Phuketin Chalongin ja Katan välimaastossa, korkean kukkulan laella, sijaitseva 45 metriä korkea Big Buddha -patsas jäi mieleeni jo edellisellä käynnilläni Phuketissa kolmisen vuotta sitten. Silloin ei rantakiireiden ja ystävien kanssa hengailun lomassa ollut aikaa katsastaa tätä maamerkkiä tarkemmin. Mutta tällä kertaa päätimme vuokrata skootterin määränpäänään tämä uljas, valkoisesta marmorista luotu Big Buddha.

Katamaraanipurjehdus Thaimaassa yksityiselle paratiisisaarelle? Kuulostaa kieltämättä aika täydelliseltä! Ja kun näimme Kata Beachin retkikojulla esitteen tästä Maiton nimisestä saaresta ja sen valkoisista hiekkarannoista, olimme siltä seisomalta myytyjä. Phuketin perinteiset Kata ja Karon beach eivät olleet täysin tarjonneet meille sitä, mitä lomaltamme halusimme ja sydän kaipasikin jo merille, emmekä turhaan halunneet kantaa Suomesta saakka snorklikamojammekaan ja nyt Maitonin saarella niillekin tulisi kuulemma käyttöä. Rannalta on suoraan mahdollisuus mennä joko laitesukeltamaan tai snorklailemaan ja sekös jos mikä kuulostaa toimivalle. Oli aika suunnata paratiisiin!

TUI:n lomalento toi meidät tänne Thaimaan lämpöön tiistaina. Onkin ihan oma postauksensa se, että miksi ihmeessä omatoimimatkaajat ovat pakettimatkalla Phuketissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Yövymme tarkemmin sanottuna siis Kata Beachillä ja kuten usein sanotaan, niin aika taitaa kullata muistot. Siinä missä vuonna 2015, maailmanympärimatkallamme, suureksi yllätykseksi päädyimme Phuketiin ja ajattelin, että se olisi ollut eka ja vika kerta tätä paikkaa, mutta kokemus jäikin silloin positiivisen puolelle. (Kirjoitin silloin näistä tuntemuksista muuten yhden suosituimmista postauksistani "Hyvä paha Phuket". Tuosta postauksesta näkee myös rantojen tyhjyyden).  Niin tällä kertaa tuo lauseeni taitaa kuitenkin sitten pitää paikkansa...

Kukapa olisi arvannut että päädytään Phuketiin tällä reissulla? En minä ainakaan vielä viime vuoden puolella. Mutta sinne menoon ilmaantui ihan loppuvuodesta pari hyvää syytä (suomikaveri ja karkkilähetys!), joten otettiin riskillä haaste vastaan ja lähdettiin toteamaan itse paikan päälle ennakkoluulomme todeksi tai/vaiko vain kuvitelluksi.





Lennettiin Phuketiin Siem Reapista, Kambodzasta, ensiksi suoraan Bangkokiin, josta vaihdolla Phuketiin. Lentoyhtiönä oli AirAsia, joten aika rohkeaa siltäkin osin. Phuketin lentokentällä nakattiin itsemme seuraavaksi minibussiin, joka vei lastillisen asiakkaita eri hotelleihin saarella. Meidän jäädessä viimeisenä pois kyydistä, näimme kätevästi jo jonkin verran saarta ja ajoimme jopa itse Bangla Roadin ohitse. Siinä auringonlaskun valaistuksessa en kokenut vielä ihmeempiä kauhun hetkiä, vaan olin aika into pinkeenä kun saavuimme meidän Karon Beachillä olevaan hotelliimme, joka oli just niin hieno kuin pitikin. Olin ovelana kettuna saanut hyvän hotellin meille todella edulliseen hintaan ja meidän huone olikin aika luksus ja pirun iso.

Ensimmäisenä aamuna aamupalalle mentäessä, piti ihan palautella mieliin, että heräsinkö kuitenkin Kaliforniasta vai ollaanko oikeesti täällä paljon parjatussa Phuketissa? Noi palmut. Olin myyty.





Treffattiin heti samana päivänä meidän kaiffarit Suomesta, joita oltiin siis tultu moikkaamaan tänne. Sillä kyllähän reissussa on vaan niin siistiä treffata tuttuja tyyppejä, että äkkiäkös sitä nyt puoltaa puheensa Phuketista ja siitä, etten kyllä koskaan mene sinne ja löytää lopulta itsensä juuri sieltä.

Meidän Karon beach saa kyllä täydet peukut. En kokenut siellä olevan mitään vikaa ja voisinkin viettää siellä uudestaan lomaa. Mehän ihan viihdyttiin senkin verran, että varattiin alkuperäisen viiden päivän sijaan vielä pari yötä lisää Karon Beachillä, mutta valitettavasti samaan hotelliin emme enää päässeet, vaan jouduttiin muuttamaan muutaman sadan metrin päähän.
Meille muotoutui muutama suosikkipaikka Karonilla ja herkuteltiinkin useana iltana Mövenpick Resort -hotellin ravintolassa. Myös ranta oli jees Karonilla. Se mikä pisti ensimmäisenä silmään siellä oli, että rannalla ei ollut ensimmäistäkään rantatuolia ja näytti ikäänkuin ranta huutaisi tyhjyyttään. Se oli täysin eri näkymä kuin olin kuvitellut, Phuketista. Tämäkin selvisi myöhemmin. Kuulemma sotilasjuntta on määrännyt rannat puhtaaksi nyt vuoden alusta kaikkialla Thaimaassa ja sillä toivotaan kytkevän kaiken maailman kaupustelijoita sekä palauttavan rannat luonnollisempaan tilaan.






Käveltiin parina päivänä suomifrendien luo naapurirannalle, Kata Beachille, joka kävi mukavasti niissä lämmöissä lenkkisuorituksesta. Kata Beach itsessään olikin sitten jo paljon enemmän turistien täyttämämpi ja jotenkin rauhattomamman oloinen kuin Karon Beach. Paikalliset räätälikojut ja matkamyyjät osasivat täälläkin morottaa suomeksi, kun hoksasivat tai tunnistivat että ollaan Suomesta. Olipa täällä myynnissä myös Iltapäivälehtiä ja Hesari. Osassa ravintoloissa myös menut olivat suomeksi. Hah, perusmeininkiä. Tämä vain valoitti sen asian, kuinka pieneksi maailma käy. Ja kuinka suomalaiset todella reissaavat. Ollaan nähty nimittäin meikäläisiä kaikkialla.



Mutta mikä siellä Phuketissa sitten oikein mättää? Toden totta kuten sanoin, niin viihdyttiin itse oikein hyvin Karonilla, mutta se negatiivisin puoli asuukin Phuketin Patongin Bangla Roadilla. Pitihän siellä käydä, että on tullut käytyä, mutta täytyy sanoa, että jos jostain Thaimaassa haluttaisiin ”putsata”, niin miksi sitä ei alotettaisi tuosta saastaisimmasta kadunpätkästä? Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta eipä ollut Bangla Road mun pala kakkua lainkaan, vaikka olihan meillä hetkittäin siellä ihan hauskaakin. Voi toki myös olla, että olen vaan liian vanha tuollaisiin bileisiin… Mutta se mitä luettiin Banglasta ennakkoon, että vessaankin saattaa tulla kiristäjiä, tapahtui miehelleni pari kertaa saman illan aikana. Elikäs kolme tyyppiä hyökkäsi yhtäkkiä vessaan perässä ja vaati "polisiiksi" esittäytyneenä rahaa... En osaa arvaillakaan mitä kaikkea tuosta kenellekin aina voi seurata. Mutta tässä tapauksessa minun mies, kun oli juuri lukenut aiheesta ja tuollaisesta käytöksestä tietoinen, niin hän oli vaan tylysti todennut, että ei aio antaa heille rahaa. Onneksi miehelläni on sen verran kokoa, että uskaltaa ja voi sanoakin vastaan. Ikäviä kyllä tuollaiset tilanteet ja tämähän on nyt vain yksi lieveilmiö tuolla kuppaisella (anteeksi nyt vaan) tienpätkällä...

Jos multa siis kysytään että tykkäsinkö Phuketista, vastaan mieluusti että tykkäsin Karon Beachistä sekä myös Kata Beachistä, jotka mielestäni voisi erottaa ihan omakseen ja irti kokonaan Phuketin ja Patongin tuomasta negatiivisesta leimasta. Patongin ja Bangla Roadin asiakasta minusta ei kyllä saa tulevaisuudessakaan.

Jätetään Phuketista kuitenkin hyvät fiilikset päällimmäiseksi ja kyllähän Karon Beachillä kelpasi tälläisiä auringonlaskuja katsella. Phuket tulee jatkossa varmaan myös olemaan meille Krabia mieluisampi vaihtokenttä saarihyppelyjä silmällä pitäen. Lauttoja näytti menevän sieltä paremmin ja hieman edullisempaan hintaan kuin Krabilta.


Oletko sinä käynyt Phuketissa ja mikä sinun mielipiteesi paikasta on?

Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella, järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.


Eng // There´s a many good things in Phuket, Thailand. And there´s also a many not so good things in Phuket. What I liked there was Karon and Kata beach areas.


-----------
Majoitus: Woraburi Phuket Resort & Spa, 5 yötä 206 eur 
sekä Center Point Village, 2 yötä 81eur