Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vancouver. Näytä kaikki tekstit

Pilvihattaroiden peittämä Granville Island Vancouverissa

Vaikka varpaani ovat uppoutuneet jo useamman viikon Kalifornian rantahietikkoon, en voinut jättää tekemättä postausta tästä Vancouverin söpöstä kaupunginosasta, Granville Islandista.
Viikon Vancouverin reissun aikana otimme yhtenä aamuna suunnan pois päin kaupungista vievälle sillalle ja kohti Granvillea. Vaikka aamu olikin aika aurinkoinen ja suhteellisen lämmin, oli maisemien edessä huikea usva. Vähän kuin San Franciscossa usein miten on! Määränpäätä oli mahdoton nähdä sillan toiselta puolelta sumupilvien johdosta, joten ei auttanut kuin vain marssia korkeaa siltaa rohkeasti eteenpäin.
 




Paikoiteillen sumupilvet katosivat, kunnes yhtäkkiä yksi pilvenpiirtäjistä oli jälleen sumun peitossa.
Granville Islandin edustalla oli paljon purjeveneitä sekä muuta veneliikennettä, ja ne saivat kyllä todella taituroida että osasivat usvan keskellä perille satamalaituriin. Opittiin myös eräältä paikalliselta iäkkäältä mieheltä, että lahden edusta ei jäädy talvisinkaan, joten purjehtia voi periaatteessa vuoden ympäri.




Granvillen ehdoton sydän oli Public Market, joka tarjosi normaalin kauppahallin tapaan kaikenlaisia herkkua. Nappasimme sieltä aamupalan kuuman teen kera ja istahdimme laiturin nokkaan ihmettelemään usvaisia ja kauniita maisemia. Aamupalan jälkeen kiertelimme saaren käsityöläis- sekä muita pikkuputiikkeja. Löysinpä täältä oivan peltisen eväsrasian, joka on ollut jo kovassa käytössä. Sinne saa kätevästi eri kerroksiin jemmaan tuikitärkeät reissueväät, kuten suklaat, pähkinät ja muut herkut (tällä hetkellä siellä on Suomesta saatuja Fazerin karkkeja). Aasiassa tänne voi ujuttaa vaikkapa riisiaterian pitkiä bussimatkoja varten. Kyseinen putiikin naismyyjä muuten bongasi meidät suomalaisiksi, koska hänellä on yksi suomalainen ystävä ja tunnisti kielemme. Oli kova suomifani ja jopa antanut pojalleen nimen Finn. Voi vitsi, kun muisteleekin näitä jo melkein kuukauden takaisiakin asioita, niin joka päivä sitä kyllä tapaa uusia ihmisiä ja keskustelut pulpahtavat mieleen milloin mistäkin. Nyt tästä peltirasiasta.





Kaikki Vancouveriin menijät, tämä söpöliini Granville on Stanley Parkin rinnalla mielestäni ehdoton kohde vierailla.

Ja tämän viimeisen pohjoisen postauksen jälkeen alan viimeinkin purkamaan salaisesta arkusta kaikkia huikeita ja toinen toistaan mahtavampia aurinkoisia Kalifornia kokemuksia kaikkien teidän nähtäväksi ja luettavaksi. Juttuja on tulossa mm. synttäreiden vietosta Malibussa, auringonlaskuista Santa Monicassa ja Hollywood-kyltin valloittamisesta! 
Nyt haastankin itseni blogaamaan asiat tilanteen tasalle... Ootteko te siellä päässä valmiina? :)


Eng // Small Granville Island in Vancouver was one of the must see place in Van City. We liked it!
By 6 kommenttia
Tunnisteet: ,

Voihan Whistler!

Enpä osannut reilut pari viikkoa sitten ennustaa onnenpäivä-postausta tehdessäni että kun pistin pääni tyynyyn, jouduttiin muutaman tunnin kuluttua heräämään suru-uutisiin Suomesta. Sen tarkemmin asiaa avaamatta, totean vain että taivaalla on nyt kaksi tähteä lisää ja lämpimät muistot sydämissä heistä. Oli toisaalta onni, että ystävämme saapuikin juuri silloin kun kaikki tämä tapahtui. Se auttoi menemään eteenpäin ja toisaalta unohtamaan asian, kun niin surullista kuin se onkin, asiallehan ei lopulta voinut enää mitään. Pienimuotoinen blogitaukokin tuli juuri oikeaan aikaan. Urheesti kuitenkin vedettiin kaikki, mitä oltiin suunniteltu. Oli tosiaan Halloween-bileet ja toisetkin, mun synttärit, unohtumaton Vegasin reissu festareineen, paluu Losiin ja ystävän paluu Suomeen. Ja nyt jatketaan asumista täällä Hollywoodin vuokrakämpässä.

Mutta että jokin roti saataisiin tälle blogille ja matkakohteet kronologiseen järjestykseen, on pakko palata ajassa taaksepäin lokakuun alkuun ja Kanadan ruskamaisemiin British Columbian Whistleriin. Voi että, vieläkin tunnen nenänpäässä sen kirpsakan vuori-ilmaston ja raikkaan ilman jota noissa upeissa maisemissa sai todistaa. Itse matkakin Vancouverista oli kuin kangastusta - tie mutkitteli osittain Tyynenmeren rantaa pitkin jylhissä ja upeissa vuorimaisemissa.





Perille Whistlerin kylään oli suht helppo löytää. Ja ilmaisia parkkipaikkoja oli lukuisia. Autosta noustuamme tunsin ensimmäistä kertaa kolean, mutta raikkaan talvisään ihollani ja oli aika kaivaa esille New Yorkista ostamani kevyttoppatakki päälle. Tässä vaiheessa kuviteltiin vielä, että pääsemme edes jotenkin haikkaamaan itse Whistlerin vuorelle, vaikka olimme netistä lähtiessämme tutkineet että hissit eivät ole toiminnassa enää syyskaudella kuin viikonloppuisin. Emme kuitenkaan halunneet jättää reissuamme viikonlopulle, koska silloin oli luvattu huonoa säätä. 
Kaupungin infopisteestä kuitenkin valaistiin asiaa, että vuorelle on mahdotonta päästä ilman hissiä, eikä sinne ole mahdollista päästä haikkamaan. Hetken pohdittuamme, infotiskin pirteä nainen sai meidät ylipuhuttua pyörän vuokraukseen ja se osoittautuikin meille oikein nappivalinnaksi. Whistlerin kylää reunustaa lukuisia eri haikkaus- ja pyöräilypolkuja ja lähdimmekin opasteiden johdattamina kohti Lost Lake Parkia. Infotiskin nainen tokaisi vielä, että hyvällä tuurilla näette karhuja retkellänne ja että ne ovat oikein mukavia, eikä niitä tarvitse pelätä. Kääk! Muutaman otteeseen metsäpoluilla kuului rasahduksia, ja oli pakko rallatella menemään, ja toivoa sen karkoittavan mahdolliset nallekarhut tiehensä.





Parin tunnin pyöräilyn jälkeen saavuttiin Rainbow Parkin Alta Lakelle, joka oli kuin tehty meidän pienelle evästauolle. Voi että eväät maistuvat muuten ulkoilmassa aina ihan törkeen hyville! Oon ollut tätä mieltä ihan lapsesta saakka, ja se ei näköjään katoa mihinkään. Kuuma kaakao tai tee puuttui vain termarissa, mutta ensiluokkainen maisema korvasi tämänkin.






Paluumatkalla Vancouveriin pysähdyttiin ei vain yksillä vesiputouksilla vaan jopa kaksilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Brandywine Falls (kuvassa ensimmäinen putous). Ja toisena Shannon Falls, jotka näkyvät helposti ajotielle, joten näiden ohi on vaikea olla ajamatta. Auton saa helposti parkkiin ja itse putouksille on lyhyt kävelymatka. Erilaisia haikkausreittejä löytyi myös, mutta me kurkkasimme vain itse putoukset.



 



Whistler oli aivan huikea kokemus! Päiväreissullakin nähtiin jo paljon, mutta hampaankoloon jäi ehdottomasti se, että emme päässet lainkaan Whistler-vuorelle tai lainkaan niille hisseille joilta olisi ollut mahdollista jatkaa matkaa haikaten. Tämäkin tietysti oltaisiin osattu ennakoida, jos oltaisiin tutkittu asia webistä hyvissä ajoin, eikä vasta paikan päällä Vancouverissa. Mutta minkäs teet, kun ollaan löysin rantein ja rennolla mielellä liikenteessä, niin ei asioista kannata turhia stressailla. Ollaan aika vakuuttuneita että palataan tänne nimittäin uudelleen. Joko keväällä tai loppukesästä, jolloin sesongin vaihtelut eivät vaikuta niin Whistlerin toimintaan. Löytyykö lukijoiden joukosta muita Whistler-faneja?


Eng // Day trip to Whistler was absolutely fantastic. Views were so amazing. Gotta get back someday.
By 10 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Vancouverin huikea Stanley Park

Vancouverin donwtownin luoteispuolella sijaitseva huikean iso keskuspuisto, Stanley Park, on itseasiassa New Yorkin Central Parkia kuulemma jopa 10 prosentia suurempi. Ja siltä se tuntuikin. Nimittäin pyörähdettiin tässä huikean isossa Stanley Parkissa viikon aikana kaksikin kertaa, koska ensimmäisellä kerralla emme jalkaisin nähneet puistosta kuin vain murto-osan.



Kun kuulin, että Stanley Parkissa on useita alkuperäisasukkaiden tekemiä toteemipaaluja, (pikku Hiawatha minussa) halusi ehdottomasti että pääsemme nekin vielä näkemään, jolloin viimeisenä päivänä vuokrasimme polkupyörät pariksi tunniksi ja lähdimme kiertämään puistoa uudestaan. 
Pyöräily on itseasiassa tosi helppoa ja mieluisaa puistossa, sillä pyörätie kulkee puistonreunaa aivan merenrannassa ja tie on yksisuuntainen. Joten vastaantulevia ei tarvitse pyöräillessä pelätä. Puiston ympäri on hyvinkin nopea ajaa ja palauttaa pyörät läheiseen vuokraamoon alle tunnissakin, mutta jos yhtään aikoo pysähdellä kuvanottoon (niin kuin me) ja muuten vaan jäädä penkeille ihastelemaan maisemia, niin hyvin silloin saa 1,5-2 tuntia menemään. Kävellen sen sijaan voi metsäpoluilla haikata huoletta vaikka koko päivän. Puistossa on tosi hyvin järjestetty wc-tilat ja olipa siellä yksi ravintolakin rannan tuntumassa.



Ensimmäisellä vierailullamme Stanley Parkissa käveltyämme noin kolmasosaan puistosta, päätimme poiketa rantatieltä ja oikaista takaisin kaupunkiin puiston halki. Matkaa olisi nimittäin ollut vielä jokin kuusi kilometriä edessä, niin ajateltiin jo silloin, että senhän voisi taittaa kätevämmin pyörällä.
Puiston halki kulkee lukuisia kävelypolkuja ja metsäteitä joita koristaa nämä satavuotiaat puuvanhukset, joista osa kipuaa yli 70 metriin. Täytyy sanoa että välillä jopa jännitti näiden jättiläisten vierellä, kun metsässä ei välistä näkynyt muita kuin me ja sitten tietysti ne sata vaanivaa karhua ja peikkoa, joita ajattelin siellä olevan.

 


Puistosta löytyy paljon penkkejä, picnic-pöytiä, tuoleja, lasten leikkipaikkoja, keinuja (joissa mekin käytiin leikkimässä), upeita maisemia merelle, toteemipaaluja ja ennen kaikkea todella raikasta ilmaa ja kauniit näkymät itse kaupungille. Stanley Parkista käsin sain aivan uuden kuvan koko kaupungista. Kannatti käydä siis, ja kahdesti!




 
Huikea paikka! Onko joku muu käynyt tai innostui jopa nyt käymään?


Eng // Stanley Park is one of the must-see things in Vancouver. We liked it very much.
By 2 kommenttia
Tunnisteet: ,

Viikko Vancouverissa ja sen fiilikset

Vancouver oli tämän syksyn osalta reissumme ainoa uusi kohde, paikka, jossa emme ole aikaisemmin olleet. Odotukset olivat korkealla ja oli tosi siistiä päästä tutustumaan kokonaan uuteen kaupunkiin. Kun sunnuntaina saavuttiin iltapäivästä perille ja käveltiin metropysäkiltä kohti keskustan hotellia, ajattelin että tämähän on paras viikonpäivä saapua uuteen kaupunkiin. Nimittäin ajankohta paljasti sopivasti kaikki parhaimmat brunssikahvilat ja kaupungin jonotetuimmat ravintolat. Hipsterit olivat liikkeellä ja jonottivat viettämään sunnuntai iltapäiväänsä eri paikkoihin. 
Löysimme Ramada hotellimme helposti kartalta, sillä itse downtown on aika pieni. Sellainen helposti käveltävissä oleva, mutta kuitenkin tarpeeksi suuri kaikkine pilvenpiirtäjineen.
Kuitenkin vasta toisena päivänä todella innostuin kaupungista, kun saavuimme Davie Streetin päähän, josta alkoi Beach Avenue (huutomerkki tähän!) ja siellä meitä odotti rantaboulevard palmujen ympäröimänä. Palmuja, Vancouverissa! Kaupungissa, jossa on talvi ja lunta. Miks ihmeessä Suomessa ei ole palmuja...?





Tämä English Bay Beach (First Beach) vetäisi kyllä melkein jalat alta! En ollut osannut odottaa lainkaan tälläistä talviolympialaiskaupungilta! Nuo isot tukit rantatuoleina olivat kyllä mielestäni loistava keksintö! Niillä istuessa oli horisontissa kulkevia rahtilaivoja kiva seurailla ja voin vain kuvitella miten magee tämä ranta on kesäkautena. No magee!

Ensimmäisenä päivänä, eli sunnuntaina näkemämme Vancouver vaikutti hieman nuhruiselta ja krapulaiselta. Ihmiset myös. Oikeesti. Olin hipsteri-brunssi-kokemuksesta huolimatta pääkadulla kävellessä vähän ihmeissäni, että onko kaupunki todella niin punkrock kuin sieltä tulevat bänditkin ja 24/7 darroissaan... Siltä se vaikutti silloin... Onneksi kuitenkin a) vaihdettiin alkuperäisen hotellimme sijaintia viime hetkellä ja b) nähtiin viikossa niin paljon kaupunkia, että sain heittää nuo ensimmäisten tuntien tuomat näkemykset romukoppaan. 
Kaupunki oli lähes kaikkialta oikein puhdas, siisti ja rauhallinen. Vaan, ei olisi ollut sitä jos olisimme tosiaan menneet alkuperäisesti varattuun hotelliin, joka sijaitsi East Hastings Streetillä. Oli suorastaan meidän onni, että veljeni luona tuli vuorokautta ennen puhetta hotellistamme ja sen sijainnista. Nimittäin hän oli vaimonsa kanssa käynyt Vancouverissa jokin aika sitten ja tykännyt kovastikin kaupungista, paitsi sen yhdestä hyvin oudosta kaupungisosasta joka sijaitsee idässä. No tietystikin meidän varaamamme hotelli, edullinen kun oli, sijaitsi siellä! Veljeni vaimo suorastaa rukoili että emme menisi sinne hotelliin. Hän soitti jopa entiselle kolleegalleen vakuuttaakseen meidät, joka asui tätä nykyä kaupungissa, että onko turvallista majoittua tuon kadun hotellissa. Ei, kuului suora vastaus puhelimesta. Kyse ei siis ollut mistään muutamasta puliukosta kadulla-alueesta (niitähän nyt näkee Suomessakin joka paikassa), vaan East Hastings on todella kuvottava, narkkareita ja raajattomia ihmispolosia täynnä oleva todella kurja ja surullinen kadunpätkä. Tälläistä ei saisi olla missään, ja viimeiseksi haluat viettää lomasi siellä. Onneksi, siis onneksi vaihdoimme hotellia viime hetkellä!
Emme kyllä edelleenkään uskoneet, että paikka voisi olla niin kurja, ennen kuin todella näimme sen. Googlen kuvahaku paikasta ei valehdellut siis yhtään. Uskallettiin yhtenä päivänä nimitäin käydä vähän kurkkaamassa kadun alkua, ja voi kurjuus... se oli kaikki totta. Tämän jälkeen laitoin viestin veljeni vaimolle, että kiitos. 
Toki maksoimme kalliimman hinnan majoituksesta toisaalla, mutta se oli kaikki sen arvoista. En pystyisi varmastikaan hehkuttamaan tätä kaupunkia niin kuin seuraavassa teen, jos olisin joutunut majoittautumaan tuossa alkuperäisesti varatussa hotellissa.

Mutta jos unohdetaan tuo paha alue (ja se tosiasia että hötsä haisi lähes kaikkialla kaupungissa), niin Vancouver oli todella upea kaupunki. Sen huikean suuri Stanley Park -puisto kätkee lähes sademetsämäisen alueen ympärilleen ja satama-alue kaikkine veneineen on aivan upea. Meri ei kuulemma jäädy täällä, eli purjehtia voi ympäri vuoden. Tiedusteltiin tätä asiaa eräältä iäkkäämmältä mieheltä satamassa. 
Aivan keskustan vieressä satamassa on myös Flat Plane Terminal, eli lentokenttä pienlentokoneille. Taustalla ympäröivät vuoren huiput ja ainakin näin lokakuussa hyvin alhaalla roikkuvat pilvet. Kaunista.






Vancouverissa on toimiva bussi- ja metrojärjestelmä. Metrolla pääsee kätevästi puolessa tunnissa lentokentälle. Sillä voi myös liikkua keskustan alueella, mutta me kävelimme kaikkialle ja se on ihan mahdollista olematta mitenkään hullu tai tyhmä. Kaupungin pääkadut Granville (jossa hotellimme lopulta oli), Seymour ja Robson Streetin poikkikatu ovat täynnä kauppoja ja ravintoloita. Davie Street on koko West Endin puolelta sateenkaarikansan aluetta - siellä oli jopa jalkakäytävät maalattu sateenkaaren väreiksi, ja sieltä löytyikin tosi hyviä ravintoloita ja hyvää menoa. Idästä rannan tuntumasta löytyy sekä NHL-arena että MLS-stadion. Ihan huikeeta että kummatkin ovat ihan kaupungissa. Cambie Street -sillan toisella puolella sijaitsee Olympic Village, josta on kuulemma muodostumassa uusi trendi-alue.
Teen erillisen postauksen vielä pienestä söpöstä, melkein omasta Granvillen -saaresta sekä tietenkin huikeasta Stanley parkista jota pyöräilimme ympäriinsä, sekä tietysti päivän reissustamme Whistleriin.
Vancouver oli kaupunki, jonne toivotaan palaavamme joskus uudestaan, sillä monta asiaa jäi vielä tekemättä ja kokematta, kuten nyt esimerkiksi valaiden bongailu ja lähistön vesiputoukset.



Vancouver näytti hienolta myös auringonlaskun aikaan. Vaikka harvemmin olimmekaan sitä todistamassa, sillä päivän kävelyt ja koleat illat verottivat sen verran, että seitsemän pintaan istuin jo tyytyväisenä hotellilla äidin kutomat villasukat jalassa juoden Tim Hortonin kuumaa teetä.
Mitä fiiliksiä Vancouver teissä herättää ja/tai onko teillä omakohtaisia kokemuksia kaupungista? Olisi kiva kuulla.


Eng // We really enjoyed our time in Vancouver. Definitely a place to visit again!
By 12 kommenttia
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)