Päivä kanssani

Onpas kivaa palata jälleen blogini pariin aika kiireisen viikon ja reissulta palaamisen jälkeen. Olen lisäksi kärsinyt vähän yskästä ja pari viime päivää olenkin yrittänyt ottaa vain iisisti. Tämä postaus piti alunperin julkaista jo viime viikolla ja onkin osa matkablogeissa kiertänyttä päivä mun kanssa -haastetta. Sain sen osittain valmiiksi jo viime viikolla tänne luonnoksiin, mutta sitten väliin tuliin elämä ja meikkitaiteilijan arki, kummipojan synttärit ja ystäväpariskunnan tuparit ja väsymys. Niin tässä sitä sitten ollaan, mutta julkaistaan tämä nyt kuitenkin, kun oltiin jo alkuun päästy.

Otteita päivästäni:

06:15 Olen ollut hereillä jo tovin, koska olemme edellisenä iltana saapuneet Jenkeistä. Ja koska jet lag. Tuskailen vähän matkalle jääneen matkalaukkuni perään. Odotan sen saapuvan aamupäivästä kotiin. Pakkohan sen on. 
Heräilen laukkua odotellen hitaasti. Tsekkaan puhelimella facen, instan, twitterin ja meilit. Olisi jo vähän nälkäkin. Uskallan myöhemmin nousta sängystä keittiöön, kun kuulen että edellisenä iltana meitä kentällä vastassa ollut isäni on myös herännyt jo olohuoneessa. 


09:06 Sain meseen kutsun ystävältäni Marikalta, joka on tullut Los Angelesista Suomeen käymään, drinksuille tänään Helsingin keskustaan. Vastaan myöntävästi, tietty!




09:54 Soitan lentoasemalle laukustani. Saan kuulla että laukku oli jäänyt San Franciscoon, jossa vaihdoimme konetta Las Vegasista lennettäessä. Hengitän hetken syvään ja kysäisen että milloinhan mahdollisesti saan laukkuni? Selviää että myöhään illasta aikaisintaan. Ei siinä muuten mitään, mutta tänään minulla olisi menoa. Sellaista menoa mihin tarvitsin meikkejä ja siveltimiäni laukustani. Tietysti olin suunnitellut yhtä vaatekertaakin päälleni, joka tietysti on juuri siellä laukussa, matkalla Helsinkiin jossain Atlantin yllä.


11:37 Äiskä soitti ja vaihdettiin kuulumiset reissusta ja hääjuhlista. Panikoin hetken myös matkalaukkua äidilleni. Pakko ottaa päivän suunnitelmia ja edustusta varten käyttöön plan B. Vaikkakin suurin osa meikeistäni ja siveltimistä oli matkalaukussa, koska meikkasin morsiammen Las Vegasin häihin, löytyy minulta vielä meikkipakista jotain mitä soveltaa naamaani. Hyppäsin suihkuun ja aloin soveltamaan.





14:40 Poistun kodista ratikkapysäkille kohti Helsingin keskustaa. Suuntana on Unioninkatu 25, jossa viime viikolla piti Popup kahvilaa ParisRio. Juttelen matkalla ystävälleni Miialle ja juttelen myös mieheni kanssa, joka lähti jo aikaisin aamulla isäni kanssa hoitamaan asioita liittyen veneen talvikuntoon ja sen nostoon.

ParisRion popup Cafen tiloissa tapaan tuttuja matkabloggaajia ja pääsenkin heti kylmiltään tekemään haastattelun Panun matkojen Panun kanssa. No ennätin ennen haastista hieman hioa kysymyksiä ja opetella pikaisesti Periscopen käytön, jonka avulla haastattelu siis julkaistiin livenä koko maailmalle.


Kiitos Popot pogoillen -blogin Annalle tästä kuvasta



17:45 Kävelen jo kohti rautatieasemaa ParisRion cafessa olleen matkabloggaaja kolleegani Karoliinan kanssa, kun matkalaukustani soitetaan. Hypin lähes tasajalkaa, kun luurin toisesta päästä kerrotaan toimituksen tapahtuvan tänään kello yhteentoista mennessä illalla.


17:55 Saavun Ravintola Loisteen ulkoterassille juuri hetki ennen auringonlaskua. Tuttu ystäväni Losista odottaakin jo terassilla ystäviensä kanssa. Ja voi vitsi Helsinki näyttää kauniille korkealta käsin. Siirrymme kuitenkin sisätiloihin ja repäisen baaritiskillä ja otan hurjasti karpalomehua, jotta pysyn hereillä. Jet lag muistuttelee olemassa olostaan.
Kiitokset selfieistä kuuluu Marikalle




20:42 Meillä on hauskaa ja puhutaan paljon lentämisestä ja reissaamisesta. Käydessäni vessassa, missaan oudosta numerosta tulleet puhelut. Apua, tämän täytyi liittyä matkalaukkuuni. Soitan monta kertaa takaisin samaan numeroon mutta tuloksetta.
Siirrytään vielä porukalla näyttämään Los Angelesista Suomeen ensimmäistä kertaa tulleelle Erikalle Helsinkiä ja päädytään Mbarin terassille. Laitan jopa tekstiviestin laukuista soitettuun numeroon ja toivon (ja rukoilen) toimitusta vielä tänään.


21:47 Väsymys on kova. Oli pakko moikata tytöt ja lähteä kotiinpäin. Odotan ratikkaa Helsingin Rautatieasemalla. Kyselen vielä kotona olevalta mieheltänikin, josko kuriirifirma olisi soittanut laukusta. Mutta ei.
Kaadun kotiin päästyäni aika pian sänkyyn onnellisena kiireisestä, mutta hauskasta päivästä. Oli ihanaa nähdä niin monia tuttuja kasvoja.

Soitan seuraavana aamuna jälleen laukkuni perään ja aluksi näytti siltä, koska olin missannut heidän soittonsa, että joudun hakemaan laukun itse kentältä, mutta toinen soittoni kuriirifirmaan tuotti tulosta ja reipas kaveri langan toisessa päässä lupasi toimittaa laukkuni iltapäivään mennessä. Ja näinhän siinä sitten onneksi kävikin.


Tämä oli ote yhdestä päivästäni viime viikolla. Idea ”päivä mun kans” -haasteesta lähti London & Beyond -blogista, josta voi lukea lisää vastaavia postauksia. 


Eng // One day with me minute by minute.


8 kommenttia

  1. Jee, parasta kun lähdit mukaan Sanna! Lisään sut linkkilistalle mun blogiin :)

    VastaaPoista
  2. Te ootte ihan samannäköisiä Madden kanssa! =)

    Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että tällaiset arkipäivä-postaukset on kivoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Nyt on sellainen kohteliaisuus, että!
      Ja samaa mieltä, tälläiset kiinnostaa vaan aina ;)

      Poista
  3. Näinkin tuon haastattelun Periscope-lähetyksenä - meillä kun tuo yleensä enemmän taustalla olevat "blogipuoliso" teknologiafriikkinä on alkanut tutustua tuohon(kin).
    Ihan kiva proggis tämä Päivä mun kanssani oli - itse kirjoitin omani eilen, torstaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä opin tosiaan vasta tuolloin tuon Periscopen, joten olette kyllä mahtavasti teknologian aallonharjalla :) Kävin lukaisemassa myös sinun kirjoituksesi päivästä. Nää on kyllä tosi kivoja :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!