Ystäviä, iloa ja naurun kiljahduksia Kaliforniassa

Los Angelesiin saapuminen tuntuu aina yhtä ihanalle, kuin kotiin tulisi. Vaikka lennot tänne vaativat jännitysnäytelmän ja hätäitkut, niin on se vaan aina sen arvoista matkustaa melkein maapallon toiselle laidalle, Kaliforniaan. Los Angelesiin, joka tuntuu niin tutulle ja omalle.






 
 

Ensimmäiset päivät täällä ovat sujuneet jetlagin tahdissa. Aamulla varhain suunnataan ystäväni kanssa rannalle kävelylle, josta jäädään luontevasti leputtamaan jalkoja rantahiekalle ja katselemaan surffiaaltoja. Iltapäivästä onkin aikaa kierrellä kauppoja, ottaa smoothie jos toinenkin ja tutkia muita LA:n rantoja. Olemme ennättäneet myös käydä jo Hollywoodissakin tapaamassa paikallisia ystäviäni illallisen merkeissä sekä tapasin pitkästä aikaa myös yhtä Cali-siskoistani. Autoilu tässä miljoonakaupungissa on tuntunut luontevalle ja toisiin paikkoihin osaan ajaa ihan ilman opastustakin. Ollaan tultu iso harppaus siitä, kun en edes uskaltanut hypätä auton rattiin ulkomailla. Matkailu avartaa ja tekee todellakin rohkeammaksi.

On myös ihanaa, kun lähes aina Los Angelesissa ollessamme tapaamme täällä tuttuja. Paikallisia tai tänne vakituisesti muuttaneita tai komennuksella olevia suomalaisia. On rikkaus, että Suomen ulkopuolella yhdessä paikassa on näin paljon ihania ihmisiä, joita voi kutsua ystävikseen. Eilen tapasimmekin Suomi-tyttöjen kanssa ja suunnattiin auton nokka kohti Huntington Beachin uutta ostaria, joka osoittautui todella kauniiksi ulkoilmaostariksi. Yllättävän kova tuuli pisti vaan tukan sekaisin, kun suuntasimme katselemaan auringonlaskua Huntingtonin laiturin viereen rantahiekalle. Mutta ei se mitään, sopivasti saa ollakin surffitukkaa, ollaanhan Kaliforniassa. Palasin Huntington beachille sitten vuoden 2009, jolloin itseasiassa kokeilin ensimmäistä kertaa surffausta, juurikin tällä rannalla.









Kiitos ihanista kuvista Cali-sisko Marikalle ja seurasta Terhi ja Suvi. Kuulen vieläkin kuinka tuuli vinkuu korvissa ja nauru raikaa aaltoja karkuun juostessa. Näissä maisemissa on ainakin minun helppo olla onnellinen. Kalifornia kuittaa, ja painaa nyt pään tyytyväisenä tyynyyn. Lisää riemun kiljahduksia ja smoothien täyttämiä hetkiä löytyy alla olevista somekanavista.


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:


Eng // Friends having fun in California.

6 kommenttia

  1. Niin ihanan onnelisia nämä kuvat <3 Stalkkaan kokoaika sun Instagram Storieseja ja on ihanaa kun olet siellä niin omassa elementissäsi kaikkien smoothieiden ja palmujen seassa! Toivottavasti pääsen syksyllä mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, Veera. Kiitos <3 Täällä kyllä elämä maistuu smoothielle :)
      Mä kans niin toivon, että pääset syksyllä messiin!

      Poista
  2. Haha Veera istuu tuossa mun vieressä mutta en tiennyt, että seki on käynyt (mahdollisesti just) kommentoimassa tätä. Ja IHAN SAMOIN SANOIN KUIN MITÄ MÄÄKI OISIN! Oot niin onnellisen näköinen ja kuulut tohon maisemaan. Siitä ei pääse mihinkään. Mun ilo on myös sun snäpit ja insta storyt, joten keep posting sister. Syksyllä ollaan pumpkinien aikaan kaikki tuolla!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaaaa ja jeeeeee, todellakin syksyllä sitten kaikki yhdessä onnellisena täällä <3 <3 <3 Lupaan postauta mahdollisimman paljon insta storyja (ja snappejakin). Terkkuja sinne vieruskaverille ;)

      Poista
  3. Ihania kuvia! <3 Mä olen pikkuhiljaa alkanut tykätä Los Angelesista (urban sprawlin määrä ei yhtään iskenut aluksi), ja nyt jo suorastaan odotan kesäkuuta, kun tullaan tuonne viikon RV-reissun päätteeksi. Matkassa on silloin käly perheineen, ja ensimmäistä kertaa näen Los Angelesin myös lasten silmin. Disneylandin ja rantojen lisäksi ei muuta ole vielä listalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvista kuuluu Marikalle - niin taitava!
      Teille on tulossa varmasti hauska reissu kesällä, tosin Disneylandissa en olekaan käynyt. Kiva kuulla, että oot alkanut lämpenee LA:lle, koska onhan tää haastava kaupunki sisäistää, mutta sitten kun siihen pääsee käsiksi niin vie kyllä koko sydämen. Tai niinn mulle ainakin on käynyt ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!