Vuosi 2023 alkoi onnellisissa merkeissä vuoden vaihtumisella kotonamme. Muutaman aiemman vuoden tavoin olin luvannut itselleni pistää oman hyvinvointini ja oman terveyteni ja jaksamisen etusijalle. Olin mielestäni hyvällä mallilla siinä ja nautin elostani vuorotteluvapaalla.

Maailmalla tilanne pysyi valitettavan samana; sota ja energiakriisi. Nämä luonnollisesti huolestuttivat ja asettivat oman varjonsa varmasti meidän kaikkien vuoteen. Pandemiakriisi kuitenkin väistyi siltä osin, että myös useamman vuoden tauolla olleet Matkamessut järjestettiin vuoden alussa jälleen. Uuteen vuoteen 2023 mahtui paljon hyviä hetkiä ja pitkälle kuljettiin samoja polkuja, mutta myös muutama yllättävä käännekohtakin mahtui myös vuoteen!
 

Tämän postauksen kuvat on Instagram-tililtäni @sannasevenseas ja vuosi 2023 kuvien saattelemana meni suunnilleen näin:

"Ei kai tässä auta kuin tunnustaa, että meistä on tullut Kanaria-faneja ja uskonkin meidän palaavan etätyö/hyvinvointi -moodiin Kanarialle piankin."

- sanottua joulukuussa 2022

Tammikuu juhlittiin siis käyntiin perinteisillä kotibileillä! Rakastan juhlajärjestelyitä ja nyt kun vuoteni jatkui marraskuussa alkaneella vuorotteluvapaalla niin mullahan oli aikaa ja energiaa panostaa entistä enemmän juhlajärjesteluihin. Tammikuussa tuntui myös heti, että valon ja auringon määrä lisääntyi jo vuoden ekoista päivistä lähtien, mikä tarkoitti, että talven pimeys on voitettu!

Myös Matkamessut palasivat useamman vuoden tauon jälkeen mikä tiesi monia iloisia kohtaamisia messujen ammattilaispäivänä torstaina sekä viikonlopun aikana. Meitä matkailuvaikuttajia oli ihailtava määrä messuilla ja kaikilla oli yhteinen iloinen näkemys siitä, miten mahtavaa on, kun messut on back!

Matkamessujen lisäksi sain todella upean kutsun MyStar -erikoisristeilylle missä juhlittiin Itämeren tuoretta uutukaista erittäin tyylikkäin menoin. Juhlallisuudet alkoivat jo Länsiterminaalista ja harvinaista kyllä, kutsu oli avec, joten oli kiva saada Pekka mukaan myös.

Tammikuun lopulla suunnattiin vielä, vain menolippu taskussa, Kanariansaarille aikomuksena toteuttaa määrittelemättömän ajan saarihyppelyä sellaisella combolla, että osa meistä lomailee ja osa on (etä)töissä. Suuntasimme ensimmäiseksi ystävämme luo Teneriffalle ja siellä tukikohtanamme toimi Costa Adeje.

 
Helmikuu jatkui Teneriffalla minne saimme maailmanympärimatkalta Eurooppaan palaavat ystävät Ullan ja Maken seuraksemme. Costa Adejen suunnilla oli tuolloin pääsääntöisesti aurinkoista ja lämmintä. Teneriffa yllätti muutenkin positiivisesti, sillä meidän edellisestä käynnistämme siellä oli aikaa ainakin kaksikymmentävuotta. Teidellä vierailu kuului myös ihan must-listalla ja onneksi saatiin kokea sekin, vaikka vielä päivää paria ennen tiet Teidelle olivat suljettuina lumimyräkän vuoksi.

Rohkaistun myös reissaamaan yksin päivän verran ja lähtemään päiväretkelle naapurisaarelle La Gomeralle. Oli kiva kokea myös paljon puhuttu La Gomeranin saari, nyt kun kerran saarihyppelyllä olimme. Muiden ollessa töissä hyppäsin aamubussiin ja lauttaan ja vietin mukavan ja informatiivisen päivän La Gomeranin saarella. Tutustuin retkellä italialaiseen naiseen kenen kanssa lopulta päädyimme vielä kaikki hänen synttäri-illalliselle päästyämme takaisin Teneriffalle.

La Gomeran oli upean vehreä ja todella kaunis saari. Tuli heti sellainen tunne, että sinne kannattaa mennä useammaksi päiväksi. Lue postaukseni La Gomera – Kanariansaarten vehrein saari

Helmikuussa Kanarian saarikierroksemme jatkui Teneriffalta lentäen Fuerteventuralle, missä tukikohtamme oli Corralejossa ja mistä käsin teimme lauttamatkan (kesto n. 30 min) myös Lanzarotelle. Tähän väliin muuten muistutus passeista: muistakaa ottaa passit mukaan, jos reissaatte saarien välillä Kanarialla. Sitä kysytään!

Lanzarotella ennätimme päivän aikana vuokra-autolla käydä Parque Nacional del Timanfaya -kansallispuistossa kiertelemässä tulivuorilla. Harmillisesti joskin tuona päivänä calima peitti parhaat Lanzaroten rantanäkymät, mutta käytiin vielä itselle ihan uudessa paikassa eli Jardin de cactus -kaktuspuistossa. Calimasta huolimatta vietettiin silti kiva päivä Lanzarotella.

 
Maaliskuussa oltiinkin jo palattu Kanarialta Suomen pakkasiin. Kevätaurinkoa oli jo ihanasti ilmassa, mutta suunnitelmat veivät maaliskuun lopulla meidät Portugalin Ericeiraan. Ericeiran kylän tunnelma ja surffivibat lumosivat minut aika lailla heti, joskin olin Ericeirassa myös kurssilla, joten päivät hurahtivat meikkileirillä, aamujoogassa tai dinnereillä mukavassa seurassa uusien ihmisten parissa, joten en ennättänyt tarpeeksi tutustua Ericeiraan vaan mieluusti sielläkin olisi viettänyt vielä pidemmän aikaa. Ericeirasta käsin kävimme myös päiväreissulla (uberilla) lumoutumassa linnoista Sintrassa.

Maaliskuussa piti reissurintamalla kiirettä, sillä matkasimme vielä maaliskuun viimeisenä päivänä, lähes suoraan Portugalista laukkujen vaihdon jälkeen, rakastamaamme Kaliforniaan. Vuorotteluvapaatani oli jäljellä enää kuukausi ja perinteinen pääsiäisreissumme mahtui kuin mahtuikin vielä siihen ajanjaksoon ja suuntautui tietystikin Los Angelesiin.

 
Huhtikuun sivu kääntyi siis rakkaassa LA:ssa. Joskin ensimmäisiä kertoja jetlag tuntui todella lamauttavalta ja johtuikin Pekalla varmasti Portugalissa saadusta ruokamyrkytyksestä, mulla väsymyksestä (kivatkin asiat voi nimittäin uuvuttaa), joten otettiin alkuun hyvin iisisti LA:ssa. Myös hyvin poikkeuksellisesti Los Angelesissa oli tuolloin todella koleaa mihin siellä ollessamme ei olla oikein totuttu. Kaliforniassa oli talven aikana nimittäin satanut ennätyksellinen määrä lunta ja vuoren huiput olivat vieläkin valkoisenaan.

Muutaman iisimmäin päivän jälkeen päästiin jälleen elämään meidän LA-elämää ja tekemään uusia, mutta myös niitä tuttuja asioitakin paikan päällä. Ajoin muuten nyt siellä ollessani ensimmäistä kertaa autoa yksin Los Angelesissa, siis siten että kukaan muu ei istunut autossa kanssasi. (Olen kerran ajanut sisämaassa Fontanan alueella yksin, mutta LA:ssa ajaminen on ihan omaa luokkaansa, joten olin tästä rohkeudesta jotenkin erityisen ylpeä).

Mitä muuta tehtiin LA:ssa, voit lukea tästä: Academy Museum of Motion Picture on elokuvafanin pakollinen kohde Hollywoodissa! tai Miten päästä Hollywood-kyltin taakse? Ja parhaat Hollywood-kyltin kuvauspaikat ja Ulkoilmaelokuvissa Los Angelesissa – Rooftop Cinema 

Huhtikuun lopulla, tai no oikeastaan heti seuraavana aamuna, kun olimme saapuneet Los Angelesista Helsinkiin suuntasin pr-matkalle Riikaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt Latviassa, joten siitä tuli uusi maa itselleni. Matkattiin Riikaan maata pitkin laivan ja bussin yhdistelmällä ja onneksi en kärsinyt lainkaan jetlagista, joten vaikka reissua oli reissun perään niin tällä kertaa myös mieli ja sielu pysyi perässä ja meillä oli tosi hauska reissu! Riiasta tykkäsin myös näin parin päivän kokemuksella oikein paljonkin. Lue lisää postauksesta: Maata pitkin Riikaan kätevästi laivan ja bussin yhdistelmällä + vinkit Riikaan

Huhtikuun lopulla viimeistelin myös avoimessa AMK:ssa vuorotteluvapaan aikana suorittamani Social Media Pro -kurssin. Koin itselleni tärkeäksi ylläpitää ja kehittää osaamistani, vaikka olinkin työpaikalta puoli vuotta poissa. 

 
Toukokuu alkoi tietysti vapulla (yksi suosikki juhlistani, vaikka taidan sanoa tämän kaikista juhlista!) ja niinhän mekin sitä juhlittiin! Toukokuun sivun kääntyminen kalenterissa tarkoitti minulla myös vuorotteluvapaan päättymistä ja paluuta toimistolle. Sitä ennen oltiin kuitenkin jo aloitettu purjeveneemme Malibun laitto kesää varten ja satamassa tuli vietettyä aina kun aikaa vaan liikeni. Toisinaan notkuttiin satamassa puoleen yöhön saakka, sillä veneenlaittoa ja haasteita riitti tänä keväänä enemmän kuin tarpeeksi ja saatiin Malibu vesille vasta aivan toukokuun lopulla. Joskaan haasteet eivät loppuneet siihen. Veneen moottorissa oli ongelmia ja niitä selviteltiin aina yömyöhään saakka... Veneilykesä ei näyttänyt lupaavalle.

 
Kesäkuu alkoi meriltä! Kirjaimellisesti. Olin nimittäin Tallink Siljan kutsumalla kauneusmatkalla missä käväistiin MyStarilla Tallinnan edustalla. Onneksi myös meidän oma vene pääsi vihdoin vesille lukuisten säätöjen jälkeen kesäkuun alkupuolella.

Kesäkuuhun mahtui myös "vuoden paras päivä" eli kutsu ja osallistuminen Yhdysvaltain suurlähetystön itsenäisyyspäivän juhliin.

Meidän juhannus (jälleen yksi suosikki juhlani!) ei harmillisesti mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan, mutta ihan hyvä siitä tuli näinkin. Suunniteltu purjehdusviikonloppu ystävien kanssa kariutui sairastumisten vuoksi lyhyeksi sightseen veneajeluksi Helsingin juhannusyössä ja tietty veneburgereihin. Outo takapakkien kesäkuu ja siitä kertoo sekin, että pääsin sup-laudankin päälle vasta aivan kesäkuun viimeisinä päivinä. Mutta kesäkuun lopussa alkoi kuitenkin loma ja loma tuntuu aina hyvälle!

Kesäkuun pieniä suuria iloja; itsenäisyyspäivän juhlimista US Embassyssa ja merellä oloa.

 
Heinäkuu vaihtui postikorttimaisemissa vuokramökillä minkä olimme vuokranneet meidän Los Angelesista tulleille ystäville. Vuokramökki oli aivan täysosuma (vuokrattu Kotihostin kautta) ja vieraat nauttivat Suomen suvesta ja mökkeilystä täysin rinnoin. Salon suunnilla sijainneelta mökiltä suuntasimme ja näytimme vieraillemme vielä Firskars Villagen ja Hangon.

Heinäkuussa kävimme myös Amerikan ystäviemme kanssa Tallinnassa. Harmillisesti sää oli hieman epävakaa, mutta vieraat viihtyivät silti Tallinnassa sekä laivalla. Erityisesti juurikin uusi MyStar -alus sai kehuja upeudestaan. Ja upea se minustakin on!

Tallinna kutsui heinäkuussa toistamiseenkin, kun käytiin siellä päiväreissulla äiskän kanssa. Tällä kertaa sää suosi ja hellettäkin piisasi. Yleisesti tosin heinäkuun lomasää ei ollut oikein omaan makuun. 

Kesän kohokohta eli purjehdusretkikin typistyi niin onnettoman lyhyeksi ettei päästy Espoon saaristoa pidemmälle. Huolet maissa (ja kieltämättä myös huoli veneen kunnosta) ajoi meidät takaisin kotisatamaan. Mutta ne muutamat hetket, kun pääsi nauttiman vene-elämästä niin ne oli jälleen huikeita. Nautin joka hetkestä ja ihastelin viimeiseen asti auringonlaskua Isossa Vasikkasaaressa ja heräsin silmät ristissä 04:20 katsomaan upeaa auringonnousua Stora Herrössa. Näitä kutsun niiksi pieneksi hetkiksi, jotka kannattelee ja joiden avulla vedettiin tämä oudoksi muuttunut kesäkin...

Onneksi oli myös tämä yksi heinäkuinen extempore-päivä ja miniloma Kemiönsaaristossa. Aloitettiin saaristoreissu Kasnäsista, mistä ystäviemme vene haki heidän mökille ja sieltä suosikki kohteeseeni Högsåraan lounaalle. Vedettiin tukka hulmuten moottoriveneellä ja sekös vasta tuntui mahtavalta! Päivän päätteeksi ystävämme palautti meidät takaisin Kasnäsiin mistä ajoimme autolla vielä illaksi pyörähtämään Mathildedaliin. Harmillisesti moni paikka oli siellä mennyt jo kiinni ja ei varmasti saatu sitä ihan täydellisintä kokemusta vierailusta, mutta sehän hyvä syy mennä takaisin, eikö?

Heinäkuun lopulla juhlimme myös sitä, että tavattiin Pekan kanssa 26-vuotta sitten. <3 Se on tietysti elämässä parasta ja arvokkainta.

 
Elokuu oli säiden puolesta upea! Siten se ainakin on jäänyt omiin mielikuviin, kun katselen taaksepäin elokuun kuviani. Elämän arvaamattomuudesta toki aina elokuisin muistuttaa yksi päivämäärä. Ja se päivämäärä on päivä, kun isäni poistui täältä aivan yllättäen. Romahduttavasta surusta tuli nyt kuluneeksi viisi vuotta. Viisi vuotta, en ymmärrä edelleenkään...

Elokuissani on nykyisin haikeutta, mikä on kaiken ihanan kesän keskellä surullista. Onneksi elokuuhun mahtui myös (muutamaa kierrepalloa lukuunottamatta) monta onnellista hetkeä; saatiin viettää aikaa Suonenjoella veljeni kanssa, söin varmaan 10 kg mansikoita, tapasin ystäviä, juhlittiin ja elokuunhan huipentaa venetsialaiset, mihin saatiin jälleen upea sää!

Syyskuu toi oman kierrepallonsa, kun töissä alkoi muutosneuvottelut. Samaan aikaan matkasin itse perinteiselle syyslomareissulle Kaliforniaan. Tutut maisemat kieltämättä toimivat ihanana turvana ja olinkin kaikesta huolimatta todella onnellinen tuolla reissulla. Kalifornian lisäksi koettiin myös paljon uusia asioita. Teimme nimittäin Los Angelesista roadtripin Las Vegasin kautta Utahin osavaltioon Bryce Canyonin ja Zionin kansallispuistoihin. Roadtrip ja kaikki kohteet oli aivan uskomattomia! Meille tuli yksi uusi osavaltio, kun ylitimme Utahin rajan. Olemme nyt käyneet 23:ssa Amerikan osavaltiossa.

Viihdyimme myös Las Vegasissa ja olikin täysin huikeaa, että kävimme siellä iHeart Radio Music festivaaleilla, missä esiintyi suosikkini Foo Fighters ja myös mm. 30 Seconds to Mars ja Travis Scott.

Roadtrip maisemia Utahista ja Kaliforniasta.

Lokakuussa olimme jo palanneet roadtripiltä takaisin Los Angelesiin ja kirjaimellisesti lokakuun käynnisti Dana Pointissa järjestettävä Ohana Festival, missä pääesiintyjänä oli Foo Fighters. Tuntui kuin olisin voittanut kasinolla, sillä todellakin näin suosikki bändini kahdesti lähes viikon sisään!

Kalifornian onnesta ja lomalta paluusta ei olisi voinut tipahtaa suurempaan kontrastiin, sillä kun saavuin takaisin niin muutosneuvottelut olivat edenneet siihen, että minulta (muun markkinointitiimin kanssa) päättyivät työt.

Pääsin kuitenkin pian palaamaan Kalifornian tunnelmiin (virtuaalisesti), kun minut oli pyydetty puhumaan SAM Turun matkailutilaisuuteen Los Angelesista. Se pitikin mukavasti ajatukset onnellisuusmaisemissa. Lisäksi täytän lokakuun lopulla vuosia, ja haluan tehdä päivästä aina itselleni hyvän ja juhlistaa asiaa. Niin tein myös kaikesta huolimatta tänäkin vuonna.

Lokakuun ja kesän loppu tarkoittaa hommia ja pitkiä päiviä venesatamassa, kun venee pitää tänäkin vuonna saada talven alta nostettua ja niinhän se saatiin tänäkin vuonna. Hassua kyllä, samana päivänä kun Malibu nostettiin merestä ylös, niin lähdin kuitenkin merille. Nimittäin pr-matkalle Tallink Victorialle Tallinnaan.

Marraskuu alkoi lumen keskeltä Suonenjoelta. Todellinen talvi tuli moneen paikkaan Suomea tänä vuonna aikaisin. Minun loppuvuosi täyttyi webinaareista ja tekoäly-kursseista. Ja nehän onnistuivat  tietysti kätevästi etänäkin, nimittäin viime vuotiseen tapaan vietimme osan marraskuuta valossa ja lämpimässä ja palasimme jo tutuksi tulleeseen paikkaan, Puerto Ricoon Gran Canarialle.

Tänä vuonna koimme myös omin silmin paikan päällä ARC-purjehduskilpailun lähdön Las Palmasissa. Vilkuttelimme venekunnalle toisensa perään, kun he lipuivat satamasta kohti Karibian Saint Luciaa. ARC:n näkeminen oli todella vaikuttava kokemus ja sai ilmaan kyllä paljon ajatuksia, ideoita ja unelmia... Seuraavina päivinä seurasinkin innokkaasti realiajassa venekuntien etenemistä Atlantilla.

 
Joulukuu saatiin ottaa vielä vastaan Kanarian lämmössä. Vietettiin tällä kertaa reilu 2,5 vkoa Puerto Ricossa ja kyllä siitä nyt useamman vierailun jälkeen on tullut paikka missä ehdottomasti voisi viettää pidempiäkin ajan jaksoja. 

Koti kuitenkin kutsui, mutta tietoisena että reissukuume iskee kuitenkin pian olin varannut meille jo viikonloppureissun Tallinnaan. Ennätettiin siis käydä kurkkaamassa vielä Tallinnan kuuluisa joulutori ja viettää siellä viikonloppu, joskin sän puolesta hyvin kylmä sellainen. Reissu alusti meidät kuitenkin hyvin joulun vietolle ja pakkaskeleihin.

Joulun jälkeen itselläni ainakin kääntyy heti katse mieluusti uuden vuoden odotukseen ja juhlallisuuksiin. Niin tänäkin vuonna odotin vuoden vaihdetta innolla! On ihanaa ottaa uusi vuosi vastaan ystävien kanssa. <3

Kiitos vuosi 2023 – se oli pintaraapaisultaan ja reissuiltaan tämän näköinen. Minulla oli hyvä olla tässä vuodessa enkä muistele sitä pahalla lainkaan. Sain toteuttaa ja kokea monia asioita. Tiedän myös nyt paremmin mikä on itselle hyväksi ja mikä ei. Nyt odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja odotan innolla uusia seikkailuita! Toivon, että tänäkin vuonna osaan asettaa oman (ja tietysti läheisten) hyvinvoinin etusijalle. Olkoon vuosi 2024 kaikille lempeä ja tuokoon se mukanaan terveyttä, iloa ja valoa!

Aiemmat matkavuoteni-postaukset löytävät täältä: 

Matkavuoteni 2022

Matkavuoteni 2021

Matkavuoteni 2020

Matkavuoteni 2019

Matkavuoteni 2018

Matkavuoteni 2017

Matkavuoteni 2016

Matkavuoteni 2015

Matkavuoteni 2014