Instagram-tiliäni seuraavat saattoivatkin eilen nähdä kuvan auringonlaskusta Hernesaaren rannasta. Tuossa eilisen illan auringonlaskun viimeisissä auringonsäteissä oli jotain haikeaa, niissä tuntui valitettavasti syksy. Kulunut kesä on ollut säiden puolesta hyvin koetteleva, mutta melkeinpä tämä helteinen elokuu on pyyhkinyt mielestä sen, kuinka nyt vaikkapa alkukesästä merillä tarvitsi usein paksuinta talvitakkia ja pipoa. Oi niitä aikoja! Monet instagramia seuraavat ovat saattaneet myös ihmetellä, että olenko kenties muuttanut kokonaan merille tai onko blogistani tulossa purjehdusblogi. Ei suinkaan, (vaikka tarinoita kokemuksista ja sähläyksistä ja oppimisesta olisikin) mutta täytyy sanoa että alkujaan mieheni unelmasta lähtenyt purjevenehanke on valloittanut minutkin ihan täysin. Kelluvaksi kesämökiksi ristitystä veneestä on kesän aikana tullut rakas paikka, jossa viettää aikaa ystävien kanssa purjehtien tai vaikka brunssitellen. Myös vanhemmat ollaan tietysti viety purjehtimaan ja niin monta ystävää kuin vain aikataulullisesti se on ollut mahdollista. Share the fun!
Kesä on opettanut minut jollain tasolla purjehtimaan, mutta opittavaa on vielä hurjasti. On kuitenkin ollut huikeaa oppia uutta ja viettää aikaa kauniin Helsingin edustalla. Eilinen olikin haikea ilta siltäkin osin, kun pakkasimme kesän aikana rakennetun kakkoskotimme tavarat ikea-kasseihin ja jälleen auton takapenkille. Tuossa ne eteisessä odottavat seuraavaa siirtoa kohti talvisäilytyspaikkaa. Tuleva Jenkki-reissu siirtää meidän seuraavan vapaan viikonlopun lokakuun alkuun, joten en usko että silloin enää voi Suomessa purjehtia? En tosin ole asiasta lainkaan varma. Talvitakit ja pipot toki löytyvät edelleenkin.Niin, ja vuorotteluvapaalla ollut maailmanympärimatkaaja alias kipparimieheni palasi tänään takaisin töihin, joten onko tässä nyt viimein todettava se tosifakta, että kesä kaikkine ihanuuksineen alkaa olemaan pikkuhiljaa taputeltu... Jos näin on, niin ainakin meillä on nämä poskipäitä lämmittävät muistot ja vielä toistaiseksi nenänpäällä lepäävät aurinkolasirajat. Nyt kun nämä muutoksen tuulet puhaltelevat, niin mennyt viikonloppu oli entistäkin mahtavampi ja ikimuistoisempi. Nämä on niitä hetkiä, jotka toivoisi voivansa säilöä purkkiin ja talteen talven varalle.
Paljaiden varpaiden huljuttelu veneen reunan ylitse.
Aurinkoinen aikainen aamu merillä.
Merellä tyynesti lipuvat purjeveneet.
Loikoilu veneen kannella.
Lisää loikoilua veneen kannella.
Aikaa rauhoittua perillä.
Eeppiset auringonlaskut.
Paras seura.
Ystävät.
Kaikki postauksen kuvat on otettu iphonella, purjehdusretkeltämme Espoon Isoon Vasikkasaareen. En olisi vielä kuukausi sitten Kaunissaareen purjehtiessa uskonut, että täällä Suomessakin tarkenee kannella näin vaan rillutella. Sanalla sanoen täy-del-listä-tä!Kiitos siis tästä kesästä ja aivan uuden merellisen maailman avautumisesta meidän ihanalle purjeveneellemme ja sillä kuljetetulle miehistölle. Te ystävät, jotka ette vielä päässet kokemaan merellistä Helsinkiä kanssamme, voin vannoa, että odotan jo uutta kesää kuin kuuta nousevaa ja sitten on meidän kaikkien aika jälleen nostaa purjeet ja aistia uusia tuulia.Ahoy! Miltä teistä väistyvä kesä tuntuu ja löytyyköhän lukijoiden joukosta muita purjehdushenkisiä ihmisiä?
Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:
Eng // This summer has been all about sailing - learn how to do it! Last weekend the weather was pure perfection. Does the summer really has to end...?
