Koko tämän ja viime talvenkin olen aika ajoin haaveillut takaisin pääsystä Havaijille. Siitä, että olisi useammain mahdollista surffata ja että olisin yhtä rohkea kuin vajaa kolme vuotta sitten Havaijin Waikiki Beachillä surffarin alkuna, missä tehtiin unelmia todeksi. Haaveissa on ollut myös paluu Australian Byron Bayhin, jossa kävin myös Surffikurssilla. Mutta koska Havaiji ja Australia on aika kaukana, eikä sinne lähdetä ihan tuosta vaan (toivoisin toki, että voisi lähteä ihan tuosta vaan!) niin surffikuumetta taltuttamaan valikoitui noin tunnin ajomatkan päästä Helsingistä sijaitseva Sirius Sport Pyhtäällä.





Jännitys oli huipussaan, kun mieheni kanssa ajettiin Siriukseen yksi viikonloppu. Olin lähdössä kokeilemaan surffia itsekseen, mieheni istuessa (ja kuvatessa) katsomossa. Siriuksessa onkin surffisimulaattori rakennettu niin, että pääset kätevästi ravintolan katsomosta seuraamaan surffausta.
Olin kotona katsellut netistä opetus- ja turvavideoita jo etukäteen ja harmitellut, ettei koskaan maailmalla ole ollut tarvittavaa rohkeutta kokeilla surffisimulaattoria, koska olen aina pelännyt siinä kaatumista, joka nyt on lähes pakollista ennen pitkää. Nyt, kun olin saanut mieheltäni lahjakortin Sirius Sportiin, oli aika tarttua tätä surffimörköä sarvista ja rohkaistua hyppäämään takaisin laudan päälle, kuten vanhoina hyvinä aikoina.



Sirius Sportin tilat ovat hyvin modernit ja uudet. Vastaanoton jälkeen seikkailin suihku- ja pukutiloihin, jossa vaihdetaan uikkarit päälle ja siirrytään demohuoneeseen, missä tulee katsoa turvavideo sekä samalla valita sopiva märkäpuku. Arvoin ensiksi märkäpuvun paksuutta ja että tulisiko ottaa pitkähihainen ja -lahkeinen puku vai ei ja koska minun lisäkseni muita surffikuumeen saaneita ei juuri sillä hetkellä näkynyt, niin päädyin vähän taipuisampaan malliin, eli ilman täyspitkiä lahkeita ja hihoja. Käytössä valinta tuntuikin ihan hyvälle, vaikka hieman polviin tulikin punaisuutta rymytessäni altaassa, mutta ei niistä mitään pysyviä jälkiä jäänyt.

Ihan yksin en onneksi joutunut kurssille, vaan sainkin seuraksi muutaman ensikertalaisen, joista yksi kundi osoittautui ihan pro:ksi. Aluksi tunnilla tutustutaan laudan hallintaan ja aaltokoneen aaltojen virtauksiin mahaltaan eli bodyboardataan leveämmän laudan kanssa. Ja sitten, jos se tuntuu luontevalta, niin siirrytään flowboardingiin, joka tehdään siis seisten. Olin itse hyvin epävarma laudan hallinnasta ja omasta kehonhallinnastani. Jotenkin aaltojen virtaukset tuntuivat aluksi todella voimakkailta ja olinkin viimeisten joukossa, kuka yritti surffausta. Uskaltauduin sitä kuitenkin lopulta kokeilemaan. Vaikka minulla on mielestäni hyvä tasapaino ja pysyn hyvin sup-laudan päällä, niin tässä kaikki ne taidot tuntuivat katoavan. Sääntö numero yksi itselleni olikin, mitä en heti ymmärtänyt, että tätä ei täysin voi verrata meressä surffaamiseen. Toki laudan- ja kehonhallinta on samaa, mutta aaltojen suunta tietystikin eri ja minua oikeasti pelotti laudalta kaatuminen, koska syvyyttä vedessä ei ollut. Mukavaa on se, että ohjaaja tukee alussa ja köydestä tuntui olevan apua tai ainakin henkistä turvaa tässä kokeilussa. Olin silti rehellisesti sanottuna hyvin kömpelö, vaikka tiedänkin, että tätäkin tulisi harjoitella useampi kerta, jotta lajiin saisi tuntumaa ja tätä myötä voisi kehittyä paremmaksi.

 

Miten kävi surffikuumeen, talttuiko se? 

No jonkin sortin kuume tuosta kyllä jäi. Tulin nimittäin oikeasti kuumeeseen tuon kokeilun jälkeen, mutta se ei nyt liity kokemukseen mitenkään. Omasta mielestäni ns. luonnossa surffaaminen on helpompaa ja vapaampaa. Itselleni tuotti haasteita laudalta hallitusti kaatuminen. Pannutin nimittäin useamman kerran aika pahasti ja siten, että löin pääni alustaan, vaikka oikea tapa olisi ollut nostaa kaatuessaan niska rintaan. Minulla pää tuntui retkuavan hallitsemattomasti suoraan alustaan. Meressä surffilaudalta tippuminen on mielestäni paljon kivuttomampaa, kun vesi joustaa ja parhaassa tapauksessa pohja ei ota vastaan.
Siriuksessa annan kyllä ison peukun meidän ohjaajalle, joka jaksoi tsempata, ohjata ja avustaa. Vieressä kokeneet surffarit napsivat niin sanotusti aaltoja ja meno näytti niin helpolle. Itselläni on vielä matkaa siihen näkyyn, mutta tämä oli kyllä silti todella hauska kokemus (paria pannutusta lukuunottamatta). Seuraavat pari päivää tiesi kyllä käyneensä tuolla, nimittäin jokainen lihas oli todella kipeä ja sängystä nouseminen teki tiukkaa. Tämäkin on toki yksilöllistä ja kertoo varmaan enemmän allekirjoittaneen kunnosta, kuin itse lajista. Vai mitä mieltä muut olette, onko surffisimulaattorin kokeneita?

Mikäli sinuun iski nyt surffikuume, eikä kiikarissa ole Havaijin tai Australian matkaa, niin lisätietoja hinnoista ja surffista löydät Sirius Sportin -sivuilta.