Yhdellä sanalla sanoen, Grand Canyon on mahtava! Ja valtava! No okei, tässähän tuli jo useampi sana, mutta on mahdotonta yrittää kuvailla millään sanoilla tätä huikeaa luonnon muodostelmaa. Grand Canyon on paikka, joka täytyy kokea itse!
Tämä oli jo kolmas retkeni Grand Canyonille ja aina se vaan jaksaa yllättää. Aikaisempina vuosina 2004 ja 2009, olemme kokeneet tämän vaatimattoman (n. 400 km pitkän) "kuopan" South Rim:n puolelta, Grand Canyon Villagesta. Mikä on toki looginen valinta, jos suuntaat Grand Canyonille Flagstaffin suunnalta etelästä. Sen sijaan Kaliforniasta ajettaessa suosittelen kohteeksi Grand Canyon Westia, mikäli aikaa on vain päivän vierailulle. Esimerkiksi Los Angelesista lähdettäessä joutuu ajamaan kuitenkin ensiksi Nevadan osavaltion ja lähes Las Vegasin lävitse, ennen saapumista Arizonan osavaltiossa sijaitsevalla Grand Cayonille. Jos siis haluat säästää istumalihaksia, minun vinkkini on että teet päiväretken tänne suoraan Vegasista.
Me ajoimme Grand Canyonille paikallisten ystäviemme luota Los Angelesista. Mutta karkeasti sanottuna ajomatka esimerkiksi Los Angelesin sydämestä, Hollywoodista perille Grand Canyon West-pointille kestää reilut 6 tuntia. Siihen vielä lounas ja muut vessatauot päälle sekä paluumatka, niin matkaan saa lähteä kyllä hyvin hyvin aikaisin aamusta. Kuten me teimmekin. Matka Canyonille on pelkkää ajamista, ajamista ja ajamista. Matkalle mahtuu muutamia huoltoasemia, kahviloita ja pikkukyliä, mutta liputan omien eväiden puolesta.
Grand Canyon West on kohtalaisen uusi puoli. Hualapai intiaanien hallinnoimmille maille avattiin ovat turisteille vasta 80-luvun lopulla. Sinne vuonna 2007 avattu Skywalk on nyt selkeä turistimagneetti, joka houkuttelee kävijöitä vuositasolla miljoonittain. Meitä ei lisähintainen hevosenkengänmuotoinen Skywalk kiinnostanut lainkaan, (siellä ei muuten saa käyttää edes omaa kameraa tippumisvaaran vuoksi), mutta muutoin Grand Canyonin kokeminen uudelta puolelta oli oikein tervetullut ajatus!
Ainut outous, joka piti vain hyväksyä, että täällä Westin puolella ei voi itse mennä paikasta toiseen esimerkiksi omalla autolla vaan sinut kuljetetaan shuttle bussilla kaikkien neljän kohteen läpi. Ensimmäinen fiilis kun saavut ohjatusti perille jättiläismäiselle parkkipaikalle, on aika jäätävä. Ei juurikaan merkkejä ns. luonnonpuistosta, sillä pääsi yläpuolella hyrrää lukuisia helikoptereita ja pienlentokoneita jotka nonstoppina kuskaavat turisteja Canyonille. Canyonia on mahdoton nähdä ilman lipun ostamista ja pakollista ryhmäkuljetusta. (Sisäänpääsy muuten tälle peruskierrokselle maksoi n. 40 usd. Kävely Skywalkilla, lounaan kera olisi ollut n. 75 usd.)
Shuttlebussimme matka alkoi siis Welcome Centeristä ja jatkui ensimmäiseksi Hualapai Rancille. Olisimme heti alkuun tietysti halunneet nähdä jo Grand Canyonin montun pohjalle, mutta tämä kohde oli enemmänkin saluunoita, käsityökauppoja ja taikureita täynnä. Toki kylän tarkoitus oli esittää vanhaa aikaa, kuinka ennen on eletty, mutta mehän malttamattomina halusimme kurkistaa jo horisontissa näkyviin kanjoneihin. Hevoset hörähtelivät kuumassa säässä ja pystyin niin kuvittelemaan ajassa taaksepäin, jolloin intiaanit ratsastivat maillaan auringonlaskuun. Minun yksi haaveista on ollut ratsastaa Grand Canyonilla intiaanien kanssa. Ja täällä se olisi ollut mahdollista, mutta ei sopinut tällä kertaa oikein meidän aikatauluun. Ja toisaalta lämpötilat hipoivat niin korkealla, että en tiedä olisiko ratsastaminen ollut edes kovin nautinnollista.
Ranchin jälkeen matkasimme Eagle Pointille, jossa sijaitsee lasinen Skywalk. Viimeinkin bussin ikkunasta alkoi näkyä kunnolla Grand Canyonin rotkoa ja siinä vaiheessa viimeistään teki mieli jo hihkua innostuksesta! On se vaan niin mie-le-tön ja ihanan rauhoittava paikka!
Aikamme Grand Canyonin suuruutta ihastellessa alkoikin jo hieman huikomaan. Olimmehan heränneet kukonlaulun aikaan ja istuneet jo tuntikausia autossa, ennen tämän kokemista. Onneksi Eagle Pointin kahvilasta sai ostettu ihan kelpoa ruokaa (suuresta epäluulosta huolimatta) ja saatiin kaikki lisää energiaa koneistoon, sillä edessä oli vielä paras - ja sitähän emme vielä tässä vaiheessa tienneet!
Shuttlebussin viimeinen osuus oli nimeltään Guano Point. Ja nyt ymmärrämme miksi se on viimeinen. Sieltä on ehdottomasti kauneimmat näkymät Canyonista. Harmittelimme hieman, kun vietimme edellisessä Skywalk-kohteessa niinkin kauan, sillä tämä on se paikka, johon aika kannattaa käyttää. Henkeäsalpaavat maisemat, upeita eri polttavan punaisia kalliokerrostumia ja hiljaisuus. Guano Pointilla oli myös mahdollista kävellä korkean kukkalan laelle ja tietysti me lähdimme kiipeämään sinne. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin, koska missään täällä ei ollut kieltokylttejä tai köysiä estämässä meitä tippumasta suoraan rotkoon, vaikka oltiin siis Ameriikassa. Yleensähän Amerikassa ollaan enemmän kuin tarpeeksi varovaisia kaiken suhteen. Täällä oma huolimattomuutesi tai liian lähellä reunaa käveleminen voi helposti koitua kohtaloksesi. Siksi kiivetessäni kukkulan laelle, katsoin jokaista askeltani huolella, sillä joukossa oli myös irtokiviä ja lohkareita, jotka helposti olisivat vieneet minut tai kenet tahansa mennessään. Aivan huipullu en edes päässyt, sillä rohkeus ei enää riittänyt. Maisemat toimivat hyvin vähän alempaakin, totesin.
Grand Canyon on jokaisen ajokilometrin ja autossa istutun tunnin arvoinen! Se on vaan koettava. Itse haaveilen jo uudesta matkasta tänne ja telttailusta sekä siitä ratsastamisesta ja kuinka ihanaa olisikaan nähdä auringonlasku täällä. Varmasti huikeaa! Me lähdimme kuitenkin ajelemaan Las Vegasiin ennen pimeän tuloa, mutta saimme matkan aikana todistaa miten huikea auringonlasku onkaan autiomaassa.
Kiitos mahtavalle roadtrip-jengillemme! |
Oletko sinä kokenut Grand Canyonin? Nyt pääset ainakin tämän videon avulla helpolle ja nopealle virtuaalimatkalle Grand Canyonille!
Eng // Roadtrip to fabulous and always amazing Grand Canyon. We visited 3 different locations on west site: Sky walk (Eagle Point), Hualapai Ranch and Guano Point.