Hotelleja ei juurikaan Dubrovnikissa näkynyt, vaan suurin osa on vuokrattavia apartmentoksia, kuten meilläkin. Viisi päivää meni mukavasti vanhassa kaupungissa, mutta pitkässä viikonlopussakin ennättää mielestäni hyvin päästä kaupunkiin käsiksi.
Aktiviteettien osalta pitää lähteä vähän kauemmas vanhasta kaupungista, ja esimerkiksi varsinaista uimarantaa ei Dubrovnikissa ole muuta kuin yksi. Tai yhden onnistuin minä näkemään lähellä muureja. Toki veteen vieviä portaita ja tikkaita on useiden kallioiden reunastoilla, ja monet paikalliset näyttivätkin mallia miten uimaan mennään kallioilta.
Yhtenä aktiviteettina voi kiivetä joko jalkaisin tai käyttäen cablecaria Dubrovnikin edustalla olevalle vuorenrinteelle, jossa on näköalatasanne sekä ravintola upeine maisemineen ja myös museo kertomassa paikan historiasta. Me valitsimme hurjan hellepäivän kunniaksi cablecar-vaunun matkalla korkeuksiin. Matka ylös sujui nopeasti ja ylhäältä käsin oli helppoa hahmottaa tarkemmin tämä muurien kätkemä kaupunki.
Tykkäsin kovasti Dubrovnikista, sekä sen tunnelmasta. Kapeista kujista, ravintoloista, jätskeistä ja turkoosina säihkyvästä merenrannasta.
Uskon palaavani joskus myös Dubrovnikiin, mutta tiedän palaavani ehdottomasti jonnekin Kroatiaan. Niin vaikuttunut olin tästä kauniista maasta. Saaret tekivät suurimman vaikutuksen, ja niistä kerronkin seuraavissa postauksissa. Eli tulossa on vielä lisää Kroatian Hvarin ja Bracin saarista sekä Splitistä ja Krkan luonnonpuistosta.
Jos mieleenne tulee kysymyksiä Kroatiasta, niin vastailen mieluusti tuoreesta kokemuksesta. Tuntuu muuten että tosi moni on juuri nyt aikeissa matkustaa Kroatiaan, ellei jopa ole siellä.
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi!