people (networks) wanted to see more action, drama, in order to sign on to another season, and I was never going to do something, that didn't represent who I was. I'm happy with having this season, and something that represented that time in my life. However it is re-running currently on LIV.

Voisitko kuvitella asuvasi muualla Yhdysvalloissa kuin New Yorkissa? Tai muualla maailmassa?
I've been spending a lot of time in Toronto, I could see myself living in Tokyo at some point. I'm a citizen of the world, and I would be perfectly happy living in a few different places through the year.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Its such a hard question to answer because half the things I did this year I could never have imagined doing. I never thought I'd direct commercials for Kookenkä and Anttila. I think in 5 years I'll be doing music, styling, still directing and producing and probably consulting companies. I've never been able to just do one thing, I need to keep things interesting for myself.

Ja viimeiseksi, elät ja hengität yhdessä maailman suosituimmista kaupungeista. Mitä vinkkejä antaisit sinne lomareissua suunnittelevalle? Mikä on juuri nyt IN?
Don't come for a week, you'll hate it. Stay in an apartment NOT a hotel, get your NYC vibe going. Go out and talk to people, they will lead you to your experiences, a conversation on the street in NYC can lead to amazing things. Experience beautiful food, my favorites are Blue Ribbon, Blue Ribbon Sushi, Public and Balthazars. People watch and dont be afraid to go shop at Salvation Army.

Kiitos haastattelusta Alexandra! Alexandran löydät instagramista nimellä alexalexgalaxy. (Jutussa esiintyvät kuvat ovat Alexandran Instagramista).
 
Lopuksi vielä kaikille hyvää Nycci-fiilistä Alexandran New York(I'm Yours) musavideon parissa. Videolla esiintyvät myös Benny Ninja ja Javier Ninja.




Ohessa myös Alexandran showreel
 




Blogini ensimmäisen vieraskasvon, Los Angelesissa asuvan meikkitaitelija Karoliina Kankaan haastattelun, voit lukea täältä

---
Vieraskasvo-osio syntyi blogiini ajatuksesta, että tapaamme maailmalla varmasti paljon upeita, uusia tuttavuuksia ja ajattelin, että haluan jakaa heidän tarinansa ja mahdolliset heidän antamat kohdevinkit. Pääpaino tulee jutuissa olemaan suomalaisissa henkilöissä maailmalla.

Made in LA

On tullut aika jälleen sanoa LA:lle hyvästit, tai oikeastaan eihän nämä hyvästit ole, sanomme vain morot toisillemme siihen saakka kunnes tapaamme seuraavan kerran.

 
Uskokaa tai älkää, näin viimeisinä hetkinä täällä, tällä kertaa en ole edes kauhean surullinen että joudun lähtemään täältä. Viime kuukausi on ollut jälleen aivan mieletöntä aikaa LA:ssa. Asuimme ensiksi hetken aikaa Santa Monicassa ja road trippailimme mm. Palm Springsissä ja Salvation Mountainilla. Näistä on tulossa pian postauksia myös.
En osaa enää laskea kuinka monta Whole Foodsin Farmers Garden vihersmoothieta olenkaan tänä aikana juonut, mutta monta. Todella monta. Tänään hain viimeisen sellaisen, viimeisen tällä reissulla. Jotenkin tämä aikamme täällä on jälleen luonut uskoa ja luottoa siihen, että jokin taika täällä meitä vaan vetää puoleensa. Tänne on aina hyvä tulla.
Kävimme pari päivää sitten ikuistamassa itsemme Cali-siskoni kanssa näissä maisemissa. Kohde sijaitsee Melrose Avenuella ja ei voisi paremmin sopia meille. LA-tytöille. Niinhän se menee, että toiset syntyy tänne, toiset löytää tiensä tänne. Vai kävikö siinä niin aikoinaan, että LA löysi tiensä minun sydämeeni jo kauan aikaa sitten. Niin se taisi olla.


Kaikki nämä huikeat muistot sydämessäni, jatkan huomenna eteenpäin reissua. On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.




Kiitos LA. Teet minut aina hyvin onnelliseksi. Vaikkakin toukokuinen sää ei nyt aivan parasta ollutkaan, niin aina tosi paikan tullen (kuten nyt esimerkiksi tämä etukäteen sovittu "kuvauspäivä"), niin Kalifornian tuttu aurinko ilmestyi paikalle kun tilauksesta. Kiitos siitä(kin).





Matkamme jatkuu huomenna tosiaan Torontoon yölennolla. Seuraavana aamuna heräämmekin Kanadasta. Tuijottelin tänään hieman haikeana kaikkia satoja ja satoja palmuja, joita tässä kaupungissa on aivan kaikkialla. Kuulinpa tällä viikolla sellaistakin, että kaikki LA:n palmut on istutettuja ja niitä kasvatetaan Palm Springsissä. Uskon, nimittäin näimme siellä paljon "paljuviljelmiä".
Palmuille tulee siis myös aika sanoa pian morot, sillä niitä ei enää juurikaan Torontossa tai New Yorkissa tapaa. Kiitos myös kaikki LA-ystävät tästä matkasta. Tapaamme jälleen! Nopeammin kuin ehkä moni uskaltaa arvatakaan ;)


Eng // It´s time to say goodbye to LA for now. Until we meet again!