Matkalla Prahaan - kolmas kerta toden sanoo?

Olen matkalla Prahaan. Tänään. Ja minulla on paikasta ristiriitaiset fiilikset. Kun ensimmäisen kerran kävimme Prahassa reilut kymmenen vuotta sitten, vuonna 2003, ihastuimme täysin rinnoin kaupunkiin. Reissusta on jo niin kauan, että elettiin filmikameran aikaa. Liput ostettiin siihen aikaan Kilroylta ja ne saatiin paperisina kuoreen (muistatteko? Se oli ihanaa!). En kuitenkaan jaksa muistaa kuinka esimerkiksi hotellimme oli silloin varattu, sillä itse en löytänyt mitään dataa varauksista sähköpostistani. Sellainen sentään oli jo olemassa, sen tiedän. Oli miten oli, Prahan autenttisuus kiehtoi meitä. Juuri kukaan ei puhunut sanaakaan englantia ja kaikkialla oli todella edullista.






Tämän unelmakokemuksen jälkeen palasimme kaupunkiin vuoden 2012 kesällä. Odotukset olivat suuret. Ehkäpä liiankin. Maailmankuva oli laajentunut ja reissuvuosia kertynyt plakkariin lukuisia edellisen käynnin jälkeen. Praha oli muuttunut. Ja lisäksi olimme kesäflunssassa. Edessä oli vielä Foo Fightersin keikka, ja sekään ei mennyt ihan nappiin. En jostain syystä pitänyt paikasta enää niin paljon...



Mutta sille asialle odotan nyt muutosta tältä reissulta! Saamme oppaiksi suomalaisen kaveripariskunnan, jotka muuttivat sinne hiljattain. He ovat ennättäneet ottaa kaupunkia jo haltuun ja luvassa on ainakin lauantai toria ja pieni ostosreissu paikalliseen ruohonjuureen. Kuulemma kaupungista löytyy paljon myös luomu-kasvis-ravintoloita ja lisää ystäviä saadaan kaupunkiin jo heti lauantaina. Fiilis on korkealla ja se lupaa kyllä hyvää tälle reissulle! Praha, here we come...!


Kaikki ylemmät tämän postauksen kuvat ovat vuoden 2012 Prahan reissulta.

Filmikameran taikaa saman sillan luona, tosin vuosi oli 2003.

       
Jos sinulla on antaa vielä jotain vinkkejä mitä tehdä tai minne mennä Prahassa, niin kuulen niistä mieluusti. Ja hei, viikonloppuna ratkeaa Suomen euroviisuedustaja (mun suosikki on ystävien bändi Barbe-Q-Barbies - äänestäkää!) ja sunnuntain kruunaa vuoden odotetuin gaala; Oscarit! Tämä neitokainen ainakin virittäytyy Prahassa Ylen taajuuksille ja sitä kautta suoraan punaiselle matolle Hollywoodiin. Tämän myötä, kivaa viikonloppua kaikille, ciao!



Eng // We are off to Prague to see our friends, yay!

Thaimaan saarihyppely osa1: Kaiken kattava Koh Lanta ja mangoshaket

Kun lähdimme tälle reppureissulle Thaimaahan, ei meillä ollut varattuna kuin reissun neljälle ensimmäiselle yölle majoitus, Koh Lantalta. Jatkon majoituspaikat ajattelimme varata paikan päältä. Hotellimme, jonne saavuimme Krabin kentältä minivanilla, sijaitsi Klong Dao-rannalla, joka on yksi Lantan suurimpia ja suosituimpia, Long Beachin rinnalla. Porukkaa yleensä on siis kuin pipoa paikalla, tosin meidän hotellin edusta oli yllättävän rauhallinen. Koh Lantan yksi lempparirannoistani on rauhallisempi ja pienempi Relax Bayn ranta. Saaren rannat ovat nousuveden aikaan hyvin uitavissa, mutta laskuveden aikaan rantaviiva katoaa kauas ja isot kivenmurikat tulevat esille. Uimiset pitikin ryhmittää keskipäivään, jolloin uimaan mentäessä ei tarvinnut kahlata puoleen mereen saakka päästäkseen pulahtamaan. Siihen apuun tuli kylläkin tämä pinkki paholainen, joksi uimapatjan ristin. Tällä kelpasi lillua vähän matalemmassakin vedessä. Oi kyllä! Ainut mikä sai minut pois vedestä oli lounastauko ja jumalaiset mangoshaket.




 



Saaren vilkkain kylä on Saladan, joka sijaitsee aivan Koh Lantan pohjoispäässä. Sinne saapuu myös suurin osa muilta saarilta tulevista lautoista. Tällä kohtalaisen suurella saarella on helppo liikkua tuktukilla, jotka yleensä maksavat noin 50-100 BHT per henkilö. Jos et tinkaa, tai neuvottele hintaa etukäteen, voi yllätys olla suuri. Tai no, en itse ainakaan lähtisi kyytiin ilman että olisin hionut hinnan mieluisaksi. Saarelta voi myös vuokrata skootterin ja ajella sillä, tosin omalla vastuulla. Kolaritilastot ovat aika korkeita.  



   


Koh Lantalla ruoka on pääsääntöisesti hyvää (ja edullista verrattuna pienempiin saariin). Meidän suosikkipaikkoja saarella ovat:

  • Castaway Resortin ravintola, jossa olemme käyneet jo vuosia putkeen emmekä ole koskaan saaneet siellä huonoa ruokaa. Reissun paras Panang Curry syötiin täällä. Paljon myös kasvisvaihtoehtoja.
  • Fat Monkey on ratkaisu jos sinulle iskee tautinen hampurilaishimo. Purilaiset ovat jättimäisiä ja lemon shake pirteää. Enimmäkseen länkkäriruokaa, mutta ravintolasta löytyy myös thai-menu. Kasvisburgeri on tosi maukas. Hintataso hieman korkeampi.
  • Relax Bay Resortin ravintola on Belgialaisen pitämä ravintola, jossa ruoka on hyvää ja jälkkäriksi löytyy vohveleita, yllättävää.
  • German Bakerysta saat länsimaalaisen aamiaisen ja lounaan, oikealla juustolla. Toimii, ainakin jos olet ollut pidempään jo reissussa ja juustohammasta kolottaa.
  • Näiden lisäksi saat melkein mistä tahansa ravintolasta maukasta thairuokaa edullisesti ja makoisia mangoshakeja.

 






Koh Lantasta on moneksi. Suuren saaren etuna on ehdottomasti tarjonta. Saarelta löytyy lähes kaikki palvelut. Ja toisaalta saari on niin iso, että sen toisinaan unohtaa olevan edes saari. Mantereelle yhdistävää siltaa on rakennettu vuosia ja se näytti edelleenkin olevan kesken. Saa nähdä miten meno muuttuu sillan valmistumisen myötä. Ainakin se lyhentää lautan odottelua sataman päässä.
Uskon palaavani aina vaan uudestaan ja uudestaan Lantalle, vaikka se ei paratiisisaarta minulle edustakaan. Mutta eläminen ja oleminen on siellä helppoa ja lähin lentokenttä sijaitsee kohtalaisen lähellä. Lanta on sellainen 8+, mun mielestä.

Oletko itse käynyt Koh Lantalla ja mitä mieltä olet saaresta (ja mangoshakesta) ja mitkä ovat sinun suosikkisi siellä? ;)


Majoitus: Ocean View Resort, 4 yötä yht.135 eur
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.



Eng //  Our first stop in our backpacking trip in Thailand was Koh Lanta.
  

Tervetuloa Thaimaan saarihyppelylle!

Aloitetaanpas viimeinkin purkamaan Thaimaan reissumme kuvasatoa. Ajattelin tehdä sen itse asiassa kolmessa eri osassa ja samalla esitellä kutakin käytyä saarta tarkemmin omissa postauksissaan. Tämä postaus toimikoon siis tiiserinä siitä, mitä on luvassa.

Matkan pituus: 2 viikkoa
Lennot: Helsinki - Krabi - Helsinki (Finnmatkojen suorat lennot)
Kohteet: Koh Lanta - Koh Lipe - Koh Bulon ja paluu Pak Baraan, josta maateitse Krabin Ao Nangiin lentoja edeltävänä iltana
Majoitus: Esitellään jokaisen postauksen yhteydessä omanaan
 

Kartasta näet käydyt kohteemme: Koh Lanta - Koh Lipe - Koh Bulon

       

Koh Lanta
sai toimia meidän ensimmäisenä lomakohteena pitkän lennon päätteeksi. Krabin lentokentältä tänne on matkaa ajallisesti noin 4-5 tuntia, riippuen aina vähän kuljetusmuodosta. Me otimme lentokentältä minivankuljetuksen, jossa istuttiin aika lailla varpaat suussa kohtalaisen kuumassa ilmastoinnissa. Onneksi oli vettä ja eväitä mukana. Kokemuksesta oppineena, kun tietää, että kuljetukset Aasiassa voivat venyä. Koh Lantasta ja meidän suosikkipaikoistamme siellä, kerron lisää seuraavassa postauksessa. Ensimmäiset lomapäivät sujuivat siellä rennoissa tunnelmissa mangosmoothien parissa. Ilmastoon totuttautumisella ja jetlagista toipuessa...

 



   

Koh Lipe
oli lomamme määränpää. Tätä odotin eniten ja vanha kunnon Lipe ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. En usko että tulen koskaan kyllästymään tähän näkyyn (alla), saati Lipen pienen saaren tunnelmaan. Ennätimme olla Lipellä viikon verran ja sinä aikana tapasimme vaikka ketä tuttuja Suomesta ja muualta maailmasta. Kävimme myös tervehtimässä paikallisia tuttavia. Köllöteltiin rannalla, snorklattiin ja syötiin hyvin. Parasta lomailua, sanon minä.


   

Koh Bulon
-saari oli meidän uusi tuttavuus ja reissun musta hevonen. Tällä pienellä saarella asuu vain kourallinen ihmisiä, joten hirmusen kiire täällä ei ole minnekään. Päivät alkoivat jo aamuvarhain auringonnousuja ihaillen ja päättyivät makoisiin illallisiin. Ruoka saarella oli erinomaista ja Bulonella olisi viihtynyt pidempäänkin kuin vain sen kolme yötä. Mutta onpahan hyvä syy mennä takaisin. Tästä uudesta tuttavuudesta on myös tulossa lisätietoja saarihyppely-postauksen kolmannessa osassa.




    

Krabille päädyimme viimeiseksi yöksi, koska paluulentomme lähti sieltä. Ero saarielämään oli kuin yöllä ja päivällä, kun saavuimme Krabille. Ihmisiä oli kaikkialla ja joka paikassa törmäsi suomalaisiin. Myös menuja ja mainoksia löytyi suomenkielellä ja jopa paikalliset osaavat morottaa suomeksi. Hassua ja ehkä ei niin minun makuuni. Krabin jylhät maisemat ovat kuitenkin näyttäviä ja kyllähän se kelpasi loma päättää upeaan auringonlaskuun Ao Nangin rannalla.
 


Näin siis polkaistiin käyntiin sarja Thaimaan saarihyppely-postauksia. Kysykää matkan varrella, jos eteen tulee jotain, mitä en hoksaa kertoa. Monesti nimittäin huomaa, kun on aikaisemminkin reissannut Thaimaassa, että monia juttuja pitää itsestäänselvyyksinä, kunnes hoksaa että eihän se olekaan niin, ellei ei ole ennen tuolla päin reissannut. Kuvasin matkalla myös paljon videoita, joista on tarkoitus koota oma pätkänsä ja josta saa varmasti vielä paremman käsityksen saarielämästä ja rennosta lomafiiliksestä näissä maisemissa. Stay tuned.





Eng // Teaser from our island hopping vacation in Thailand. Welcome on board.



Miten käytät vettä matkoillasi ja mistä sen hankit? #ReilutBlogit vol 2

Joisitko esimerkiksi puhdistettua jätevettä? Maailman rikkain mies Bill Gates joi suunnitellessaan ideasta pelastusta köyhempiin maihin. Entäpä jos itse Sharon Stone pyytäisi, niin lopettaisitko veden laskemisen siksi ajaksi kun harjaat hampaitasi? No Sharon itse asiassa pyysi tätä reilu vuosi sitten, kun olimme Hollywoodissa leffoissa samaan aikaan ja haluan tietystikin jakaa tätä viestiä eteenpäin. Tai entäpä jos joutuisit hakemaan vetesi kilometrien matkan takaa, ja se ei siltikään olisi tarpeeksi puhdasta, niin miettisitkö enemmän veden käyttöäsi? On hieman hullua kantaa vettä muovipulloissa kotiin, kun veden tulisi kuulua kaikkien perusoikeuksiin, puhtaana.


"Water has always played an integral part in Hawaiian culture and lifestyle. Wai (fresh water) was believed to be sacred and therefore belonged to the gods. Wai could not be owned, 
not even by the highest ranking ali’i (chiefs)."


Amerikkalaiset ostavat arvion mukaan keskimäärin 42.6 miljardia yksittäistä vesipulloa joka vuosi, joista kahdeksan kymmenestä päätyy jätteeksi*. Voisiko asian hoitaa tyylikkäämmin? Esimerkiksi kierrättämällä tai vielä parempi - olematta ostamatta muovipulloja?

Halusin tarttua tähän Reilut blogit vol2 -haasteeseen ja kertoa omia kokemuksiani ja havintoja maailmalta kestävän matkailun puolesta. Matkabloggaajakolleegat ovat rohkeasti nostaneet kissan pöydälle eettisen matkailun puolesta ja koko tempaus alkoikin reilu vuosi sitten eräästä tiikeri-selfiestä ja siihen vastasi Tarinoita maailmalta Annikan tiikeri-postaus. Lue myös miksi norsujen selkä ei kestä ratsastamista. Ja nyt viimeisenpänä, Teneriffan Loro Parque-case, mihin matkakuume.net ja Tarinoita Maailmalta -blogit polkaisi käyntiin kampanjan toisen vaiheen.

Minä haluan tällä omalla kertomuksellani tuoda esille yhden positiivisen esimerkin maailmalta, jossa on onnistuttu ja jonka soisi jatkojalostuvan eteenpäin muuallekin. Pohjustukseksi voit lukaista edellisen postaukseni osallistumisestani Trash Hero-kampanjaan Thaimaassa ja kuinka keräsimme yhdessä päivässä 650 kiloa roskaa, enimmäkseen muovia. Trash Hero on taho joka pyrkii edistämään ja kouluttamaan paikallisia kestävään kehitykseen sekä pitämään Thaimaan saaret puhtaana muovijätteestä.
 




 

"Americans buy an estimated 42.6 billion single-serving plastic water bottles each year. Eight out of ten end up in a landfill. Hundreds of millions of bottles end up as litter on roads, beaches or in streams and other waterways while the rest ends up to become part of a 14 billion pound floating trash pile in our oceans."


Niin, tätä menoa maailma ja sen meret täyttyvät muovista. Ovat tehneet sitä jo hyvän aikaa. Kun vajaa vuosi sitten maailmanympärimatkallamme saavuimme Havaijin Ambassador Waikiki-hotelliin, oli yllätyksemme positiivinen. Tämä hotelli oli ratkaissut turhan muovin ja kertakäyttöisten muovipullojen käytön asiakkailleen edukseen siten, että sisäänkirjautumisen yhteydessä jokainen hotellin asiakas sai itselleen yhden oman juomapullon. Ja näihin juomapulloihin sai rajattomasti täyttää aulatiloissa olevista vesiautomaateista wai:ta, eli puhdasta vettä.





Näin se toimii! Jos muuten ihmettelette miksi täytän vettä muovipulloon, enkä hotellilta saamaani pulloon, onkin asia erikseen. Mutta lyhykäisyydessään siksi etten saanut selville mainospullon muovimerkintöjä joten en tiennyt muovin kemikaaleista. Näistä voi halutessaan lukea (ja lisätä tuskaansa) esim täältä

        

"The Ambassador Hotel Waikiki is committed to saving the environment for future generations through recycling. This program enables us to help "Mālama i ka honua” eliminating a total of 350,000 plastic water bottles from our precious environment annually."





    

Miten sitten suojella Mālama i ka honua(vapaasti suomennettuna "Äiti maatamme") tai olla vaikkapa oman elämän Trash Hero ja kuormittaa ympäristöä vähemmän reissatessa maailmalla: 

  • Täytä omaa vesipulloa, älä osta aina uutta
  • Vähennä muoviin pakattujen tuotteiden ostamista
  • Vältä turhia muovipusseja ja kanna aina omaa kauppakassia mukanasi
  • Kierrätä
  • Vältä kosmetiikkatuotteissa (esim hammastahnat, ihonkuorinta) mikrokuituja (=muovia)
  • Osallistu, vaikuta ja kerro eteenpäin! 
Esimerkkinä: Berliiniin avautui juuri ruokakauppa, jonka tuotteissa ei ole lainkaan pakkausmuovia tai muita pakkausmateriaaleja missään myymissään tuotteissa. Vapise maailma.
 




Siirrytäänpäs seuraavaksi itse Reilut blogit-haasteeseen, johon jokainen voi ottaa rohkeasti osaa.
#ReilutBlogit vol. 2 -haaste -pähkinänkuoressa:

Lukijana voit kertoa kommenttiboxissa seuraavista asioista:

  • Vaikuttaako vastuullisuus valintaasi loma-, retki- tai aktiviteettikohteesta päätettäessä?
  • Mitä toivoisit matkatoimistoilta tämän asian puitteissa?
  • Mistä löydät tietoa vastuullisista nähtävyyksistä ja retkistä matkakohteissa?

    Ja haaste matkabloggaajille:

    • Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.
    • Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt.

    Haasta mukaan kaksi bloggaajakollegaasi haasteeseen ja kysy myös lukijoiltasi kokemuksia! Haastankin siis mukaan nyt kampanjaan Inkan Archie Gone Lebanon -blogista sekä Veera Biancan, ellette ole saaneet haastetta jo toisaalta. Mutta tähän saa tarttua kuka tahansa, eikä haastetta tarvitse toiselta odotella.



    Tässä minun muistoni matkalta, joka näin jälkikäteen ei pelkästään näytä, vaan on myös epäeettistä: Eletään kesää 2006. Matkaamme Kaliforniaan (ylläri!) tapaamaan paikallisia ystäviä ja pienelle roadtripille. Suuntaamme paikallisen ystävän ohjeistamana Los Angelesista, viinitilojen kautta, San Diegon aurinkoon. Kaikki on juuri niin täydellistä, kun Kaliforniassa rantaelämä aina nyt on. Nautin lomastani, dippaan varpaitani Tyyneenmereen ja syön jätskiä. Syy miksi suuntaamme San Diegoon on, koska paikallinen ystävämme haluaa viedä meidät SeaWorld Theme Parkiin päiväksi. Se sopii meille ja paikka näyttää ja kuhisee ihmisiä kuin Universal Studiolla konsanaan. Päivän aikana meitä kierrätetään merenrannalla sijaitsevan SeaWorldin eri osastoilla. Meille kerrotaan kuinka heillä hoidetaan merestä pelastettuja, vahingoittuneita eläimiä. Näimme meren ja näimme altaat samalla silmäyksellä. Sijainti on siis hyvin merellinen. Päivän kohokohta puistossa on kuitenkin kuuluisa Shamu Show, jossa esiintyy SeaWorldin maskotti, miekkavalas eli toiselta nimeltään orca. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt noin valtavaa eläintä ja miten kaunis se olikaan. Amerikkalaiset kun osaavat tehdä shown, niin showhan se olikin. Mutta kenen kustannuksella?
    Vaikka ampuisin itseäni kuinka nilkkaan nyt, niin julkaisen tämän kuvan kymmenen vuoden takaa ja mietin edelleenkin näin jälkikäteen, että onhan tämä nyt hullunkurinen näky. Lisäksi hävettää... Uutisistahan olemme saaneet lukea, että aina ei näissäkään esityksissä mene ihan käsikirjoituksen mukaan ja muutamalle kouluttajalle onkin käynyt aika kylmästi.

    Nykyisin muuten tämä ystävämme, joka meidät aikoinaan tuonne vei, on vegaani, eikä enää koskaan menisi tai veisi lapsiaan Sea Worldiin tai saati illallistamaan Shamun kanssa (sellainenkin kun on mahdollista). Enkä vielä tänä päivänäkään ole oikeasti nähnyt orcaa. Luonnossa ja vapaana. Ja sellaisen haluaisin kovasti nähdä joku päivä. Mitä tämä vierailu täällä opetti? Paljon, jälkikäteen tosin. Onneksi tietämättömyyden voi parantaa. Onneksi me opimme. Onneksi matkailu avartaa, niin hyvässä kuin pahassa. Ja onneksi Kaliforniassa on miljoona muutakin paikkaa, jossa viettää lomaansa.

    Sea World San Diego 2006.


        

    Minun kohtaamiseni luonnossa orcan kanssa saa siis vielä odottaa. Olimme viime syyskuussa jälleen Los Angelesissa lomalla ja lähdimme toiveikkaina valasristeilylle. Meitä ei kuitenkaan onnistanut tuona päivänä valaiden osalta, mutta näimme hurjan paljon delfiineitä veneemme ympärillä. Ilahduttavaa oli myös, että mukanamme risteilyllä oli meribiologi, joka kertoi enemmän eri lajeista ja niiden tavoista sekä vähän myös valisti ihmisiä. Olen myös kovin iloinen, että tuosta kymmenen vuoden takaisesta olen itsekin kasvanut viisaammaksi ihmisenä ja reissaajana. On siis ihan ok muuttaa toimintatapojaan. Nyt heitänkin pallon sinulle - uskallatko sinä kertoa omat epäeettiset muistosi?

     

    Los Angeles, syyskuu 2015.

       
    #ReilutBlogit
    -kampanjalla halutaan herättää huomiota vastuullisen matkailun puolesta. Useat matkabloggaajat ovat lähteneet kampanjaan mukaan kertoakseen omia havaintojaan ja esimerkkejään maailmalta. 



    Eng // This blog post is a part of campaign where travel blogger takes part and tell stories about ethical travels. In my case I have a good examples how our Ambassador hotel in Hawaii is eliminating a plastic water bottles and they give free filtered water for every customer.


    *Lähde: Ambassador Hotelli Waikiki.