Näytetään tekstit, joissa on tunniste Name. Näytä kaikki tekstit

Ystäväni Amerikka

Sitä se on minulle ollut. Paljon ystävyyttä, onnea ja iloa. Amerikka on rikastuttanut minua matkoillaan, mahtavilla rannoillaan ja upeilla vuorillaan. Olen kulkenut maan halki myötäillen legendaarista Route 66-tietä. Nähnyt auringonnousun Grand Canyonilla. Surffannut Havaijilla ja asunut pienen hetken New Yorkissa ja Los Angelesissa. Viettänyt ystäväni polttareita ja häitä Las Vegasissa, sekä juhlinut toisia Kalifornian palmujen alla. Tehnyt hyväntekeväisyystyötä farmilla ja juhlinut ystävien kanssa lukuisilla eri festivaaleilla sekä itä- että länsirannikolla. Tavannut lukemattoman määrän uusia ihmisiä. Vaihtanut kuulumisia ja kertonut asioita Suomesta. Amerikka on ollut ystäväni kaikki nämä vuodet. Ja tärkeimpänä, Amerikka on antanut minulle ystäviä. Niin täällä Suomessa kuin itse Jenkeissäkin. Siksi, sydämeni sanoo edelleen kyllä, vaalituloksesta riippumatta.

Amerikka on yhdistänyt meidät Amerikka-siskot yhteen.


 


Viime viikkoina olen kuitenkin saanut vastailla aika usein kysymykseen, että miten minun Amerikan rakkauden nyt käy? Mitä nyt tapahtuu? Oikeastaan vasta nyt, kun jollain tasolla suurin tomu on laskeutunut Amerikan vaalituloksesta (vaikka tiedän, että itse todellinen show on vasta edessä), niin pystyn vasta nyt jäsenöimään ajatuksiani kunnolla. Aivan ensimmäinen ajatus oli nimittäin shokki. Katsoin valitun presidentin voitonpuhetta suu auki, epätodellisena, miettien että mitähän tässä juuri tapahtui. Kuten varmaan moni muukin meistä. Lähes koko yön vaalivalvomisen jälkeen olin vain sanaton. Ja surullinen niiden amerikkalaisten ystävieni puolesta, jotka oikeasti olivat kauhuissaan tilanteesta. Jytky tuli. Tyydyin perustelemaan asiaa sillä, että kuitenkin suurin osa äänestäneistä äänesti vastaehdokasta, mutta vaikka hän sai enemmän ääniä, ei se valitettavasti riittänyt voittoon. Näin Amerikassa. Harmillisintahan on se, kuinka moni jätti äänestämättä. Huomasin kuitenkin keskusteluissa, että jouduin hieman puolustelemaan, koska Amerikka ja koska asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia.

Viimeiset kahdeksan vuotta tosin ovat olleet, ainakin omasta näkökulmastani oikeaa unelma-aikaa Amerikoissa. Ei ole nimittäin tarvinnut puolustella kenellekään miksi kerta toisensa jälkeen suuntaamme lomamatkalla Amerikkaan. Toista se oli silloin vuosituhannen alussa. Silloin toden teolla sai puolustella, miksi ihmeessä kukaan haluaa matkustaa maahan, joka on täynnä niin tyhmiä ihmisiä... Apua, sillä tuo lause on aina kuulostanut korviini pahalle. Oikeasti ihan satuttanut minun ystävääni, Amerikkaa. Olenkin siis ollut näissä tilanteissa tietoisestikin puolustuskannalla, sillä maa on valtava ja mielestäni on epäreilua yleistää koko kansaa isolla kädellä. Olen reissannut siellä yli kahdessakymmenessä osavaltiossa ja se jos mikä avartaa sitä näkemystä, että yhtä ainoaa Amerikkaa tai Amerikkalaista ei ole.

Ja koska en ole valtavan poliittinen ihminen, en halua antaa tämän tuloksen vaikuttaa asioihin liiaksi. Olen oikeastaan eniten huolissani ympäristöasioista. Ja siinä lohduttavinta on se, että jopa ihan pienilläkin teoilla voi itse vaikuttaa asioihin. Kaikki me kuitenkin tarvitsemme ystäviä. Amerikka tarvitsee ystäviä. Maapallomme tarvitsee ystäviä. Itse haluankin kiittää Amerikkaa, joka on tuonut mulle oman Amerikka-perheen Helsinkiin ja saamme nauttia burgerijuhlia aina hyvässä ja rakentavassa hengessä.

Jos aihe askarruttaa sinuakin enemmän, niin käythän lukemassa Amerikka-siskoni Ullan kirjoittaman postauksen aiheesta.

Peace.


Eng // My thoughts about America.

Burgeriperjantai Amerikka-siskojen kanssa

Kaikki tiet vievät Amerikkaan... eiku ooops! No ainakin meidän jengin tiet vievät sinne hyvin usein. Ja se jos mikä on tietenkin herkkua! Makeaa on myös saada Amerikka-siskoja takaisin kotiin ja niin kävi viime viikolla. Siitä on nimittäin jo tovi aikaa, kun vietettiin Amerikka-henkisiä läksiäisbileitä yhdelle ystävällemme, jota odotti suuri seikkailu maailmalla. Paljon on tapahtunut tässä välissä ja ennätettiinpä kiertää maailmakin tänä aikana ja tavata tietysti toisiamme useaan kertaankin, missäpä muualla kuin Amerikassa tietysti. Viime viikolla kuitenkin saatiin Cali-sisko takaisin kotiin ja sehän tarkoitti tietystikin partyja yhdessä muiden Amerikka-siskojen kanssa!
 







Pöytä katettiin yhteistuumin koreaksi tietenkin hampurilaisteemalla! Ja edelleenkin mentiin mielummin överit kuin vajarit -linjalla ja sehän sopi näihin Amerikka-kekkereihin. En tiedä, oliko sitten seura yksinkertaisesti vaan niin timanttista, vai oltiinko sopivasti Amerikka-huumassa, mutta burgereista tuli aivan törkeen hyviä. Ja voin kyllä sanoa, että jälkkäriosaston vanukas-vadelma-cookie -combokaan ei jättänyt ketään kylmäksi.


Nameriikka siskot (oikealta vasemmalle) Milla, Inka, Maria, Kea ja Kirsi. Vain Ulla puuttui, koska Dubai.


On ihan superia, kun saa jakaa ihan armotta Amerikka rakkautta sitä ymmärtävien tyyppien kesken. Meidän kohdalla ei paljon rajoja tunneta miten usein sinne voi reissata ja suunnitelmissakin vain taivas on rajana. Ja mikä parasta, Amerikan tietämys on lähes ehtymätön tällä jengillä! Usein ollaankin siinä onnekkaassa tilanteessa, että tehdään läpsystä vaihto ja aina joku onnekas meistä edustaakin Amerikan ihmemaassa. Seuraavaksi sinne lähtee roadtrippaamaan Inka ja odotankin innolla terkkuja Kaliforniasta. Arvatkaa vaan nouseeko matkakuume näiden mimmien seurassa? Ja miksei muuten aina voi olla burgeriperjantai, kysynpähän vaan...



Eng // Burgers and friday fun with my America sisters!

Koska meillä on joulu (ja Amerikka)

Monessa torpassa ja kodissa on varmasti jo jouluvalmistelut loppusuoralla ja piparitkin leivottuna. Mekin taiteilimme kaveriporukalla pipareita reilu viikko sitten, mutta kyseessä ei olleet mitkään ihan tavalliset piparkakut - vaan överi mageet Amerikka-piparit! Tai ainakin meidän mielestä näistä tuli just niin hauskat kun vaan tällä porukalla voi tulla. Hyvä ja jouluinen mieli jäi myös käteen tästä hauskasta piparisessiosta ja nyt tämä joulunalusaika ja odottelu huipentuukin sitten tänään itse jouluaattoon!
On aika kreisiä miten tämäkin vuosi alkaa olemaan pian taputoitu pakettiin. Ja mitä kaikkea tämä vuosi onkaan jo antanut ja mitä kaikkea on tullut koettua ja missä kaikkialla on tultukaan reissattua. Aika makea vuosi kaiken kaikkiaan, kuten myös nämä piparitkin oli!







Tämä Amerikan osavaltiopipari on muuten kiinnostanut todella monia sosiaalisen median puolella ja se että miten ihmeessä tälläiseen ideaan edes päädyttiin! No, se on helppoa, kun pistää kasaan nämä kuvan Amerikka-fanit Ullan, Kirsin, Kean, Inkan ja Millan (ei kuvassa) niin tälläistä vaan nyt syntyy! :)



Näiden piparinhuuruisten kuvien myötä haluankin toivottaa teille jokaiselle aivan super ihanaa joulua! Kiitos että olette mukana reissullani mm. tämän blogini kautta. Muistakaa rentoutua ja nauttia joulun hetkistä. Terkkuja muuten täältä Savosta! Missä sinä vietät joulusi?

Ps. Täällä on lunta!


Eng // Merry Christmas everyone!

Nameriikka forever



Miltähän tuntuisi ostaa vain menolippu, eikä paluuta lainkaan? En ole itse koskaan ollut niin rohkea, että olisin jättänyt paluulentoni ostamatta. Toki monesti (lähes aina) reissuillani toivon että sen paluulipun voisi vaan unohtaa, jättää käyttämättä tai että jättimäisen tulivuoren purkauksen tuottama savupilvi estäisi paluuni ainakin muutamaksi lisäpäiväksi... Mutta nytpäs tiedän yhden, joka tietää miltä se tuntuu, mun ystävä Maria! Tämän rohkean ja söpön mimmin läksiäisiä vietimme eilen, lauantaina. Ja koska olemme tavanneet Amerikka-kerhon kautta, oli muiden juhliin osallistuvien kesken kuin itsestään selvää että amerikka-teemalla mennään.


Ei kai voi mennä pahasti pieleen jos menussa on itse tehdyt burgerit ja lemonade, sekä jätski-suklaa-cupcakes-vaahtokarkki-herkut jälkkäriksi. Kaikki kantoivat ihanasti kortensa kekoon herkkupöytään ja sain ilon ja kunnian hostata läksärit meillä. Rakastan niin juhlia ja niiden järjestämistä! Ja ehkä suurin kunnia jonka olen hetkeen kuullut, oli se kun Kea kiljahti eteiseen tullessaan että täällähän tuoksuu ihan In-N-Outilta! Amen to that. Hykertelin tätä ensimmäisenä tänä aamuna...koska In-N-Out, hel-lo!

Älkää muuten ihmetelkö, jos nämä ameriikka-fiilistelyt saattaa näyttää äkkiseltään övereille. Noh, ehkä ne tosissaan näyttävätkin, hahaha. Mutta kuten puhuttiin eilen, mielummin överit kuin vajarit.
Meidän SURPRISE-huudot onnistui nappiin ja juhlakalu sai syleilyynsä amerikanlipun, koska kaikkien meidän tiet, unelmat ja reissut vievät aina lopulta Ameriikkaan. Niin myös toivottavasti tämän rohkean seikkailijan!


Nameriikkalaisia alias Namelaisia eli Amerikka-faneja luokkakuvassa suosikkimaan lippuun kietoutuneena: Ihanat Milla, Inka, minä, Ulla, seikkailija Maria, Kea ja Kirsi.

Vaikkakin kyseessä olikin läksiäiset, riemu oli katossa loppuun asti ja surumoodiin emme päässeet, koska luulen että me kaikki tiedämme, että vaikkei paluulippua tällä seikkailijattarella ole, me niin tullaa tapaamaan toisemme vielä! Ehkäpä aikaisemmin kuin osaamme arvatakaan.
Kiitos vielä kerran ihanuudet – teidän seurassa mikään matkaunelma ei ole mahdoton ja teidän vertaistukenne on käsittämättömän tärkeää. (Ja miten paljon meillä riittääkään Amerikka-juttuja jaettavaksi – love it!). Meidän seikkailija Marialle toivotan tätäkin kautta maailman parasta reissua! Ollaan niin onnellisia ja ylpeitä sun rohkeudesta!



Varaslähtö Thanksgivingin viettoon



Otimme eilen varaslähdön Thanksgivingin viettoon, kun NAMElaisten kanssa vietimme iltaa Amerikan Suurlähetystössä harjoitellen pumpkin pie´n tekoa. En ollut koskaan aiemmin maistanut kurpitsapiirakkaa, saati leiponut sitä joten halusin ehdottomasti osallistua tilaisuuteen.
Muutoinkin NAMEn löytäminen on ollut minulle todellinen lottovoitto! Mikä voisikaan olla huikeampaa kuin tupa täynnä saman henkisiä nuoria aikuisia joita kaikkia kiinnostaa jollain tapaa, tai kaikki ovat jollain tapaa sidoksissa Amerikkaan. Juttua riittää aina, ja tilaisuuksista saa aina uusia hyödyllisiä vinkkejä. Ja tietysti mikä parhainta, tapaa uusia ihmisiä.

Hiljennyimme myös hetkeksi jokainen vuorollaan sanomaan mistä on kiitollinen, kuten päivän teemaan sopii. (Oikeasti Thanksgiving'iä vietetään tulevana torstaina). Itselläni kiitokset menivät tähän hetkeen, ja niihin mahdollisuuksiin mitä minulla nyt on. Mahdollisuus toteuttaa itseään ja ennen kaikkea toteuttaa unelmiani matkailun parissa.


Toki olen kiitollinen monista muistakin oikeasti tärkeistä asioista elämässäni. Mutta tuosta oli hyvä aloittaa. Mistä sinä olet kiitollinen?

PS. kuvan skumppa, jota saimme tervetulomaljana on samaa skumppaa jota tarjoillaan Valkoisessa talossa. Pienen kylän tyttö on taas ihmeissään ;) 

Inspiroiva tapaaminen Ivana Helsingissä

Olin viime torstaina Namen, eli Nuorten aikuisten Amerikka-verkoston kanssa yrityskäynnillä Ivana Helsinki Storessa Helsingin Uudenmaankadulla. Illan hostasi itse oikeutetusti Paola Suhonen, jota kuunnellessa oikeasti pelkästään hymyilytti ja tuli hyvälle mielelle. Nainen on niin inspiroiva, ja todella ansainnut kaiken menestyksensä! Oli huikeaa kuulla Ivana Helsingin tämän hetkinen elämänkaari suoraan Paolan kertomana. Olen itse hyvin paljon seurannut Ivana Helsinkiä ja Paolaa suunnittelijana, ja useat printit, grafiikat ja tuotteet vuosien saatosta olivat tuttuja nähdyssä esityksessä, mutta olihan se huikeaa kuulla kaikki itse suunnittelijan kertomana, ja vielä enemmän avattuna. Historiaa Ivana Helsingille on kertynyt jo pian 15 vuotta. Sen kunniaksi on tulossa myös juhlakirja.
Meidän Namelaisten kärkenä tietysti Amerikka-diggareina olivat myös Paolan Amerikan vuodet. Hänhän muutti nyt kesällä takaisin Suomeen.
Ilta oli ihanan inspiroiva, tapasin uusia Namelaisia, sekä uudet ideat sinkoilivat pitkin korkeaa liiketilaa. Luovuus ja samanhenkisten ihmisten ajatukset ja unelmat olivat suuresti läsnä tuona iltana. Vain taivas on rajana. Kuten Paola on osoittanut!
Tähän Paolan ajatukseen, johon kiteytyy Ivana Helsinki, on mielestäni hyvä lopettaa:

Love stories, Road trips & Dresses






Kuvat otettu Ivana Helsinki Storesta. Tuossa toiseksi alimmaisessa kuvassa vilahtaa muuten uusi talvitakkini, johon tässä kaiken inspiraation hurmoksessa hurahdin. Ihan extemporee. Mutta hei, joskus täytyy elää villisti! hehehe :) Muita kuvia illasta en hurmospäissäni edes ennättänyt ottamaan, joten vinkkaan lämpimästi teitä katsomaan Paolan ja meidän Namelaisten yhteiskuvan ihanan Ullan sivuilta. Kiitos Ivana Helsinki ja Paola Suhonen. Oot mun idoli :)