Tälle pienelle kiviselle saarelle saavuttuani olin aluksi hieman ihmeissäni, että mitäs täällä tulisi oikein tehdä... Pitkähäntäveneemme kippari ei kovin hyvin englantia puhunut, ja totesi vain että noukkiivat meidät reilun tunnin päästä täältä ja ajoivat pois... Ei siis valkoista hiekkarantaa jossa löhöillä...pelkkiä kiviä...whaaat?! 
Hetken saarta ihmeteltyämme oli kuin itsestään selvää, että alamme kukin rakentamaan liuskekivistä omaa rauhoittavaa toteemia, tietysti! Kyllä ihminen on sitten luova! Tai oikeastaan ne ihmiset saarella ennen meitä ovat olleet, ha! Sillä tokihan siellä oli muidenkin rakentamia kivipaaseja ennen meitä.

Tämä saari sijaistee Etelä-Thaimaassa, lähellä Koh Lipen saarta, jossa lomailin Joulun ja vuoden vaihteen tienoilla. Ko Hin Ngam -saari kuuluu Tarutao national parkiin ja oli osa päivän mittaista saarihyppely reissuamme. On huikeaa aina kokea jotain mitä ei ole ennen tehnyt. Vaikka puhutaankin vain kivien kasaamisesta toistensa päälle, ja vaikka kyseessä oli vain pienen pieni sekunti koko elämän kirjossa, muistan kivipaasiani tehdessä ajatelleeni, että tässä on mun Zen. Mun rauhoittava voima. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta niimpä ajattelin.
Ja sanotaan, että jos onnistut rakentamaan 12 kiven paasin, voit toivoa ja toiveesi toteutuu. Tämän tosin luin vasta jälkeen päin netistä... Sen sijaan saarella oli isoja ukaaseja siitä, kuinka päällesi langetetaan kirous ja perheenjäsenillesi käy ikävästi jos varastat saarelta kiven. Hui kamala!

Tälle kiireiselle päivälle riittänee yksi hyvä ajatus, joka astui eteeni mistäs muustakaan kuin lemppari Yogi teestäni. Ne on niin arjen piristyksiä. Let's hear it. 

Tänään oli just niin hieno päivä, kun unelma duunia tehdessään voi vaan olla. Tikkurilan vanhan tehdasmiljöön valokuvastudiolle oli tänä talvipäivänä kokoontunut upea jengi, jolla oli yhteinen tavoite: Tehdä todella tyylikkäät editorial-kuvaukset Boulevard-h -lehden seuraavaan numeroon. (Käykää muuten kurkkaamassa Boulevard-h:n ensimmäinen numero täältä, jos se ei ole vielä tuttu).

Minun roolini kuvauksissa oli toimia meikkaajana kahdelle upealle mallille, Yacinelle ja Samulle Promodelilta. Kuvaajana toimi Marko Saari ja stylistinä Jenna Mäkinen. Hiuksista vastasi Glamhairin Tuuli. Mukana kuvauksissa olivat myös Boulevard-h lehden AD-Mikko sekä muoti- ja kauneustoimittaja Mira. Kuvat ovat muuten tarkoituksella musta-valkoisia, koska editorial kuvat toteutettiin mv-kuvina.
 


Olen onnellisten yhteensattumien kautta saanut tutustua Boulevard-hoon jengiin, ja kun kutsu keikalle kävi, olin heti valmiina! Kiitos ihanat tyypit tästä päivästä, ja kiitos mahdollisuudesta olla mukana tässä projektissa. Laitan tänne blogiin heti lehden valmistuttua linkin, josta pääsette kaikki ihastelemaan kuvauksien lopputulosta lehden sivuille taitettuna. Odotan ihan superinnolla itsekin valmista lopputulosta, yay!


Tälläinen päivä on juuri sellainen, jota haluaisi tehdä vaikka joka päivä ja aina. Huikeaa kun huone on täynnä visuaalisia ihmisiä joilla on yhteinen päämäärä, tehdä parasta mahdollista lopputulosta. Niin hauska ja paras päivä. Lisää näitä, kiitos.

Jos en itse voi olla Thaimaan auringon alla lämmittelemässä luitani ja nautiskelemassa hieronnasta merenrannalla, on seuraavaksi paras vaihtoehto tehdä se täällä koti kaupungissa työpäivän päätteeksi kauneushoitolassa kuunnellen nauhalta merenkohinaa ja tuntien kuumakivien lämpö kehossa. 
Totta puhuen en ollut ennen kokeillut kuumakivihierontaa, vaan olen viime aikoina käynyt usein thai-hieronnassa, kun sellaisen paikan viimein kaupungista löysin! Oli siis aika kokeilla jotain uutta, ja mikä sopisikaan paremmin hyytävään pakkaspäivään kuin lämmittävät kivet. Tosin olen sellainen vilukissa, että hieman vilu minulla siltikin oli, mutta kuumat kivet lämmittivät hieronnan yhteydessä kyllä ihasti. Kiviä laitettiin myös hassusti jokaisen varpaan väliin, jotka lämmittivät varpaita kivasti. Hieronnassa käytettiin ruusunterälehtiöljyä, joka teki iholle hyvää ja kosteutti kroppaa kivasti.


Kävin hieronnassa Kauneushoitola Runossa, joka sijaitsee Kampissa Taikapeili Productionin tiloissa. Paikka on minulle tuttu yhteistyöstä paikan vetäjän, värikonsulentin Päivin ansiosta. Teen siellä nimittäin toisinaan meikkikoulutuksia. 
Runo valmistuu pian kosmetologiksi, ja nyt vielä tovin hieronta oli esimerkiksi hyvin edullinen, vain kolmekymmentäviisi euroa. Luulenpa että menen keväällä uudestaan kuumakivihierontaan, ja kasvohoitokin kiinnostaisi.




Miten, ja kuinka usein sinä hemmottelet itseäsi? Itse yritän ainakin käydä hieronnassa säännöllisesti. Ja voi että sen jälkeen olo on aina kuin uudesti syntynyt. Täytyy vain muistaa antaa aikaa itselle... ja hemmotteluille. Se on sama kuin ruuan kanssa - hyvä ruoka, parempi mieli.