Reissaajan sydän ja lentopelkomörkö

Palasimme eilen kotiin Kroatiasta. Suunnittelin jo aiemmin, että kuinka lomasta inspiroituneena kirjoitan ensimmäiseksi miten huikea meidän viikon purjehdusmatkamme olikaan... Kunnes kilometrien korkeudessa, jossain Kroatian vuorien yllä turbulenssi otti valtaansa ja hytisin kauhusta. Olin valmis tekemään diilin ylempien voimien kanssa, etten koskaan enää lentäisi, jos selviän tästä hengissä. Hetkessä lomalla rentoutunut kehoni ja hyvä fiilis oli kadonnut ja huomasin toisella kädellä puristavani mieheni kyynärvartta kaikilla voimillani, toisen käden pitäessä kiinni edessä olevasta tuolista. Jalat kävivät välillä sylissä saakka ja tajusin päästäväni suustani "mua pelottaa" ja "apua"-huutoja niin, että käytävän toisella puolella oleva mieshenkilökin kääntyi katsomaan. En välittänyt siitä tosin paskan vertaa, koska pelkäsin kuollakseni. Mieheni rauhoitteli minua parhaansa mukaan ja yritinkin hokea hyväksi havaittua mantraa "hengitä syvään, hengitä..." sekä toista ajatustani "kuoppia tiellä"... Nuo hetket ovat kamalia. 
Ironisinta tässä on toki se, että hetkeä ennen lentokentälle menoa, lautalla kohti Splitiä, minulla oli aikaa tutkailla lentoja talveksi Thaimaahan ja vielä taksissa matkalla kentälle löysin meille melkein täydelliset lennot tammikuuksi. Niiden varaaminen oli vain hetken kysymys. Yläilmoissa paniikkikyyneleitä pyyhkiessä ajattelin, että onneksi en varannut niitä lentoja, koska en haluaisi enää kokea tälläistä pelkoa yläilmoissa enää koskaan. Turbulenssin mentyä ohitse ja lennon tasaannuttua, alkoi jo vähän hävettääkin, että mitähän se mieskin ajatteli minusta... Eikö se tiedä, että olen kuitenkin ollut niin rohkea, että olen kiertänyt maapallonkin lentäen!




Tunteet lentokoneessa matkustamisessa vaihtelevat hurjasti. Rakastan matkustamista ja huomasin tänä aamuna peukuttavani facessa edullisia lentoja Los Angelesiin. Reissusydämeni ei ota siis näistäkään koettelemuksista huolimatta laantuakseen. Sitä varjostaa vain usein pakollinen paha, lentäminen. Rakastan myös lentokenttiä. Olen aina viihtynyt kentillä. Minusta olisi jopa hauskaa työskennellä siellä. Virkapukuiset lentokapteenit ja lentoemännät ovat niin tyylikkäitä korkkareineen ja laukkuineen ja muutenkin kentillä on aina niin kansainvälinen tunnelma. Niissä on yleensä myös aina hyvä fiilis ja asiakaspalvelu on ensiluokkaista. Aina tervehditään ja toivotetaan hymyssä suin hyvää matkaa. Minä olen jopa haaveillut lentoemännän työstä!

Mutta sitten on se tuubi, silta tai portaat jota pitkin kävellään itse koneeseen. Siinä vaiheessa tajuntaan iskee monia erilaisia ajatuksia taivaalla olosta, toisinaan jo aikaisemminkin. Jo kotona, edellisenä yönä, voi olla vaikeampaa nukahtaa, kun päässä pyörii ajatus koneessa istumisesta. Onneksi on hyviäkin kausia, jolloin pelko ei ota lainkaan valtaansa ja sellaisten lentojen jälkeen on todellinen voittajafiilis! Viimeinen askel ennen koneeseen astumista, hengitän aina ulkoilmaa ja ajattelen, että toivottavasti pääsen turvallisesti perille. Hulluako? Silmäni yrittävät pälyillä ohjaamoon, samalla kun tervehdin lentoemäntiä, jotta näkisin vilauksen minkä näköiselle ja ikäiselle kapteenille henkikultani annan kuljetettavaksi. Edelleen, eikö olekin ihan hullua? Toisaalta tiedän, etten ole asian kanssa yksin ja yritän tuudittautua faktatiedoilla lentomatkailun turvallisuudesta tilastotasolla, mutta näillä tiedoilla ei ole mitään voimaa silloin, kun pelko iskee päälle. Olen yrittänyt järkeistää kaikki koneesta tulevat äänet ja rasahdukset. Mieheni joutuu ne kertaamaan minulle lähes jokainen kerta, kun paniikki iskee. Ystäväni on antanut minulle jo vuosia sitten Lentopelko hallintaan -kirjankin auttamaan minua asiassa. Kerran nimittäin yhteisellä reissullamme Los Angelesissa, jossa lentopelkoni kaiketi alkoi, tiemme meinasivat erota, kun sanoin että palaan Suomeen laivalla enkä astu enää koskaan lentokoneeseen. Tällöin kävimme kolme kertaa kiitoradalla yrittämässä ilmaannousua ja jokainen kerta jouduimme hätäjarruttamaan niin että maskustajat tempaantuivat penkeissään, jolloin kapteeni kuulutti, että he jotka eivät tunne oloaan turvalliseksi enää, voivat poistua koneesta. Poistuin ja siitä alkoi pitkä paluumatka Suomeen. Ei kuitenkaan laivalla, vaikka niin uhkailinkin, vaan lopulta meille järjestettiin uudet reittilennot myöhästyneiden lentojen tilalle ja minä olin pelosta lopulta niin väsynyt, että nukuin penkissäni koko paluulennon.



Hetki tämän upean kaartelun jälkeen Splitin yllä alkoi turbulenssi rummuttaa konetta. Osaan järkeistää sen syyn, että se johtui vuorista ja ennusteissa olevista sadepilvistä. Siltikään se tieto ei auttanut siellä koneessa.


Toistaiseksi vielä rakkaus ja intohimo matkailua kohtaan on voittanut pelkoni. En haluaisi edes ajatella tilannetta toisin perin. Maailman ympäri matkaamme varjosti tosin tämä pelko, mutta leikin rohkeaa ja usein miten kaikki menikin todella hyvin. Eniten pelkäsin lentoja Tyynellämerellä. Kauhistelin jo ennen matkaa, miten selviän lennoista mm. Havaijille keskellä merta ja millainen olisi mm. Fiji Airways. Lentoyhtiöitä arvottiin ja tutkittiin monta kertaa ja kelpuutinkin vain tiettyjä yhtiöitä. Maksoimme lennoista enemmän, mutta se toi mielenrauhaa. 
Meillä kaikilla on varmastikin pelkoja, mutta pääasia on ettei anna niiden tulla unelmien eteen. Olen vakavasti harkinnut menoa lentopelkokurssille, mutta totta puhuen, ne ovat aika hintavia (onko teistäkin?) ja ajattelen aina että sillä hinnallahan ostaisi lennot sinne ja tänne. Pelkoni on siis kaiketi vielä hallittavissa versus ajatellen heitä, jotka eivät pysty edes ottamaan sitä ensimmäistä askelta ja varaamaan itse lentoa.


Lentopelon iskiessä yritän tehdä seuraavia asioita:

• Keskityn lehden lukemiseen. Usein nousuissa selailen istuintaskusta löytyvää lehteä yrittäen sen viedä ajatuksia pois itse noususta
• Turbulenssissa yritän ajatella, että "tiessä on vain monttuja", kuten autollakin ajettaessa tai junassa istuttaessa nekin pomppivat ja kolisevat.
• Hengitän rauhallisesti ja hoen sitä itselleni "hengitä, hengitä, hengitä..."
• Katselen komedioita viihdekeskuksesta. Paras turvani on ehdottomasti Modern Family. 
• Yritän aina saada istuinpaikan mahdollisimman edestä. Takaosassa mielestäni kaikki tuntemukset voimistuvat.
• Kapteenin näkeminen tai tapaaminen auttaa. Kerran Kanadassa koneeseen astuttua tapani mukaisesti kuikuilin ohjaamoon, josta syystä yllättäen lentäjä kysyi, että mitä kuuluu? Vastasin että olen ihan ookoo, maailman ympäri matkalla mieheni kanssa, mutta pelkään lentämistä. Hänen kommenttinsa rauhoitti minut, kun hän sanoi, että hänkin haluaa turvallisesti perille, että ei hätää, "lupaan lentää smoothiesti".


Nyt kaikki reissusiskot ja -veljet, kuulisin mieluusti kommentteja ja vinkkejänne aiheeseen littyen. Ja seuraavaksi, kun tämän mörön olen nyt sylkäissyt maailmalle, niin siirryn Kroatian purjehdusmatkamme tunnelmiin. Veneily onkin muuten mahtava liikkumismuoto, joskin vähän hidas mitä tulee pitkiin matkoihin.



Eng // love travelling but hate flying. Anyone else?

Vuorokausi Splitissä

Palmuja, rantabulevardi, turkoosi meri, aurinko, kapeita kujia. Sitä ja paljon muuta on Kroatian yksi suosituimmista kohteista Split. Kaupunki on kuitenkin kokonsa puolesta sen verran pieni, että viikonloppureissunkin aikana ennätät hyvin päästä tutuksi kaupungin kanssa. Split toimiikin usein läpikulkukaupunkina hyvien satamayhteyksien ansiosta. Täältä lähtee päivittäin useita eri lauttalinjoja kohti Kroatian eri saaria. Me käytimme tälläkin kertaa Jadrolinijaa siirtymiseen saarille. Satama sijaitsee bussiaseman vastapäätä, joten siirtymiset toimivat helposti. Meidän tämän kertaisella reissulla vietimme Splitissä yhden vuorokauden ja ennätimme nähdä ja kiertää kaupunkia sen muurien sisäpuolelta jo ihan hyvän tovin. Syödä hyvin rantaravintolassa ja nauttia paikallisen pekaran eli leipomon antimista ja ihailla satamakaupungin merellistä vilinää.







Kun olet ensiksi tunnelmoinut ja tarkoituksellisesti eksynyt Splitin kapeisiin ja kauniisiin katuihin, niin lämmin suositus kaikille Kroatiaan matkaaville on ehdottomasti myös tutustua saariin. Ja toki, mikäli vietät useamman päivän Splitissä, suosittelen myös auton vuokraamista ja käymistä Krka kansallispuistossa. Se onnistuu helposti yhden päivän aikana. Muutoin Split tarjoaa huokailtavan vanhaa arkkitehtuuria antiikin Rooman ajoilta, kuten muun muassa 1700 vuotta vanhan palatsin raunioita, joista muun muassa yhdellä parvekkeella vietimme ystävien kanssa iltaa.


Elokuun loppu ja lämmin kesäilta Kroatian yössä. Sitä tulee ennen kaikkea ikävä. Lämpimiä kesäiltoja. On toisaalta lohdullista ajatella, että vaikka Suomessa kelit kääntyvät syksyiseksi, niin näinkin läheltä löytyy vielä kesä.


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:


* Viimeisestä kuvasta iso kiitos Callelle.


Eng //One day in Split, Croatia.

Terveisiä turkoosista Kroatiasta!

Lomalla on ihmisen hyvä olla. Ja Kroatiassa purjeveneessä. Ei voi kyllä muuta todeta, kuin jo puolessa matkaa lomaa, että purjeveneen vuokraus on osoittautunut aivan ultimaattisen loistavaksi ideaksi. Veneestä käsin on saanut aivan erilaisen kuvan koko maasta ja sen överiupeista saarista ja tokihan elämäntyylikin on erilaista täällä merillä ja satamissa. Sitä ollaan tässä nyt opetulta jo useamman päivän ajan ja opeteltavaa vielä näemmä riittää. Yksi asia mikä ollaan jo tässä vaiheessa huomattu, on se että paikallisten kapteenien naamavipeillä aukeaa yöpymispaikkoja jopa sellaisiin satamiin, jotka ovat jo täysiä ja joista muita käännytetään pois. Ilman häntä oltaisiinkin saatu monessa paikkaa maistaa ilmeisesti ei-oota. Toki, voihan olla että maassa on jotkin pelisäännöt että tiettyjen vuokrausfirmojen veneille löytyy aina tilaa. Mene ja tiedä. Elokuu on kuitenkin kiireisintä sesonkia täällä, joten purjeveneummikkona täällä saarilla voisi olla todella haastavaa. Ankkurissakaan kun ei saa olla ihan missä tahansa.





Tulen ajan kanssa kertomaan vielä monta opittua asiaa ja vinkkejä siitä mitä tulee ottaa huomioon, jos aikoo vuokrata purjeveneen vaikkapa Kroatiasta. Itse ollaan aika vakuuttuneita siitä, että tämän kertainen veneenvuokraus ei jää ainoaksi kerraksi. Suunnitellaan nimittäin jo porukalla purjeveneen vuokrausta seuraavaksi Kreikasta! Sitä odotellessa siirrynkin takaisin nauttimaan tästä hetkestä näihin ihaniin turkooseihin maisemiin. Aurinkoa sinne Suomeen tai missä ikinä tätä luetkin. Täällä kaikki kunnossa. Ciao!


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:


Eng // Sailing boat life in Croatia

Purjehdusmatka Välimerelle

"Jokaisessa satamassa oli kymmenittäin entistä isompia purjeveneitä parkissa ja mikä oli upeinta, melkein jokaisessa kauniissa lahden poukamassakin oli aina useampi purjevene tullut parkkiin yöksi. Ja tässä kuulkaa, tässä on yksi meidän uusista unelmista. Päästä elämään noin. Satamasta toiseen veneillen. Ja tietysti kera kavereiden."
- Kirjoitettu blogiin kesäkuussa 2014

 



Ja näin, kolme vuotta myöhemmin, asiat ovat johtaneet siihen onnelliseen pisteeseen, että me lähdetään ensi viikolla elämään tuota unelmaa ja purjehtimaan Kroatian saarille viikoksi, kera ystävien tietysti! On hurjaa ajatella, miten nopeasti tämä matka onkin jo käsillä, kun sitä alkujaan talvella aloitettiin suunnittelemaan. Alkuvuodesta kyseltiin tarjouksia eri vuokrausfirmoista ja kymmenien meilien jälkeen ajankohdaksi valikoitui loppukesä ja firmaksi Sailing Europe. Meitä lähtee matkalle siis kuusi henkilöä plus paikan päältä vuokrattava kapteeni, koska miehelläni tai muillakaan seurueesta ei ole vielä kansainvälisen huviveneenkuljettajan kirjaa, niin emme saa vuokrata purjevenettä ilman kapteenia.






Lennämme Splitiin päivää ennen purjehdusretken aloitusta, josta matkaamme lautalla Soltan saarelle Rogačin satamaan. Sieltä alkaa meidän viikon mittainen purjehduksemme Beneteau Cyclades veneellä. Ollaan saatu ennakkoon esimerkkireittejä, joista valitaan mieluisin. Tullaan varmaan eniten mukailemaan eteläistä reittiä, jolloin todennäköisesti päädytään ainakin Hvarin, Bracin ja Vis:n saarille. 
Kaikki suunnittelu tätä matkaa varten on ollut supermielenkiintoista ja välillä vähän hämmentävääkin. Muun muassa päänvaivaa on aiheuttanut se, että tarjoamme kapteenille aina ruuat tai vaihtoehtoisesti joudumme antamaan hänelle taskurahaa ravintolaan, mikäli yövymme satamissa. Kauppareissuilla siis tietysti laskemme ostokset kuuden sijasta seitsemälle ja taskurahasta olemme saaneet ohjeita, että 15-20 euroa on sopiva summa. Olisikin mahtavaa, jos jollain teistä olisi kokemusta veneen vuokraamisesta kapteenin kera?




Mukaan lähtee myös oma suppilauta ja toinen vuokrataan veneelle paikan päältä.


Tämä oli se näky kolme vuotta sitten: veneitä kauniissa poukamissa ankkureissaan ja nyt mennään tämän vision perässä.


Eihän tässä auta muuta kuin pitää hatusta kiinni! Luvassa on epäilemättä huikea kokemus ja paljon merielämää, toivon mukaan erittäin aurinkoisessa Kroatiassa. Pakkauslistaa on päivitetty pitkin kesää ja mukaan lähtee hellevaatteiden lisäksi myös lämpimiä purjehdusvaatteita. Tietysti GoPro, snorkkeli ja maski, suppilauta ja varmaan on syytä pakata mukaan myös riippumatto - onhan kyseessä kuitenkin loma. Nyt olisikin mukava kuulla jos siellä on joku, joka olisi purjehtinut noilla suunnilla tai muuten vaan haluat vinkata jotain must see -kohdetta tai saarta. Kaikki vinkit on lämpimästi tervetulleita!

Postauksen kuvat ovat ensimmäiseltä Kroatian matkalta kesäkuulta 2014.


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Eng // Ahoy! Soon we´ll be sailing in Croatia.

Flow 2017 kuvina

Flow tuli ja Flow meni. Se kesän päätös, kruunu kaikelle kauniille on nyt ohi. Myrskykään ei sitä kukistanut, vaan Flow oli juhlaa! Tosin, itselleni sitä juhlaa kesti vain kaksi päivää. Vaikka vuosi sitten vannoinkin, etten toistaisi enää samaa virhettä, vaan ostaisin aina kolmen päivän lipun. Löysin itseni kuitenkin sunnuntaina kärvistelemässä fomo:sta. Onneksi sen paikkasi aika hyvin herkullinen brunssi ystävien seurassa... Mutta takaisin Suvilahteen ja Flowhun, joka oli muuttanut hieman muotoaan, sillä Redi-kauppakeskus jyrää laajasti alueelle. Onneksi se sama Suvilahden taika oli kuitenkin yhä olemassa. Tosin, pelottaa jo ihan ajatella, että mitä Flowlle vuosien saatossa käy? Viime viikonloppuna siellä näytti kuitenkin tältä:


















Kiitos jälleen kerran ihana ja kaunis Flow. On kerrassaan huikeaa, että kävelymatkan päästä kotoa tapahtuu näin kauniita asioita. Jos nyt jotain kriittistäkin saa sanoa, niin ruoka-annosten ja juomien hinnat alkavat olla jo aika pilvissä. Voiskohan niille tehdä jotain, laadusta tinkimättä tietysti? Erityiskiitos @flowfestival twitter-tilille, josta sai myrskyn silmässä aika tiiviisti päivityksiä. Seuraava Flow näyttäisi olevan 10.-12. elokuuta 2018, joten enää vähän alle vuosi odotettavaa. Näin elokuussa ilmoille tulee oikeastaan enää vain yksi kysymys: festarikesä, ethän oo vielä tässä?


Eng // Flow festival, Helsinki