Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hvar. Näytä kaikki tekstit

Pyöräilypäivä Kroatian Hvarin-saarella #IG Travel Thursday

Kesäkuisen Kroatian matkan aikana saimme kokea senkin, että ihan aina ei paista aurinko etelässäkään. Muutaman perättäisen sateisen päivän jälkeen päätimme sääennusteista huolimatta vuokrata fillarit allemme koko päiväksi ja lähteä tutustumaan mitä saarella on tarjottavana. 

Sään Jumalat olivat puolellamme heti alkuun, koska matkamme alkoi aurinkoisissa merkeissä. Osa saaren teistä oli hiekkateitä (kuten kuvassa), mutta suurimman osan pyöräretkestämme saimme polkea alfaltoiduilla teillä ja allani ollut Trekin fillari oli ylivoimaisesti paras koskaan ajamani pyörä. Sillä matka taittui super leppoisasti, ja täytyy sanoa että kotona odottavaa Jopoa ei tullut kyllä yhtään ikävä. Miten se pyörä olikin niin pirun hyvä! En ennen tiennyt edes ajatella että niillä voisi olla ajomukavuuteen vaikuttavia tekijöitä, koska Jopohan on ollut aina vaan paras. Näillä teillä se oli Trek.


Pyöräilypäivä Kroatian Hvarin-saarella

Ajoimme päivän aikana reippaasti yli kolmekymmentä kilometriä. Reittimme meni tukipaikastamme Stari Gradista saaren koillisosassa sijaitsevaan Vrboska, jossa pyörätiemme risteili ihasti aivan merenrantaa pitkin.

Välillä oli vaan niin siistiä pistää pyörä parkkiin ja heittää itsensä tälläiselle biitsille ja käydä vähän pulahtamassa. Vesi oli tosin jäätävän kylmää, ja taisin olla ainoa sissi joka tällä retkellä kävi uimassa, mutta vitsi että teki hyvää. 

Vrboskan, biitsien ja pizza-breikin jälkeen jatkoimme matkaa Jelsaan, hieman etelämmäksi ja tadaa! Paluumatkaamme siivitti lukuisat pysähdykset ties minkä ja kenenkin autokatoksissa, sillä kesäinen rankkasade tuli tervehtimään meitä isolla kädellä. Pisin pysähdyksemme lipan alla kesti varmaan puolisen tuntia, jonka aikana ritarimme kävivät urhoollisesti hakemassa prinsessoilleen jätskit. 

Lomalla kun ei ole niin kiire minnekään... Ja ei sillä, eihän pieni kesäsade mitään haittaa, mutta tuntemattomilla teillä se haittaa hieman ajomukavuutta. Loppuviimein ei enää maltettu odotella sateen loppumista, vaan hypättiin urheina pyörien päälle kohti paluumatkaa, ja kappas! Sieltä ystävämme aurinko ilmestyi myös.
 
Nämä Kroatian saarien pienet kylät tekivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Niissä aika oli juuri sopivasti pysähtynyt, eikä kiire tuntunut kuuluvan tänne.
 
Pyöräily, ihan ammattimielessäkin on iso juttu Kroatiassa, koska maa ominaisuuksiltaan ihan omiaan lajiin. Meidän fiilistely pyöräilypäivä oli aivan loistava, mutta kannattaa pyöriä vuokratessaan tiedustelle minne voi ja kannattaa ajaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme halunneet pyöräillä etelän Zavalaan, koska siellä pitäisi olla saaren kaunein beachi, mutta onneksi vuokraamosta mainittiin että sinne on melkein mahdotonta ajaa pyörällä pitkän tunnelin vuoksi. 

Toinen kohde jonne on haastellista pyöräillä on saaren "pääkaupunki" Hvar. Näimmekin kun paluumatkalaisia kärrättiin tilataksiin pyörien kanssa, koska paluumatka Hvarin kaupunkiin ei enää maittanut. Korkeuserot sinne ovat aikamoiset. Näin bussilla sinne matkanneena voin sanoa. Meidän reittimme Stari Grad - Vrboska - Jelsa olikin ihan sattumalta todella onnistunut ja suositeltava! Matkalla tuoksui ihanasti laventeliniitytkin.


Eng // One day in Hvar-island in Croatia we rented bikes and had a wonderful time biking around this beautiful island. Highly recommended.

 
********************************* Instagram Travel Thursday *********************************

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta."
Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert
Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä.
By 17 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Deep Blue Sea. Sukellusretkellä Kroatiassa

Menneellä Kroatian lomallamme juuri sukeltamaan pääsy oli yksi ehdottomista toivemissioistamme. Olimme luottavaisesti pakanneet reissullemme mukaan -kuten aina- maskin ja snorkkelit, sekä sukellustietokoneet, mutta emme räpylöitä tällä kertaa. Syystä että, meillä on ollut uskomattoman monta vastoinkäymistä päästä sukelluksille ympäri maailman, että ajateltiin että ei me nyt kuitenkaan tälläkään kertaa päästäisi tai ennätettäisi…Se on usein myös yksi syy, koska niin monesti rannalla löhöily on vienyt voiton, ja sit paitsi snorklaamaan voi mennä joka päivä melkeinpä mistä vain. 
Tosissaan ette voi uskoa miten monessa maassa tai paikassa Aasiaa ja Karibiaa myöten (x2) minunkin sukellustietokone on kulkenut mukana, pääsemättä koskaan dippaamaan veteen sukelluksen merkeissä. Monessa! Aina esteeksemme on tullut joko myrsky, vatsatauti, ylibookkaus, saamattomuus, laiskuus, pelkuruus ja mitä näitä kaikkia nyt on! Sukellusretket kun tuppaavat viemään melkein koko päivän ja sen jälkeen ainakin me ollaan tosi poikki (ja nälkäisiä), kaikkensa antaneena, niin se on samoin tein rasti ruutuun sille päivälle.

Mutta nyt oikeesti haluttiin niin kovasti nyt päästä sukeltamaan ja saada taas se tuntuma vedenalaiseen elämään, jotta tulevalla maailmanympärimatkallamme voisimme hieman tottuneemmin sukellella eri paikoissa (jotka todennäköisesti tulevat olemaan aivan överi upeita paikkoja!), että ilmeisesti nyt sen tuli tapahtua. Ja onneksi näin.



Koska ollaan aika pitkälle fiilistelijöitä, niin emme nytkään varanneet kuin vasta paikan päällä päivää ennen sukellusretken. Tämä onnistui hyvin siitä syystä että korkein turistisesonki ei ollut vielä Hvarin saarella kesäkuussa alkanut. Lisäksi päivää ennen varaamalla ei tarvitse jännittää kuin päivä… Nimittäin tässä on laji jota kyllä tuppaan jänskäämään. Eka dyykki on aina yhtä räpiköintiä ja tokalla dyykillä alkaa taas muistamaan että mikä tässä olikaan juju. Ja se jujuhan on se mieletön fiilis ja siitä nauttiminen rauhassa siellä pinnan alla!
Kroatian vesistöissä ei ole niin kirjavaa kalakantaa mitä esimerkiksi Karibialla (tiedän sen snorklausten perusteella), mutta kirkkautta riittää hyvin 10-20 metriin, ja sehän on kaikille jotka on joskus Suomessa sukeltanut niin pelkkää plussaa. Suomessa sukellettaessa se on melkeinpä yhtä yösukellusta kellon ajasta riippumatta.
 



Deep Blue Sea. Mutta ilman haita. Ja ei me kauhean syvällä edes käyty, noin 15 metrissä. Joka sopi meille oikein hyvin. Tää oli huippu päivä! Vaikka mun lainaräpylät puristi mun nilkkaan todella pahan näköisen "verisuonipallukan". Mutta saatiin se fiilis mitä lähettiin hakemaan, ja se varmuus että tätä tullaan tekemään tulevalla reissullamme mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi testattiin ensimmäistä kertaa uutta GoPro-kameraamme pinnan alla, ja kaikki postauksen kuvat onkin otettu GoProlla.
Nyt tiedän, että omat räpsyt olis mahduttuva mukaan reissulle, niille nimittäin toivottavasti tulee käyttöä! Ja ne on ihan parhaat! Ja sitten pitäis vielä selvitellä ne huippu suklauskohteet maailmalla, kokemuksia?


Eng // Yay, we went to scuba diving in Hvar-island, Croatia.
 
By 10 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Kauniilla ja uneliaalla Hvarin saarella Kroatiassa

Matkamme kohti Hvarin-saarta alkoi aikaisin aamulla Dubrovnikista, jossa hyppäsimme bussiin kohti Splitiä. Bussimatka kesti kaikkiaan noin 4,5 tuntia, vaikka kartalla matka näyttää paljon lyhyemmälle. Mutta tiet ovat kapeita ja pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä poimien lisää matkustajia kyytiin. Matkalle sattuu myös passintarkitus, kun tie ylittää Bosnia ja Hertsegovinan rajan hetkellisesti. 
Perillä Splitissä on helppoa löytää satama, koska bussiasema sijaitsee aivan rannassa, sataman vieressä. Kävimme ostamassa Jadrolinija-laivaan liput iltapäivän reitille ja pian olimmekin laivalla matkalla kohti Hvaria.
Kesäkaudella laivalippujen ostoa etukäteen suositellaan, mutta meillä ei ainakaan vielä ollut mitenkään täyttä laivalla. Laivamatka kestää noin 2,5 tuntia ja maksaa noin kuusi euroa.



Isommat laivat saapuvat Hvarin saarella Stari Grad nimiseen kaupunkiin, kuten mekin. Siellä meitä odotti jenkkipariskunnan työkolleegan sukulaisten asuntoa. Hehh, tai näin ainakin piti olla. Odotimme nimittäin usean tunnin ajan satamaravintolassa isäntäperhettä, joka veisi meidät asunnolle, mutta jossain vaiheessa linkki Losissa asuvan kolleegan ja tämän ei-englantia puhuvan sukulaisperheen kanssa olivat menneet ilmeisesti ristiin. Ja muutaman jännän tunnin jälkeen päätimmekin napata taksin allemme ja ajoimme satamasta kaupunkiin erään ravintolan eteen, joka oli meidän ainoa tuntomerkkimme asunnostamme. 
Seuraavia tunteja on vaikea pukea sanoiksi, koska se sisälsi juuri kaikkea, mitä matkailu äärimmillään ja parhaimmillaan ja ihmeellisimmillään voi olla. Onnistuimme joka tapauksessa löytämään itsemme oikean oven edestä, jossa meitä odotti iäkäs pariskunta jotka eivät puhuneet siis englantia. Meitä avusti naapurissa asuva tyttö, joka yritti parhaansa mukaan tulkata, että tänä ensimmäisenä yönä tilaa on vain kahdelle hengelle. Ja meitä oli matkassa siis neljä. Herttainen isäntä puhui hostel hostel... ja hyppäri fillarinsa päälle ja sanoi palaavansa parissa minuutissa. Samaan aikaan tämä iäkäs nainen viittoi meitä kotiinsa ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän oli leiponut lettuja meille (ja tiesi myös onnitella päivän synttärisankaria, meidän jenkkiystäväämme). Vaikka meillä ei juurikaan ollut yhteistä kieltä (muutamaa sanaa englantia, italiaa ja espanjaa lukuunottamatta), siinä me istuimme kaikki hänen keittiön pöydän ääressä, hänen kertoessaan perheestään ja lapsistaan. Söimme synttärilettuja sekä maistelimme heidän itse tehtyä prosekia. Nämä hetket, tiedättekö, on vaan niitä, joita ei voi selittää... Priceless.
Loppuviimein tilanne päättyi siis niin, että jenkit jäivät taloon yöksi ja me "teinit" painelimme muutaman korttelin päähän hosteliin yöksi. Hahaha, kyllä meitä hymyilytti hostelissa youngstereiden keskellä ja samalla mietimme että tätäkö meidän tuleva maailmanympärimatkamme tulee olemaan... No ehkäpä ei kuitenkaan, jos minulta kysytään. Ei sinänsä että tässä kyseisessä hostellissa olisi ollut mitään vikaa, ei ollut. Mutta kyllä hotellin valkoisissa lakanoissa on sitä jotain, ja siinä että suihkua ja vessaa ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tosin, tässä hostellissa toimi kaikki, eikä meidän tarvinnut jonottaa mihinkään. Sitä paitsi olen aina sitä mieltä että yksi yö nyt menee missä vain. Ja niin menikin, erittäin hyvin. Seuraavana päivänä saimme sitten käyttöömme oman asuntomme, ja se olikin sitten aivan mahtava. Kummallakin pariskunnalla oli omat huoneet, meillä oli iso keittiö ja kohtalaisen kookas terassikin. Tiesimme viihtyvämme erittäin hyvin tällä saarella seuraavan viikon ajan.
Tässä kuva meidän kotikadusta terassiperspektiivistä katsottuna. En voinut kuin ihailla tämän pienen kylän ihania kapeita katuja ja vanhoja upeita rakennuksia.



Stari Gradissa päivät sujuivat leppoisasti ja saarella on helppo liikkua bussilla toisiin kaupunkeihin. Toki auton vuokraus on myös edullista ja pyöränkin vuokraaminen on todella suosittua. Mekin vuokrasimme yhdeksi päiväksi pyörät ja kilometrejä kertyi yli kolmekymmentä sinä päivänä.

Saaren isoin kaupunki on Hvar. Ja siitä kaupungista tykkäsin tosi paljon. Se oli heti eläväisempi ja siellä sykki todellista rantakaupunki-fiilistä. Tämä oli yksi suosikki kaupungeistani rantoja ja ravintoloita myöten.


Saarille ominaista oli ehdottomasti se, että kaikkialla veneiltiin paljon. Jokaisessa satamassa oli kymmenittäin entistä isompia purjeveneitä parkissa ja mikä oli upeinta, melkein jokaisessa kauniissa lahden poukamassakin oli aina useampi purjevene tullut parkkiin yöksi. Ja tässä kuulkaa, tässä on yksi meidän uusista unelmista. Päästä elämään noin. Satamasta toiseen veneillen. Ja tietysti kera kavereiden.




Seuraavaksi olisi vuorossa postaus Bracin saarelta. Siellä vietettiin hauska beachipäivä Bol:lla.
By 6 kommenttia
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)