Ensikosketus Kaliforniaan ja tapaaminen Malibussa

Kanadan Vancouverin viilenevien säiden jälkeen olin aika lailla onnesta soikeana, kun tiesin että pian koneemme laskeutuisi LAXiin, tuohon kirjainyhdistelmään, joka saa joka kerta sydämen sykkimään riemusta! Kalifornia ei pettänyt tälläkään kertaa. Heti koneesta poistuttuamme lämpöaalto otti meidän syleilyynsä ja lenkkarit vaihtuivat heti flip flopeihin.
Paikalliset ystävämme olivat meitä vastassa kentällä ja suuntasimmekin samoin tein syömään jo vähän kuin perinteeksi muodostuneeseen vegaaniravintolaan, Shojin:iin, (teimme saman vuosi sitten kesäkuussa). Toden totta, olin saanut odottaa reilun vuoden uutta tapaamista unelmieni Kalifornian kanssa. Mutta nyt oltiin taas täällä, ja tunne oli ihan mahtava! Kaliforniassa ja Los Angelesissa on vain jotain selittämätöntä, joka vaan toimii näemmä aina. Palmupuut ja lähestakuu varma aurinko nyt ainakin ensimmäiseksi tulee mieleen. 

Alkutekijöikseen Länsi-rannikolla ollessamme haluttiin mennä tapaamaan meidän Helsingin Kallion naapuria, jonka olen viimeksi nähnyt huhtikuussa! Ajatelkaa, huhtikuussa, jolloin vietettiin tämän neitosen läksiäisiä. Kalliota meistä kumpikaan ei ole nähnyt aikoihin, mutta ei nähty myöskään tuonakaan päivänä. Vaan nähtiin ehkä jotain paljon parempaa. Malibu Beach, surffareita ja toisemme pitkästä aikaa, woop wooop!






Olipa nimittäin niin siistiä tavata viimeinkin molempien suosikki kaupungissa! Paikassa, joka on alunperin tuonutkin meidät yhteen. Ollaan siis tavattu Amerikka-kerho NAMEn kautta. Voi että meillä riitti juteltavaa ja Malibun Pacific Coast Green -kaupasta ostetut smoothiet hurahti siinä helteessä aika hyvin alas.

Päivän Malibu beachillä löhöilyn ja jubailun jälkeen käveltiin Malibun laiturille, jonka päässä olevasta Malibu Farm-kahvilasta saatiin hyviä suosituksia. Paikka näytti erittäin lupaavalta ja ajateltiin että tänne tullaan mun synttäripäivänä takaisin, parin päivän päästä.





Pimeä tulee todella nopeaan Los Angelesissa, Noin puoli kuuden aikoihin taivas värjääntyy erilaisilla hehkuvilla pinkin sävyillä ja jo kuudelta on lähes täysin pimeää (täällä siirrettiin kelloja viikko sitten ja nyt aurinko laskee jo tuntia aikaisemmin. Se on muuten ihan pöhköä se). 
Ennen auringonlaskua päätimme ottaa auton alle ja lähdettiin katsomaan sitä viereiselle rannalle Santa Monicaan. Alla tunnelmia sieltä. 
Olin kyllä niin onnellinen tästä päivästä ja siitä että oltiin saavuttu tänne Enkelten kaupunkiin ja että meillä oli täällä kasa ystäviä joiden kanssa jakaa tämä kaikki kreisi onnellisuus. Tästä on hyvä jatkaa!




Eng // I was so happy to get finally back to sunny California. In LA we met our friend from Helsinki, Finland. So much fun! And so much more to come.



Pilvihattaroiden peittämä Granville Island Vancouverissa

Vaikka varpaani ovat uppoutuneet jo useamman viikon Kalifornian rantahietikkoon, en voinut jättää tekemättä postausta tästä Vancouverin söpöstä kaupunginosasta, Granville Islandista.
Viikon Vancouverin reissun aikana otimme yhtenä aamuna suunnan pois päin kaupungista vievälle sillalle ja kohti Granvillea. Vaikka aamu olikin aika aurinkoinen ja suhteellisen lämmin, oli maisemien edessä huikea usva. Vähän kuin San Franciscossa usein miten on! Määränpäätä oli mahdoton nähdä sillan toiselta puolelta sumupilvien johdosta, joten ei auttanut kuin vain marssia korkeaa siltaa rohkeasti eteenpäin.
 




Paikoiteillen sumupilvet katosivat, kunnes yhtäkkiä yksi pilvenpiirtäjistä oli jälleen sumun peitossa.
Granville Islandin edustalla oli paljon purjeveneitä sekä muuta veneliikennettä, ja ne saivat kyllä todella taituroida että osasivat usvan keskellä perille satamalaituriin. Opittiin myös eräältä paikalliselta iäkkäältä mieheltä, että lahden edusta ei jäädy talvisinkaan, joten purjehtia voi periaatteessa vuoden ympäri.




Granvillen ehdoton sydän oli Public Market, joka tarjosi normaalin kauppahallin tapaan kaikenlaisia herkkua. Nappasimme sieltä aamupalan kuuman teen kera ja istahdimme laiturin nokkaan ihmettelemään usvaisia ja kauniita maisemia. Aamupalan jälkeen kiertelimme saaren käsityöläis- sekä muita pikkuputiikkeja. Löysinpä täältä oivan peltisen eväsrasian, joka on ollut jo kovassa käytössä. Sinne saa kätevästi eri kerroksiin jemmaan tuikitärkeät reissueväät, kuten suklaat, pähkinät ja muut herkut (tällä hetkellä siellä on Suomesta saatuja Fazerin karkkeja). Aasiassa tänne voi ujuttaa vaikkapa riisiaterian pitkiä bussimatkoja varten. Kyseinen putiikin naismyyjä muuten bongasi meidät suomalaisiksi, koska hänellä on yksi suomalainen ystävä ja tunnisti kielemme. Oli kova suomifani ja jopa antanut pojalleen nimen Finn. Voi vitsi, kun muisteleekin näitä jo melkein kuukauden takaisiakin asioita, niin joka päivä sitä kyllä tapaa uusia ihmisiä ja keskustelut pulpahtavat mieleen milloin mistäkin. Nyt tästä peltirasiasta.





Kaikki Vancouveriin menijät, tämä söpöliini Granville on Stanley Parkin rinnalla mielestäni ehdoton kohde vierailla.

Ja tämän viimeisen pohjoisen postauksen jälkeen alan viimeinkin purkamaan salaisesta arkusta kaikkia huikeita ja toinen toistaan mahtavampia aurinkoisia Kalifornia kokemuksia kaikkien teidän nähtäväksi ja luettavaksi. Juttuja on tulossa mm. synttäreiden vietosta Malibussa, auringonlaskuista Santa Monicassa ja Hollywood-kyltin valloittamisesta! 
Nyt haastankin itseni blogaamaan asiat tilanteen tasalle... Ootteko te siellä päässä valmiina? :)


Eng // Small Granville Island in Vancouver was one of the must see place in Van City. We liked it!

Festareilla Las Vegasissa #IG Travel Thursday

Toiset voisi ajatella että eikö koko Las Vegas ole yhtä suurta festaria? No näinpä. Mutta kun bilekaupunkiin lisätään huippu bändit, tarjoilut ja huvitukset festivaaliaitojen sisäpuolella sekä kymmenet tuhannet samanhenkiset ihmiset saadaan Life is Beautiful -niminen festivaali. Järjestyksessään vasta toiset LIB-festivaalit järjestetään lokakuun lopulla Las Vegasin Downtownissa, eli siellä Vegasin vanhalla puolella. Fremont Streetillä ja sen poikkikaduilla. 
Löysin festivaalin kesällä kun suunnittelin reissuamme ja tapanani on seurata muutamien suosikkibändieni keikkakalenteria... ja sitten se tapahtui; kuin lahja olisi tippunut taivaalta kun tajusin että keikkatauolta palaava Foo Fighters esiintyy Vegasissa, ja mepä satutaan olemaan silloin juuri sopivasti vieressä Kaliforniassa. Ei mennyt kuulkaa montaa hetkeä kun pistin jo liput ostaen. Huikeinta oli myös se, että pari suomalaista ystäväämme olivat heti messissä myös! Kun kyseessä on festarit, bileet ja kavereiden tapaaminen, on päätösten reaktioaika näemmä aika nopeaa. Ja hauskaa.

 

Vegasissa meitä helli vielä lokakuun lopullakin aikamoiset helteet. Vähän mietittiin kylmeneviä yölämpötiloja, mutta ne osoittautuivat ihan pelotteluksi, koska ihan hyvin siellä vielä tarkeni illan päätteeksikin. 
Oltiin tultu paria päivää aikaisemmin jo Vegasiin, jotta ystävämme Suomesta näkee myös Vegasia kunnolla. Itse ollaan vierailtu Vegasissa pariinkin eri otteeseen jo aikaisemmin, mutta täytyy kyllä sanoa että tämä Vegasin keikka oli kyllä niin paras kaikista, että voi kun hymyillä miten siistiä meillä oli!
Hard Rock Hotellin pooli antoi hyvät perjantai fiilikset meille festareiden alkuun ja sitten siirryttiinkin jo Vegasin vanhalle puolelle ja Fremont Streetin päässä olevaan Plaza-hotelliin. Vinkki vitosena, että hotelli toimi loistavana kohteena festareita ajatellen ja oli suht edullinenkin, elikäs jos ensi vuonna joku (muukin) innostuu näistä festareista, niin suosittelemme tuota hotellia viikonlopuksi.





Noissa yllä olevisa kuvissa on kukas muukaan, kuin festareiden paras bändi Foo Fighters. No okei, ehkä vähän puolueellista todeta näin, joten listaan tähän mieluusti myös muita hyviä vetoja ja pari uutta löytöäkin: Perjantain osalta festarit korkkasi loistavasti käyntiin Girl Talk. Sen sijaan illan pääesiintyjä oli auttamattoman huono (Kanye West). Enkä seiso ainoana tämän kommentin kanssa, valitettavasti. Odotin showta, mutta saatiin vaan yhden miehen monologi. Lauantain ylläri-pylläri oli kyllä Lionel Richie. Se veti niin sydämensä kyllyydestä, että sehän ihan tarttui! Sunnuntain helteistä keskipäivää säesti Vegasin Philharmonic orkesteri yhdessä Cirque Du Soleil Beatles -tarinan kanssa. Harmi vain että ei ennätetty tästä näkemään kuin loput. Niin, ja uusina löytöinä tykästyin Neon Trees nimiseen bändiin sekä Fitz And The Tantrums, joka itseasiassa nähtiin pressissä Hard Rock Hotellilla kun heidän oma vitriininsä avattiin sinne. Hassu juttu tässä oli se että edellisenä iltana tutustuttiin Casinolla siihen vitriinin tekijään hänen työskennellessään siinä, joka kertoi samalla tulevasta pressistä ja kehotti meitä tsekkaamaan bändin festareilla. Tiesitkö muuten, että ainakin Vegasin HRC:ssä ne "vitriinit" vaihtuvat kolmen vuoden välein.





Mitä tulee muutoin festareiden toimivuuteen, niin toimivat loistavasti. Ei ollut kuulkaa Suomen tapaan sääntöjä säännön perään, vaan ihan saatiin olla rauhassa aikuisiksi. Ruokapuolta hehkutettiin etukäteen kulinaristikseksi, mutta tähän voi kyllä todeta että eivätpä ole käyneet Helsingin Flowssa, jossa ruokatarjonta on näemmä maailman parasta. Sain kyllä syödäkseni oikein makoisasti, ei sillä. Paikalta löytyi myös paljon kasvis ja vegaani vaihtoehtoja, sekä tietty pizza/hampurilaislinjaa.

Koko meidän festarinelikkö kyllä vannoi että tästä voisi tulla sopiva traditio. Miksi kesälomaansa ei voisi viettää lokakuussa jolloin samaan syssyyn saisi monta asiaa: helteet, poolit, sirkushuvit ja hauskat bileet. Minä sanon kyllä ainakin että yes! Viva Las Vegas!


Eng //  Life is Beautiful -festival in Las Vegas was pure fun!


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasmag nimellä.

Voihan Whistler!

Enpä osannut reilut pari viikkoa sitten ennustaa onnenpäivä-postausta tehdessäni että kun pistin pääni tyynyyn, jouduttiin muutaman tunnin kuluttua heräämään suru-uutisiin Suomesta. Sen tarkemmin asiaa avaamatta, totean vain että taivaalla on nyt kaksi tähteä lisää ja lämpimät muistot sydämissä heistä. Oli toisaalta onni, että ystävämme saapuikin juuri silloin kun kaikki tämä tapahtui. Se auttoi menemään eteenpäin ja toisaalta unohtamaan asian, kun niin surullista kuin se onkin, asiallehan ei lopulta voinut enää mitään. Pienimuotoinen blogitaukokin tuli juuri oikeaan aikaan. Urheesti kuitenkin vedettiin kaikki, mitä oltiin suunniteltu. Oli tosiaan Halloween-bileet ja toisetkin, mun synttärit, unohtumaton Vegasin reissu festareineen, paluu Losiin ja ystävän paluu Suomeen. Ja nyt jatketaan asumista täällä Hollywoodin vuokrakämpässä.

Mutta että jokin roti saataisiin tälle blogille ja matkakohteet kronologiseen järjestykseen, on pakko palata ajassa taaksepäin lokakuun alkuun ja Kanadan ruskamaisemiin British Columbian Whistleriin. Voi että, vieläkin tunnen nenänpäässä sen kirpsakan vuori-ilmaston ja raikkaan ilman jota noissa upeissa maisemissa sai todistaa. Itse matkakin Vancouverista oli kuin kangastusta - tie mutkitteli osittain Tyynenmeren rantaa pitkin jylhissä ja upeissa vuorimaisemissa.





Perille Whistlerin kylään oli suht helppo löytää. Ja ilmaisia parkkipaikkoja oli lukuisia. Autosta noustuamme tunsin ensimmäistä kertaa kolean, mutta raikkaan talvisään ihollani ja oli aika kaivaa esille New Yorkista ostamani kevyttoppatakki päälle. Tässä vaiheessa kuviteltiin vielä, että pääsemme edes jotenkin haikkaamaan itse Whistlerin vuorelle, vaikka olimme netistä lähtiessämme tutkineet että hissit eivät ole toiminnassa enää syyskaudella kuin viikonloppuisin. Emme kuitenkaan halunneet jättää reissuamme viikonlopulle, koska silloin oli luvattu huonoa säätä. 
Kaupungin infopisteestä kuitenkin valaistiin asiaa, että vuorelle on mahdotonta päästä ilman hissiä, eikä sinne ole mahdollista päästä haikkamaan. Hetken pohdittuamme, infotiskin pirteä nainen sai meidät ylipuhuttua pyörän vuokraukseen ja se osoittautuikin meille oikein nappivalinnaksi. Whistlerin kylää reunustaa lukuisia eri haikkaus- ja pyöräilypolkuja ja lähdimmekin opasteiden johdattamina kohti Lost Lake Parkia. Infotiskin nainen tokaisi vielä, että hyvällä tuurilla näette karhuja retkellänne ja että ne ovat oikein mukavia, eikä niitä tarvitse pelätä. Kääk! Muutaman otteeseen metsäpoluilla kuului rasahduksia, ja oli pakko rallatella menemään, ja toivoa sen karkoittavan mahdolliset nallekarhut tiehensä.





Parin tunnin pyöräilyn jälkeen saavuttiin Rainbow Parkin Alta Lakelle, joka oli kuin tehty meidän pienelle evästauolle. Voi että eväät maistuvat muuten ulkoilmassa aina ihan törkeen hyville! Oon ollut tätä mieltä ihan lapsesta saakka, ja se ei näköjään katoa mihinkään. Kuuma kaakao tai tee puuttui vain termarissa, mutta ensiluokkainen maisema korvasi tämänkin.






Paluumatkalla Vancouveriin pysähdyttiin ei vain yksillä vesiputouksilla vaan jopa kaksilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Brandywine Falls (kuvassa ensimmäinen putous). Ja toisena Shannon Falls, jotka näkyvät helposti ajotielle, joten näiden ohi on vaikea olla ajamatta. Auton saa helposti parkkiin ja itse putouksille on lyhyt kävelymatka. Erilaisia haikkausreittejä löytyi myös, mutta me kurkkasimme vain itse putoukset.



 



Whistler oli aivan huikea kokemus! Päiväreissullakin nähtiin jo paljon, mutta hampaankoloon jäi ehdottomasti se, että emme päässet lainkaan Whistler-vuorelle tai lainkaan niille hisseille joilta olisi ollut mahdollista jatkaa matkaa haikaten. Tämäkin tietysti oltaisiin osattu ennakoida, jos oltaisiin tutkittu asia webistä hyvissä ajoin, eikä vasta paikan päällä Vancouverissa. Mutta minkäs teet, kun ollaan löysin rantein ja rennolla mielellä liikenteessä, niin ei asioista kannata turhia stressailla. Ollaan aika vakuuttuneita että palataan tänne nimittäin uudelleen. Joko keväällä tai loppukesästä, jolloin sesongin vaihtelut eivät vaikuta niin Whistlerin toimintaan. Löytyykö lukijoiden joukosta muita Whistler-faneja?


Eng // Day trip to Whistler was absolutely fantastic. Views were so amazing. Gotta get back someday.