Seven Seas -blogi: Koh Lanta

Thaimaan saarihyppely osa1: Kaiken kattava Koh Lanta ja mangoshaket

torstai 25. helmikuuta 2016

Kun lähdimme tälle reppureissulle Thaimaahan, ei meillä ollut varattuna kuin reissun neljälle ensimmäiselle yölle majoitus, Koh Lantalta. Jatkon majoituspaikat ajattelimme varata paikan päältä. Hotellimme, jonne saavuimme Krabin kentältä minivanilla, sijaitsi Klong Dao-rannalla, joka on yksi Lantan suurimpia ja suosituimpia, Long Beachin rinnalla. Porukkaa yleensä on siis kuin pipoa paikalla, tosin meidän hotellin edusta oli yllättävän rauhallinen. Koh Lantan yksi lempparirannoistani on rauhallisempi ja pienempi Relax Bayn ranta. Saaren rannat ovat nousuveden aikaan hyvin uitavissa, mutta laskuveden aikaan rantaviiva katoaa kauas ja isot kivenmurikat tulevat esille. Uimiset pitikin ryhmittää keskipäivään, jolloin uimaan mentäessä ei tarvinnut kahlata puoleen mereen saakka päästäkseen pulahtamaan. Siihen apuun tuli kylläkin tämä pinkki paholainen, joksi uimapatjan ristin. Tällä kelpasi lillua vähän matalemmassakin vedessä. Oi kyllä! Ainut mikä sai minut pois vedestä oli lounastauko ja jumalaiset mangoshaket.

Saaren vilkkain kylä on Saladan, joka sijaitsee aivan Koh Lantan pohjoispäässä. Sinne saapuu myös suurin osa muilta saarilta tulevista lautoista. Tällä kohtalaisen suurella saarella on helppo liikkua tuktukilla, jotka yleensä maksavat noin 50-100 BHT per henkilö. Jos et tinkaa, tai neuvottele hintaa etukäteen, voi yllätys olla suuri. Tai no, en itse ainakaan lähtisi kyytiin ilman että olisin hionut hinnan mieluisaksi. Saarelta voi myös vuokrata skootterin ja ajella sillä, tosin omalla vastuulla. Kolaritilastot ovat aika korkeita.

Koh Lantalla ruoka on pääsääntöisesti hyvää (ja edullista verrattuna pienempiin saariin). Meidän suosikkipaikkoja saarella ovat:

Castaway Resortin ravintola, jossa olemme käyneet jo vuosia putkeen emmekä ole koskaan saaneet siellä huonoa ruokaa. Reissun paras Panang Curry syötiin täällä. Paljon myös kasvisvaihtoehtoja.
Fat Monkey on ratkaisu jos sinulle iskee tautinen hampurilaishimo. Purilaiset ovat jättimäisiä ja lemon shake pirteää. Enimmäkseen länkkäriruokaa, mutta ravintolasta löytyy myös thai-menu. Kasvisburgeri on tosi maukas. Hintataso hieman korkeampi.
Relax Bay Resortin ravintola on Belgialaisen pitämä ravintola, jossa ruoka on hyvää ja jälkkäriksi löytyy vohveleita, yllättävää.
German Bakerysta saat länsimaalaisen aamiaisen ja lounaan, oikealla juustolla. Toimii, ainakin jos olet ollut pidempään jo reissussa ja juustohammasta kolottaa.
Näiden lisäksi saat melkein mistä tahansa ravintolasta maukasta thairuokaa edullisesti ja makoisia mangoshakeja.

Koh Lantasta on moneksi. Suuren saaren etuna on ehdottomasti tarjonta. Saarelta löytyy lähes kaikki palvelut. Ja toisaalta saari on niin iso, että sen toisinaan unohtaa olevan edes saari. Mantereelle yhdistävää siltaa on rakennettu vuosia ja se näytti edelleenkin olevan kesken. Saa nähdä miten meno muuttuu sillan valmistumisen myötä. Ainakin se lyhentää lautan odottelua sataman päässä.
Uskon palaavani aina vaan uudestaan ja uudestaan Lantalle, vaikka se ei paratiisisaarta minulle edustakaan. Mutta eläminen ja oleminen on siellä helppoa ja lähin lentokenttä sijaitsee kohtalaisen lähellä. Lanta on sellainen 8+, mun mielestä.

Oletko itse käynyt Koh Lantalla ja mitä mieltä olet saaresta (ja mangoshakesta) ja mitkä ovat sinun suosikkisi siellä? ;)

Majoitus: Ocean View Resort, 4 yötä yht.135 eur
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.

Eng // Our first stop in our backpacking trip in Thailand was Koh Lanta.

Vanha tuttu ja toimiva Koh Lanta

lauantai 28. helmikuuta 2015

Saarihyppelymme jatkui Koh Jumilta lähellä sijaitsevalle Koh Lantan saarelle. Tämä Thaimaan kestosuosikkisaari ei lienet hirmuisesti esittelyjä kaipaa. Tänne tehdään pakettimatkoja, mutta yhtä lailla saari kuuluu edelleenkin monen reppureissaajan listalle. Ja miksipäs ei. Toki samanlaista autenttista rauhaa ja hiljaista rantaa täältä on vaikea löytää, mutta sitäkin enemmän palveluita ja aktiviteetteja, sukellusmahdollisuuksia unohtamatta. Meillä ei ehkä alunperin ollut tarkoitus mennä edes Lantalle, sillä olemme siellä jo pari kertaa aikaisemmin lomailleet. Mutta ne palvelut, ne ajoivat meidät tällä kertaa Lantalle. Minun silmätulehdukseni ei nimittäin ottanut parantuakseen ja Kambodzasta vuoden alussa saadut silmätipat olivat loppumassa. Lisäksi tiesin että seuraavaan viikkoon en ainakaan pääsisi näin ison paikan sairaalaan, joten otettiin parin yön pysähdys Lantalla ihan tästä syystä. Lekurilta sain lisää tippoja, kolmea erilaista sekä allergialääkkeet. Kummasti muuten loppui pieni tukkoisuus ja nuha joka oli vaivannut jo pidempään. On vähän hurjaa ajatella, että suurella todennäköisyydellä Aasian viemärivesi ja maasta nouseva pöly on tulehduttanut silmäni, sekä aiheutti allergiaa.

Koh Lanta oli kuitenkin, jälleen, mukava paikka pyörähtää. Toimi täydellisesti juuri tähän saumaan. Sillä toisinaan pidempään reissatessa esimerkiksi länkkäriruuan ja sanotaanko nyt vaikka että hyvin vaikeasti saatavan juuston, himot nousevat potenssiin sata, niin silloin tekee gutaa olla vähän isommassa mestassa, jossa etsivä löytää kaiken maailman herkkuja herkkunälkäänsä. Fat Monkey tyydytti meidän hampurilaishimot ja German Bakery tarjosi ciabattaleivät juustolla, siis JUUSTOLLA! Voi hallelujah!

Saaren vilkkain kylä, Saladan, sijaitsee Lantan pohjoispäässä, jonne myös suurin osa lautoista saapuu. Satamasta muuten löytyy kasa innokkaita tuk tuk-kuljettajia, jotka ovat ihan pokkana valmiita kiskomaan tupla- ellei triplahintoja kyydistä hotellille. Normaalihinta matkasta Lantalla paikasta A paikkaan B vaihtelee 50-100 BHT per henkilö. Kuulin vain kuinka satamassa pyydettiin jopa kolmeasataa kyydistä joitain. Itse osasimme suoraan tinkasta sopivan hinnan meille.
Meidän hotelli sijaitsi Klong Dao -rannalla, joka on Long Beachin (Phra Ae) rannan lisäksi Koh Lantan suurimpia ja siten myös suosituimpia. Koh Lantalla on paljon turisteja. Siitä ei pääse mihinkään.

Me reippailtiin kävellä useampana päivänä paahtavassa kuumuudessa Klong Dao beachin eteläpäästä Saladanin satamaan. Ja piti kyllä pari kertaa hieraista silmiäni, kun saavuttiin Saladanin hotellin valkoiselle rannalle. Tänne alla olevissa kuvissa näkyviin. Aika huiman näköistä oli nimittäin sielläkin.

Itselle Lantalla kuitenkin lempparirantoja ovat etelämmässä oleva Relax Bay, sekä Klong Dao, jolla hotellimmekin oli. Lanta oli vähän kuin kotiin tulisi, sillä tiesimme minne mennä syömään hyvin ja nappasimme aina vain tuk tukin allemme ja suuntasimme esimerkiksi Long Beachin Castaway Resortiin, jossa ruoka oli säilynyt viimevuotiseen tapaan erinomaisena.

Lantalla päivät olivat polttavan kuumia. Joten meressä viilennys teki terää. Mutta kuten monessa muussakin paikkaa Thaimaassa, laskuveden aikaan jo iltapäivästä, meri alkaa vetäytymään niin kauas, että uimisesta tulee aika haasteellista. Tällöin merenpohjasta paljastuu kaikki pienet rapuset, jotka kipittelevät kiireen vilkkaa kolosta toiseen.
Koh Lantalla tunsin muuten parina iltana ensimmäistä kertaa kuukausiin, miltä se pieni vilu tuntuikaan taas. Tuk tukin ajaessa meitä illalla rantabaarista pois, olin suorastaan jäässä (no en oikeesti), mutta siltä se tuntui. Onneksi tämä oli hyvin ohimenevä ilmiö ja kaikki muut hetket Thaimaassa olivat takuuvarmaa lämpöä.

Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella (Lumialla tai goprolla), järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.

Eng // One of the most popular island in Thailand must be Koh Lanta. It´s very turistic but I still like it.

-----------
Majoitus: Ocean View Resort, 4 yötä 135 eur

Takaisin rannalle ja Koh Lantalle!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Nyt tulee viimein jatkoa tähän tammikuun alun pikaiseen Koh Lanta postaukseen. Päivät ja arki vaan vierivät niin nopeasti eteenpäin täällä koto suomessa, joten ihan kauhukseni tajusin että reissun loppusuoralta (viikko Lantalla ja useampi päivä Bangkokissa) ovat vielä ihan purkamatta tänne blogiin. Toivottavasti jaksatte kuitenkin vielä reissata matkassa!

Saavuimme Koh Lantalle siis pieneltä Koh Mookin saarelta. Meno oli toki jo erilaista, koska Lanta on iso saari, toisin kuin pienen pieni Mook. Meidän hotellin varaus Lantalla jäi todella viime tippaan, ja saatiinkin oikeasti melkein saaren viimeinen hotelli, koska majoituimme siellä uuden vuoden molemmin puolin. Long Beachiä paljoa etelämmäksi emme myöskään halunneet, sillä Lantalla kerran olleena, saaren eteläpuolella ei hirveästi enää mitään tapahdu. Mopon vuokraus on se popein juttu, jolla nähdä saarta ja sitä olimme alustavasti suunnitelleetkin MUTTA. Thaimaassa aikaisemminkin olleena ja varsinkin Koh Samuilla, on lähes 50-50 mahdollisuus saada "Koh Samui tattoo", eli kaatua ja saada hyvät arvet muistoksi mopoilusta. Lantalla oletin tilanteen olevan turvallisempi, koska tiet ovat isompia ja suorempia, mutta todella kun saavuimme meidän hotellille, vastaamme tuli ensimmäisenä yksi Aussi pariskunta päästä varpaisiin paketissa kainalosauvoilla linkaten. Ei tarvinnut kuin kysyä että mopokolari? ja vastaus oli nyökytys. Voi niitä poloisia miten olivat raasun näköisiä ja samalla se näky sinetöi meidän mopoilu haaveet. Nössöltähän se kuulostaa, mutta ajattelin olla pilaamatta loppulomaani ja tulla raajoineni takaisin kotiinkin. Olin myös erittäin happy ihan vaan rannalla makoiluun ja jos tarvetta oli mennä jonnekin, otimme allemme tuk tukin. Simple as that! :) Viikon aikana tuosta Aussipariskunnasta tuli meille hyviä juttukavereita ja keskustelimmekin paljon maailmasta ja matkailusta yhdessä aina hotellin aulassa. Hahahaha, ja mikä hassuinta - pakko ~~kehua~~ kertoa - tämä pariskunta oli aivan sitä mieltä että olemme maksimissaan kakskytkuusivuotiaita! Voi taivas tuollaisia kuulee nykyisin hyvin hyvin harvoin, ja onko se edes hyvä asia kuulla kolkytplus vuotiaana? Tai voihan siinä olla sekin, että he eivät vaan voineet uskoa että fossiilitkin reissaa, hahaha... Oikeasti lopulta se aussi mies pähkäili että kaipa sitten pimeät ja kylmät pohjolan talvet pitävät teidät nuoren näköisenä. No kaippa sitten ja tottahan se osittain onkin, että liiallinen altistuminen auringon valolle toki vanhentaa. Hehh, kaikkea sitä kuulee. Ja niin, tämä mukava pariskunta itse oli juuri sen kaksikymmentä ja kuusi vuotta.

Koh Lantalla vain rentoiltiin, päivät soljuivat rannalla (enimmäkseen Relax Bayssa), syötiin todella hyvin (Castaway oli yksi mun suosikeista), kokkauskursseja suunniteltiin, vierailtiin jooga-studiolla, katseltiin länkkäreiden koirien ulkoilutusta eräästä koirien hoitokodista, mutta tiedä sitten johtuiko meidän kahdesta edellisestä saarikohteestamme (Lipestä ja Mookista), mutta emme saaneet aikaiseksi mentyä haluamallemme kokkauskurssille, emme ulkoiluttaneet koiria, eikä kierretty saarta mopolla, emmekä menneet sukeltamaan. Emme tehneet juuri mitään mitä emme jaksaneet. Keho oli vieläkin pienien saarien jälkeen aika Zen-tilassa, ja mikäpäs siinä ollessa kun näkymät beachillä olivat tätä luokkaa.

Vuoden vaihtumista jaksoimme sentään juhlia, ja alkudrinksut kippisteltiin Castaway hotellin rantabaarissa josta jatkoimme tuk tukin viemänä saaren pohjoispäähän Ozone baariin jossa olikin sitten bileet! Oli huikeaa laskea vuoden vaihtumista varpaat hiekassa lämpimässä ilmastossa ja ihailla huikeaa rakettishowta. Kymmenet ja taas kymmenet henkilöt lähettivät taivaalle "onnenlyhtyjä" ja tekivät toivomuksia samalla, mutta vaikka kuinka olisin itsekin halunnut lyhdyn lähettää niin en sitä tehnyt, koska nuo lyhdyt metalliosineen päätyvät lopulta mereen ja siellä meressä on ihan tarpeeksi jo moskaa. Mutta en kritisoi lyhtyjen lähettäjiä, nehän näyttivät aivan upeilta taivaalla. Ja se onnen tunne oli huiman näköistä kun perheet saivat lyhtynsä ilmaan. Adoptoin muutaman lyhdyn ja siinä siivellä tein toivomuksia, älkää nyt kertoko kenellekään.
Koh Lanta esittäytyy mielestäni monesti hyvin rauhallisena saarena, mutta Ozonen baarin lähettyvillä oli useita rantabaareja rinta rinnan josta kyllä bileet tarvittaessa löytää.