Matkavuoteni 2019 (+lentopäästöt)

Kuluva vuosi 2019 otettiin vastaan aiempiin vuosiin verrattuna paljon rauhallisimmissa tunnelmissa, joskin erinomaisessa seurassa. Surullisen syksyn päätteeksi minusta ei ollut juurikaan juhlijaksi, saati aiempien vuosien tapaan juhlaemännäksi. Silti jo perinteeksi muuttuneesta tähtisadetikkukuvasta ei luovuttu, vaan se otettiin viistorännästä ja viimasta huolimatta. Hyvä näin, sillä siitäkin jäi hyvä muisto. Traditioissa on kyllä se hyvä puoli, että voimavaroista riippumatta, haluat yleensä kuitenkin jatkaa traditiota. Tiedoksi muuten ystävilleni, että ostin viikonloppuna tähtisadetikkuja jo valmiiksi.

Viime vuotiseen tapaan lisään myös tämän matkavuosikoosteen loppuun lentopäästöni vuoden 2019 aikana tehdyiltä matkoilta.

Tämä aloituskuva kuvaa hyvin matkavuottani 2019; kotimaata, asioiden hoitamista, onneksi myös extempore matkoja ystävien luo ja lepoa.





Tammikuussa reissattiin Helsingin ja Savon väliä ja hoidettiin isäni asioita. Mieheni kävi yhdistetyllä työ- ja koulutusmatkalla Kaliforniassa, joten se tavallaan reissasi minunkin puolestani henkiseen kotiini ja joka aamuisten ja -iltaisten soittojen avulla pääsin Piilaakson tunnelmiin edes vähän mukaan. Lentopäästöjä tällä virtuaalimatkalla kertyi osaltani puhdas nolla.

Tammikuun traditiosta eli Matkamessuista jäi parhaiten mieleen Finnairin osaston Venice-seinäke, jolla juhlittiin keväällä avautuvaa suoraa lentoreittiä Helsingistä Los Angelesiin. Tuolloin olinkin jo ostanut Finskin suorat lennot LA:hin.
Kalifornia-ikävissäni päivitin myös tekemääni Los Angeles -opasta, joka on ladattavissa ilmaiseksi täällä.





Helmikuu Vaikean ja hyvin raskastempoisen talven keskellä mieli alkoi selvästi kaipaamaan valoa. Sitä olisi luvassa pääsiäisenä Kaliforniassa eli hetken aikaa piti vaan pärjätä ja olla urhea surun ja ikävän keskellä. Ystävänpäivän aikaan pysähdyinkin kiittämään ystävistäni, jotka ovat seisseet vierelläni. Ilman heidän ja mieheni tukea en tiedä miten olisin selvinnyt tähänkin saakka.

Tukipilarit on maailman tärkeimmät silloin, kun oma maailma romahtaa.


  
Maaliskuu Helsingissä ja Savossa vietettyjen viikonloppujen väliin mahtui yksi reissu Holiday Club Saimaan maisemiin. Tätä olin odottanutkin jo tovin, sillä haaveissa on ollut jo vuosia päästä kokeilemaan retkiluistelua ja onneksi se viimein onnistuikin Saimaalla. Kirjoitinpa Saimaan Staycation-viikonlopusta blogipostauksenkin.

Maaliskuun uurastuksiin kuului myös venepäällikkökurssin suorittaminen yhdessä mieheni kanssa. Siitä olen edelleen aika pirun ylpeä, enkä tiedä mistä sen voiman ja energian uuden oppimiseen ja kaiken maailman vuorovesilaskuihin sain, mutta sain. Helpolla se ei kuitenkaan tullut vaan tuskanhikeä piti kyllä vuodattaa.




  
Huhtikuu Pääsiäinen ei tullut tänä vuonna päivääkään liian aikaisin. Tätä reissua oli odotettu – perinteinen kevään reissu Kaliforniaan, mieleni maisemin, toiseen kotiini, jonne lennettiin muuten nyt ensimmäistä kertaa Finnairin suorilla lennolla.

Los Angeles otti meidät vastaan suurella sylillään, kuten niin monta kertaa aiemminkin. On ihanaa, kun on tuollainen paikka, jonne palata ja tuntea olevansa kuin kotona. Tämän kertaisen Kalifornia-loman kohokohta oli ehdottomasti yöpyminen teltassa Joshua Treen aavikolla.




  
Toukokuun lopulla lennettiin viikon pakettimatkalle (kyllä!) Kreikkaan! Pakettimatka oli uupuneelle mielelle täydellinen ratkaisu, koska extravoimia muuhun organsointiin ei ollut, eikä Kreikan ikävä ottanut laantuakseen.
Tämä oli toinen kertamme Kreikassa ja en pistä pahitteeksi, jos tästä touko-kesäkuun vaihteen Kreikan lomasta olisi tulossa myös traditio. Lefkaksen saari ei hurmannut meitä ihan niin paljon kuin aiemmin kokemamme Kreikan saaret, mutta Porto Katsiki ja pari muuta saaren rantaa kyllä mykisti kauneudellaan aivan täysin! En ole näemmä julkaissut yhtään postausta Kreikasta, mutta tästä Instagram-kuvastani saatte käsitystä miltä tuolla rannalla näytti.




  
Kesäkuu alkoi Kreikassa eli kesä alkoi Kreikassa! Purjehduskuume nosti nostamistaan, kun saatiin oma Malibu-veneemmekin vesille – ja edelleenkin haaveissa olisi päästä purjehtimaan Kreikan saaristoon oikein ajan kanssa, kuten teimme Kroatiassa pari kesää sitten.




  
Heinäkuu oli lomakuukausi. Meillä ei ollut heinäkuulle juuri mitään kiveen hakattuja suunnitelmia. Haluttiin mennä fiiliksen ja sään mukaan ja levätä. Ruisrockin jälkeen piti lähteä purjehtimaan Tallinnaan, mutta missattiin sopiva tuuli-ikkuna ja seuraavasta ei ollut tietoa, joten suuntasimme Savoon. Savosta päädyttiin hyvin extempore ja hyvin pikaisella aikataululla Cali-siskojen houkuttelemana Menorcalle!

Kappasta tosiaan, mutta päädyimme tosiaan ostamaan lentoliput joskus viiden aikaan illalla ja jo seuraavana aamuna landasimme Menorcalle, jossa ystävämme Ulla, Make ja Maria odottivatkin. Baleaareilla nautittiin yhdessä auringosta, turkoosista merestä, kippisteltiin sangrialla, käytiin huikeassa kallionseinämään rakennetussa kalliobaarissa (lue ihmeessä!) ja suunniteltiin lokakuisia synttäreitäni Kaliforniassa. Onneksi muuten suunniteltiin, sillä seuraavan kerran nähtiinkin sitten Los Angelesissa.

Espanjassa reissattiin vielä yhdessä muutamaksi päiväksi Majorcalle ja jatkettiin päiviämme samalla hyväksi havaitulla kaavalla. Oli taianomaista tehdä tämä reissu. Näiden ihmisten seura teki niin hyvää!

Espanjasta opitulla sanalla 'sirena' (merenneito) ennätettiin myös ihan sirenana purjehtia heinäkuussa ja juhlistaa vuosipäiväämme. Tänä vuonna olemme olleet yhdessä 22-vuotta ja sen kunniaksi kirjoitin ylistyksen parhaalle ystävälleni, miehelleni.




Tässä kuvassa suppaillaan minä ja Ulla Menorcan turkoosissa vesissä.



  
Elokuu Tähän kohtaan lainaan kirjoitustani Instagram kuvastani: Mahanpohjasta ottaa koko alkanut elokuu. Tänä vuonna se ei johdu siitä, että surisin kesän päättymistä, vaan elokuu tarkoittaa minulle nyt ihan jotain muuta. Olen jo päiviä käynyt läpi vuoden takaista elokuuta. Sekunti sekuntilta. Miettinyt viimeistä puhelinkeskustelua isäni kanssa, vaikken ikimaailmassa tiennyt sen jäävän viimeiseksi. Ikinä. Tässä kuussa todennäköisesti taas hajoan palasiksi ikuisesta ikävästä... Ja samaan aikaan tässä kuussa toivottavasti vuoristoradan tavoin saan käännettyä tunteet kattoon ja juhlin ystävien pyöreitä ja tulen myös näkemään lempibändini Budapestissä. En tiedä olenko kaukaa viisaasti jonain voimaantuneena hetkenä rakentanut tämän suunnitelman, johon mahtuu näin paljon yhteen kuukauteen. Elokuu, en ole valmis, mutta aloitan sillä, että hengitän syvään.

Elokuu oli raskas. Elokuu oli tunteellinen. Elokuussa tuli vuosi isäni poismenosta. Epätodellista edelleen...

Elokuussa reissasin kuitenkin ystävieni kanssa sinne suunniteltuun Budapestiin Sziget -festivaaleille katsomaan lempparibändiäni Foo Fightersia. Tämä oli ennakkosynttärilahja itselleni. Oltiin käyty mieheni kanssa kerran aiemmin Szigetissä, vuonna 2012, ja tykästyttiin silloin jo festariin, joten kun huomasin talvella, että Foo Fighters esiintyy siellä, valinta oli aika helppo. Budapestissä keräsin henkisiä voimavaroja 16.8. vuosipäivään

Elokuun lopulla oli aika suunnata Tallinnaan juhlimaan kahden ihanan ystäväni nelikymppisiä. Vaikka vielä terminaaliin saavuttaessa purin hammasta ja keräilin voimia sosiaaliseen viikonloppuun, huomasin ilokseni seuran olevan niin loistavaa, että riitti että heittäytyi mukaan viihtymään. Ja mehän viihdyttiin (lue vaikka Matkakuume.netin blogipostaus siitä). Tämä oli ihana kesän päätös ja ystävien juhla!




  
Syyskuussa vielä vähän purjehdittiin Suomessa ja sen jälkeen laitettiinkin jo vene talvikuntoon. Traditiomaisesti (ah, taidan todella rakastaa traditioita!) edessä oli vielä perinteinen kesän jatkumo Kaliforniassa ja tänä vuonna vielä vähän isommalla vaihteella. Nimittäin pyöreiden kunniaksi ennen Losia piipahdimme vajaaksi viikoksi Havaijille – koska kerranhan sitä vaan nyt neljäkymmentä täytetään!

Havaijin matka oli lahja itselleni. Kaipasin sinne takaisin sitten vuoden 2015 vierailun. Polynesialainen kulttuuri kutsui minua ja Havaijille päästyäni en millään olisi malttanut lähteä sieltä vielä pois.
Auringonnousu Haleakalan National Parkissa oli yksi reissun ikimuistoisimmista hetkistä, sekä tietysti se, että palasin Waikiki Beachille surffaamaan, 39-vuotiaana. Check!





  
Lokakuusta on kiittäminen ystäviäni ja miestäni. Te teitte mun lokakuun! Teidän kanssa on selvitty surusta ja itketty yhdessä (synttäreillänikin Malibu Farmissa, Baleaareilla, kotisohvalla, Tallinnassa, kaikkialla, kun tarvetta on ollut), mutta enemmän aikojen saatossa ollaan onneksi naurettu ja oltu yhdessä onnellisia.

Havajilta palasimme Los Angelesiin, jossa ystävämme olivatkin meitä jo vastassa. Reilun viikon ajan elimme ja olimme kuin yhdellä suurella luokkaretkellä. Onnellisuuskuplassa, kaikkien yhteisessä onnenpaikassa LA:ssa. Sanat eivät riitä kertomaan, miten epätodellisen ihana tuo yhteinen matka oli. Sain unelmieni synttärit, mutta vain ja ainoastaan sen ansiosta, kun sain viettää ne tässä seurassa.
Kotona Helsingissä sain vielä kerran kippistää ystävien kanssa ja juhlia pyöreitä, joten lokakuu itsessään toimi aika täydellisenä onnellisuuskuplana ja parhaana terapiana.





  
Marraskuussa kaiketi palattiin syvälle arkeen ja Suomen pimeyteen, sillä marraskuusta minulla ei ole juuri instassakaan saati blogissa muistijälkiä.


Joulukuun pimeys ja arjen ja työelämän haasteet vei voimia. Kuun lopulla vietetyt neljä päivää Espanjan Aurinkorannikolla mm. Gian synttäreitä juhlien muistuttivat miten paljon päivänvalo antaa energiaa. Vaikka meille sattui varmasti vuoden kehnoimmat säät Aurinkorannikolla, siltikin sateisinkin päivä oli valoisampi kuin yksikään joulukuun päivä Helsingissä.

Miniloma Espanjassa oli myös ihanan voimaannuttava, olihan meitä siellä monta ystävystä mukana ja saimme nauraa ja viettää rentoa aikaa yhdessä. Panostin tällä reissulla myös nukkumiseen ja goisailin pitkien yöunien jälkeen vielä päikkäreitäkin. Haasteellisen vuoden jälkeen olen oppinut, että uni on yksi tärkeimmistä voimavaroista, mikä auttaa jaksamaan. Lisäksi valo, kiirettömyys ja palmumaisemat. Niitä toivon tulevaan vuoteenkin.







Tässä vielä listattuna lentopäästöni vuoden 2019 matkoilta. Laskurina on käytetty ICAO:n päästölaskuria:
  • Finnair Helsinki - Los Angeles - Helsinki (754.6 CO2/(KG))
  • Helsinki - Lefkas - Helsinki (391.8 CO2/(KG)) *
  • Helsinki - Menorca - Majorca - Helsinki (419.6 CO2/(KG))
  • Helsinki - Budapest - Helsinki (286.2 CO2/(KG))
  • Helsinki - Los Angeles (377.3 CO2/(KG))
  • Los Angeles - Maui (282.0 CO2/(KG))
  • Maui - Honolulu (41.3 CO2/(KG))
  • Honolulu - Los Angeles (297.0 CO2/(KG))
  • Los Angeles - Helsinki (377.3 CO2/(KG))
  • Helsinki - Malaga - Helsinki (493.6 CO2/(KG))

Lentopäästöni vuonna 2019 olivat yhteensä 3720,7 CO2/(KG). (v2018: 3408 CO2/(KG)).
* Kreikan Tjäreborgin pakettimatka oli ainoa ilmastokompensoitu lentomatka. Tjäreborg kompensoi kaikkien asiakkaiden lentomatkoista aiheutuvat päästöhaitat.

Lentojen kompensointi on seuraava askel, johon olisi ryhdyttävä, tiedostan sen. Olisikin mielenkiintoista kuulla, että kompensoitko sinä lentopäästöjä? Toistaiseksi vuosien saatossa olen itse kompensoinut vain satunnaisesti. Jos optio on tullut vaikkapa kätevästi varausvaiheessa eteen.
En voi kuitenkaan väittää, ettenkö osaisi tehdä sitä muissakin palveluissa erikseen, mutta tunnustettava on, että on jäänyt liian monta kertaa tekemättä. Tässä pohdiskeltavaa tulevalle vuodelle meille kaikille.

Tässä kohtaa haluan kuitenkin toivottaa sinulle, blogini lukija, kaikkea hyvää uudelle vuodelle! Paljon rakkautta ja uusia seikkailuita! Kiitos, että luet blogiani ja seuraat reissujani.

Aiemmat matkavuoteni-postaukset löytävät täältä:  
Matkavuoteni 2014 
Matkavuoteni 2015
Matkavuoteni 2016
Matkavuoteni 2017
Matkavuoteni 2018

1 kommentti

  1. Ihanaa, kun meillä oli niin monta yhteistä käännettä tänä vuonna. <3

    Pitää vähän tutkailla tuota laskuria mitä olet käyttänyt lentopäästöihin - katselin nimittäin juuri tänään atmosfair.de -kompensaatiosaitin päästöjä. Tätä saittia pidetään ilmeisen luotettavana, se on lähteenä monessa arvostetun lehden jutussakin. Pelkästään Hki-Malaga-Hki -lento antaa päästöiksi 1240kg CO2:ta ja kompensaatiota pitäisi maksaa 29€. Mitenköhän nuo erot oikein voivat olla noin suuria?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!