Näiden superkivojen kuvausten, valmiiden kuvien julkiseminen, on odottanut aivan liian kauan ja aivan liian turhaan. Nyt kaikkien on aika nähdä nämä!
Supermageita ja sensuelleja kuvia, joiden mallina toimi rokkimimmi Alexandra. Kuvaajana Marko Saari. Meikit tein minä. Gotta love this! Huomaattehan meikissä kulmakarvoissa twistin, eli niiden päätä jatkettiin ylös, kun loppuosaa peitettiin. Rock.

ja sokeri! Ja kaikki! Siitä on tasan kaksi viikkoa, kun olen viimeksi päivittänyt blogiani. Sehän on valovuosi somessa. Hyi minua! Ja voi jessus sentään että tähän kahteen viikkoon onkin mahtunut vaikka mitä. Enimmäkseen kuitenkin paljon vain kiireitä. Mutta myös hurjia uutisia ja synttärisankareita. Onneksi tällä viikolla vietettyyn Vappuun loppuivat tämän hetken pahimmat kiireet, ja voi että Vappuaaton bileet olikin hauskat. Mulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus nähdä teitä ystävät rakkaat, elämän sokeripallot! Ja mikä myös mieluista, mulla on nyt taas jatkossa enemmän aikaa kirjoitella tätä blogia.
Odotan innolla tulevia postauksia joita on jo jonoksi asti mielessä. Olen myös testannut useita uusia kosmetiikkatuotteita, joten niistä on myös tulossa juttuja. Joten lukijat rakkaat, oottehan te vielä siellä?


Elämän täyteistä viikonloppua kaikille. Cheers!

Heräsin tänä aamuna aikaisin ja yleensä heräillessäni ensimmäiseksi tsekkaan iPhonella meilien ja facen lisäksi Instagramin. Tänä aamuna se täyttyi Kaliforniassa parhaillaan päällä olevien Coachella festareiden kuvista. En tiedä olisko pitänyt itkeä vai nauraa, koska kuulin räystäissä sateen lorinaa ja samaan aikaan katselin auringon alla vaeltavan festarikansan kuvia Coachellasta...
No, ahdistusta avittaa se autuas tieto että olen kyllä toiveikas että joskus vielä pääsen itse tuonne. Ehkäpä jo ensi vuonna :) Katsokaa nyt miten kaunista siellä on...

Picture from http://instagram.com/coachella

Sain hurjan inspiksen aloittaa tämän kevään ja tulevan kesän festaripostaukset näillä seuraamieni tahojen Instagram kuvilla. (oikeastaan olen tehnyt festareista jo yhden postauksen maaliskuussa, löytyy täältä). Ja toisekseen, vinkata teille Coachellan live-lähetyksistä. Esimerkiksi minun aamupalaani säestää juuri lavalle hyppäävä Pharrel Williams -siis ihan suorana festareilta! Thank God moderni teknologia! Tekin pääsette mukaan festivaalitunnelmaan täältä.

Picture from http://instagram.com/coachella

Picture from http://instagram.com/coachella

Picture from http://instagram.com/thezoereport

Picture from http://instagram.com/urbanoutfitters

Iiiiik, kohta ollaan ihan Happy, Happy, Happy! Nyt tiedän miten minun loppuviikonloppu sujuu... Liveä katsellessa tietysti! Kivaa harmaata iloista sunnuntaita teille kaikille. Yay!

PS. Kesän festari suunnitelmat ovat menneet uusiksi, sillä kesän traditioksi muodostunut Rock Werchter on loppuunmyyty ja me ei saatu sinne lippuja... Yhyyy. Jää miljoonan muun bändin lisäksi näkemättä Jack Johnson, jonka olisin niin kovasti halunnut nähdä! Onneksi olen sen kerran jo Werchterissä nähnyt, oli ihan timanttia!

Mitä sinulla tulee mieleen Karibian -risteilyistä?
No, minäpä kerron omat ajatukseni. Se on kuulkaa maailman rennointa lomaa. Olkoonkin vähän ylenpalttista, mutta voi taivas olen kyllä niin viihtynyt noilla risteilyillä, että varsinkin näin kiireen keskellä ja matkakuumen poltellessa, olisin viivana lähdössä uudelle risteilylle jos joku rannalla "Ahoy:ta!" huutelisi ja laivaan pyytelisi...


Ensimmäisen Karibian-risteilymme kesti viisi vuorokautta, Floridan Fort Lauderdalesta Haitille ja Jamaicalle. Aluksi pelkäsimme, että tuleekohan siellä tylsää kun ollaan noinkin monta päivää laivalla, mutta ei, ei todellakaan tullut. Silloin jo päätettiin että seuraava risteily saa surutta olla pidempi. Ja niinhän se olikin. Tälle risteilylle lähdimme New Yorkista (tai oikeastaan New Jerseyn puolelta), ja risteiltiin kaikkiaan kahdeksan vuorokautta Bahamalle sekä Floridan Port Canaveraliin. Oli aika huikea fiilis seilata Vapaudenpatsaan ohitse jättäen Manhattanin siluetti hiipuvaan horisonttiin. Tosin kannella oli aivan sairaan kylmä, ja mielessä kävi ajatus, että monenkohan meripäivän jälkeen se oikein lämpenisi...

Hei blogi. Vihdoinkin hetki aikaa kirjoitella jotain. Hurjaa kiirettä on pitänyt, mutta suurimmalta osin kiireet ovat olleet onneksi sellaisia kivoja menoja. On menty Tukholmaa ja Keski-Suomea myöten, nautiskeltu hawaijilaisessa ravintolassa illallista mahtityyppien kanssa, kukistettu orastava flunssa, meikkailtu ja suunniteltu ja ihmetelty elämää. Flunssasta selvittyä jäi päällä ihan kamala matkakuume, ja olenkin enemmän lukenut toisten reissaajien blogeja kuin jaksanut kirjoittaa omaani. 
Rakastan lukea toisten blogeja, mutta olen tosi kehno kommentoimaan niihin. Siihen haluan muutosta, koska tiedän miten ihanalta tuntuu saada kommentti postaukseen. Parhaalta! 

Reilun kahden kuukauden päästä koittaa kuitenkin loma, kun reissataan Kroatiaan. Odotan reissua niin innolla, vaikken ole suunnitellut sen eteen juuri mitään. Ei ole nimittäin tarvinnut. Meillä on matkasuunnittelija! Hah, nimittäin reissulla on mukana se Jenkkipariskunta, joiden häissä olimme viime kesänä, ja he ovat hoitaneet kaikki suunnitelmat hotellibookkauksista eteenpäin. Yksinkertaisesti love it! Sen verran tiedän, että menolento meillä on Dubrovnikiin ja paluu on Splitistä. Ja että matkalle mahtuu Hvarin saari, jota odotan ehkä eniten! Niin, ja kyllä meillä on tarkoitus käydä naapurimaissakin. Vuokrata ehkä auto tai sitten seikkailla junalla... En ole aivan varma. Yleensä suunnittelu ja varausten hoitaminen on se minun roolini, joten tuntuu jotenkin loistavalle (ja hivenen oudollekin ja tietysti kiitolliselle) ettei itse tarvitse tehdä asialle juuri mitään. Opettelen selvästi päästämään irti rutiineistani... Päässäni on muutoinkin tuhat ja yksi asiaa mahdollisiin muihin tuleviin reissuihin liittyen, joten aika loistavaa että olen voinut ulkoistaa tämän alkukesän loman hyville harteille. Ja miten voinkaan olla koko ajan näin väsynyt... Työväsymys? Kevät väsymys...? Hääh, en ole koskaan ymmärtänyt sitä. keväthän on ihanaa aikaa!

Tänään eteeni osui erään maailmaa kiertävän suomalaisen pojan blogi, jossa hän lainasi Mark Twainia. Jotenkin tämä tuttu virke vaan toimii, aina. Osuu ja uppoaa.


Mites siellä, onko teillä jo kesälomasuunnitelmat täydessä vauhdissa?

Aikaisemmin esittelinkin jo Boulevard-H -lehden Editorial-kuvausten lopulliset kuvat ja tässä alla toisen lehden jutun, eli beauty-kuvausten lopullinen kuva. Mallina toimi heleä katseinen Zusanna ja tätä kuvausta oli niin hauskaa olla taas tekemässä. Kiitos vielä kertaalleen koko kuvaustiimille. Kuvaan liittyvän beauty-jutun voit käydä lukemassa osoitteessa www.boulevard-h.com

Tätä se elämä on parhaimmillaan. Kesä ja festivaalit... Ja vielä kun tähän täydelliseen comboon yhdistetään reissuaminen ympäriinsä hyvän musiikin perässä, ollaan asian ytimessä. Elämän parhaissa puolissa ja siinä käsittämättömässä vapauden tunteessa jota edustaa aina kaikki ne kymmenet tuhannet ihmiset jotka kokoontuvat lähes viikoksi festivaalialueen aukeille pelloille telttansa kanssa. Kaverit kainalossa he kirmaavat musiikin perässä festivaaliporteista sisään "paratiisiin" jota viettelee monta päivää kestävä musiikin ilotulitus. Jossa läsnä on vapaus - ja aina toivon mukaan aurinkoinen sää.
Mielestäni tähän Instagram Travel Thursdayhin sopii myös esitellä matkakohteita näin festivaalimatkaajan silmin.

Sziget-festival. Budapest 2012

Kiertäessä vuosi toisensa (vuosikymmenen) perään Suomen festareita, siis kaikkia niitä (ja osaa niitä joita ei enää ole edes olemassa -joo, olen vähän vanha jo), jossain vaiheessa alkoi vain muhia ajatus, että miksi sitä ei lähtisi merta edemmäs kalaan ja katsastaisi muiden maiden festaritarjonnan. No niinhän siinä tietysti kävi, että ensimmäisen ulkomaanfestarin koettua, ei oikeastaan paluuta entiseen ollut. Siellä kaikki (anteeksi nyt vaan) toimi niin paljon paremmin, kaikki vaan oli niin paljon paremmin ja kaikki vaan tuntui niin paljon paremmalta. Yksi suosikeistani on ollut Chicagon Lollapalooza-festivaali, jossa oli aivan tolkuttoman siistiä festaroida keskellä isoa Grand Parkia ja katsella auringonlaskua pilvenpiirtäjät siluetissa ja rokkailla samalla Green dayta. Siis vaan niin siistiä! Mutta festareiden ei välttämättä tarvitse olla isot, ollakseen ikimuistoiset. Myös Hollywoodin Sunset Stripillä järjestettävä pieni SSMF on jääny ikuisesti mieleen. Suljetaanhan festareiden vuoksi osa legendaarista Sunset Stripiä ja sitten party-paikkoihin kuuluvat kadun kaikki kuuluisimmat baarit Viperista eteenpäin. Ne oli aika epätodelliset partyt, monella tapaa. Ozzy Osbourne esiintyi kadulla ja olin unelmieni kaupungissa, Coast to coast road trip melken päätöksessä, ystävieni kanssa, The Roxy-ravintolan katolla ihmettelemässä meininkiä... Sillä hetkellä se oli maailman täydellisin hetki :)
Mutta Belgiassa pidettävä Rock Werchter -festivaali on vakiinnuttanut paikkansa meidän festarikalenterissa ja jollain tapaa tie on vienyt sinne jo neljänä kesänä. Veisi tänäkin kesänä, ellei oltaisi oltu tosi amatöörejä ja myöhästytty lippujen hankinnassa... Harmittaa aivan vietävästi, koska tilanne on tällä hetkellä se että kaikki liput on loppuunmyyty! Yhyy... ja iso krokotiilinkyynel... Eli jos joku tietää jonkun jolta noita lippuja saisi, saa lämpimästi ilmoitella minulle. Harmitus los maximus...!
Mutta tokihan toisen oven sulkeutuminen tietää aina toisen avautumista... Kyllähän näitä juhlia maailmalla riittää. Ja olisikin kiva kuulla jos sinulla on jokin suositus kivoista festeistä?

Ystävät & Rock Werchter-festival, Belgium 2013

Matkalla lentokentälle aamuvarhaisella Helsingin Kalliossa...

Sziget-festival, Budapest 2012

Ja toisaalta, kesän päättää kuitenkin aina onnellisesti Helsingin oma Flow. Joka kiilaa kyllä kaikilla tavoin noiden itse kokemieni ulkomaan festivaalien kärkeen. Flow on parhautta ja on upea päätös kesälle! Mutta niissä kesän viimeisissä festivaaleissa piilee aina se kamala haikeus... Sama haikeus kuin joka valtaa viimeisenä lomapäivänä... Pitääkö tämän loppua, jo nyt...? Tiedättekö...