Potato Mountainin eli Perunavuoren valloitus, monologi ja 4 ohjenuoraa

Kaliforniassa on vuori, jota kutsutaan Perunavuoreksi, Potato Mountain. Kun keväinen vierailumme Yosemitessa päättyi koko puiston evakuointiin, päätettiin silti käyttää aikamme Kaliforniassa vuorien valloitukseen. Tai ainakin vuoren kaltaisten kukkuloiden valloittamiseen. 
Kalifornian Claremontissa sijaitsevan Potato Mountainin huipulta on näkymät Inland Empireen, San Gabrielsiin, San Gorgonion vuorille ja laajalti Los Angelesin lääniin. Edestakainen matka 1043 metrissä olevan Perunavuoren huipulle on noin 5 mailin mittainen. Puolikuntoisena se otti ennätysmäisesti voimille ja tuntuikin, että kannoin suurempaakin taakkaa mukana. Potato Mountainilla purtiin hammasta ja huipulle kivutessa sain aikaan itseni kanssa Perunavuoren monologin – ja nämä neljä ohjenuoraa elämää!




1. Love Yourself
Muista rakastaa itseäsi. Anna aikaa itsellesi. Pidä itsestäsi ja ennen kaikkea kehostasi ja kunnostasi huolta. Terveys on kaikista tärkeintä. 


2. Do what you love
Tee niitä asioita joista tykkäät - tai oikeastaan tee vain niitä asioita joista tykkäät! Toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos pitää tätä tavoitteena, niin uskon, että määränpää on helpompi saavuttaa. Opettele sanomaan useammin ei niille asioille, jotka eivät puhuttele ja näin taakka on paljon kepeämpi. Myös työelämässä pitää joskus uskaltaa sanoa ei, ja jos et ole nyt unelma duunissasi, tee asialla jotain ja tavoittele sitä mitä rakastat.


3. Dream Big
Unelmoi isosti, sillä minä ainakin uskon, että unelmat toteutuvat! Olen toteuttanut jo useita unelmiani, vaikka ne alunperin tuntuivatkin lähes mahdottomilta. Niihin pitää vaan uskoa, sanoa ääneen ja mennä niitä kohti.

Silloin tällöin törmään ihmisiin, joiden mielestä unelmat tai unelmoijat ovat ihan höpö höpöä. Tälläisten ihmisten ajatukset ovat niin kaukana omistani, että en vaan voi ymmärtää. Ihmettelen myös ihmisiä, joilla ei ole unelmia lainkaan..? Toiset kutsuvat myös unelmia tavoitteiksi, mutta mielestäni 'unelma' sanana antaa jo enemmän tilaa, no, unelmoida.


4. Never give up!
Vaikka Perunavuorellekin kiipeäminen oli tuskaista, (millekä vuorelle kiipeäminen nyt ei olisi?), pitää vaan tavoitella rohkeasti ja vahvasti unelmiaan. Elämässä on aina niitä ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja myös niitä jotka eivät. Jokainen pystyy päättelemään minkälaisia ihmisiä kannattaa pitää lähellään tai kenenlaisten ihmisten kanssa kannattaa aikaansa viettää. Onkin siis tärkeää, ettei ympäristö, jossa aikaansa viettää yritä lannistaa sitä, mikä oikeasti olet. 

Perunavuoren maisemissa hivuttiin melkein pilvien tasolla, miksi ei siis unelmienkin kanssa. Älä siis koskaan luovuta, vaikka joku toinen pitäisi asiaa höpö höpönä.

Näitä kaikkia ajatuksia kävin läpi kavutessa kohti vuoren huippua. Ja kieltämättä sisuunnuin niin näistä ajatuksista, että jalka vaan kulki toisen eteen ja saavutin kuin saavutinkin huipun lopulta. Huipulla odottivatkin jo kaverit ja suureksi yllätyksekseni perunoita! Kyllä, kasa perunoita. Tarina ei kerro miksi ja mistä nimi on saanut alkujaan, mutta Potato Mountainille tuodaan todellakin perunoita, kuten nyt tietysti jälkikäteen voi loogisesti päätelläkin. Minä en tätä etukäteen tiennyt, mutta ensi kerralla, jos lenkkitossut suuntaavat Perunavuorelle, niin todellakin nappaan mukaani tuliaisperunan ja näillä opeilla vaikka hammasta purren saavutan huipun. 

Nämä tälläiset hetket, kuten unelmatkin, ovat todellakin kaiken vaivannäön arvoisia.

Maisemat huipulta olivat upeat ja rauhoittavat. Olin niin voimaantunut tuolla, että tämän vuoren aikana tapahtunut monologi itseni kanssa on kantanut hedelmää tähänkin päivään saakka. Ja allekirjoitan kaikki nuo kohdat edelleenkin. Useimmiten ihmisethän eivät näe sitä matkaa, mikä on tehty unelmien saavuttamisen eteen, joka on saattanut olla hyvinkin kivinen ja voimia vievä. Vaan ihmiset näkevät vain lopputuloksen, huipulta. Se matka on yleensä kuitenkin se vaativin ja se matka on usein tehtävä yksin itsesi kanssa. Siksikin, love yourself.

Perunavuoren huipulle päässeet tuovat vuoren huipulle mitäpä muuta kuin perunoita.







Nämä neljä ohjenuoraa toivon muistavani niin hyvinä kuin haastavinakin aikoina.
Mitäpä tuumaat Perunavuoren aka Potato Moutainin maisemista (tai siellä käydyistä ajatuksista)?


Ps. Tiesitkö, että suurin osa haikkihaavereista tapahtuu alaspäin tultaessa, kun huippu on jo saavutettu ja fiilis on yleensä parhaimmillaan. Oikeastihan se todellinen haaste alkaa aina vasta paluumatkalla, kun tavoite on jo saavutettu.
 

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!