Tässä kohtaa vuotta uskaltanee jo todeta, että vuosi 2022 on ollut itselleni muutamaa aiempaa vuotta mielekkäämpi (2021, 2020). Eikä ainoastaan siitä syystä, että maailmanlaajuinen pandemia alkoi pikku hiljaa väistymään vuoden aikana ja maailma sitä kautta avautumaan, vaan ehkäpä viime vuoden lupaustani noudattaen huomioin paremmin omaa terveyttäni ja jaksamisen rajoja.
Joskin samaan aikaan Euroopassa puhkesi sota ja energiakriisi. Ihan kun aiemmat pari vuotta eivät olisi jo koetelleet tarpeeksi...
Maailman ja matkailun avautuminen tuntui kuitenkin henkilökohtaisella tasolla, kuin olisin saanut unohduksissa olleet värit, tuoksut ja vieraat kiehtovat kulttuurit takaisin. Ja mikä parasta, niin pystyi näkemään kaukana asuvia ystäviä pitkän tauon jälkeen.
Voin edelleen samaistua tähän tunteeseen miltä tuntui kääntää horroksissa ollutta elämänsivua ja korkata tämä kulunut vuosi palmujen katveesta. Kirjoitin silloin asiasta näin:
"Vietin vuoden 2021 viimeiset päivät Dubain Palmusaarella ja olo oli kuin puulla päähän lyöty onnesta, ilosta, hämmennyksestä ja kaikista niistä tunteista mitä koin. Oli kuin olisin saanut horroksissa olleen elämäni takaisin. Kun vuosi vaihtui ja ilotulitukset viuhuivat Burj Khalifasta, en ehkä ihan vielä ymmärtänyt miten onnekas sitä olikaan. Yritin kyllä, mutta jotenkin se kaikki oli vaan niin paljon, että vaati päivien sulattelun ymmärtää kaiken sen, minkä matkan oli kuluneen vuoden aikana käynyt – ja mihin päätynyt."
Tämän matkavuoteni-postauksen kuvat on Instagram-tililtäni sannasevenseas. Vuosi 2022 kuvien saattelemana meni suunnilleen näin:
Tammikuu alkoi aivan uskomattomassa kuplassa, ystävien kanssa 'ryhmämatkalla' lämpimässä Dubain palmujen alla. Mitä ihmettä! Olimme kaikki joka päivä samaan aikaan yhtä hämmentyneitä, onnekkaita ja kiitollisia. (Dubaista kertovat postauksen pääset lukemaan tästä).
Tammikuussa ei edelleenkään pidetty matkamessuja, mutta Dubaissa ollessamme kävimme silti kiertämässä koko maailman, nimittäin vierailimme Expo 2022 maailmannäyttelyssä.
Matka oli reissusielulle suuri. Ja tuntui todellakin, että heräsin horroksesta... Suomeen paluu oli kuitenkin karu. Monellakin tapaa. Ensitöikseen sain kuulla, että töitä ei hetkeen ollutkaan, kun minut päätettiin lomauttaa pariksi viikoksi. En halunnut jäädä neljän seinän sisälle tai liukastelemaan superliukkailla kaduilla vaan todella extempore varasimme äkkilähdön Gran Canarialle.
Helmikuu alkoi siis Gran Canarialla, mikä tuntui aivan epätodelliselle. Emme tienneet mitä odottaa, mutta ihastuimme paikkaan lähes tulkoon samoin tein! Meidän Ocean Hill -hotelli Puerto Ricossa oli niin upea, että tiesimme, että viihtyisimme siellä täydellisesti. Minä lomautettuna ja mieheni etätöissä. Myös Puerto de Mogan osoittautui Gran Canarian helmeksi.
Tämä kokemus osoitti, että etätyöt onnistuvat loistavasti toisesta maastakin sekä ajallisesti, että nettiyhteyden kannalta. Lisäksi motivaatiosta tai vireystilastakaan ei ollut puutetta, kun työpäivän päätteeksi ennätti vielä hyvin valoisan aikaan vaikkapa hotellin poolille polskimaan.
Maaliskuussa käväistiin viikonloppureissulla Tallinnassa – pitkästä aikaa ja jälleen sanoin ääneen, että voisin asua siellä. Tykkään aina ja edelleen vaan todella paljon Tallinnasta!
Reissua tosin varjosti kamala suru-uutinen maailmalta: Foo Fightersin rumpali Taylor Hawkins oli menehtynyt kesken Etelä-Amerikan kiertueen... Tämä luonnollisesti vaikutti minun vireystilaan Tallinnassa, sillä uutinen todella järkytti minua. Foo Fightersin tarina ei voinut päättyä näin. Jäin heti seuraamaan mahdollisia muistokonsertteja tai tietoa tulevasta...
Huhtikuun alussa hyvä jos uskalsin hengittää, sillä meillä oli takataskussa lentoliput Kaliforniaan ja sormet ristissä toivoimme, että reissu näin kahden vuoden tauon jälkeen onnistuisi.
Ennen Kaliforniaa tein kuitenkin työni puolesta pr-matkan Saimaalle. Saimaan reissun aikana meitä suosi aivan uskomattoman upea keväinen sää ja olikin huikea kokemus fatbike-pyöräillä Saimaan järven jäällä, (kuva alla. Kiitos kuvasta ne Tammelat).
Huhtikuun kohokohdaksi nousee kuitenkin se, että pääsimme vihdoin ja viimein takaisin Kaliforniaan. Sen toteutumista oli vaikea uskoa ja työtä se vaatikin kaikkien viranomaislappujen ja covid-testien muodossa, mutta voi autuus sitä tunnetta, kun Los Angeles alkoi vilkkumaan lentokoneen ikkunoista ja landattiin LAX:lle. Olimme tulleet kotiin. <3
Los Angelesissa suuntasimme ystävämme kanssa, joka tuli hakemaan meitä kentältä, Manhattan Beachin Whole Foodsiin ja siitä picnicille rannalle. En ikinä unohda sitä tunnelmaa, mikä Manhattan Beach Pierin kaduilla vallitsi. Miten ravintoloiden terassit olivat täynnä iloisia ihmisiä ja se puheen ja naurun sorina, elämän ilo! Tuntui, kuin olisin tullut eri maailmaan mitä Suomessa tuolloin elettiin, tai ainakin itse elin.
Mutta kyllä koronatilanne yhä jylläsi Kaliforniassakin ja maskia käytettiin. Me suuntasimmekin heti reissun alussa aavikon turvaan, Joshua Treehen. Jotenkin Joshua Treesta oli tullut minulle koronavuosien aikana kohde, minne halusin palata (Havaiji oli sijalla yksi) heti, kun se olisi mahdollista. Oli upeaa päästä toteuttamaan tämä haave.
Toukokuu alkaa aina vapulla – ja veneen omistajilla veneenlaitolla. Saatiin meidän Malibu-purjeveneemme laskettua vesille 26.5. ja siitä muutaman päivän päästä suuntasimmekin kesän ensipurjehdukselle läheiseen Pihlajasaareen. Veneilyssä parasta on juuri, että minireissutkin lähelle tuntuvat suurilta.
Kuvamuisto muutaman vuoden takaa hetkestä, kun Malibu-veneemme kastettiin ystävien läsnäollessa. |
Kesäkuussa avautui sup season! Suppailessa pääsee upeasti kokemaan läheisen vesistön rannat ja saaret ja mikä onkaan ihanempaa kuin tyyni merenpinta auringonlaskun suppaajille.
Tämän vuoden kesäkuussa päädyimme myös ensikertaa Afrikkaan, Tunisiaan. Sinne meidät vei kavereiden hääjuhlat, jotka juhlittiin hulppeasti 5 tähden Four Seasons -hotellissa, mihin tykästyin aivan täysin!
Tunisian reissun tuliaisena tuli tosin korona. Reilu kaksi vuotta sitä onnistuttiin väistelemäänkin ja aika monessa maassakin ennätettiin käydä, mutta nyt se sitten tärppäsi. Onneksi selvisimme taudista molemmat hyvin vähällä.
Keskikesän juhlaa juhannusta juhlittiin jo toistamiseen Pihlajasaaressa ja lämpimän juhannuksen päätteeksi päädyttiin vielä hyppimään veneen kannelta mereen. Ah, kesä! Pa-ras-ta!
Heinäkuuhun mahtui paljon lähimatkailua. Kävimme Tallinnassa synttäriviikonloppua viettämässä. Oli Apulannan juhlakonsertti Stadikalla ja Ruisrock Turussa. Ruisrockin jälkeen alkoikin varsinainen kesäloma ja meillehän se tarkoittaa pitkälti purjehdusreissua saaristoon, jonka suunnaksi otimme jälleen lännen.
Tämän kesän purjehdusreissu vei meidät Hankoon saakka ja sieltä Viron rannikolle ja lopulta Tallinnaan. Tuolta reissulta on vielä paljon kerrottavaa ja vinkkejä blogiinkin, nimittäin tykästyttiin Viron rannikkoon suuresti ja ymmärrän kyllä miksi siellä niin paljon suomalaisia veneilee.
Tallinnaan saapui myös samaan aikaan useampia ystäviä, joten vietettiin hauska heinäkuun viimeinen viikonloppu Tallinnaa yhdessä kiertäen. Kävimme tuolloin myös Rummun louhoksella, joka on kyllä todellinen must see -kohde kesäaikaan.
Ei ole kyllä Suomen kesän voittanutta! Eikä Hangon, jossa vietimme jälleen suurimman osan purjehdusreissusta. |
Tänä kesänä juhlistimme Pekan kanssa meidän 25-vuotis päiväämme <3 Time flies... |
Elokuun alku ja loman loppuminen pakotti meidät palaamaan takaisin Tallinnassa Helsinkiin. Meidän paluupurjehduksen aamuna oli aivan mielettömän upea auringonnousu ja tuntui jälleen epäreilulle, että miksi kaiken kivan pitää päättyä... Ennätimme vielä onneksi Helsingissä viettää muutamia lomapäiviä ja käytiin mm. ensimmäistä kertaa Vallisaaressa.
Elokuussa minun mielen valtaa nykyisin myös suru ja haikeus. Se on isona möykkynä rinnassa edelleen. Tänä vuonna tuli kuluneeksi jo neljä vuotta siitä, kun isäni poistui keskuudestamme täysin yllättäen. Ja muutenkin kesästä luopuminen tuntuu aina yhtä raskaalle. Onneksi elokuun päättää kuitenkin Venetsialaiset, joita olemme alkaneet nykyisin juhlimaan ja siitä onkin alkanut muodostua minulle todella tärkeä juhla.
Tänä kesänä muuten kesä päättyi kirjaimellisesti elokuuhun. Kun vielä Venetsialaisten päätteeksi hypimme veneenkannelta mereen, niin seuraavana päivänä sää muuttui täydellisesti ja alkoi syksy.
Syyskuussa me onneksi saimme palata takaisin Kaliforniaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Halusin ehdottomasti päästä maaliskuussa menehtyneen Taylor Hawkinsin muistokonserttiin, joka pidettiin syyskuun lopulla Los Angelesissa. Olin yrittänyt saada konserttiin lippuja (Lontooseen ja L.A.:hin) siitä hetkestä saakka, kun ne tulivat kesäkuussa myyntiin, valehtelematta noin tuhat kertaa, mutta tuloksetta. Olin kuitenkin päättänyt pääseväni konserttiin ja kunnioittamaan Taylorin muistoa ja näinpä saavuttuamme L.A.:hin käytimme paljon aikaa ja eforttia lippujen hankintaan. Vielä päivää ennen, kun kävimme konserttipaikalla ostamassa muutaman paidan ja lippiksen muistoksi, minulla ei ollut lippuja, mutta olin edelleen kovin päättäväinen, että kyllä kohtalon on se minulle annettava. Kun kuulimme Forumin konserttihallin seinien läpi harjoitukset edellisenä iltana, tiesin että keinolla tai toisella minä olen huomenna hallin sisäpuolella – meidän yhteinen matka Foo Fightersin kanssa kuuluu vain mennä niin. Ja niin minä sitten lopulta olin siellä muistokonsertissa yksin, mutta yhdessä kaikkien muiden Foo Fighters ystävien kanssa yli kuusi tuntia kestäneessä konsertissa, jossa iloittiin ja muisteltiin Taylorin elämää. Sain lopulta ostettua lipun joitain tunteja ennen konsertin alkua erään virallisen välityspalvelun kautta.
Lokakuu vaihtui Los Angelesissa ollessamme ja en olisi pistänyt pahakseni, vaikka marraskuukin olisi vaihtunut täällä. Aika tuntui nimittäin jälleen loppuvan kesken unelmieni kaupungissa, enkä millään olisi halunnut lähteä pois. Los Angelesissa olisi jälleen riittänyt meille paljon kaikkea tekemistä ja näkemistä, vaikka tälläkin reissulla koimme kaikkea, kuten mm. Jack Johnsonin keikan Hollywood Bowlilla, Joshua Treen telttaretken, NFL-pelin uudella SoFi Stadiumilla ja veneiltiin Newport Beachilla.
Lokakuu on upeaa aikaa Los Angelesissa ja tekemistä riittää ympäri kaupunkia aamusta iltaan. |
Marraskuu olikin monella tapaa merkittävä. Uuden vuoden toiveenani (lupauksena itselleni) esitin, että otan opikseni ja laitan oman terveyteni tärkeimmäksi ja asetan jaksamisen rajat. Ehkäpä ja juurikin tästä syystä minulla alkoi marraskuussa puolen vuoden vuorotteluvapaa. Joskin aivan ruusuinen ei marraskuun alku ollut, vaan kyllä siinä oli hieman käynnistysvaikeuksia ja byrokratiaakin selvitettävänä, eikä varsinaisesti kelitkään hellineet. Marraskuun pimeys ja mustana kiiltävä sateinen asfaltti on kyllä itselleni ainakin hyvin epäenergisoivaa.
Voimaannuin ja päivien hotelligooglailujen jälkeen päätimme suunnata auringon alle lämpimään ja alkuvuodesta hyväksi havaittuun etätyökohteeseen Gran Canarialle. Joskaan minä en etäillyt, vaan nautin valosta ja hyvistä lenkkeilyreiteistä. Combo toimi jälleen loistavasti ja marraskuun kaamos oli selätetty.
Joulukuu vaihtui meillä Puerto Ricossa ja sieltä katseltiin myös Linnan juhlia ja juhlittiin itsenäistä Suomea. Paukkupakkaset ja lumikinokset eivät tuntuneet lainkaan omilta, kun sai nauttia valosta ja lämmöstä. On hyvä tiedostaa millaisessa ympäristössä viihtyy ja mikä sopii parhaiten omalle mielelle ja keholle.
Ennätettiin itsenäisyyspäivän pitkänä viikonloppuna tutkia enemmän Gran Canariaa ja kävimmekin sisämaan vuorilla, Roque Nublossa. Kanaria sai jälleen lisäpisteitä, sillä Roque Nublon maisemat olivat aivan huikeat! Ei kai tässä auta kun tunnustaa, että meistä on tullut selkeästi Kanaria-faneja ja uskonkin meidän palaavan etätyö/kuntoilu/hyvinvointi -moodiin Kanarialle piankin.
Joulukuussa sain vielä kutsun Tallinkin MyStar aluksen neitsytmatkalle ja varmasti aika pian seilataan taas MyStarilla Tallinnaan. Tykkään tuosta MyStarin ravintolasta löytyvästä lauseesta "The horizon is where beautiful destinations can be found".
Kiitos vuosi 2022 – se oli paljon muutakin kuin vain tässä nähtyjä matkoja ja reissuja sisällöllisesti. Jokainen vuosi opettaa, ottaa ja antaa. Toivon tänä vuonna opittujen viisauksien kulkevan mukanani uuteen vuoteen ja olkoon uusi vuosi meille kaikille oman näköisensä! Tuokoon se terveyttä, valoa ja iloa – rakkautta unohtamatta!
Aloitin lisäämään matkavuoteni-koosteisiin vuonna 2018 myös lentopäästöt. Aiempien vuosien tapaan listaan tähän alle tämän vuoden matkojeni lentopäästöt. Laskurina olen käyttänyt ICAO:n päästölaskuria. *Osan lennoista olen kompensoinut (Choose ja Myclimate -järjestöjen kautta). Koen tosin, ettei päästöjen kompensointi ole lainkaan näin yksinkertaista ja haluaisinkin vielä itse ymmärtää enemmän näistä kompensaatioista ja niiden todellisista hyödyistä ja merkityksestä.
- Dubai – Helsinki (255 CO2/(KG))
- Helsinki – Gran Canaria – Helsinki* (645,2 CO2/(KG))
- Helsinki – Los Angeles – Helsinki* (754,6 CO2/(KG))
- Helsinki – Tunis – Helsinki* (640,8 CO2/(KG))
- Helsinki – Los Angeles – Helsinki (645,2 CO2/(KG))
- Helsinki – Gran Canaria – Helsinki (754,6 CO2/(KG))
Lentopäästöni vuonna 2022 olivat yhteensä 3695,40 CO2/(KG). (v.2021: 255 CO2/(KG), v.2020: 200,1 CO2/(KG), v2019: 3720,7 CO2/(KG), v2018: 3408 CO2/(KG)).
Aiemmat matkavuoteni-postaukset löytävät täältä:
Olipa teillä upea matkailuvuosi, todella paljon aurinkoa ja upeita kohteita!
VastaaPoistaMeillä ulkomaan matkailupäivien osalta (joskin kohteet hieman tavallisesta poikkeavia) vuosi 2020 oli vielä normaali, mutta 2021 vuonna se stoppasi täysin. Onneksi tänä vuonna palattiin tässä aiheessa jälleen (lähes) normaaliin. Täytyypä toivoa, että vuonna 2023 jatkuu sama homma.
Mieletön vuosi. Ja ei ihme, kun vuoden aloitus ilotulitusten ympäröimänä maailman korkeimmassa rakennuksessa. Huippua!!!
VastaaPoistaMikkoa tuossa lainatakseni, niin todella upealta matkailuvuodeltahan tämä vaikuttaa.
VastaaPoistaMeillä aikoinaan purjehdusvuosina kesäloma ja muutenkin kesä pyhitettiin melko tarkkaan veneelle, mutta teillä näyttää riittäneen aikaa ja energiaa niin lähivesille kuin kesämatkoillekin!
Mutta tuskinpa mekään olisimme kesähäistä purjehduksen takia kieltäytyneet :-)
Vau, onpa teillä ollut upea matkavuosi! :) Kadehdittavan paljon lämpöä, aurinkoa ja kuvauksellisia kohteita! Toivottavasti tämäkin vuosi tuo teille paljon kaikkia kivoja reissuja!
VastaaPoistaMukavaa matka vuotta 2023!
VastaaPoistaHieno vuosi teillä takana. Enpä tajunnut, että olitte vuoden vaihteessa Dubaissa, kuten mekin. Me vaan tosin olimme vanhan kaupungin laitamilla ja tuo uusi puoli rantoineen jäi hiukan vähäisiksi.
Olipa ihan hengästyttävän vauhdikas vuosi. Paljon ehditte nähdä ja kokea ja olit kyllä superpositiivinen niiden konserttilippujen suhteen, itse olisin ehkä antanut periksi paljon aikaisemmin.
VastaaPoistaMahtava matkailuvuosi, ja jotenkin tosi kivan tunnelmallinen koontipostaus siitä, kauniine kuvineen! Vaikka itse olen ollut käytännössä koko ajan "reissussa", tätä lukiessa jotenkin alkoi tuntumaan ettei olla käyty paljon missään, kun ei juuri Euroopasta ole poistuttu pitkään aikaan. No, josko tänä vuonna vähän kauemmaksi. Ihanaa uutta matkavuotta!
VastaaPoistaSinun vuoteen on mahtunut hienoja matkoja! Ihana erityisesti tuo tarina, kuinka lopulta pääsit konserttiin. ❤️
VastaaPoistaKanaria on todellakin ihan turhaan aliarvostettu paikka. Siellä on vaikka mitä ja taatusti jokaiseen makuun, kun vain lähtee avoimin silmin ja mielin kiertelemään.
Onpa teillä ollu kyllä todella ihana ja auringon täyteinen matkailuvuosi ! Tästä(kin) tuli jälleen kerran kova matkakuume! :) Ja tuo vuorotteluvapaa oli kyllä todella hyvä päätös!
VastaaPoistaJoshua Tree ja Manhattan Beach ovat tuttuja paikkoja Kaliforniasta minulle. Katsoin videota, missä minulle niitäkin tutumpi San Bernardino oli slummiutunut täydeksi Detroitiksi. No, en mene kyllä muutenkaan minnekään, missä vaaditaan fascia. Kyllä aikuisen pitää saada antaa pukeutua omalla tavallaan. Korona on minut kiertänyt tähän myöhäiseen päivämäärään saakka. Ihme ja kumma, mitään en ole tehnyt kuin kaksi rokotusta ottanut. Tietysti järeä annos D-vitamiinia, sinkkiä ja C-vitamiinia.
VastaaPoistaTuopa oli hyvä kuva tuo läskipyöräkuva! Se muistuttaa minua siitä, että enpäs ole kuunaan ajanut läskipyörällä. Johtuisikohan se siitä, että minulla on pluspyörä.
Mahtavaa, että pääsitte kunnolla reissuun! Ja sekä vanhoihin lempipaikkoihin, että uusiin. Eikä purjehduskaan ihan turhaa ole :) Ja voin kuvitella tuon riemun, kun jotenkin tajuaa olevansa taas matkalla. Muistan tunteen, kun lensimme ekaa kertaa maailman vähän avauduttua, ja vieläpä ihan lomalle. Se oli erikoinen tunne. Minullakin alkoi muuten vuorotteluvapaa aikoinaan syksyllä, lokakuun viimeisenä päivänä v. 2016. Meillä oli jo samana päivänä lennot Balille ja seuraavana päivänä Suomessa tuli syksyn eka räntäsade. Ei kauheasti harmittanut. Sillä reissulla ollaankin edelleen, eikä yhtään marraskuuta ole Suomessa enää vietetty.
VastaaPoistaIhania reissukokemuksia ja kivaa fiilistelyä, sitä se matkailu onkin parhaimmillaan, eri tunteita eikä pelkkiä kohteiden napsimisia listalta! :) Tuo Losi on kyllä niin sun juttu ja voisin hyvin nähdä sut siellä asumassa ihan pysyvästi, istut hyvin maisemaan jos niin voi sanoa! :D Siellä en ole itse käynyt vaikka Kaliforniassa muualla kyllä, mutta kovasti Losi kyllä houkuttelisi. Hyvää uutta reissuvuotta! <3
VastaaPoista