10 matkakuvaa -blogihaaste maailmanympärimatkalta

Blogin kirjoittaja täällä moi! Heinäkuu kulkee vaan eteenpäin ja kohta ollaan melkein jo puolivälissä kuuta (vai ollaanko? Piti ihan tarkistaa mikä päivä tänään oikein on). En tiedä mihin päivät katoaa, mutta uskokaa jos sanon, että olen kyllä blogia päivittänyt ajatuksen tasolla huomattavasti enemmän kuin todellisuudessa on tapahtunut. Tämä onkin siis oikeasti vasta kolmas postaus tässä kuussa. Hyi häpeää!
Jokin syö selvästikin energiaani ja aikaani. Eikä kukaan muuten muistanut kertoa etukäteen, miten selviytyä pitkältä matkalta kotiin palaamisesta. Mistä siihen manuaali? Sille olisi meinaan ollut jo käyttöä moneen otteeseen.

Mutta mistä apuja sitten krooniseen kaukokaipuuseen ja levottomaan sieluun? No ainakin nyt, näin viltin alla viluissani villasukat jalassa Suomen kesää pitäessä ajattelin piristää itseäni ja palata menneen reissun tunnelmiin blogihaasteesteen avulla. Kiitos siis Ullalle 50 State Puzzle-blogista tästä haasteesta (ja samalla pahoittelut, että vastaamisessa on kestänyt pieni ikuisuus). Mutta lähtetäänpäs sitten liikkeelle. Kymmenen matkakuvaa ja rajaan tosiaan kuvat kuluneelle maailmanympärimatkallemme, vaikka muistakin paikoista näihin olisi löytynyt varmasti passeleita otoksia. Helppoa nimittäin näiden valitseminen ei ollut tuollakaan rajauksella. Vaihtelin ja arvoin kuvia itseasiassa aika pitkään ja monta kertaa. Tässä kuitenkin jonkin sortin päätös ja yhteenveto.


1. Kuva lentokoneen siivestä

Tämä kuva on viime syyskuulta. Finnairin suoralta lennolta Helsingistä New Yorkiin. Tuolloin koko seikkailu oli vielä edessä ja koneesta alas näkymät Hamptonsiin. New York vastaanotti meidät aurinkoisessa ja helteisessä säässä. Kaikki oli vaan niin täydellistä!

  
2. Paras vahingossa onnistunut otos
 
En ole oikein varma mitä tällä tarkoitettiin(?) mutta tämä kuva on siis ihan oikeasti vahinkolaukaus. Nyt kesäkuussa kävellessämme New Yorkin kaduilla halusin innokkaasti ikuistaa tuollaisen tyypillisen Nycimäisen katumaiseman ja höyryävän kaivonkannen. Ryhdyin nostamaan kameraa laukusta ja ennen kuin sain kunnolla kameran edes käteeni kuuluikin räps! Ja tämä kuva oli ikuistunut muistikortilleni. Hassua.


    
3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle
 
Lähes kaikki matkakuvat saavat hyvälle tuulelle, joten miten valita vain yksi? Siinäpä vasta pulma, hah. Tässä kuvassa kiteytyy kuitenkin ehkä se kaikkein mieluisin matkailun muoto, road tripit. On huikeaa saada auto alle ja aloittaa seikkailu, vaikkapa tässä tapauksessa kohti Palm Springsin erämaata ja Joshua Treen luonnonpuistoa. Amerikka ja varsinkin Kalifornia on parhaita paikkoja roadtripeille.




    
4. Luontokuva

Eihän tätä haastetta voinut tehdä ilman kuvaa Uudesta-Seelannista. Siispä tässä yksi kuva, tuhansien joukosta, tästä huikeasta maasta. Luontoa ja huikeita maisemia, sitä on Uusi-Seelanti pitkälti.



     
5. Kuva yläilmoista

No taas ollaan New Yorkissa. Mutta minkäs teet! Kaupunki on huikea ja tänne One World Observatorion huikeisiin maisemiin päättyi myös meidän seikkailumme maapallon ympäri.


     
6. Postikorttimaisema
 
Näitä ns. postikorttimaisemia mielestäni löytyi melkein jokaisesta käymästämme paikasta. Oli himpun verran hankalaa päättää minkä tähän nyt laittaisi. Mutta päädyin nyt tähän - kaippa tälläisen kortin itsekin voisi ostaa. Vastaavanlainen kuva (aurinkolasin linssin läpi kännykällä) on otettu myös Fidziltä, mutta tämä kuva on El Nidosta, Filippiineiltä.




      
7. Kuva matkaseurasta
 
Tässä kuva parhaasta matkaseurastani, avopuolisostani, jonka kanssa ollaan reissattu, seikkailtu ja koettu elämää yhdessä jo monen monta vuotta. Uskotteko jos sanon että melkein 18 vuotta? Tämä kuva on otettu banka-veneestä Filippiineiltä matkalla yhteen maailman kauneimmista paikoista, Malcapuya saarelle.




     
8. Fiilistelykuva palmun alla 

Palmu, ranta ja riippumatto. No siitä ei lomakombo juuri parane. Tämä autuus koettiin paratiisissa nimeltä Malcapuya, Coron, Filippiinit.


9. Hyvää huomenta –kuva
 
Hyvä huomen on minulle pitkään nukkumista ja ilman kelloon heräämistä. Hehkuvia kuvia minusta on ehkä turha tulla aamutuimaan ottamaan. Aamupalan aikaan, varsinkin kun se on yhtä värikästä kuin trooppisissa kohteissa yleensä on, voi ja kannattaa tulla herättelemään. Nämä herkut (ja paljon muuta) nautittiin jokaisena aamuna Fidzillä.


10. Lempikaupunkini

City of Angels, LA, Los Angeles, rakkaalla paikalla on monta nimeä ja siinäpä lempipaikkani koko maailmassa. Miksikö? No koska palmut, ranta, surffaus, rentous, auringonlaskut, vuoret. Mainitsinko jo palmut?



Huh, ottipas tämä kuulkaa aikansa :) Käydä kaikki kuvat läpi yhdeksän kuukauden ajalta ja valita niistä muka sopivimmat. Tämä haaste kiersi varmaan aikansa jo jokaisen blogissa, mutta jos siellä on joku kenellä se ei kiertänyt, niin tartu sinä haasteeseen! Tässä yhteydessä vielä iso kiitos haasteen keksimisestä kuuluu Journey Diary -matkablogille. 


Eng // 10 pictures from our around the world trip.
By 20 kommenttia
Tunnisteet: ,

Viime viikonloppu ja Ruisrock

Menikö se kesä jo? Ainakin viime viikonloppu Turussa oli erittäin helteinen, mutta kauhulla mietin muiden kanssa samaa ajatusta, että siinäkö se kesä nyt oli? Aurinko ilmestyi, tuli helleaalto ja sitten se taas katosi sateen ja viiman jalkoihin.
No, ainakin juhlia ja festareita on tänä kesänä riittänyt, säistä huolimatta. Viime viikot kotiinpaluun jälkeen ovat olleet todella kiireisiä. Kotona on ennättänyt juuri ja juuri kääntymään. Ennätimmehän olla huimat kolme kokonaista päivää kotona edellisiltä Belgian festareilta, ennen kuin käänsimme aamuvarhain auton nokan kohti Turun Ruissaloa perjantaina. Porottava helle Turussa oli mahtava! Muuten valitettavasti täyteen tungetusta festarialueesta ei minulta ainakaan järjestyspisteitä hirveästi tipahtele. Ja ehkäpä jätän sen enempää purnaamatta myös siitä, että miten tönivää ja humalaista kansaa rokkiloissa oli.
Meillä oli oma ihana porukka kavereita rokkiloimassa ja ruuan puolestahan festarit olivat kohentaneet otettaan taas entisestään! Pisteet sille!
Oi katsokaa nyt miltä kesäpäivä voi parhaimmillaan näyttää. Tätä lisää, kiitos.


Ja miltä siellä Ruisrockissa sitten kuulosti? Mitä onkaan tapahtunut kuluneen yhdeksän kuukauden aikana musiikkirintamalla? Näin "ulkopuolisen" silmissä ja pitkään radiopimennossa olleen korvissa olin ensimmäisenä iltana todella yllättynyt, kuin ehkäpä koskaan eniten oli ruuhkaisinta rantalavalla Kaija Koon keikan aikaan! Ehkäpä tässä täytyy yllättyä myös siitä, että löysin itseni ylipäätään myös sieltä keikalta, haha. Tinakenkätyttöä lauloi aika korkealta ja kovaa tuhannet ihmiset ja kaikki kakskymppisestä lähtien osasivat tosiaan sanat ulkoa. Tämän täytyy olla Vain Elämää -ohjelman tuotosta.
Toinen huikea havainto oli se, että Peto oli todella irti! Nimittäin Antti Tuiskuhan on räjäyttänyt pankin ihan totaalisesti. En ollut kuullut enkä nähnyt ennen viikonloppua yhtään biisiä enkä musavideota suomalaisilta bändeiltä menneen yhdeksän kuukauden aikana, joten banaani-show ylläri oli melkoinen. Mitäs muuta? Lähes kaikki Vain Elämää -tähdet nähtiinkin tai kuultiin lavalla jossain muodossa, joten se jos mikä näyttää olevan artistille toimiva konsepti. (Täytyy toki tunnustaa, että sarja oli ainoita joita reissulta katselin syksyllä nenäliina kourassa. Paitsi että katselin tietty myös Ensitreffit alttarilla -sarjaa huikealla mielenkiinnolla - ja nenäliinat kourassa tietty).
Pharrell Williamsin keikka oli muuten paljon parempi täällä, kuin mitä se oli Belgiassa. Jotenkin tuntui, että kaveri oli enemmän fiiliksissä täällä. Oon tosin muutenkin todennut, että suomessa on tosi hyvä yleisö. Me jos ketkä osataan arvostaa esiintyjiä.
Myös Don Huonojen paluukeikka oli aika eeppinen. Miten niidenkin edellisistä keikoista ja Ankkarockista voi olla niin kauan... En ymmärrä(!)




Tässä siis pikaisia tunnelmia viime viikonlopusta ja kesästä. Toivotaan että vastaavat helleaallot löytäisi pian takaisin tänne pohjolaan. 
Samalla toivottelen kaikille teille superkivaa viikonloppua! Meitsi lähtee nyt purjehtimaan ja huomenna oliskin edessä kirppisvaatteiden lajittelua sunnuntain Hakaniemen kirpparia varten. Ehkäpä nähdään siellä!


Eng // Last weekend in Ruisrock-festival in Turku.
 
By Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Australia kuukaudessa #IG Travel Thursday

Sydän meinaa pakahtua onnesta, kun aloitin eilen selailemaan näitä Instagram-kuviani Australiasta. Vaikka kaikille reissustamme kysyneille olen aina kertonut Uuden-Seelannin olleen maana se, joka kohosi suosikiksemme, niin itseasiassa näitä aussikuvia katsellessa täytyy kai alkaa ottamaan takapakkia sen asian suhteen hieman. Sillä Australia jos joku, on paikka minne toivon vielä palaavani. 
Emmehän tosiaan tuolla vietetyn kuukauden aikana ennättäneet nähdä kuin murto-osan tätä jättiläismaista mannerta. Ja sitten taas toisaalta, nähtiin ja koettiin aivan älyttömästi! Tässä parhaita paloja ja muistoja meidän kuukauden roadtripiltämme Down Underissa.




Australia kuukaudessa

Sydney ja Bondi Beach

Sydneyn kaupunki vakuutti minut kyllä aika lailla ja huomaan näin jälkikäteen kaipaavani sinne takaisin. Niin paljon jäi vielä tekemättä siellä, sillä jostain kumman syystä olimme varanneet kaupungille vain häpeälliset neljä päivää aikaa. Pahus. Tämä tarkoittanee vain sitä, että Bondi Beach odottelee minua takaisin joku kaunis päivä. Voit lukea lisää Sydneyn fiiliksistäni tästä postauksesta.




Byron Bay

Tämä Gold Coastilla sijaitseva pieni surffikylä lumosi minut aivan täysin. Paikka jäi tietysti myös ikuisesti mieleeni siitä, että täällä rohkenin mennä surffikurssille ja ihan oikeasti surffasin. Jos tänne pääsisi suoralla lennolla, minun etelänkohteet olisi päätetty aika helposti. Ihan minun paikka! (vaikka jälkikäteen olen lukenut ja kuullut muilta miten hippi ja pössyttelyhenkinen paikka kuulemma on. Syytä ehkä tässä vaiheessa korostaa että sen takia tämä paikka ei todellakaan noussut suosikikseni. Ei ole mun juttu). Byron Bay, tykkäsin! Korjaan, rakastin! Hehkuttelin paikasta aikaisemmin blogissani täällä.




Surfers Paradise

Australian suurin pettymys koettiin täällä. Paikka on varmasti parhaat aikansa nähnyt ja paratiisi oli täältä aika kaukana. Harmitti, sillä odotukset olivat erittäin korkealla paikan suhteen. Kuten muutamat paikalliset sanoivat Byron Bayssa meille, että ajakaa tämän paikan ohitse, nopeasti. Ei uskottu, vaan vietimme täällä parikin yötä. Ehkäpä vinkkinä siis muille kohdetta suunnitteleville, että pysähdys täällä ei välttämättä kannata. Australiassa on niin paljon muita mageempia rantoja ja paikkoja jossa viettää aikaa. Tämä on vähän kuin Australian Vegas, mutta ei sitten kuitenkaan. Lisää "pettymyksestä" voi lukea täältä.
 


Airlie Beach

Meille Airlie Beachistä tuli Australian pohjoisin paikka, jossa vierailtiin. Jätimme siis suositun Cairnsin kokonaan välistä. Olimme Gold Coastin Byron Bayssa ollessamme varanneet aika extempore 4 päivän purjehduksen Whitsundaysin maisemissa ja valliriutan lähettyvillä, joten tästä syystä meidän auton nokka siirrettiinkin osoittamaan Airlie Beachiä. Kaupunki olikin ihan viehättävä ja siellä viihtyisi helposti pidempäänkin. Tosin rannoilla ei voinut uida, ilman märkäpukua. Että sellainen paratiisi. Lisää Airlie Beachistä täältä.
 


Whitsundays ja purjehdus

Australian kohokohtiin lukeutui (kenguruiden ja koaloiden näkemisen lisäksi) ehdottomasti purjehdusretki Whitsundaysilla. Aluksi hieman epäröiden alkanut purjehdus osoittautui ikimuistoiseksi, eikä iltaisin laivan ympärillä hyppivät delfiinit tehneet siitä vähemmän ikimuistoista. Tämä oli elämys, isosti! Kirjoittelin blogiini purjehduksesta pariinkin otteeseen ja ne löytyvät täältä: osa1 ja osa2. Lisäksi samaisella purjehduksella kävimme myös snorklaamassa merikilpikonnien kanssa sekä sukeltamassa valliriutoilla.
 



Mackay

Kaupunki jossa "jouduimme" yöpymään pitkien ajomatkojen vuoksi. Mutta eipä siinä mitään, käytiin ensimmäistä kertaa syömässä paleo ravintolossa ja herkkuahan se oli. Mackay oli myös kohtalaisen iso ja virikkeellisen oloinen kaupunki. Sieltä löytyi myös iso satama, jonka suuruuden jalkoihin tämä vanha majakka oli jäänyt.
 


Brisbane

No jaa, näyttäähän tämä Brisbane näissä kuvissa ihan kivalta, mutta jotenkin kaupunki jäi meille vain vajaaksi. Vietettiin siellä lopulta useampi yö, mutta enemmänkin odotellen lähtöä seuraavaan kohteeseen. En osaa oikein edes sanoa miksi kaupunki ei sytyttänyt, sillä olihan täällä ulkoisesti kaikki kohdillaan. Paitsi rantaa täällä ei ollut kuten Sydneyssa. Brisbanesta merenrannan sijaan löytyy kaupungin keskelle rakennettu tekoranta. Brisbanesta kirjoittelin myös aikaisemmin täällä.




Hervey Bay

Hervey Bayhin päädyttiin lopulta sattumalta tai olosuhteiden pakosta. Miten sen nyt tulkitsee, mutta tämä rantakaupunki sopi hyvin ajoreitillemme. Lopulta tykättiin rennosta pikkukylästä niin paljon, että varattiin samoin tein yksi yö lisää hotellistamme. Tästä paikasta en olekaan vielä kirjoittanut blogiini mitään, mutta kylän yksi isoimmista nähtävyyksistä  on Vic Hislop Shark Show -museo. Paikka oli itseasiassa aika mielenkiintoinen, vaikka parhaat päivänsä nähnyt tämäkin. Muistutti sopivasti siitä faktasta, että Australiassa on todella haita, jaiks!
 

Harmi sentään, että Australia on niin pirun kaukana Suomesta, joten sinne ei aivan tuosta vaan tule lähdettyä. Mutta jos päätät lähteä, niin oikeastaan antaisin vaan vinkkinä sen, että ota aikaa. Maa on niin huikean suuri ja välimatkat jotain käsittämättömiä, että reissu kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Kuukaudessa ei mitenkään ennätä nähdä koko Australiaa.

Meillä meni Brisbanesta Airlie Beachille ajaessa monta päivää ja takaisin sama homma. Matkalla ei ollut juuri mitään, ei siis mitään, muuta kuin suoraa tietä. Australian roadtrip tarkoittaa paljon istumista, suorititpa sen sitten oikeastaan millä kulkupelillä tahansa. Esimerkiksi yhtenä päivänä gps-laite ilmoitti meidän määränpään olevan reilun 700 kilometrin päässä. Nice! Junassakin istuimme Sydneysta Brisbaneen 12 tuntia ja siihen vielä kaupan päälle kolme tuntia bussissa. Sanoinko jo, että Australia on iso maa..? Vaikka sitä samaa on itsellenikin toitotettu, en sitä ottanut ymmärtääkseni ennen kuin fyysisesti olin itse paikan päällä. Paljon jäi myös näkemättä suurien välimatkojen takia. Kaikesta huolimatta, Australiassa minua houkuttelee kovasti takaisin Byron Bay ja Sydney. Joku päivä, toivottavasti vielä surffaan uudestaan noilla aalloilla.

Oletko sinä myös ihastunut monipuoliseen Australiaan?
 
 
Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign I decided to make a collection a places we visited in Australia, based on my Instagram pictures.

 
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 
By 18 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Kuuma kesä ja festarit Belgiassa

Belgia ei petä koskaan, todettiin se jälleen eilen lentokentällä. Rock Werchterin festivaaleilla saatiin nimittäin jälleen nauttia aivan huimista helteistä ja yölläkin tarkeni hyvin flipflopeissa tallustella leirintään ja teltoille. Belgia toimii siis ihan etelänmatkana sekä huisin hauskana festarielämyksenä. 
Laskettiin että tämä oli kaikkiaan jo viides kerta näillä festivaaleilla ja joka kerta hyvien muistojen lisäksi sieltä on saanut palata kotiin rusketusrajojen ja palaneen nenänpään kanssa. 

Belgian pienessä Werchterin kylässä (Brysselin vieressä) pidettävät festivaalit keräävät joka päivä lähes 100 000 ihmistä peltoaukealleen. Määrä kuulostaa aika hurjalle, mutta jännä juttu on se, että kaikki vaan toimii. Sisäänpääsyporttien edessä ensimmäisenä päivänä on odottava tunnelma, kaikki haluavat sisälle kirmaamaan, mutta jonotus kestää aina ekana päivänä hieman pidempään, koska jokaiselle asennetaan festariranneke ranteeseensa. Ranneke skannataan jokaisen sisäänkäynnin yhteydessä portilla ja saapa siihen aktivoitua vaikka oman facebook-tilinsäkin, jota voi sitten loggailla eri paikoissa alueella. Muutenkin festareilla on pari erilaista käytäntöä, mitä täällä Suomessa. Esimerkiksi perinteisellä rahalla ei tuolla ostella mitään, paitsi kuponkilappusia, jotka toimivat festivaaleilla rahana. Ruuat ja juomat ovat kojuilla hinnoiteltu lappuina, esim vesi, limut ja kalja maksaa 1 kupongin, kun taas ruuat kustantavat 2-6 kuponkia. Yhden kupongin arvo on 2,5 euroa.






Festival money - tässä alimmassa kuvassa tuulettelen rahakuponkieni kanssa. Kuponkeja saa tilattua netistä etukäteen lipun oston yhteydessä hieman huokeampaan hintaan, tai voit ostaa kuponkeja paikan päältä käteisellä tai luottokortilla. Aika kätevää mielestäni. Näin kojuille ei muodostu liian tuskaisia jonoja, sillä vaihtorahaa ei tarvitse käsitellä.

Tänä vuonna saavuimme Brysseliin jo keskiviikkona. Päivää ennen festivaalien alkamista, mutta päivänä jolloin leirintäalue aukeaa. Meitä oli kaikkiaan seitsemän kaverusta reissussa ja jokainen saapui vähän eri aikaan ja eri päivinä. Meidän ryhmämme saapui ensimmäisenä maahan ja itse leirintäalueelle ja saatiinkin ihmetellä lähes tyhjää leirintäaluetta ja vapaasti valita paikkamme leirinnästä. Sen verran tiesimme ennakoida, että kasasimme kaikkien myöhemmin tulevien kavereiden teltat myös valmiiksi, jotta saatiin vierekkäiset paikat.
Ja ei aikaakaan, kun järkyttävän suuren kokoinen peltoaukea olikin jo telttoja täynnä, aivan vieri vieressä. Koska osa porukasta oli vielä saapumatta ja itse bänditkin alkoivat vasta seuraavana päivänä, olimme varanneet majoituksen Brysselin keskustasta. Lisää kaupungin suklaapuodeista ja nähtävyyksistä myöhemmin omassa postauksessa.
Teltat ja osan tavaroistamme uskalsimme jättää ihan turvallisin mielin yöksi, sillä meillä on vuosia ollut käytössä pienet lukot telttoihin, estänevät jotain tai sitten kukaan tuolla ei vain ole kiinnostunut toisten teltoista/tavaroista. So far on ollut ihan so good. Selkään tällekin reissulle lähti hyväksi todettu Tortuga Backpack, joka oli helppo kantaa mukana kaupunkiin ja takaisin leirintään seuraavana päivänä.




Kuten tuossa aluksi jo mainitsin, Belgiassa oli kesä. Muunlaista festivaalisäätä ei toivoisikaan neljän päivän 24/7 ulkona ololleen. Olemme jutelleet pariin otteeseen muutaman kyläläisen kanssa asiasta ja he sanoivat, että kylässä on aina festivaalien aikaan todella hyvä sää. Totta tai ei, mutta sellainenkin leganda liitelee ilmassa, että festivaalimoguli olisi niin taaloissaan, että voisi koneilla tuhota sadepilviä(!). No, toisen päivän aamu alkoi pilvisenä ja näytti että sateen mahdollisuus on todennäköinen. Hetken kuluttua näimme muiden lentokoneiden seassa lentävän myös kolme vanhaa pommikonetta ylitsemme ja toisen kerran sivutse. Legendaa edelleen? Mene ja tiedä, mutta kelit pysyivät koko pitkän viikonlopun kirkkaina. Vain ja ainoastaan yhtenä iltana, Pharrel Williamsin keikan aikana satoi yhden biisin ajan.


Viihtyvyys festareilla on taattu rennoilla nurmialueilla ja tänä vuonna uudella olleella North West Walls -konttialueella. Nälkää ei myöskään tuolla tarvitse nähdä. Herkkuja löytyy tosiaan smoothieista, pizzoihin ja tietysti kun Belgiassa ollaan niin ranskalaisiin majoneesilla. Myös kasvissyöjät oli huomioitu ja söimmepä tuolla erittäin herkullisen vegaaniburgerinkin. Ja mulla varsinkin meni näiden lisäksi vielä aika monta Ben & Jerry´s jäätelöä. Koska kesä.



Erikoista festarialueella on se, että lentokoneita laskeutuu lähes pään päältä melkein minuutin välein. Sama juttu toistuu leirintäalueella läpi yön, johon kyllä tottuu mielestäni ihan hyvin. Näyttävän näköistä mielestäni jokainen kerta kun A380:n tai vastaava lentelee ylitse.


Neljä festivaalipäivää soljuu aika nopeasti bändejä katsoessa. Tämän kertainen kattaus oli vähän vaisumpi kun aikaisempina vuosina ja varsinkin kun oma suosikkini Foo Fighters perui viime hetkellä, niin Faith No More oli aika laiha korvike siihen. Huikeimmiksi esiintyjiksi nousi jo toistamiseen nähty suosikkini Florence + the Machine, Pharrel Williams, Hozier sekä viimeinkin nähty Damien Rice. Ja ai niin, viimeisen illan kruunasi aika upeasti Muse sekä Die Antwoord.



Kyllä festivaalit ja ystävät ja siihen vielä aurinko on aika killeri yhdistelmä!

Yhtä juttua en vaan tajua. Miksi ihmiset roskaa? Harmillisin näky toteutuu aina viimeisenä aamuna, kun aivan liian moni jättää tavaransa purkamatta ja kotiin viemättä. Kymmenittäin, ellei sadoittain telttoja jäi kentille huojumaan tuulessa ja odottamaan kuormalavalle kärräämistä. Tämä on mielestäni hirveä epäkohta ja savu melkein nousee päästä tälläisestä käytöksestä. Varsinkin, kun kaikki ollaan varmasti kuultu mm. Madventures poikien telttakeräyksestä Nepaliin. Miksi näitä ei hyödynnetä jollain tapaa? Toki jokaisella yksilöllä on vastuu hoitaa tavaransa ja roskansa pois. Kävin itseasiassa viimeisenä aamuna kysymässä työntekijöiltä, että mitä kaikille hylätyille teltoille käy. Ja he totesivat että kaikki päätyvät roskalavalle. Kerroin Suomen telttakeräyksestä, mutta he epäilivät että teltat eivät olisi hygieenisiä toimitettavaksi Nepaliin. Jaa-a. Jotenkin epäilen. Toivon kuitenkin että tulevassa Ruisrockissa ei tälläistä näkyä näy maanantai aamuna.

Itse festivaalialueella toimii kierrätysporkkana kätevästi ja siellä saikin jokaisesta kerätystä 20:sta tuopista tai limupullosta yhden kupongin palkkioksi itselleen (arvo 2,5 euroa), jolla voi ostaa sitten juomaa (limua, vettä tai kaljaa). Aika moni meistäkin keräsi kasan kuponkeja, helppoa rahaa (juomaa) kun oli. Periaatteesta kun ei tee mieli maksaa vedestä, ja juomakelpoista ei siellä ollut tarjolla hanoista.

 
Viihdytkö sinä festivaaleilla ja onko Rock Werchter tuttu paikka?

(Rock Werchteriin pääsee parhaiten lentämällä Brysseliin, jonka kentältä on suora junayhteys Leuvenin kaupunkiin (kesto 13 min), josta taas rockkibussit kuljettavat veloituksetta festarikansaa leirintä-/festarialueelle. Junamatkankin tarjoaa festareiden kanssa yhteistyössä toimiva paikallinen rautatie, kunhan vain käy liput netistä tulostamassa itselleen. Lisätietoa festareista löydät rockwerchter.be/en).

Eng // Festival life in Rock Werchter, Belgium.
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)