"The opportunity to travel will expose you to a whole world outside of what you previously knew.
Travel allows you to graduate with a degree in life, spending your days at different destinations and nights transporting to the next spot."
Teksti EliteDaily.com
Voi jos jostain asiasta voisi olla manuaali olemassa, se voisi olla siitä, kuinka palata pitkältä reissulta kotiin.
Toiset toipuu reissuista nopeammin, toiset sisäistää asiat nopeammin, toiset siirtyy helpommin asioissa eteenpäin. Toiset taas ei. Minulla näemmä sielu seilasi pitkään matkalla, ennen palaamista takaisin tänne kotisatamaansa. Nimittäin, tiedättekö että viisaat intiaanit ovat aikoinaan sanoneet, jos jatkuvasti kiirehtii niin sielu ei ehdi mukaan. Arvon matkabloggaajakollegat ovatkin kirjoittaneet loistavasti aiheesta jo aikaisemmin. Esimerkiksi maailmanmatkaajat Gia & Miika kirjoittivat tästä Kuala Lumpurissa ollessaan ja hiljattain Nellakin kirjoitti näistä viisaista sanoista. Minä sen sijaan sivusin aihetta (kuin myös) Kuala Lumpurissa ollessamme, hieman reissuväsymyksen lomassa tämän vuoden maaliskuussa.
Vaikka onnekkaasti olemme saaneet reissata jo ties missä meidän maailmanympärimatkan jälkeenkin, niin onhan se siltikin ihan älytön ajatus, että minä, tavallinen mimmi pienestä mansikkapitäjästä olen reissannut maailman ympäri. Siinä sitä onkin sulateltavaa vielä vuosiksi - ja sielulla vaellettavaa... Siksi tätä koko reissua työstetään vieläkin. Jos tosiaan lähteminen oli vaikeaa ja vaati rohkeita päätöksiä, niin kyllä palaaminen on ollut vielä vaikeampaa. Ainakin minulle.
Koska manuaalia palaamiselta kotiin pitkältä matkalta ei löytynyt, työstettiin prosessia omalla tavallamme. Ystäväthän ottivat meidät upeasti vastaan ja kotimme odotti täällä aivan priimakunnossa. Ikkunat olivat pestyinä ja lemppariherkut odotti saarekkeen pöydällä tervetulokortin kera. Se oli ihan mieletöntä ja tuntui superhyvälle olla juuri silloin kotona. Pitkä seikkailu oli takana, mutta oma koti tuntui vieraalle, vaikka se oma ja kovin rakas onkin.
Miltä sitten oikeasti tuntui olla takaisin Suomessa?
Nyt päästään niihin usein kysyttyjen kysymysten pariin. Lähes ensimmäisenä meiltä nimittäin aina kysyttiin, että miltä nyt tuntuu? Vastattiin että tuntuu mukavalle ja erilaiselle. Oltiin järkätty itsellemme paljon kaikkia askareita heti saapumispäivästä seuraavasta päivästä eteenpäin, joten tapahtumia ja ystävien jälleennäkemisiä riitti sydämen pakahtumiseen saakka. Lisäksi uusi harrastuksemme purjehdus piti meidät sopivan kiireisenä. Mutta olihan se hassua, että Juhannuksena joutui pitämään pipoa ja toppatakkia päällä, mutta muistot menneestä reissusta lämmitti toki mieltä vielä tuoreeltaan.
Asia mistä reissussakin vitsailinkin, oli että kotona sitten joudun taas itse siivoamaan, pyykkäämään ja kokkailemaan. Reissussa kun sellaista ei juurikaan tullut harjoitettua, paitsi toisinaan toki ihan itse pyykättiin vaatteet ja tottakai siivottiin vieraspaikoissa ja joskus pääsin jopa kokkailemaankin, mutta en siten miten aikaisemmin oli tottunut. Oma vaatekaappikin oli hämmentävä. Ja vaatteita tuntui olevan yhdelle ihmiselle aivan liikaa. Tarvitseeko niitä kaikkia todella? Totuuden nimissä, meillä on vieläkin useita avaamattomia vakuumipakattuja vaatepusseja varastossa odottamassa purkamistaan. Tarvitseeko niitä vaatteita nyt niin paljoa olla...
Aluksi ihan kaupassakin käynti tuntui hassulta, ihan vaan sen valikoiman vuoksi. Oli jotenkin tottunut erilaiseen, mutta eipähän tarvinnut kaupankassalla kieltää kymmeniin eri muovipusseihin pakkaamista, koska ne täällä saa pakata kyllä ihan itse. Siis sanon tämän, että onneksi saakin. Mutta kun oman keittiön ihanuus valkeni tovin ihmettelyn kuluttua, niin olihan se ihan killeriä. Mehukonekin tuli hommattua kesällä piristämään tuoreiden smoothieiden ja muutenkin tuoremehujen tekoa. Kesän ja syksyn aikana kehitin itsestäni varsinaisen catering-kokin, kun väsäilin ruokia meidän purjehdusretkillemme. Just for fun!
Ollaankin leikkisästi sanottu, että purjehdus pelastikin meidän kotiinpaluun, koska jokaiselle päivälle saatiin uusi seikkailu aikaiseksi, jos niin tahdottiin. Satamaa saattoi vaihtaa ja herätä uudesta seuraavana aamuna. Vähän kuten siellä maailmanympärimatkallakin. Mieheni vuorotteluvapaan päättymiseen saakka oli aikaa nauttia Suomen tuulista ja pulleista purjeista.
"Not only do you realize that life carried on without you, but it’s also hard to translate where yours has taken you. Many of your friends will still be in the same place, with the same people, doing the exact same things they were when you left."
Teksti EliteDaily.com
Maailmalle lähtiessään ja siellä ollessaan sitä toivoo ja miettii, että voi jospa kaikilla olisi kaikki hyvin, koko ajan. Kenellekään ei tapahtuisi mitään pahaa. Moni asia olikin ennallaan ja niin moni ihminen teki sitä samaa kuin lähtiessämme ja totesi että mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut vuoden aikana. Pelottavan moni. Totuus on kuitenkin se, että elämä tapahtuu, koko ajan. On niin helppo kaukaa nähdä asiat toisin ja helppo miettiä, miksi esimerkiksi niin moni tuskailee siinä samassa, eikä uskalla ottaa sitä rohkeaa seuraavaa askelta. Vaatii rohkeutta hypätä, mutta ilman sitä rohkeutta en olisi koskaan mm. kokenut tätä kaikkea, mitä sain kokea maailmanympärimatkallamme.
"You’re speaking a foreign language and the only people who could understand are those who did the same thing: the leaving, growing, learning and changing you get from each experience."
Teksti EliteDaily.com
Mikä oli paras paikka?
Tähän on ollut helppo vastata ja sama vastaus on tullut meidän molempien suusta - Uusi-Seelanti. (Kirjoitin juuri postauksen meidän Top 10 -kohteista). Samaan hengenvetoon olen kyllä lisännyt myös Fidzin, Havaijin ja Australian. Varsinaisesti mikään käymistä paikoistamme ei ollut kamala, mutta toiset paikat nyt vaan oli ylitse muiden ja Uusi-Seelanti yllätti meidät molemmat aivan 100-0. Kerroinko, etten aluksi edes välittänyt sinne menosta? Mutta onneksi mentiin, niin huikea se oli.
Mikä oli parasta reissussa?
Ja sitten, ollaanpa tarkkoina - nimittäin moni saattoi esittää juuri tämän kysymyksen, jolloin en lainkaan vastannut maiden tai paikkojen nimillä. Parasta koko reissussa oli nimittäin vapaus. Vapaus olla ja mennä, vapaus olla stressaamatta mistään. Se on kuulkaa sellaista herkkua, mitä ei voi kokea ilman rohkeutta hypätä sieltä oravanpyörästä hetkeksi pois. En ole koskaan ollut niin varma mistään muusta, kuin että päätös lähteä oli oikea. Ja jos jotain tämä reissu opetti, niin se opetti olemaan stressaamatta asioista liikoja etukäteen ja sen, että asioilla on tapana järjestyä. Uskokaa kun sanon tämän. Parasta itselleni oli myös surffaus.
Miten kestitte toisianne 24/7?
Tätä kysyttiin ja useasti, että riitelitteko paljon? No jos mieheltäni kysyttiin, niin hän vastasi, että kyllä me riideltiin ja useammin kuin ennen. Ja jos minulta kysyttiin niin vastasin että ei riidelty mielestäni yhtään sen useammin. Totta on toki se, että kaikki lentojen ja hotellien varaamiset tienpäältä ja seuraavien kohteiden suunnittelu tuottivat kyllä usein hammastenkiristelyä ja pinna oli kireellä. Ongelmana ei ollut se, että meillä olisi ollut erimielisyyksiä reittikohteiden suhteen, vaan se, että tunnustaudun kyllä aikamoiseksi säätäjäksi mitä tulee edullisimpien lentojen ja majoitusten bongailuun. Minä säädin, kun toiselle se ensiksi löydetty vaihtoehto olisi ollut jo ihan ookoo. Muutoin ei kyllä tarvinnut ovia paiskoa, eikä kävellä eri suuntiin, vaikka välillä (olisi saattanut mieli tehdäkin) ja paha mieli saattoi jostain tullakin. Itselläni alkaa tosin aina fysiikan pettäessä (lue nälkä) ponnari kiristämään aina sen verran, että siinä vaiheessa on hyvä lopettaa se mitä oltinkaan tekemässä tai minne oltinkaan matkaamassa ja siirtyä ruuan pariin. Näin kaikilla on parempi olla.
Olen aina ollut sitä mieltä, että matkoilla toisen todellinen luonne tulee parhaiten esille ja ollaan kyllä reissattu jo aika pitkään yhdessä, joten suuremmat yllätykset ja ne mahdolliset pohjatkin ollaan varmaan jo ennätetty kokea aikaisemmilla reissuilla.
Menikö kaikki hyvin?
Joo! Vältyttiin onnekkaasti kaikilta pahoilta haavereilta ja/tai ryöstöiltä tai muilta kauhukuvilta, joita joillain saattoi käydä mielessä pitkiin matkoihin liittyen. En osannut itse oikein pelätä mitään muuta kuin lentämistä.
Sairaalassa jouduin käymään kolmessa eri maassa, saman mystisen silmätulehduksen takia, mutta muutoin ei koettu kuin kerran jäätävä turistiripuli samaan aikaan ja se tapahtui (valitettavasti) tyypillisesti Thaimaassa. Niin, ja tokihan minun järjestelmäkamera meni rikki ja oli kuukauden verran telakalla, ennen kuin päästiin isompaan kaupunkiin Malesiassa, jossa se korjattiin vakuutusyhtiön piikkiin. Kameran rikkoutuminen tuntui aluksi ihan jäätävän kamalalle katastrofille, mutta ei hetken kuluttua haitannut enää lainkaan.
Sattuiko jotain ikävää?
Edellisen vastauksen jatkona, saatiin tosiaan vedettyä reissu aika onnellisten tähtien alla. Olenkin todennut, että maailma on hyvin lämmin ja turvallinen paikka, kun reissaa itse siististi ja järkevästi. Mutta sattuihan sitä ikävääkin ja surullisin oli tietysti jo aikaisemmin blogissa kertomani sukulaisten menetys. Mutta niin monet kerrat tuon ihanan mummin sanat ja lupaus että, "pitäkää toisistanne hyvää huolta" on lausuttu ääneen maailman eri kolkissa, että ajatuksista hän ei katoa koskaan. Ja itku tulee aina kun asiaa miettiikin, edelleenkin.
Omalta osaltani sain reissulla riesakseni tosiaan tuon mystisen silmäsairauden, jonka takia kävin useamman kerran lääkärissä ja Suomeen palatessani vielä kertaalleen. Toivon vaan, että sen osalta kaikki olisi ok. Tuskailin myös Hong Kongissa ja Filippiineillä ollessani tosi kovista mahakivuista ja silloin ei ollut kivaa.
Tuliko koti-ikävä missään vaiheessa?
Oon hirmusen huono koti-ikävöimään. Saatan kaivata jotain yksittäisiä asioita hetkellisesti, kuten nyt vaikkapa omaa täydellistä sänkyämme, silloin kun alla on jokin täysin kehno ja muhruinen sänky. Mutta yleensä silloinkin mietin, että en silti vaihtaisi sitä hetkeä pois. Olenhan reissannut tänne saakka kokeakseni uusia asioita. Mutta kuitenkin pari kertaa reissun aikana, hetkellisesti tuli koti-ikävä, lähinnä terveyden ja turvallisuuden tunteen vuoksi. Kun Hong Kongista lavantautirokotteen jäljiltä alkanut vatsakipu yltyi niin kovaksi, että teki mieli huutaa, ajattelin että nyt olisi kiva olla kyllä kotona. Mietin myös mahdollista umpisuolen tulehdusta ja leikkausta jossain vieraassa maassa, kamalaa! Hong Kongissa ollessa mietin jopa lentämistä Suomeen hetkeksi, koska se olisi vain yhden finskin suoran lennon päässä sieltä. Siinä kohtaa nimittäin matka Filippiinien kaukaiselle saarelle ja siellä pieneen Port Bartoniin kylään, ilman kunnollisia sairaaloita, ei hotsittanut yhtään. Turvaa antoi kuitenkin Suomesta sinne tulleet ystävät, jotka pitivät minusta huolta, kun kuumeilin ja kipuilin rantamökissä pari päivää. Siitäkin näemmä selvittiin. Siltikin siellä sairastaessa, ennättää ajatella monta kertaa miten arvokasta terveys on. Ja varsinkin mitä vanhemmaksi tulee, todennäköisuus kasvaa. Sanoinkin nuoremmille ystävillemme, että menkää nyt heti nuorena (silloinhan ei edes ajattele, että voisi olla koskaan sairas!). Ja onneksi mekään ei pitkitetty tätä yhtään myöhäisemmäksi. Ei sillä, etteikö voisi lähteä vielä joskus uudestaankin, voisi! Toivottavasti.
Paljonko teillä oikein meni rahaa?
Budjettia kysyttiin paljon ja suoraan. Ja se on minusta ihan fine. Jos jotain itsekin kaipasi ennen maailmanympärimatkalle lähtöä, oli löytää muiden suuntaa antavia budjettia aiheesta. Niitä ei edes montaa ollut jaossa. Löydät meidän suuntaa antavan maailmanympärimatkan budjettipostauksemme täältä.
Lyhyenä yhteenvetona karkeasti reilu 9 kuukauden reissumme, jossa nähtiin 12 eri maata, kymmeniä eri kaupunkeja, 53 eri majoituspaikkaa, 17 lentoa + useita bussi-, lautta- ja junamatkoja maksoi matkakustannuksien osalta noin 23 700 euroa (2 aikuista). Budjetissamme on listattuna vain ns. "pakolliset" kulut. Jokaisen päivittäinen rahankäyttö onkin sitten ihan matkailijasta itsestään kiiinni.
"All the steps you’ve taken abroad and the lessons you’ve learned about yourself are simply undescribable. They’re all undone the moment you return to reality. And so, there’s no wonder that within a few weeks or months, you’ll crave to be off again for a new adventure."
Teksti EliteDaily.com
Ja niin, eihän se reissaaminen ja maailman näkemisen palo minnekään kadonnut tällä pitkälläkään reissulla. Jo reilun viikon päästä paluustamme alkoi uusi reissu kutkutella mielessä ja uusia suunnitelmia tehtiin syksyn varalle. Edelleenkään kun sitä manuaalia minulla ei ole, niin en tiedä miten tämä oikeasti menisi, mutta minulla siihen toipumiseen tarvittiin useampi uusi seikkailu ja paluu sielunmaisemiini Los Angelesiin. Jotenkin näin vuoden vaihtumisen kynnyksellä se sielukin on alkanut löytää perille. On helpompi kun on saanut aikaa ja etäisyyttä ymmärtää kaikki kokemamme asiat. Arki on arkea kaikkialla, oli ne maisemat sitten loskaräntää tai palmuilla reunustettuja katuja. Mieli vaeltaa tosin aika ajoin edelleen, jokaisen eteen tulevan kimmokkeen avulla, takaisin matkallemme. Milloin Kon-Tiki elokuvan saattelemana Polynesialaisille saarille, milloin merellä näkyvien veneiden avulla purjehdukselle Australiaan, milloin pakastemangoista tekemäni smoothieiden sekoittuessa mixerissä niiden kaikkien ihanien tuoreiden mangosmoothieiden pariin ja milloin vuoren valloituksille Kaliforniaan ja Uuteen-Seelantiin. Elämä on seikkailu ja on ollut huikea saada kokea matka maailman ympäri rakkaan ihmisen kanssa. Kokemus, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois. Se on meidän ikuinen yhteinen muisto, joka opetti muun muassa sen, että maapallomme on aivan uskomattoman kaunis ja arvokas paikka ja että me kaikki maailmankolkasta riippumatta osaamme puhua yhteistä kieltä - hymyillä.
Eng // Feelings when returning from RTW-trip and why it´s harder than leaving.
Aivan ihana postaus! Tästä tunnistaa omat ajatukset ja mietteet niin täysin, niin monesta asiasta. Myös siitä ettei ne ajatukset ole vieläkään kokonaan selkiytyneet matkan jälkeen vaan koko juttua työstetään päässä jatkuvasti.
VastaaPoistaParasta oli, että sen teki.
Hyvää pohdintaa ja ajatustenvirtaa! Jouluhalit sinne teille!
Kiitos "kohtalotoverit" <3 Jotenkin ajattelinkin, että ruudun toiselta puolelta löytyy varmaan muutama henkilö joka tunnistaa näitä samoja ajatuksia... Parasta todellakin oli, että sen teki!
PoistaJouluhalit myös sinne!
Ihana postaus, luin sitä kutkutuksen tunteen kanssa - jospa joskus minäkin! Upean ja ainutkertaisen kuuloinen kokemus, ja erityiskiitos tuosta kuluerittelystä - avaa todella paljon sitä, miten paljon mihinkin kuluu. Pistin tämän korvan taakse ylös tulevia matkahaaveiluja varten!
VastaaPoistaOlisi kiva jos jostain löytyisi joskus lista erilaisista maailmanympärimatkoista - reittihän voi olla hyvinkin erilainen riippuen siitä, mikä on se henkilökohtainen intohimo: onko se rannat, vuoret vai kaupungit...siinä ideaa jos joskus loppuu postausaiheet, vaikka epäilen suuresti. Näitä sun matkajuttuja on aina yhtä kiintoisaa lukea ;)
Ihania joulunpyhiä teille!
Kiitos Minna ihanasta kommentistasi ja pidä toi kutkutuksen tunne yllä :) Eihän sitä koskaan nimittäin tiedä vaikka elämä toisi eteen vastaavanlaisen reissun ;)
PoistaReissutarinoita toki vielä riittää, mutta ihan varteenotettava idea tuo. Tiedän useampia jotka ovat kiertäneet pallon, joten heidän pohjalta voisin ainakin koota jonkin näköisen listauksen :) Maailma on niin mahtavan monipuolinen, että helposti pystyy yhdistämään monia intohimon kohteita, kuten meidänkin reissulla.
Ihanaa joulua!
Joka kerta kun luen tällaisen postauksen, oma unelma tällaisesta reissusta tuntuu olevan askeleen lähempänä ja päätös sen toteuttamisesta vahvistuu. Nytkin kävi niin. Kaikesta tutusta ja arkisesta irrottautuminen, lähteminen, reissaaminen ja sieltä palaaminen on todellakin prosessi, jota ei luultavasti ymmärrä kukaan muu kuin sellainen, joka joko käy sitä itse läpi tai on joskus kokenut sen. Minä kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka työstävät asioita pitkään, varsinkin matkoja, koska niillä on niin valtava vaikutus sieluun. Tässä postauksessa on siis tuttu kaiku, ja uskon kirjoittelevani samankaltaisia ajatuksia ylös sitten kun olen itse tuossa pisteessä ;)
VastaaPoistaHieno blogi sinulla muuten! Olen tässä jo jokusen viikon ajan sitä tutkiskellut, mutta en ole tainnut päästä kommentointiin saakka. Tästä eteenpäin niitä varmasti satelee! ^^
Tunnistan tästä monta tuttua juttua, koska ne tulivat eteen omallakin kohdalla. :) Samat kysymykset myös tutuilta (ja myös mä kirjoitin postauksen niistä silloin palattuamme :)). Mutta mullahan, tai meillä Hemmon kanssa molemmilla, tuo kotiinpaluu meni niin iisisti, että olen oikeastaan vieläkin siitä aivan ihmeissäni. :D Olin varautunut johonkin niin paljon pahempaan. Reissu on kyllä pyörinyt mielessä harva se päivä paluun jälkeen, ja me on oltu Suomessa jo toukokuun alusta asti! En voisi olla enempää samaa mieltä siitä, että sitä vapauden tunnetta jonka maailman ympäri reissatessa sai kokea, ei saavuteta millään muulla keinolla. Aivan mahtava reissu takana niin teillä kuin meillä! :)
VastaaPoista