Näytetään tekstit, joissa on tunniste Airlie Beach. Näytä kaikki tekstit

Sukeltamassa Australian valliriutoilla

Tässä Havaijilla hotellihuoneessa loikoillessa ja Ben & Jerry'sin Cookie Dough-jätskiä syödessä aloin pläräämään pinnanalaisia kuvia meidän Australian sukellukselta. Sukellus kuului siis (lisämaksusta toki) osaksi meidän purjehdusreissua Whitsundaysin edustalla. (Purjehduksesta voit lukea lisää täältä, osa1 ja osa2). Laivallisesta porukkaa, meitä oli kuitenkin vain neljä sertifioitunutta sukeltajaa matkalla pinnan alle. No, toinen mokoma toki sellaisia, jotka halusivat kokeilla sukellusta ensimmäistä kertaa. Meidät kuljetettiin kumiveneellä viereiselle sukellusveneelle, jossa hoidettiin paperiasiat kuntoon ja käytiin sukelluksen kulkua läpi. Suunnitelman mukaan teimme vain yhden sukelluksen.





Veden lämpötila oli tuolloin 29-astetta, mutta turvallisuussyistä käytimme märkäpukua. Lisäksi, kun sukeltaa syvemmällä, niin kyllä siellä vaan yllättävän viileä alkaa tulemaan sukelluksen jatkuessa. Me sukelsimme aika lailla kevyen sukelluksen, vain 10 metrissä ja kestoltaan 37 minuuttia. Tykkään itse tämän tyyppisistä dyykeistä, kun minulla ei ole mitään intohimoa päästä mahdollisimman syvälle.

Se mikä yllätti, niin näkyvyys ei ollut lainkaan niin wow, kuin kuvitella voisi. Olisiko se ollut noin kymmenen metrin luokkaa (mikä toki Suomessa on huikean hyvä näkyvyys, mutta ei yleensä trooppisissa vesissä). Lisäksi tuulinen sää teki vedestä hieman sameaa. Mutta silti, sukellus on aina elämys ja tuntuu aina yhtä hyvälle. Ja aina pinnalle noustessa on ihan yhtä kuningas-fiilis sukelluksen jälkeen, kuten kuvasta näkyy!


(Kuva on otettu Gopro-kameralla, ja tässä reissun aikana siitä on nyt ilmennytkin muutamia negatiivisiäkin asioita. Kuten esimerkiksi se, että vesipisara näytöllä, näyttää juuri tältä kuin kuvassa naamani kohdalla. Ja kun linssin koteloa ei usein muista putsata pisaroista ja koska kamerassa ei ole näyttöä, niin lopputulos saattaa yllättää ja välillä joutuu vähän pettymäänkin).




Sen sijaan katsokaapas näitä purjehduskolleegani ottamia kuvia hänen sukellukseltaan Olympuksen peruspokkarilla vesikotelolla. Sanoisin että aivan huikeita! Gopro kamera ei pysty lainkaan samaan pinnan alla, jossa valonmäärä vähenee mitä syvemmälle mennään. Nämä pokkarilla otetut kuvat antavat oikean kuvan siitä, miltä sukelluksella Valliriutalla oikeasti näyttää ja kuinka huikeita korallit ovat.





Huikea tuo pinnanalainen maailma, eikö!

Huomenna otetaan muuten auto alle täällä Havaijilla ja lähdetään kruisailemaan pitkin Oahun saarta. Pakataan snorklikamat messiin ja käydään tutkailemassa miltä se pinnanalainen elämä täälläpäin maailmaa näyttääkään.


Ps. Ollaan muuten syöty jätskiä melkein joka päivä. Siis sekä täällä, että Australiassa ja myös myös Uudessa-Seelannissa. Sieltä se kaikki oikeastaan alkoikin, kun löydettiin Magnumin Peppermint uutuus-jätski ja sitä oli saatava sitten melkein jokaisella pysähdyksellä. Sama jatkui Ausseissa ja huh, onneksi ei olla löydetty sitä makua täältä Havaijilta, ainakaan vielä. Näemmä tuo B&J toimii yhtä lailla. Uskallankohan muuten kainosti tiedustella että mahtaako Peppermint makua löytyäkään edes Suomesta...?


Eng // Diving in near Great Barrier Reef, Australia.

Sailing Australia, osa2: Purjehduksella ei todellakaan käy aika pitkäksi

Ahoy! Tässäpä vielä jatkoa purjehdusretkemme ensimmäiseen postaukseen (joka löytyy täältä). 
Näistä maisemista oli kyllä huikea herätä aamuisin ja kömpiä kannelle aamupalalle. Aamupalan yhteydessä kapteeni ilmoitti aina päivän ohjelmasta, josta emme tosiaan tienneet etukäteen juurikaan mitään, sillä ohjelma muodostui aina sään ja tuulien mukaan. Kolmantena päivänä meillä oli luvassa sukellusta tai vastaavasti snorklausta mikäli ei halunnut osallistua sukellukseen. Teen sukelluksesta kokonaan oman juttunsa, tämän jo julkaistun snorkkeliretken kaveriksi. Sukelluksen lisäksi päivään mahtui lisää snorklausta ja rantautumista maihin näissä maisemissa... Aika jees.




Vaikka useassa kuvassa taivaalla lymyileekin nuo tummat pilvet, niin yllättävän vähillä sateilla selvittiin. Kuten tuossa mainitsinkin, niin kapteeni suunnitteli reitin meille sään mukaan ja vain muutaman kerran kannella ollessamme jouduimme syömään katoksen alla. Muutoin täällä kyllä lämpöä ja aurinkoa piisasi. Välistä jopa liiaksikin. Australian uv-säteen kanssa ei todellakaan ole leikkiminen ja 50-suojakerroin rasvaa tuli lisättyä tuon tuosta. Whitsundays sijaitsee Queenslandin osalvatiossa, joka kutsutaan "Sunshine State:ksi", mutta luin jostain, että yhtä hyvin sitä voisi kutsua kuulemma "Skin Cancer State:ksi". Niin paljon tässä osavaltiossa kuulemma esiintyy ihosyöpää. Edellisessä postauksessa mainitsemani kokovartalomärkäpuvut, jotka olivat pakollisia veteen mentäessä, osoittautuivatkin hyväksi auringonsuojaksi noissa helteissä.

Whitsundayn saariryhmään kuuluvalla Hayman Islandilla sijaitsee yksi hotelli, joka on kuulemma aivan ökykallis. Yksi yö siellä saattaa maksaa noin 20 000 taalaa. Hotelli on kuulemma suosittu julkkisten piirissä (no, kellepä tavan tallaajalla sinne olisi asiaa noilla hinnoilla). Mutta mepä päästiin veneellä aika lähelle saarta ja uiskenneltiin ja snorklattiin sen ympäristössä. Kuvassa näkyvä pienlentokone lennättää juuri asiakkaita todennäköisesti hotellilta katsomaan valliriuttaa ilmoista käsin.


Yläpuolella olevasta kuvasta näkyy purjehdusreittimme ja kartta Airlie Beachistä ja Whitsundaysin alueesta. Great Barrier Reef näkyy kartassa aivan yläkulmassa, eli seilasimme ulompien valliriuttojen tuntumassa. Jos päätät tästä innostuneena lähteä Australiaan purjehtimaan Solway Lassilla, niin reitti saattaa olla hieman erilainen, koska se muotuotuu tuulien mukaan. Mutta aina laiva pysähtyy kyllä Whitehaven Beachillä, siitä ei huolta ja snorklatessa näkymät ovat varmasti kaikkialla yhtä loistavat.

Mutta, mitä muuta laivalla sitten voi tehdä? Tilat ovat rajalliset, se on totta. Nettikin kuuluu vain hyvällä lykyllä hetken aikaa mastojen lähellä aamuisin, eikä siihenkään ole oikein aikaa, sillä tälläisellä laivalla riittää puuhaa, yllättävää kyllä. Joko vaihdat kuulumisia muiden matkustajien kanssa, luet kirjaa, otat aurinkoa, juttelen kapteenin kanssa ja pääset ohjaaman venettä, tai sitten on joko lounas, välipala tai illallinen. Yhtenä hetkenä tutustutaan tarkemmin laivan historiaan tai koralleihin. Mutta kyllä yksi hauskoimmista ajanvietteistä oli laivasta mereen hyppääminen Tarzan-liaanilla! Tässä (alla kuvassa) allekirjoittaneen hyppynäyte, tai ennemminkin alkuvalmistelu. Hyppyni oli niin lyhyt ja kuulemma hauskannäköinen, että se ei ikuistunut tämän enempää muistikortille, hahaha. Sen sijaan, voitte käydä katsomassa blogini facebook-sivuilla videon siitä kun mieheni hyppää aika tyylipuhtaasti liaanilla. Tää oli hauskaa!



Viimeisen illan auringonlaskuun tuli aika täydellinen piste iin päälle, kun veneemme ympärille tuli hyppimään pari delfiiniä! Veneemme oli ankkurissa rauhaisassa poukamassa ja me kaikki illallisen jäljiltä vielä kannella istumassa, kunnes merestä alkoi kuulua polskahduksia. En voinut uskoa, että toiveeni siitä että näkisimme delfiinejä toteutui! Yksi delfiini kiersi laivaa molemmilta puolilta ja esitteli hyppyjään pariin otteeseen. Vaikka oli jo todella pimeää ja myöhäistä, niin kyllä delfiinit silti merestä tunnisti. Toiset matkustajat sanoivat, että olivat nähneet myös varhaisella aamulla delfiinejä.

Joka ilta näimme myös valtavan isoja kaloja aivan laivan ympärillä, ja jos kippari ei olisi sanonut että ne ovat "vain" joitain kaloja, olisin sata varmasti sanonut, että ne olivat haita. Grrrr.... Mutta onneksi tämä Titanicia vanhempi laivakaunotar kestää tyrskyt ja myrskyt ja hait mennen tullen. Mutta ilta-uinnille minua ei kyllä tuohon aikaan enää saisi...

Koko purjehduksemme aikana näimme siis vaikka mitä huikeita eläimiä. Purjehdimme myös sellaisen saaren ohitse, jossa oli perhosia aivan valtavasti. Hetken aikaa seilasimme siis niin, että perhosia lenteli siellä täällä mukanamme laivassa. Siihen päälle kymmenittäin kilpikonnia merenpinnalla ja jättiläisen kokoisia kaloja ja rauskuja ja tietysti se kaikki pinnanalainen elämä, minkä näki vain maskin lävitse. Kaiken kaikkiaan purjehdusretki oli aivan huikea kokemus ja varmasti nousee yhdeksi parhaimmista tällä koko reissullamme.
Lämmin suositus siis jos suinkin olet Whitsundaysille päin matkalla. Useamman vuorokauden purjehduksella näkee ja kokee saaria vain niin paljon enemmän.

Ahoy! Nyt kuitenkin ankkurit ylös ja eteenpäin... Meidän matka jatkui Australiasta Fidzin paratiisiin ja siitä juttua luvassa aivan pian.


Eng // Sailing in Whitsundays was one of the best experience in Australia. Highly recommended.


Snorklaamassa merikilpikonnien kanssa Australiassa

Meidän taannoisella Australian purjehdusretkellä (juttua (osa1) purjehduksesta löytyy täältä) saimme snorklata useamman kerran ja useammassa eri kohteessa Whitsundaysin ja valliriutan läheisyydessä. Toisen purjehduspäivämme snorklauksen jälkeen laivan puosu muuten mainitsi laivassa, että hän oli nähnyt hain snorklatessamme, mutta ei ollut kuulemma viitsinyt mainita asiasta vedessä ollessamme. Ehkä ihan hyvä niin. Hain näkemisen sijaan näimme aivan mielettömän paljon erivärisiä ja erikokoisia kaloja ja koralleja. Suurimmat kalat mitä tuolla suuntaa Australiaa voi nähdä ovat valtavia. Kalat ovat lähes ihmisten kokoisia mölliköitä, tai ainakin reilun metrin mittaisia. Niiden näkeminen on jopa jollain tasolla pelottavaa, niiden kokonsa puolesta. Sen sijaan pieniä, söpöjä, neonvärisiä kalojahan ja nemojahan nyt katselee mielellään ja niiden keskellä on ihanaa uiskennella. Mutta todellinen snorklauksen jättipotti koettiin kuitenkin aivan purjehduksemme loppusuoralla, kun meidän snorklausretkellä Black Islandilla nähtiin iso merikilpikonna uimassa meidän kanssa. Hui-kee-ta!




Tämä konna makoili ensiksi merenpohjassa syömässä, kun sen ensiksi näimme. Ja meitähän oli aikamoinen joukko snorklaajia ihmettelemässä tätä huikeaa eläintä. Kilpikonnan noustessa pinnalle ottamaan ilmaa, oli huikeaa seurata sen liikehdintää meressä, vapaana. Ja näytti että se ei ollut moksiskan meistä, sillä palasi samaan paikkaan lounastamaan.

Whitsundaysin alue on muutenkin todella upeaa snorklaus- ja sukellusseutua. Alue luokitellaan ison valliriutan sisäriuttoihin kuuluvaksi alueeksi, joten korallit ovat hyvin monipuolisia ja värikkäitä. Olimme aikaisemmin nähneet jo monia kymmeniä kilpikonnia veneestä käsin. Voitteko uskoa! Mutta siis todellakin kilpikonnat olivat niin suuria, että niiden kilvet näkyivät selkeästi merenpinnalla kun purjehdimme yhdessäkin poukamassa. Seutu on kuulemma kilpikonnille mieluisaa, eikä luonnollisia vihollisia, kuten haita ole juuri lainkaan täällä. Vesi on kuulemma haille liian kylmää täällä näin.



 
Tämä yllä olevassa kuvassa oleva kala (Orbicular Batfish) oli muuten todella iso. Sitä mieluusti jo luonnostaan alkoi väistämään kun näki sen uivan kohti. En ollut aikaisemmissa snorklaus- tai sukelluskohteissa nähnytkään näin suuria kaloja kuin täällä Australiassa. Värikkäitä kyllä ja vaikka minkälaisia, mutta valliriutan kalojen koko oli erittäin hämmentävä. Myös korallit olivat upeita ja värikkäitä, kuten kuvista näkyy.


Snorklaus on kyllä niin siistiä puuhaa! Ja on aina yhtä huikea tunne painaa ensimmäistä kertaa snorklimaski pinnan alle ja huomata miten paljon siellä onkaan elämää. Aivan jalkojemme juuressa. Kuten nyt vaikka kilpikonnia!







Ps. Mitä muuten noihin söpöihin ja kaikkien tykkäämiin "nemo"-kaloihin (clownfish) tulee, niin opittaanpa purjehdusretkellä aika paljon lisää tuostakin kalasta. Tiesitkö, että mm. "nemot" syntyvät aina kuulemma koiraina, mutta voivat vaihtaa sukupuolta myöhemmin. Ja jos nemo-ryhmän naaras kuolee, niin ryhmän suurin koiras muuttuu naaraaksi. Vastaavanlainen on yleistä monessa muussakin kalarodussa, tai, jotta sekoitetaan pakkaa vielä enemmän, niin muutos voi tapahtua myös toisin päin. Naaraasta koiraaksi.

Mutta, mites on, oletko sinä kenties törmännyt snorklatessa näihin huikeisiin otuksiin?


Eng // We went to snorkeling on our sailing trip in Whitsundays, Australia. And oh wow what we saw there. Beautiful turtles.


Purjehdusta odotellen Airlie Beachin maisemissa

Australia on iso maa. Se on nyt tullut todettua, kun olemme tehneet matkaa vuokra-autolla Brisbanesta Airlie Beachille saakka. Matkaa Cairnsiin olisi vielä Airlie Beachiltä rapiat 600 kilometriä, joten Airlie Beach sijoittuu isolla kädellä arvioiden sinne Brisbanen ja Cairnsin välimaastoon. Ajoimme tänne usean päivän ajan, jotta pääsemme purjehtimaan, sekä tietysti näkemään ison valliriutan, yhden Australian kuuluisimmasta kohteista.

Näin jälkikäteen on tullut mieleen muitakin reittivaihtoehtoja, kuten esimerkiksi olla ajamatta enää takaisin samaa reittiä autonpalautukseen Brisbaneen kuten me teimme. Mutta hey, you live and you learn. Ja ensi kerralla ollaan taas viisaampia, mitä tulee välimatkoihin täällä Australiassa. Ne on valtavia, eikä usein siihen valtavan väliin mahdu kuitenkaan mitään. Ja jos suurin vihollisesi on aika, niin kyllä harmittaa kun jokaiseen paikkaan ei vaan millään ennätä, koska autossa istumiseen kuluu niin suuri aika.
Airlie Beachille me kuitenkin ennätimme hyvissä ajoin. Saavuimme perille jo päivää ennen purjehdustamme joten meillä oli hyvää aikaa tutustua tähän Whitsundayn alueen vilkkaimpaan kaupunkiin, Airlie Beachiin.



Airlie Beach on satamakaupunki. Täältä lähtee päivittäin lukuisia veneitä, täynnä turisteja, kohti Great Barrier Reefiä. Kohdetta, jonka mekin halusimme nähdä. Varatessamme Byron Bayssa ollessamme 4-päivän purjehdusmatkaamme, meille myytiin se siinä uskossa että vene tulee seilaamaan ison valliriutan lähettyvillä. Kätevää, ajattelin. Eli pääsisimme näkemään valliriutan usean päivän ajan. 
Mutta, jo ennen meidän koko reissuamme, minun oli hyvin vaikea löytää mistään kunnon tietoa että kuinka retkiä valliriutalle oikeasti järjestetään. Mikä on vastuullinen yritys, onko sellaista ja mistä kaupungista valliriutalle onkaan paras lähteä (Cairns, Airlie Beach, vai mikä)? Airlie Beachin turisti-infossa tämän nähtyvyyden luonne alkoi kuitenkin viimein hieman valottua. Tämä Unescon maailmansuojelukohde (joka on ollut vaarassa menettää statuksensa sellaisenaan, lähde) on hyvin hyvin turistoitunut paikka. Mielestäni hurjin juttu oli, että valliriutan viereen on rakennettu iso pontoonialus, joka näyttää lähinnä avaruusalukselta. (Jos haluat katsoa kuvia tästä "luonnollisen näköisestä aluksesta", niin esimerkiksi täältä löytyy). Pontoonialukselle tuodaan lastillisia ihmisiä päivittäin useilla eri veneillä parkkiin, josta sitten turistit pääsevät snorklaamaan ja sukeltamaan valliriutalle. Pontoonilla voi myös viettää yön, tähtitaivasta kannella katsoen ja makuupussissa nukkuen. Sinänsä ihan houkuttelevan kuuloista, mutta jotenkin niin kaukana siitä, miksi paikan kuvittelin (tai toivoin). Joka tapauksessa tämän pontoonin nähtyäni, en oikeastaan halunnutkaan enää valliriutoille, tai siis tuonne pontoonin riutoille. Joten oikeastaan olikin ihan lohdullista kuulla, että purjehduksemme keskittyisi enemmän ison valliriutan ympärillä olevien ulkoisempien riuttojen edustalla purjehtimiseen. Tosin, kai tuon pontoonin ideana (ainakin toivottavasti on) keskittää turismi yhteen kohteeseen valliriuttaa, sen sijasta että valliriutoille voisi randomista mennä snorklaamaan sinne tänne ja seisomaan korallien päälle mihin vain selfietikun kanssa.


Mutta itse Airlie Beach? Sehän on oikein viihtyisän näköinen kaupunki ja rantakin näyttää kivalle. Tosin rannalla ei voi uida. Se ei ole lainkaan turvallista, ja siitä muistuttavat isot kyltit "tappajameduusoista". Olin ihan häkeltynyt. Paratiisi käärmeellä siis? Olin toki tietoinen, että yksi maailman myrkyllisimmistä meduusoista esiintyy juuri Australiassa, mutta jotenkin sitä ei ajattele että sellaisen ympärille olisi rakennettu rantalomakohde. 
No, Airlie Beachillä oli tähän ratkaisu. Koska meressä uiminen ei ole turvallista, on aivan rannan tuntumaan rakennettu tekojärvi. Ja kieltämättä siinä oli onnistuttu erinomaisesti. Miksi tälläisiä palmujen ympäröiviä tekorantoja ei ole Suomessa keskellä kaupunkia? Hahaha... Ja tuollaisia grillikatoksia, joihin kuka tahansa voisi tulla grillailemaan ja viettämään rantapäivää kunnon grillillä. Nuo grillit muuten taisivat toimia kolikoilla.



Airlie beachillä oli paljon myös (houkuttelevia) kauppoja ja viihtyisiä ravintoloita. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei meitä olisi odottanut purjehdusretki! Jo ennakkoon osasin odottaa, että tästä tulisi miehelleni koko reissun kohokohta ja itse lähinnä pelkäsin kauhulla, että voinkohan pahoin laivassa koko neljän päivän ajan. Toivoin tyyntä keliä merille, mutta sääennusteiden mukaan luvassa oli kaikkea myrskyistä lähtien.


Näistä maisemista alkoi siis meidän purjehduksemme, ei lainkaan pöhkömmin! Ja Airlie beachille iso suositus myöskin. Pitäkää kohde mielessänne, jos matkaatte täällä päin Australiaa.


Eng // Airlie Beach harbour was the place where we left to our 4-days sailing trip. I really like the city itself as well.

---------------
Majoitus:
Paradise Court, 1 yö, 64 eur