"Water has always played an integral part in Hawaiian culture and lifestyle. Wai (fresh water) was believed to be sacred and therefore belonged to the gods. Wai could not be owned,
not even by the highest ranking ali’i (chiefs)."
not even by the highest ranking ali’i (chiefs)."
Amerikkalaiset ostavat arvion mukaan keskimäärin 42.6 miljardia yksittäistä vesipulloa joka vuosi, joista kahdeksan kymmenestä päätyy jätteeksi*. Voisiko asian hoitaa tyylikkäämmin? Esimerkiksi kierrättämällä tai vielä parempi - olematta ostamatta muovipulloja?
Halusin tarttua tähän Reilut blogit vol2 -haasteeseen ja kertoa omia kokemuksiani ja havintoja maailmalta kestävän matkailun puolesta. Matkabloggaajakolleegat ovat rohkeasti nostaneet kissan pöydälle eettisen matkailun puolesta ja koko tempaus alkoikin reilu vuosi sitten eräästä tiikeri-selfiestä ja siihen vastasi Tarinoita maailmalta Annikan tiikeri-postaus. Lue myös miksi norsujen selkä ei kestä ratsastamista. Ja nyt viimeisenpänä, Teneriffan Loro Parque-case, mihin matkakuume.net ja Tarinoita Maailmalta -blogit polkaisi käyntiin kampanjan toisen vaiheen.
Minä haluan tällä omalla kertomuksellani tuoda esille yhden positiivisen esimerkin maailmalta, jossa on onnistuttu ja jonka soisi jatkojalostuvan eteenpäin muuallekin. Pohjustukseksi voit lukaista edellisen postaukseni osallistumisestani Trash Hero-kampanjaan Thaimaassa ja kuinka keräsimme yhdessä päivässä 650 kiloa roskaa, enimmäkseen muovia. Trash Hero on taho joka pyrkii edistämään ja kouluttamaan paikallisia kestävään kehitykseen sekä pitämään Thaimaan saaret puhtaana muovijätteestä.
"Americans buy an estimated 42.6 billion single-serving plastic water bottles each year. Eight out of ten end up in a landfill. Hundreds of millions of bottles end up as litter on roads, beaches or in streams and other waterways while the rest ends up to become part of a 14 billion pound floating trash pile in our oceans."
Niin, tätä menoa maailma ja sen meret täyttyvät muovista. Ovat tehneet sitä jo hyvän aikaa. Kun vajaa vuosi sitten maailmanympärimatkallamme saavuimme Havaijin Ambassador Waikiki-hotelliin, oli yllätyksemme positiivinen. Tämä hotelli oli ratkaissut turhan muovin ja kertakäyttöisten muovipullojen käytön asiakkailleen edukseen siten, että sisäänkirjautumisen yhteydessä jokainen hotellin asiakas sai itselleen yhden oman juomapullon. Ja näihin juomapulloihin sai rajattomasti täyttää aulatiloissa olevista vesiautomaateista wai:ta, eli puhdasta vettä.
Näin se toimii! Jos muuten ihmettelette miksi täytän vettä muovipulloon, enkä hotellilta saamaani pulloon, onkin asia erikseen. Mutta lyhykäisyydessään siksi etten saanut selville mainospullon muovimerkintöjä joten en tiennyt muovin kemikaaleista. Näistä voi halutessaan lukea (ja lisätä tuskaansa) esim täältä. |
"The Ambassador Hotel Waikiki is committed to saving the environment for future generations through recycling. This program enables us to help "Mālama i ka honua” eliminating a total of 350,000 plastic water bottles from our precious environment annually."
Miten sitten suojella ”Mālama i ka honua” (vapaasti suomennettuna "Äiti maatamme") tai olla vaikkapa oman elämän Trash Hero ja kuormittaa ympäristöä vähemmän reissatessa maailmalla:
- Täytä omaa vesipulloa, älä osta aina uutta
- Vähennä muoviin pakattujen tuotteiden ostamista
- Vältä turhia muovipusseja ja kanna aina omaa kauppakassia mukanasi
- Kierrätä
- Vältä kosmetiikkatuotteissa (esim hammastahnat, ihonkuorinta) mikrokuituja (=muovia)
- Osallistu, vaikuta ja kerro eteenpäin!
Siirrytäänpäs seuraavaksi itse Reilut blogit-haasteeseen, johon jokainen voi ottaa rohkeasti osaa.
#ReilutBlogit vol. 2 -haaste -pähkinänkuoressa:
Lukijana voit kertoa kommenttiboxissa seuraavista asioista:
- Vaikuttaako vastuullisuus valintaasi loma-, retki- tai aktiviteettikohteesta päätettäessä?
- Mitä toivoisit matkatoimistoilta tämän asian puitteissa?
- Mistä löydät tietoa vastuullisista nähtävyyksistä ja retkistä matkakohteissa?
Ja haaste matkabloggaajille:
- Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.
- Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt.
Haasta mukaan kaksi bloggaajakollegaasi haasteeseen ja kysy myös lukijoiltasi kokemuksia! Haastankin siis mukaan nyt kampanjaan Inkan Archie Gone Lebanon -blogista sekä Veera Biancan, ellette ole saaneet haastetta jo toisaalta. Mutta tähän saa tarttua kuka tahansa, eikä haastetta tarvitse toiselta odotella.
Tässä minun muistoni matkalta, joka näin jälkikäteen ei pelkästään näytä, vaan on myös epäeettistä: Eletään kesää 2006. Matkaamme Kaliforniaan (ylläri!) tapaamaan paikallisia ystäviä ja pienelle roadtripille. Suuntaamme paikallisen ystävän ohjeistamana Los Angelesista, viinitilojen kautta, San Diegon aurinkoon. Kaikki on juuri niin täydellistä, kun Kaliforniassa rantaelämä aina nyt on. Nautin lomastani, dippaan varpaitani Tyyneenmereen ja syön jätskiä. Syy miksi suuntaamme San Diegoon on, koska paikallinen ystävämme haluaa viedä meidät SeaWorld Theme Parkiin päiväksi. Se sopii meille ja paikka näyttää ja kuhisee ihmisiä kuin Universal Studiolla konsanaan. Päivän aikana meitä kierrätetään merenrannalla sijaitsevan SeaWorldin eri osastoilla. Meille kerrotaan kuinka heillä hoidetaan merestä pelastettuja, vahingoittuneita eläimiä. Näimme meren ja näimme altaat samalla silmäyksellä. Sijainti on siis hyvin merellinen. Päivän kohokohta puistossa on kuitenkin kuuluisa Shamu Show, jossa esiintyy SeaWorldin maskotti, miekkavalas eli toiselta nimeltään orca. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt noin valtavaa eläintä ja miten kaunis se olikaan. Amerikkalaiset kun osaavat tehdä shown, niin showhan se olikin. Mutta kenen kustannuksella?
Vaikka ampuisin itseäni kuinka nilkkaan nyt, niin julkaisen tämän kuvan kymmenen vuoden takaa ja mietin edelleenkin näin jälkikäteen, että onhan tämä nyt hullunkurinen näky. Lisäksi hävettää... Uutisistahan olemme saaneet lukea, että aina ei näissäkään esityksissä mene ihan käsikirjoituksen mukaan ja muutamalle kouluttajalle onkin käynyt aika kylmästi.
Nykyisin muuten tämä ystävämme, joka meidät aikoinaan tuonne vei, on vegaani, eikä enää koskaan menisi tai veisi lapsiaan Sea Worldiin tai saati illallistamaan Shamun kanssa (sellainenkin kun on mahdollista). Enkä vielä tänä päivänäkään ole oikeasti nähnyt orcaa. Luonnossa ja vapaana. Ja sellaisen haluaisin kovasti nähdä joku päivä. Mitä tämä vierailu täällä opetti? Paljon, jälkikäteen tosin. Onneksi tietämättömyyden voi parantaa. Onneksi me opimme. Onneksi matkailu avartaa, niin hyvässä kuin pahassa. Ja onneksi Kaliforniassa on miljoona muutakin paikkaa, jossa viettää lomaansa.
Sea World San Diego 2006. |
Minun kohtaamiseni luonnossa orcan kanssa saa siis vielä odottaa. Olimme viime syyskuussa jälleen Los Angelesissa lomalla ja lähdimme toiveikkaina valasristeilylle. Meitä ei kuitenkaan onnistanut tuona päivänä valaiden osalta, mutta näimme hurjan paljon delfiineitä veneemme ympärillä. Ilahduttavaa oli myös, että mukanamme risteilyllä oli meribiologi, joka kertoi enemmän eri lajeista ja niiden tavoista sekä vähän myös valisti ihmisiä. Olen myös kovin iloinen, että tuosta kymmenen vuoden takaisesta olen itsekin kasvanut viisaammaksi ihmisenä ja reissaajana. On siis ihan ok muuttaa toimintatapojaan. Nyt heitänkin pallon sinulle - uskallatko sinä kertoa omat epäeettiset muistosi?
Los Angeles, syyskuu 2015. |
#ReilutBlogit -kampanjalla halutaan herättää huomiota vastuullisen matkailun puolesta. Useat matkabloggaajat ovat lähteneet kampanjaan mukaan kertoakseen omia havaintojaan ja esimerkkejään maailmalta.
Eng // This blog post is a part of campaign where travel blogger takes part and tell stories about ethical travels. In my case I have a good examples how our Ambassador hotel in Hawaii is eliminating a plastic water bottles and they give free filtered water for every customer.
*Lähde: Ambassador Hotelli Waikiki.