Näytetään tekstit, joissa on tunniste Curio Bay. Näytä kaikki tekstit

Curio Bay oli wow!

Tämän huikean leirintäalueen löytäminen Curio Bayssa oli oikeastaan ihan vahinko. Gps sekosi sillä tavalla, että ei tunnistanut alueen pieniä katuja ja ei näin osannut johdattaa meitä ennalta etsittyyn majapaikkaan, joten ajeltiin illan hämärtyessä vain tienviittojen opasteiden pohjalta johonkin leirintään ja luotettiin että kyllä sieltä ihan hyvä leirintä varmasti löytyy. No löytyi jotain paljon parempaa! Aivan huikealla sijainnilla oleva törkeän edullinen leirintäalue surffikoulun kera!




 
Campervanimme tuulilasistamme oli tosiaan tälläinen huikea näkymä suoraan merelle. Kyllä kelpasi. Meillä itsellämme ei ollut telttaa, mutta sen sai laittaa pystyyn mihin vaan nurmialueella ja tuossa edessämmekin niitä oli muutama. Muutenkin leirintäalue oli aika rennoin oloinen. Vähän ehkä alkeellinen, mutta toisaalta sopivan hippihenkinen. Ja tosiaan tällä samalla alueella sijaitsi surffikoulu. Ajattelin, että senhän täytyy olla kohtaloa. Valitettavasti surffikoulu oli kiinni sinne saavuttaessamme. Tosin sen ovessa oli ilmoittautumislistaus seuraavan päivän osallistujista ja listalla oli vielä muutama paikka vapaana. Olin aivan tulisilla hiilillä että uskallanko ilmoittautua vai en. Lista huusi nimeäni...
Mutta kun kävelimme leirinnän merenrannalla ensimmäistä kertaa ja dippasin varpaat veteen, olin saada sydärin. Merivesi oli todella jäätävää. Silloin kyllä ajattelin, että no way, en missään nimessä ole menossa surffaamaan noin jäätävään veteen. Mutta toisaalta, uiminen vedessä kiinnosti, sillä tämä oli juuri se paikka jossa voi uidessaan nähdä delfiineitä. Delfiinit kuulemma tulevat yllättävän lähelle ihmistä heidän uidessaan tuossa poukamassa. Aivan huikeaa. Meillä ei kuitenkaan kantti riittänyt hypätä tuohon jääkylmään veteen, joten tyydyttiin vaan katselemaan aavalle merelle siinä toivossa että josko nähtäisiin yhtään hyppivää delfiiniä, mutta tuloksetta sinä päivänä.

Tuloksetta kävi myös minun surffikurssin. Aamulla herätessäni ilmoittautumislista oli täynnä. Olin harmissani ja eniten inhotti menetetty mahdollisuus. Ajateltiin kuitenkin että ollaan kärppänä paikalla kun kurssi rannalla alkaa, ja niinhän me oltiinkin. Katselin kauempaa kuinka kurssilaiset kuivaharjoittelivat rannalla ja sitten siirtyivät veteen surffaamaan. Märkäpuvut päällä olevat aloittelijat nousivat aika hyvin kerta toisensa jälkeen laudalle ja olin ihan innoissani heidän puolesta! Ja tietenkin vihoissani itselleni etten rohjennut itse mukaan. Tästä harmituksesta oppineena päätinkin, että enää en halua antaa mahdollisuuksien mennä ohitseni. Enää en missaa selvää mahdollistuutta! Ja kappas, kuinkas kävikään eilen? Minähän surffasin! Näin jälkikäteenhän on helppo hymyillä, sillä toteutin unelmani viimein. Mutta kyllä tuolla Uudessa-Seelannissa ollessani harmitti, että en uskaltanut silloin jo yrittää.

Leirinnässä sai vielä kaupan päällisiksi ihailla omalla rannalla köllötteleviä merileijonia, kyllä! Sekä pienen iltalenkin päässä olevia Yellow Eyed pingviinejä, jotka rantautuvat mereltä noin ilta seitsemän ja yhdeksän välillä. Pingviinien bongausalueelle on helppo päästä rappusia pitkin ja täällä katsojat pääsevät aivan rantakallioille saakka ihmettelemään pingviinien elämää. Mekin istua kökötettiin rantakalliolla varmaan parisen tuntia katsomassa näiden kavereiden elämää, jotka kyllä aika hyvin maastoituivat rantakallioihin.


Näissä muutamissa viimeisissä kuvissa nämä kaksi pingviinipoikasta tapaavat mereltä saapuvan isänsä. ja voi että mikä piipitys kävikään kun he riensivät vastaan isukkiaan. Rannalla ollut biologi kertoi meille siis oman näkemyksensä tästä pingviini perheestä.

Ja niin, miten kävikään niiden delfiinien suhteen? Ei valitettavasti nähty itse kahden päivän aikana yhtäkään. Mutta, hassu yhteensattuma tapahtui vain joitain päiviä myöhemmin, kun eräs suomalainen tyttö löysi kuvani Instagramista ja vinkkasin delfiinipaikasta hänelle, jonka jälkeen hän oli vieraillut Curio Bayssa ja uinut delfiinien kanssa. Voitteko uskoa! Siis uinut delfiinien kanssa, ihan mieletöntä! Mutta oli kuulemma ollut jäätävän kylmää vettä. Varmasti!

Koko eteläinen Catlinsin alue ja sen rantatie oli aivan huikeaa tietää ajella. Välillä ajoimme lähes sademetsän uumeksissa ja välistä taas aavaa merta katsellen. Uusi-Seelanti on maa, jossa riittää huikeita maisemia ja joissa eläimet näyttävät saavan temmeltää ja elää uljailla niityillä ja maa joissa lehmilläkin on oma infinity pool. Katsokaa vaikka kuvaa alla.






Mitenhän näistä maisemista pääsee koskaan yli? Ei varmaan pääsekään...

Eng // This camping area in Curio Bay, NZ was amazing place with a great view.


---------------
Majoitus
Curio Bay Holiday Park, 2 yötä, 26 eur

Merileijonia Cannibal Bayssa

Etelän Newhavenin alueella yöpyessämme kävimme seuraavana aamuna katsomassa vinkin pohjalta Surat Bayssa josko nähtäisiin merileijonia. Iloksemme rannalla odottikin kolme yksilöä, jotka selvästi olivat perhe. Pikkuinen merileijona leikki ja pyöriskeli rannalla, kun selvästikin naaraalla ja uroksella oli jokin välienselvittely meneillään. Ainakin rajun näköisesti murjoivat välistä toisiaan ja näytti että uroksella ei olisi asiaa nousta rannalle lainkaan. Mene ja tiedä, mutta kaiketi kuuluu normaaliin käytökseen, tai sitten ei. Pidimme ihan suosiolla hyvää välimatkaa, sillä kaverit olivat keskenään ainakin aika aktiivisia.

Mielenkiinnosta käveltiin vielä niemen kärjen toiselle puolelle, jossa rannalla mötköttelikin päiväunillaan useampi todella iso merileijona mukaviin asentoihin ja hiekkaan peiteltynä. Lisäksi olivat vekkulit keksineet käyttää rannalle ajautuneita merilevien oksia tyynyinä. Siltä se ainakin näytti. Osa oli jo raahautunut takaisin mereen. Se näkyi selvästi jäljistä hiekassa.


Vastaantulevalta naiselta saimme vinkin että rannan niemenkärjestä pääsee niittyjen halki Cannibal Bayhin, jossa merileijonia olisi kuulemma todella paljon. Houkutus voitti ja vaikka olimme ajatelleet aamupäiväksi vain pientä nopeaa rantalenkkiä, lopulta meiltä kului kolmisen tuntia täällä, mutta kylläpä kannatti. Seuramme rannalla oli tosin hyvin hiljaista, sillä lähes jokainen näistä kavereista oli päiväunilla. Muutamien merileijonien pää hieman nousi ohi kävellessämme, mutta muuten eivät näyttäneet olevan moksiskaan meistä. Ohjeiden mukaisesti eläinten nukkuessa on hyvä pitää välimatkaa 10 metrin verran ja niiden hereillä/liikkeellä ollessaan 20 metrin välimatka on suositeltava.


 
Osa näistä nöpönenistä veteli tirsoja ihan yksikseen ja osa kumppanin kanssa ihan lusikassa. Aika söpöjä olivat. Näimme kaikkiaan reilun kolmekymmentä merileijonaa rannalla. Ihan huikeaa!

Tällä rannalla saimme myös vinkin jatkaa vielä matkaamme etelässä, Curio Bayhin, jossa kuulemma voisi uida delfiinien kanssa. Siis uida vapaasti delfiinien kanssa, whaaat! Curio Baysta lisää seuraavaksi. Mutta eivätkö ole söpöjä kölliköitä nämä kaverit?


Ps. Tässä viimeisessä kuvassa, meidän paluumatkalla näimme kuinka alussa mainitsemani perhe kölli sulassa sovussa vierekkäin. Aaaaaw...


Eng // In New Zealand south island you can see many sea lions in Cannibal Bay. Woow!