Koh Lanta, Thaimaa joulukuussa 2011

Otin tämän haasteen vastaan Stilettikorkokanta-blogin Ullalta. Hän, monien muiden tavoin on ottanut osaa joka torstai Instagrammissa tapahtuvaan IG Travel Thursday -matkakuvien jakoon. Oi että miten tykkäänkään Instagrammista, ja Travel Thursdayssa näkee kyllä toinen toistaan inspiroivampia matkakuvia... Siispä se on täydellistä lääkettä kroonisen matkakuumeen omaavalle blogaajalle.

Mutta palataanpas takaisin haasteeseen, tarinaani bloggaajana. Se alkoi vuonna 2009 kesällä kun neljän hengen frendiporukalla suunnistimme viideksi viikoksi Road Tripille Jenkkeihin. Rannikolta rannikolle ja yli 8000 kilometriä. Halusin kirjoittaa muistiin kaikki pienimmätkin tapahtumat ja asiat joita koimme reissulla, ihan juuri siksi että tuollaisella matkalla tahti on usein niin hektinen, että huomenna ei yleensä muista eilistä kun matkapäiviä ja maileja alkaa kerääntymään enemmän kuin yhden käden sormilla pystyy laskemaan. Toki oli myös kivaa että koti suomessakin pystyi meidän menoa seuraamaan blogin välityksellä, mutta olin niin ujo sen suhteen että pidin blogini osoitteen salattuna. Jaoin sitä vain muutamille ihmisille. Nykyään sen voi löytää julkisesti täältä.

Huntington beach, LA Kalifornia syksyllä 2009. Olin maailman onnellisin.

Road Trip oli unelma -unelmien täyttymys minulle. Pääsin viimeinkin kokeilemaan surfausta Kaliforniassa, joka oli yksi pitkäaikainen unelmani, itse road tripin lisäksi. 
Reissun jälkeen tyydyin vain lueskelemaan muiden blogeja ja haaveilemaan omasta. Toteutumisen hetkeä piti odottaa huhtikuuhun 2011 saakka. Tähän väliin mahtui työn ohella myös valmistuminen meikkaaja-stylistiksi, jonka pohjalta itse asiassa lähdin blogia rakentamaankin. Siveltimellä -nimi pohjautuu rakkaudesta meikkitaiteeseen, mutta tykkään ajatuksesta että aihe kun aihe voi olla sillä hetkellä "siveltimellä", joten se antaa vapauksia blogiini. En siis lähtökohtaisestikaan suostunut olemaan vain kauneuteen erikoistunut blogi, varsinkin kun harvemmin asiakkaiden kuvia saa julkaista ja toisekseen, tärkeimpänä, en suostu henkilönä ja ammatillisesti olemaan vain yhtä muottia vaan uskon että meistä on moneksi. Minusta löytyy päiväduunin lisäksi nainen, joka elää, menee, sisustaa, duunailee freelancer meikkikeikkoja ja haaveilee isosti. Haaveilee usein matkoista, kaikkialle, mahdottomuuksia jotka kuitenkin toivoo kääntyvän todeksi.

Blogien parista olen löytänyt myös uusia tuttavuuksia, ja jopa ihan uusia frendejä elämääni. Se jos mikä on ollut paras syy perustaa blogi. Lisäksi olen niin ylpeä omasta pienestä blogistani, koska se sai juuri Matkamessuille virallisen bloggaajapassin. Joten tammikuussa pääsee sitten virittäytymään oikein kunnolla matkamessu tunnelmaan!
Siispä mikäli löysit blogini juuri #IGTravelThursdayn kautta, lämpimästi tervetuloa lukijaksi! 
Instagramista minutlöytää nimellä sannasevenseas

Olisipa mukava jatkaa haastetta eteenpäin - mikä on sinun tarinasi bloggaajana?

Road Trip USA 2009...somewhere...

IG Travel Thursday 
Lainattua täältä: "Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta, ja vauhdikkaan alun johdosta projekti on nyt myös rantautunut Suomeen!"

Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses

 

Otimme eilen varaslähdön Thanksgivingin viettoon, kun NAMElaisten kanssa vietimme iltaa Amerikan Suurlähetystössä harjoitellen pumpkin pie´n tekoa. En ollut koskaan aiemmin maistanut kurpitsapiirakkaa, saati leiponut sitä joten halusin ehdottomasti osallistua tilaisuuteen.
Muutoinkin NAMEn löytäminen on ollut minulle todellinen lottovoitto! Mikä voisikaan olla huikeampaa kuin tupa täynnä saman henkisiä nuoria aikuisia joita kaikkia kiinnostaa jollain tapaa, tai kaikki ovat jollain tapaa sidoksissa Amerikkaan. Juttua riittää aina, ja tilaisuuksista saa aina uusia hyödyllisiä vinkkejä. Ja tietysti mikä parhainta, tapaa uusia ihmisiä.

Hiljennyimme myös hetkeksi jokainen vuorollaan sanomaan mistä on kiitollinen, kuten päivän teemaan sopii. (Oikeasti Thanksgiving'iä vietetään tulevana torstaina). Itselläni kiitokset menivät tähän hetkeen, ja niihin mahdollisuuksiin mitä minulla nyt on. Mahdollisuus toteuttaa itseään ja ennen kaikkea toteuttaa unelmiani matkailun parissa.

Toki olen kiitollinen monista muistakin oikeasti tärkeistä asioista elämässäni. Mutta tuosta oli hyvä aloittaa. Mistä sinä olet kiitollinen?

PS. kuvan skumppa, jota saimme tervetulomaljana on samaa skumppaa jota tarjoillaan Valkoisessa talossa. Pienen kylän tyttö on taas ihmeissään ;) 

Hei, mikäli olet pääkaupunkiseudulla tulevana perjantaina tai lauantaina 29.-30.11. Olet lämpimästi tervetullut mukaan Kauneus kimaraan! Ohessa kutsu ja ohjelma.
Itse toimin tilaisuudessa meikkaajana, ja neuvon meikkiaiheisissa kysymyksissä, sekä teen paikan päällä pikameikkejä. Esittelen myös luonnonkosmetiikka Laveran meikkejä, ja ennen kaikkea heidän uutta Brand new Edition -mallistoa. Toivottavasti tapaamme Kampissa!

Lisätietoa tapahtuman sivuilla facebookissa.

Edit 28.11.2013 // Tapahtuma on siirretty keväälle (pikkujoulukauden alta) ja ilmoitamme uudesta ajankohdasta myöhemmin.

Onpas ollut taas iso ikävä blogia...ja kaikkien muidenkin blogeja... Voi jos voisi välillä ihan pausettaa elämän menon, koska kiirettä on piisannut taas ihan tarpeeseen asti.
Reissumieleni pääsi kuitenkin perjantaina pikaiselle visiitille Tukholmaan. Kyseessä oli tosin yhdistetty duunimatka sekä pikkujoulut. Lentäen mentiin ja takaisin seilattiin Silja Linella. Ennätin ottaa kamerallani huimat muutama kuvaa. Toinen niistä alla. Hytistämme.

Tukholma oli ennallaan, ja pari tuntia kestänyt vapaa-aika sujui suunnitellusti muutamissa lempiliikkeissäni Lagerhausissa sekä Designtorgetissa. -ihania liikkeitä! Miksi Suomessa ei ole Lagerhausia?! Jotain pientä ja kivaa tarttui mukaankin sieltä :)



Mites teidän viikonloppu on sujunut? Toivottavasti mukavissa merkeissä. Oma fiilis on reissun jäljiltä hyvä, ja jalatkin ovat toipuneet hyvin laivalla aamu viiteen saakka kestäneistä bileistä ja tanssimisesta...hihh... Laivakoira kuittaa.

Terveisiä auringonpaisteesta! Viikonloppuna oli ihana sää, vaikkakin tuuli oli valtavan viluinen, niin ihana auringon mollukkahan se lämmitteli taivahalla. Muutaman meikkikeikan lomassa reippailin vain Kauppahalliin ja Ekoloon ostamaan kokkailutarpeeni, ja muuten vain rentoilin kotona. Niin ja Makuunissa pyörähdin: leffa, namuja ja Ben&Jerry´s, eli perussetti. Mikä lie tauti yrittää iskeä päälle, kun olo on vetämätön ja hedaria pukkaa. Ja voisin nukkua koko ajan...zzzz... Taitaa olla ihan vain tauti nimeltä Suomen talvi. Ei onneksi kuitenkaan mitään niin vakavaa, etteikö siitä kevään korvilla alkaisi taas parantua. Tai taudin voi myös karistaa itsestään lentämällä muutama tuhat kilometriä etelän suuntaan, tai no ei taida muutama tuhat kilometriä riittää vielä... Itse aion kuitenkin kokeilla tuota jälkimmäistä lääkitystä tänäkin vuonna..Vielä pitäisi vaan jaksaa muutamat tehokkaat viikot ja sitten olisi luvassa parasta lääkitystä, eli sitä aurinkoa. Lomaa. Rantaelämää. Ystäviä.

Suomessa kuitenkin kun nyt ollaan, niin käyn talvea vastaan uudessa MK:n takissani. Takki on odottanut esittelyä blogissa jo tovin. Löytyihän se jo syyskuussa Lontoon reissultani kaupasta joka Jenkkireissuillani on tullut tutuksi T.J maxx nimellä. Lontoossa kauppa kulkee alias nimellä T.K maxx. Takin löytäminen meni vielä niin hassusti, että olimme tyttöjen kanssa jo aivan poikki shoppailuista ja tarkoituksena mennä suoraan hotellille ajatuksena ei-enää-yhtään-kauppaa, kunnes näin tämän takin T.K. maxxin ikkunassa. Sanoin vain anelevasti että sorryyyy, gotta go! Venatkaa pliis 5 minuuttia niin käyn lunastamassa takin itselleni. Se sujui aika nopeasti ja hotellilla mallailin vielä että otanko takkia vai en. No otin, tietysti! Tykkään erityisesti takin yksityiskohdista, soljista, hyvästä leikkauksesta, korkeista kauluksista ja hupusta. Ja hinnasta tykkäsin myös. Takki maksoi vain 80 puntaa. Suomeen tultuani käytin takin pesulassa, kun T.K maxxhan on eräänläinen merkkituotteiden outlet, jossa vaatteet reissaa ties minkälaisen elämän...
Tosin voitteko uskoa, että itse kohtelin takkia niin rujostin viikko sitten, että tämän takin, siis minun MK:n takkini vyön häntäpää reissasi neljä tuntia auton ulkopuolella Helsingistä Keski-Suomeen saakka, kaikessa kurassa ja sohjossa...yhyyy. Kun mentiin kerrankin nolla-pysähdyksen taktiikalla niin huomasin vyö poloisen vasta perille saavuttuani...Itkuhan siinä meinasi tulla. No onneksi sain maantiepölyt suht' hyvin putsattua vyöstäni...voi poloista sentään...!



Talvi ja kylmyys. Vain lumi puuttuu tästä composta, ja sitten saan ottaa käyttöön myös toisen uuden talvitakkini, Ivana Helsingistä syksyn tapaamisella ostamani talviturriturkin - siitä lisää myöhemmin...