Oklahomasta lähdettyämme matka jatkui länteen. Lähes piikkisuora tie veisi meidät suoraan seuraavaan etappiimme Albuquergueen. Lähes tuhannen kilometrin matkalla teimme kuitenkin pari pysähdystä. Ensimmäiseksi pysähdyimme National Route 66 -museoon Elk Cityssa, Oklahomassa, josta tämä Roadtrip -tunnuskuvammekin on otettu.

Osan matkasta ajoimme alkuperäistä Route 66 -tietä, jota reunusti ränsistyneet ja autioituneet talot, muutamia huoltoasemia, kahviloita ja pesuloita. Välillä ryhmittäydyimme Interstate-valtatielle nopeuttaaksemme vauhtia. Oklahoman jäädessä taakse ylitimme Texasin osavaltion rajan. Texasissa halusimme pysähtyä Amarillon lähellä sijaitsevalle Cadillac Ranchille. Paikka on kuuluista tilataideteoksesta, jossa 10 Cadillac autoa on pystytetty auton nokastaan kiinni maahan. Ranchin autot ovat olleet nykyisellä sijainnillaan vuodesta 1997 saakka eli tämä ei ole autojen alkuperäinen sijainti.

Cadillac Ranchin värikkäiksi sprayttuja autoja.

Tagien jättäminen on täysin ok.

16. lomapäivä (keskiviikko 2.9.2009)

Ajopäivä. Korjaan, hurjan pitkä ajopäivä! Tänään ajettiin reissun pisin osuus; Oklahoma Citystä Amarillon (Texas) kautta Albuguergueen (New Mexico). Mittariin kertyi reilut 900 kilometriä. Huh! Pekka ajoi jälleen suurimman osan matkasta. On se hurja! 

Isot tiet ovat täällä kyllä pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja täällä on helppo ajaa. Tänään tuli vastaan paljon Route 66 -juttuja sekä Texasissa tavattiin huoltoasemalla mies, joka heilutteli kalkkarokäärmeen hännänpäätä kädessään. Sitä heiluttaessa kuului sellainen jännä ääni, vähän kuin marakassista. Kun mies tuli kalkkarokäärmeen hännänpäätä meille esittelemään, niin tietysti ensiksi kauhistuin, että mikä ihme se oli! Mies puhui vahvasti Texasin murteella ja kehaisi, että oli tänään tappanut jo kolme kalkkarokäärmettä.  

MidPoint Cafe -sign. Tässä kohtaa tietää, että Route 66 -tietä pitkin Chicagoon ja Los Angelesiin on yhtä pitkä matka.

Mies heilutti edelleen kädessä sitä hännän palasta, päivän saalistaan, ja kysyi haluammeko sen muistoksi? No totta kai me haluttiin! Ja näin me otettiin, vaikka en meinannut uskaltaa koskea siihen edes paperin lävitse. Myöhemmin ajomatkan aikana pysähdyimme erääseen kauppaan, jossa myytiin kalkkarokäärmeen hännänpäitä ja niistä oli tehty myös kaulakoruja. Erikoista!

Tällä ajomatkalla koimme muuten aika hurjan ukkosmyräkän ja salamoinnin. Ajoimme lähes suoraa tietä halki erämaan ja salamoinnit olivat aika vaikuttava näky. Erittäin pitkän ja vähän puuduttavankin ajopäivän päätteeksi onneksi päästiin turvallisesti perille Albuguergueen. Hotellia emme olleet ennättäneet varata lainkaan ennakoon, mutta ajoimme suoraan meille vähän vahingossakin vakkariksi muodostuneeseen Quality Inn –hotellin pihaan.






Osavaltioita tällä etapilla:

• Texas(TX)
• New Mexico (NM)

Kuten kuvistakin näkee, niin tämän ajomatkan aikana oli ehkä eniten Route 66 -muistomerkkejä, historiaa ja nostalgiaa. Yksi pysähtymisen arvoinen paikka on ehdottomasti MidPoint Cafe.
Tämä legi, 900 kilometrin ajopäivä, oli kyllä todella pitkä ja siinä missä me muut otimme tirsoja Wallmartista ostamiemme tyynyjen kanssa, niin mieheni hoiteli ajamisen kyllä erittäin kunniallisesti. Jos (ja kun) tällainen matka tehtäisiin uudelleen, olisi vähintäänkin reilua jakaa ajovuoroja kaikkien matkaajien kesken. Tuohon aikaan en itse edes uskaltanut ajaa ulkomailla, mutta nykyisin se ei olisi mikään ongelma ja suorastaan haaveilen, että pääsisi noilla preerioilla ajelemaan kohti auringonlaskua. Miltä sinun makuun tällainen roadtrippaaminen kuulostaa?


Mikäli haluat lukea aiemmat postaukset New Yorkista alkaneesta roadtripistä, niin pääset niihin tästä:
Road Trip -postaussarja alkaa
Perillä New Yorkissa
Nyc-love ja eeppisiä auringonlaskuja
Coney Island
Vallan ytimessä Washington D.C.:ssä
Columbus
1100 mailia
Viikonloppu Chicagossa
St. Louis ja Gateway Arch
Kansas City ja Oklahoma

 *Tämä on osa postaussarjaa vuoden 2009 Road Tripistä halki Amerikan. Nostot ja kuvat ovat silloisesta blogistani, jota kirjoitin tienpäältä.