Burgeriperjantai Amerikka-siskojen kanssa

Kaikki tiet vievät Amerikkaan... eiku ooops! No ainakin meidän jengin tiet vievät sinne hyvin usein. Ja se jos mikä on tietenkin herkkua! Makeaa on myös saada Amerikka-siskoja takaisin kotiin ja niin kävi viime viikolla. Siitä on nimittäin jo tovi aikaa, kun vietettiin Amerikka-henkisiä läksiäisbileitä yhdelle ystävällemme, jota odotti suuri seikkailu maailmalla. Paljon on tapahtunut tässä välissä ja ennätettiinpä kiertää maailmakin tänä aikana ja tavata tietysti toisiamme useaan kertaankin, missäpä muualla kuin Amerikassa tietysti. Viime viikolla kuitenkin saatiin Cali-sisko takaisin kotiin ja sehän tarkoitti tietystikin partyja yhdessä muiden Amerikka-siskojen kanssa!
 







Pöytä katettiin yhteistuumin koreaksi tietenkin hampurilaisteemalla! Ja edelleenkin mentiin mielummin överit kuin vajarit -linjalla ja sehän sopi näihin Amerikka-kekkereihin. En tiedä, oliko sitten seura yksinkertaisesti vaan niin timanttista, vai oltiinko sopivasti Amerikka-huumassa, mutta burgereista tuli aivan törkeen hyviä. Ja voin kyllä sanoa, että jälkkäriosaston vanukas-vadelma-cookie -combokaan ei jättänyt ketään kylmäksi.


Nameriikka siskot (oikealta vasemmalle) Milla, Inka, Maria, Kea ja Kirsi. Vain Ulla puuttui, koska Dubai.


On ihan superia, kun saa jakaa ihan armotta Amerikka rakkautta sitä ymmärtävien tyyppien kesken. Meidän kohdalla ei paljon rajoja tunneta miten usein sinne voi reissata ja suunnitelmissakin vain taivas on rajana. Ja mikä parasta, Amerikan tietämys on lähes ehtymätön tällä jengillä! Usein ollaankin siinä onnekkaassa tilanteessa, että tehdään läpsystä vaihto ja aina joku onnekas meistä edustaakin Amerikan ihmemaassa. Seuraavaksi sinne lähtee roadtrippaamaan Inka ja odotankin innolla terkkuja Kaliforniasta. Arvatkaa vaan nouseeko matkakuume näiden mimmien seurassa? Ja miksei muuten aina voi olla burgeriperjantai, kysynpähän vaan...



Eng // Burgers and friday fun with my America sisters!

Thaimaan saarihyppely osa2: valkoista hiekkaa ja vesileikkejä Koh Lipellä

Aikaerosta toipumisen jälkeen suuntasimme Koh Lantan monipuoliselta saarelta, reissumme pääkohteeseen, Koh Lipelle. Tuolle saarelle, jonka olemme nimenneet Thaimaan suosikkisaareksemme. Matka tänne Etelä-Thaimaan pienelle saarelle, lähelle Malesian rajaa ottaa aikansa, oikeastaan ihan sama mistä kohteesta olet sinne saapumassakaan. Lähin suurin asuttu kaupunki on Langkawi, Malesiassa ja Thaimaan puolella Pak Baran satama. Me saavuimme pohjoisesta, Koh Lantan saarelta ja käytännössä matkapäivä Aasiassa tarkoittaa aina kokonaista päivää. On oikeastaan vitsikästä edes lukea aikatauluja, koska vaikka ne ovat olemassa, ovat ne vain viitteellisiä. Mutta matkailu avartaa, eikö! Ja kauas on pitkä matka, ja mitä näitä muita on... Koh Lipen kohdalla kuitenkin olen valmis tekemään uhrauksia. Sillä kun tietää, mihin on saapumassa ja mitä on luvassa, niin hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Näihin turkooseihin maisemiin ja pienen idyllisen saaren tunnelmaan en ole vieläkään kyllästynyt. Ja toivon todella etten tule koskaan kyllästymäänkään...











Mitä pienellä Koh Lipen saarella voi sitten tehdä? Kohtalaisen pienestä koostaan huolimatta, saari kehittyy valtavaa vauhtia vuosi vuodelta ja aktiviteettien tarjonta kasvaa luonnollisesti sitä mukaa. Saaren suosituimmat rannat Pattya Beach ja Sunrise Beach tarjoavat molemmat hyvät snorkkelointi mahdollisuudet heti rannasta. Sunrise Beach on yleensä hyvin tuulinen ranta ja sen vuoksi snorkelointikin on toisinaan hankalaa siellä, mutta tällä kertaa todistimme ensimmäisinä päivinä rannan ihmeellisen tyyne, kiitos oikean kuun kierron. Loppu lomamme aikaan nimittäin Sunrise Beachin ranta näyttikin jälleen normaalimmalta ja tuulisemmalta. Toki tähän vaikutti myös se, että Lipellä oli poikkeuksetta hieman kehnompi sää parin päivän ajan.
Rannalla löhöilyn ja uimisen lisäksi Lipellä voi vuokrata vaikkapa kajakin ja lähteä kiertämään saarta, kuten me teimme nyt ja vuosi sittenkin. Olipa meinaan kannattava reissu, sillä löysimme oikeastaan ihan uuden paikan saarelta, jossa emme aikaisemmin olleet viettäneet aikaa lainkaan tai toinen teoria on ilmeisesti se, miksi emme olleet siellä ennen käyneet, että paikka on vasta löytynyt myös hotellisijoittajillekin. Sen verran kaunis saaren kärki se oli, että minä tiedän haluavani seuraavaksi sinne. Jos muuten haluat heittäytyä ihan villiksi kajakoidessasi, niin voit meloa viereiselle Koh Adangin autiolle saarelle ja jäädä sinne vaikkapa yöksi.
 


Jopa kajakoidessa törmää Suomalaisiin. Timohan se siinä! Timosta ja tapaamisestamme lisää myöhemmin.

Tästä kuvasta iso kiitos toiselle suomalaiselle matkabloggaajalle Mirkalle, jonka kanssa hengailimme Lipellä.





Jos sen sijaan haluat lomallasikin kantaa kortesi kekoon ja auttaa saarta ja ympäristöä, voit osallistua joka maanantaiseen roskien keruuseen ja olla Trash Hero. Tiedä vaikka törmäät suomalaisiin, kuten me! Nimittäin kyykkiessäni hikisenä roskia tienposkesta, eteeni asteli kameran kanssa englantia puhuva kundi. Pienen haastattelun jälkeen totesimme, että taidamme kumpikin puhua suomea. Ja hetkeä myöhemmin tunnistin kaverin Timo Wildernessiksi, joka oli itselleni tullut tutuksi hänen youtube-kanavansa Sail Foor Good-videolta. Maailma on pie-ni, totesimme jatkaessani hiki hatussa roskien keruuta. Jään muuten kauhulla odottamaan, meinaako Timo koskaan julkaista videopätkäänsä, jossa hän haastatteli minua aiheesta. Voi apua, hatarasti muistan vain, että siinä helteessä ei tainnut tulla kyllä mitään järkevää suusta. Törmäsimme Timoon pariin otteeseen Lipen pienellä saarella ja käytiin lounaallakin yhdessä sekä hänen että Mirkan kanssa. Olipas siistiä jauhaa ja nauraa suomeksi suomalaisten kanssa. Jälleen kerran korostan, näissä maisemissa.
 


 

Hyvästä ruuasta nauttiminenhan on yksi loman kohokohdista, eikö? Sitä on paljon tarjolla myös Koh Lipellä. Parhaat mangosmoothiet löytyivät tällä kertaa Bundhayn resortista, jossa parina iltana ikuistettiin ihan ookoo auringonlasku samalla kun kippisteltiin kolpakoitamme. Olemme aikaisemmin yöpyneet Bundhayssa, ja onkin mukavaa kun henkilökunta muistaa ja toivottaa meidät aina iloisesti tervetulleiksi. Saaren pääkadulla on lukuisia eri ravintoloita, joita on hieman rohkeaa lähteä suosittelemaan siitä syystä, että joka vuosi paikat näyttävät hieman vaihtuvan ja muuttuvan. Saarelta saa hyvää intialaista ruokaa ja paikallinen ruoka on hyvää lähes aina. Saaren yksi alkuperäisistä ravintoloista on Pooh´s Restaurant, jossa taso on perus hyvää aina ja lime smoothie saaren parasta! Ravintolan vieressä sijaitseva Pooh´s Bar näyttää iltaisin leffoja ja suoria fudismatseja maailmalta. Se mikä on kivaa tällä saarella on, että ravintolat sulkevat aika pian puolen yön jälkeen, joten jos etsit 24/7 bilesaarta, sellainen tämä ei ole. Toki muutama paikka löytyy, jossa partyt jatkuvat pidempäänkin.
 



Niin, ja älä unohda testata Thai Rotia, joka on paikallinen pannukakku ja mikä muistuttaa minun makuuni enemmänkin muurinpohjalettua. Tässä tehdään minulle rotia.


    


Koh Lipen saari on viime vuosien aikana kasvanut räjähdysmaisesti. Olemme nähneet muutoksen kasvun jokainen vuosi mitä olemme siellä nyt käyneet peräkkäin. Tämä vierailu oli vuorossaan neljäs. On ehkä hyvä tiedostaa, että kaikki täytyy tuoda saarelle mantereelta ja näinhän se tapahtuu; auringonlaskun aikaan paikallisten toimesta kärryillä kuskaten. Räjähdysmainen turismin kasvu on tehnyt myös, ennen niin kauniista Pattya Beachistä, enemmänkin pitkähäntäveneiden varikon. Se toki harmittaa ja saaren nykyinen "kohtalo" jakaakin paljon mielipiteitä. Kaikkien näiden muutospaineiden alla, Koh Lipe on silti minulle rakkain saari Thaimaassa... Aika näyttää onko se sitä kuinka pitkään.






Rakkain tämä saari on siis monesta syystä. Ollaan aina viihdytty siellä. Ruoka on hyvää. Saarella on rauhallista ja turvallista. Thaimaan negatiiviset turismihässäkät eivät näy täällä. Hiekka on valkoista ja meri turkoosia. Aurinko paistaa lähes aina. Snorklaamaan pääsee suoraan rannalta. Palvelut on hyvät ja smoothie kylmää. En edelleenkään keksi yhtään syytä, miksi en palaisi takaisin tänne, rakkaalle Koh Lipen saarelle... Oi, joko saa lähteä takaisin?



Ja loppuun hento toive, Koh Lipe, ethän ikinä muutu? Toivoisin joskus vielä palaavani purjeveneelläkin näihin maisemiin... Onko sinulle saari tuttu ja näyttääkö se toimivalle? Lomailisitko täällä?

 

Ps. Lupaan tehdä näiden saarihyppely postausten jälkeen tarkemman koosteen myös siitä, kuinka Thaimaassa konkreettisesti saarihyppely tapahtuu ja luonnistuu. Mihin kannattaa ja pitää varautua ja mikä saattaa yllättää ensikertalaisen.
 

Saarihyppelyn osa1: Koh Lanta
Majoitus: Varin Beach Resort, 7 vrk yht. 425 eur.
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.



Eng // Our second stop in our backpacking trip in Thailand was a beautiful Koh Lipe.

Kolea, mutta lämminhenkinen helmikuinen viikonloppu kauniissa Prahassa

Praha on täydellistä silmäkarkkia kaikille, joita viime vuosisadan alun ja vanhempikin arkkitehtuuri kiehtoo. Toki, onhan muissakin Euroopan kaupungeissa vanhoja kaupunginosia, mutta tajusin nyt vasta kolmannella käynnilläni kaupungissa, kuinka koko Praha todellakin on silmänkantamattomiin yhtä Jugend unelmaa. 

Arkkitehtuurin parhaimmistoa ajoilta, kun rakennuksissa oli vielä tyyliä, huonekorkeus hulppea ja ikkunalaudat leveitä. Kaupunki on ollut todella onnekas ja viisas säästäessään vanhoja rakennuksia uusien modernien rakennusten rakentamisen sijaan. Kukapa nyt uutta kaipaisi, jos voi näyttää niin upealta kuin kaunis Praha?
 

 
Edellisessä postauksessani pohdinkin, että kuinkahan meidän Prahan rakkauden kanssa käy tällä kertaa. Tuumasin, että näinköhän kolmas kerta nyt toden sanoo. No miten sitten kävi?
Kyllähän se toimi, mutta helmikuu antoi myös muistutuksen, että talviaikaan on leppoisampi suunnistaa jonnekin lämpimään lomalle ja jättää suosiolla kesäkausille kaupunkikohteet. Prahassa oli nimittäin kylmä. Ja harvoinpa sitä Helsingissäkään tulee aamusta iltaan pelkästään ulkona kaupungilla oltua, joten siitä vinkkelistä, en muistanutkaan enää mitä on turistoida koko päivä kylmässä säässä.

Praha tarjosi kuitenkin viluisille matkaajille paljon lämmittelymahdollisuuksia ja kun aamut sai aloittaa tälläisillä ikkunanäkymillä, niin ei se loma voi pahasti mennä pieleen!



Helmikuinen viikonloppu kauniissa Prahassa

Aloitettiin viikonloppumme Prahassa Náplavka Farmers Marketilla, jotka pidetään lauantaisin aivan Vltava joen rannalla, Palackého sillan vieressä. Vastoin yleisiä käsityksiä, torilta ja muualtakin Prahasta sai paljon kasvisruokaa ja jopa vegaanisia vaihtoehtoja oli tarjolla täällä torillakin. Osa meidän seurueesta nautti täällä aamupalan tai lounaan ja toiset tyytyivät paikallisten panimoiden herkkuihin. Otin itselleni lämmikkeeksi lämmintä siideriä. Mielenkiintoinen kokeilu sekin.





Paikallisoppaiden eli ystäviemme avustuksella onnistuimme kiertämään suurimmat turremestat, mutta yksi auringonlasku oli nähtävä kuuluisalla Charlesin sillalla ja valitsimme sille varmasti viikonlopun otollisimman illan. Värit olivat nimittäin auringonlaskun aikaan aikamoisen upeat.
Eikä Charlesin sillalla ollut edes näin helmikuisena iltana kesäaikana nähtyä ruuhkaa. Kolea keli piti ilmeisesti suurimman osan kaupustelijoitakin poissa. Charles Bridge eli Kaarlensilta on todella kaunis ja yksityiskohtainen ja sieltä on upeat näkymät kaupungille, joten ehdottomasti kävelemisen arvoinen kohde.






Petrinin kukkula Prahassa

Viikonlopun kuntoiluhetki ja kaupungin parhaat maisemat koettiin, kun lähdimme kävelemään kohti Petrinin kukkulaa ja sen laella olevaa Eiffel-tornia muistuttavalle Petřínská rozhledna -näköalatornille. Ehdottomasti suosituksen arvoinen paikka, josta näkee kirkkaalla säällä upeasti koko kaupungin.
Meidän aikaan sää oli aika usvainen ja pilvinen, mutta silti kaupunginloistoa riitti ihan ihmetykseen saakka. Kukkulalle on mahdollista nousta useampaa reittiä pitkin. Me nousimme sinne eteläisestä portista (Smíchov) ja laskeuduimme alas Charlesin sillan tietämiltä ja onneksi teimmekin näin, sillä ilman sitä nämä ihanat kirsikkapuut olisi jääneet näkemättä.







Viimeisenä päivänä Prahassa satoi ja se ei nyt varsinaisesti houkuttanut pitkille kävelyille, mutta silloin kannattaakin suunnata kaupungin lukuisiin kahviloihin ja nauttia kuppi kuumaa kaakaota. Toisinaan kaakao on tehty jopa yli 70%:sta suklaasta ja maistuukin siltä. Viimeisin kaakaokupponen jonka saimme, olikin aika tuhtia tavaraa ja muistuttikin enemmän suklaavanukasta, kuin juoksevaa kaakaota. Lämmitti kuitenkin sopivasti, vaikka itse olen enemmän noista vaihtoehdoista juoksevan kaakaon ystävä.


Prahan suosituin nähtävyys – astronominen kello

Piti myös uhmata Prahan sateista säätä ja käydä katsomassa, ehkäpä kaupungin suosituin nähtävyys, astronominen kello, joka sijaitsee vanhan kaupungin raatihuoneen torilla. Sateisena päivänä paikka oli yllättävän väljä. Kesäisinhän paikka vilisee hurjanaan ihmisiä sekä kuulemma myös taskuvarkaita.




Muutama ravintolavinkki Prahaan

Mitä tehdä siis Prahassa nähtävyyksien lisäksi? No tietenkin nauttia kaupungin monipuolisesta ja edullisesta kahvila- ja ravintolakulttuurista.
Meidän seurueessa vietettiin viikonlopun aikana myös synttäreitä, joten päätettiin testata leikkisä Vytopna Railway Restaurant, jonka konsepti on siis se, että pienoisjunat tuovat pöytiin rakennettuja raiteita pitkin tilatut juomat perille. Konsepti kuulostaa lapselliselta ja ontuvalta, mutta kummasti siitä ilo irtosi, kun juna tuuttasi tuoden vaunussaan meidän drinkit. Jokaisen isomman pikkutytön ja pojan unelma, eikö... 

Jos haluaa vähän laadukkaampaa ravintolaelämystä, niin tunnelmallinen Malý Buddha-ravintola löytyy pienen reippailun päästä Charlesin sillalta kukkulan laelta. Ensiluokkaista palvelua sai myös Cafe Lounge -ravintolassa, joka taisi mennä kärkipäähän meidän kokemuksistamme. (Ainoastaan minun peruna gnocchit eivät olleet oikein napakymppi).
Oma suosikkikahvila oli Prádelna Café, joka sijaitsee Prahan hipsteri-kaupunginosassa, vihreän metrolinjan varrella. Kahvilan tuoreet leivonnaiset ja jumalainen bataattikeitto toimisi kyllä uudestaankin. Ja ai niin, unohdan aina mainita, kun en itse olutta juo, että tietysti kaupungissa kannattaa testata (tai ainakin yrittää testata) kaikki paikalliset oluet ja mikä hauskinta - olut on todella edullisempaa kuin vesi.



Kaiken kaikkiaan Praha tarjosi meille lämpimän elämyksen, sateista ja koleasta säästään huolimatta. On aina mukavaa reissata kaveriporukalla ja vieläpä majoittua heidän luona. Prahasta, näin talviaikaan, jäivät eniten mieleen kahvilat, lämpimät keitot, kuumat kaakaot ja kirsikkapuut keskellä talvea! Jo ystävien vuoksi, ajateltiin palata takaisin. Tosin vasta lämpötilojen noustessa reippaasti plussan puolelle.


Eng //  We had a fun weekend trip in chilly Prague.