Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogihaaste. Näytä kaikki tekstit

Tarinani matkailijana

Pitkästä aikaa haasteen pariin, jonka tällä kertaa sain Globe Called Home-blogin Jenniltä. Näitä haasteita on kyllä kiva tehdä, koska aiheet vaihtelevat usein ihan randomisti, sekä usein saa sukeltaa muistoihinkin näitä kysymyksiä pohtiessa. Tällä kertaa avataan tarinaani matkailijana. Aloitetaan!



"Experience is what you get when you were expecting
 something else."

    Selfie vuosimallia yhdeksänkymmentä ja jotain! Miia ystävän kanssa reissattiin jo ripari ikäisenä yhdessä ja nyt myös viimeksi kuukausi sitten Adelen keikalle Tukholmaan #FriendsForever






         

    Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle? 
    Tähän en tältä istumalta osaa sanoa absoluuttista totuutta ja koska teen tämän postauksen muistin (ja fiiliksen) varassa, niin en lähde edes kilauttamaan kotiin. Luulen kohteen ollen kuitenkin Ruotsi, koska sellaisia hataria muistikuvia minulla on risteilystä ja autoilusta Ruotsin maalla. Ensimmäistä kertaa olin lentokoneessa ala-asteella, kun lennettiin äidin kanssa Espanjaan.


    Paras matkamuisto lapsuudestasi?

    Ainakin isin tekemä kuuma kaakao maistui maailman parhaalle pitkän laskettelupäivän päätteeksi hiihtokeskuksen parkkipaikalla auton takapenkillä. Laskettelin lapsuudessani aika paljonkin ja Lapissakin tuli käytyä laskemassa. Nykyisin en edes tiedä pysyisinkö suksilla pystyssä. Jotenkin luulen, että lautailu voisi kiinnostaa enemmänkin, sillä fanitan surffaamista.

    Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
    Tähän on epäreilua vastata vain yhtä paikkaa tai asiaa, koska ikimuistoisia kohtaamisia ja kokemuksia maailmalla on ollut niin monia. Kuitenkin ensimmäisenä tätä miettiessä mieleeni nousi ensirakkauteni, eli se hetki kun ensimmäistä kertaa laskeuduin Los Angelesiin, helmikuussa 2004, ja näin enkelten kaupungin miljoonat tuikkivat valot iltahämärässä. Koko timanttien avenuen, joksi se myöhemmin on nimetty ja jonka nähtyäni olin valmis siis about kuolemaan, koska ajattelin, että nyt olen nähnyt kaiken. Hah, kuinka väärässä olinkaan! Siltikin, koin samanlaiset vibat (ja kyyneleet) kun laskeuduin sinne vuosi sitten ilta hämärässä keväällä maailmanympärimatkan päätteeksi Havaijilta. Jos siis voit valita, niin iltalento LA:hin ei ole lainkaan hullumpi juttu. LA:ssa on muutenkin jotain sanoin kuvaamatonta taikaa.

    Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluaisit uudelleen?

    Tää on paha, sillä pääsääntöisesti rakastun jokaiseen käymääni paikkaan ja palaan niihin yleensä aina uudestaan. Tälläisiä kestosuosikkejani ovat New York, Barcelona, Berliini, Thaimaan saaret ja Los Angeles. Mutta kohde, jossa olen vasta vain kerran käynyt ja haluaisin uudelleen (eikä haittaa vaikka se tapahtuisi hyvinkin pian) on Havaiji.


    Aloha!



    Mitä kieliä osaat puhua?
    Valitettavasti vain suomen lisäksi englantia. Sanon siksi valitettavasti, koska olisi ihanaa osata espanjaa, jota olen opiskellutkin ja eipä tuosta ruotsistakaan haittaa olisi täällä kotimaassakaan. Onneksi kuitenkin kaikkialla maailmassa missä olen ollutkaan, pärjää yllättävän hyvin elekielellä ja hymyllä. 
     

    Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
    Vuotta ollaan eletty tämän kirjoituksen tekohetkellä vajaat viisi kuukautta, eli melkein puolessa välin ollaan. Kuluneen vuoden aikana olen ennättänyt käydä aurinkoa moikkaamassa Thaimaan kolmella eri saarella (Koh Lantalla, Koh Lipellä, Koh Bulonella sekä Krabilla). Lisäksi olen pyörähtänyt Prahassa, Tallinnassa ja Tukholmassa, pariinkiin otteeseen.


     

        
    Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?

    Lempparikysymykseni! Hieman on vielä hakusessa, että mitä festarikesän reissut tuovat tullessaan ja se on paljolti vielä esiintyjistä kiinni. Mutta ainakin se on varmaa, että nostamme kesän aluksi purjeet Itämerellä ja tavoitteena olisi purjehtia tänä kesänä Tallinnaan saakka. Heinäkuussa odottaakin TBEX-blogikonferenssi Tukholmassa ja syyskuun lopulla kutsuu jälleen (tähän rumpujen pärinää...!) Los Angeles. (yay! Tähän paljon sydämiä). Suurempia suunnitelmia ei vielä Kalifornialle ole, mutta jotain roadtrippiä on tarkoituksena tehdä, ehkä Vegasiin tai Yosemiteen. LA ei onneksi tarvitse sen enempää suunnitelmia, koska mahdollisuudet on rajattomat ja fiiliksen mukaan mennään. Koska LA.
     
    Tortugan luottolaukku on jälleen lähdössä syyskuussa Amerikkaan!



        



    Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
    Mulla on vain muutamia paikkoja, joista muistan ajatelleeni, että tänne ei ehkä tarvitse palata enää, mutta se ei välttämättä johdu siitä, että paikka olisi ollut kamala, vaan ei vaan tarjonnut minulle sitä jotain. Kamalimpia matkakohteita ovat sen sijaan olleet sotamuseo (Coconut Tree Prison, Phu Quoc, Vietnamissa) ja keskitysleiri (Berliinin lähellä oleva Sachsenhausen). Kamalia ja silti kohteita, joissa on vaan pakko käydä, vaikka puistattaa


     

    Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
    Toisinaan luen, mutta riippuu kyllä hyvin paljon kohteesta. Sanotaanko näin, että ennen luin enemmän ja nykyisin selvitän tiedot netistä ja matkablogeista. Toisinaan on hauskaa myös reissata kohteisiin ja olla selvittämättä mitään etukäteen. Rakastan kyllä matkaoppaita ja ne ovatkin kauniita sisustuselementteinä ja hyviä inspiraation lähteitä!


    Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?

    Olen tässä lajissa aika kokematon. Suomessa voin toki reissata ja reissaankin yksin toisinaan, mutta koska pelkään lentämistä, niin kauemmaksi reissuun lähteminen yksin ei ole minun juttuni. Tosin jollekin helpolle rantalomalle voisin ehkä lähteä yksinkin, mutta mieluiten reissaan kyllä seuran kanssa. Arvostan siis kovasti yksin matkaavia. He on mun mielestä rohkeita!


    Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?
    Innokas, seikkaileva ja haasteet positiiviseksi kokemukseksi kääntävä matkailija.



        


    Ja jotta haaste jatkuisi eteenpäin, heitän nämä samat kysymykset seuraaville blogeille: 50 State Puzzle, Deep Red Blues, Pingviinimatkat, Archie Gone Lebanon, Tuntemattomaan ja takaisin. Mutta haasteeseen saa tarttua kuka vaan, joka haluaa pohtia tarinaansa matkailijana.

    Mitäs tuumitte? Tuliko yllätyksiä minusta matkailijana? :)

    Tässä vielä kysymykset kootusti kaikille haasteeseen tarttujille:
    Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle? 
    Paras matkamuisto lapsuudestasi?
    Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
    Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluaisit uudelleen?
    Mitä kieliä osaat puhua?
    Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
    Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
    Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
    Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
    Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
    Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?

     
    Eng // My story as a traveller.

    Päivä kanssani

    Onpas kivaa palata jälleen blogini pariin aika kiireisen viikon ja reissulta palaamisen jälkeen. Olen lisäksi kärsinyt vähän yskästä ja pari viime päivää olenkin yrittänyt ottaa vain iisisti. Tämä postaus piti alunperin julkaista jo viime viikolla ja onkin osa matkablogeissa kiertänyttä päivä mun kanssa -haastetta. Sain sen osittain valmiiksi jo viime viikolla tänne luonnoksiin, mutta sitten väliin tuliin elämä ja meikkitaiteilijan arki, kummipojan synttärit ja ystäväpariskunnan tuparit ja väsymys. Niin tässä sitä sitten ollaan, mutta julkaistaan tämä nyt kuitenkin, kun oltiin jo alkuun päästy.

    Otteita päivästäni:

    06:15 Olen ollut hereillä jo tovin, koska olemme edellisenä iltana saapuneet Jenkeistä. Ja koska jet lag. Tuskailen vähän matkalle jääneen matkalaukkuni perään. Odotan sen saapuvan aamupäivästä kotiin. Pakkohan sen on. 
    Heräilen laukkua odotellen hitaasti. Tsekkaan puhelimella facen, instan, twitterin ja meilit. Olisi jo vähän nälkäkin. Uskallan myöhemmin nousta sängystä keittiöön, kun kuulen että edellisenä iltana meitä kentällä vastassa ollut isäni on myös herännyt jo olohuoneessa. 


    09:06 Sain meseen kutsun ystävältäni Marikalta, joka on tullut Los Angelesista Suomeen käymään, drinksuille tänään Helsingin keskustaan. Vastaan myöntävästi, tietty!




    09:54 Soitan lentoasemalle laukustani. Saan kuulla että laukku oli jäänyt San Franciscoon, jossa vaihdoimme konetta Las Vegasista lennettäessä. Hengitän hetken syvään ja kysäisen että milloinhan mahdollisesti saan laukkuni? Selviää että myöhään illasta aikaisintaan. Ei siinä muuten mitään, mutta tänään minulla olisi menoa. Sellaista menoa mihin tarvitsin meikkejä ja siveltimiäni laukustani. Tietysti olin suunnitellut yhtä vaatekertaakin päälleni, joka tietysti on juuri siellä laukussa, matkalla Helsinkiin jossain Atlantin yllä.


    11:37 Äiskä soitti ja vaihdettiin kuulumiset reissusta ja hääjuhlista. Panikoin hetken myös matkalaukkua äidilleni. Pakko ottaa päivän suunnitelmia ja edustusta varten käyttöön plan B. Vaikkakin suurin osa meikeistäni ja siveltimistä oli matkalaukussa, koska meikkasin morsiammen Las Vegasin häihin, löytyy minulta vielä meikkipakista jotain mitä soveltaa naamaani. Hyppäsin suihkuun ja aloin soveltamaan.





    14:40 Poistun kodista ratikkapysäkille kohti Helsingin keskustaa. Suuntana on Unioninkatu 25, jossa viime viikolla piti Popup kahvilaa ParisRio. Juttelen matkalla ystävälleni Miialle ja juttelen myös mieheni kanssa, joka lähti jo aikaisin aamulla isäni kanssa hoitamaan asioita liittyen veneen talvikuntoon ja sen nostoon.

    ParisRion popup Cafen tiloissa tapaan tuttuja matkabloggaajia ja pääsenkin heti kylmiltään tekemään haastattelun Panun matkojen Panun kanssa. No ennätin ennen haastista hieman hioa kysymyksiä ja opetella pikaisesti Periscopen käytön, jonka avulla haastattelu siis julkaistiin livenä koko maailmalle.


    Kiitos Popot pogoillen -blogin Annalle tästä kuvasta



    17:45 Kävelen jo kohti rautatieasemaa ParisRion cafessa olleen matkabloggaaja kolleegani Karoliinan kanssa, kun matkalaukustani soitetaan. Hypin lähes tasajalkaa, kun luurin toisesta päästä kerrotaan toimituksen tapahtuvan tänään kello yhteentoista mennessä illalla.


    17:55 Saavun Ravintola Loisteen ulkoterassille juuri hetki ennen auringonlaskua. Tuttu ystäväni Losista odottaakin jo terassilla ystäviensä kanssa. Ja voi vitsi Helsinki näyttää kauniille korkealta käsin. Siirrymme kuitenkin sisätiloihin ja repäisen baaritiskillä ja otan hurjasti karpalomehua, jotta pysyn hereillä. Jet lag muistuttelee olemassa olostaan.
    Kiitokset selfieistä kuuluu Marikalle




    20:42 Meillä on hauskaa ja puhutaan paljon lentämisestä ja reissaamisesta. Käydessäni vessassa, missaan oudosta numerosta tulleet puhelut. Apua, tämän täytyi liittyä matkalaukkuuni. Soitan monta kertaa takaisin samaan numeroon mutta tuloksetta.
    Siirrytään vielä porukalla näyttämään Los Angelesista Suomeen ensimmäistä kertaa tulleelle Erikalle Helsinkiä ja päädytään Mbarin terassille. Laitan jopa tekstiviestin laukuista soitettuun numeroon ja toivon (ja rukoilen) toimitusta vielä tänään.


    21:47 Väsymys on kova. Oli pakko moikata tytöt ja lähteä kotiinpäin. Odotan ratikkaa Helsingin Rautatieasemalla. Kyselen vielä kotona olevalta mieheltänikin, josko kuriirifirma olisi soittanut laukusta. Mutta ei.
    Kaadun kotiin päästyäni aika pian sänkyyn onnellisena kiireisestä, mutta hauskasta päivästä. Oli ihanaa nähdä niin monia tuttuja kasvoja.

    Soitan seuraavana aamuna jälleen laukkuni perään ja aluksi näytti siltä, koska olin missannut heidän soittonsa, että joudun hakemaan laukun itse kentältä, mutta toinen soittoni kuriirifirmaan tuotti tulosta ja reipas kaveri langan toisessa päässä lupasi toimittaa laukkuni iltapäivään mennessä. Ja näinhän siinä sitten onneksi kävikin.


    Tämä oli ote yhdestä päivästäni viime viikolla. Idea ”päivä mun kans” -haasteesta lähti London & Beyond -blogista, josta voi lukea lisää vastaavia postauksia. 


    Eng // One day with me minute by minute.