Vilkkaassa Ho Chi Minh Cityssa

”You will get an adrenalin rush crossing the street*”
 

Kolmen viikon saarilla oleilun jälkeen oli oikeastaan aika hauska päästä kaupunkiin! Isoon kaupunkiin! Ei olla koskaan aiemmin käyty Vietnamissa, joten olin hieman odottavin ja jänskin fiiliksin liikenteessä. Vietnam ja HCMC valikoitui reissukohteeksemme oikeastaan sattumalta, sen jälkeen kun tajuttiin että ei mennäkään pohjoisemmassa sijaitsevaan Hanoihin, koska keskilämpötilat olivat yllättävän alhaisia tammikuun alussa ja en halunnut sinne oikeastaan sen vuoksi. Ho Chi Minh Cityyn oli lisäksi suora lento Manilasta, joten otettiin aikoinaan se ihan siitä syystä, tietämättä kaupungista juurikaan sen enempiä.




Saavuimme Ho Chi Minh Cityyn keskellä yötä, lennon ollessa hieman myöhässä. Olimme varanneet jo kauan aikaa sitten, syyskuussa New Yorkissa asuessamme majoituksen valmiiksi. Ja omaksi yllätyksekseni kyseessä oli hostelli. Muistan sen olleen edullinen, mutta se ei yleensä riitä ainoaksi valintakriteeriksi minulle. Saavuttuamme taksilla hostelliin joskus yhden aikaan yöllä, respan nuori kaveri totesi että meidän privahuone onkin bookattu jollekin toiselle. Vaihtoehtoina oli jäädä dormihuoneeseen muiden kanssa yöksi tai siirtyä lähiseudun toiseen hostelliin omaan huoneeseen. Valitsimme jälkimmäisen, sillä super väsyneenä keskellä yötä en kaivannut kimppahuoneita lainkaan. Meille tilattiin ja maksettiin taksi, joka vei meidät oikeaan osoitteeseen. Mutta sen jälkeen oltiinkin omillamme. Jos joku on koskaan käynyt kyseisessä kaupungissa, tietää kuinka monia kapeita kujia yksi talon kortteli kätkeekään taakseen. Eli ei ollut niinkään sanottua että olimme automaattisesti perillä kun taksi meidän talon eteen jätti, ehei… Seikkailimme kapeilla kujilla aikamme ja etsimme oikean hostellin nimeä kymmenistä muista. Muutaman kulman takaa eteemme hoiperteli joukko amerikkalaisia nuoria matkalla baarista hostellille. Oli kieltämättä hieman kuumottavaa olla uudessa kaupungissa keskellä yötä, vähän niinkuin hukassa kuitenkin… Mutta sitten löysimme oikean nimisen hostellin kyltin, jossa meitä osattiin jo odottaakin. Saimme oman huoneen ja hyvät yöunet pitkän matkustuspäivän jälkeen.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin toiselle hostellille, jossa jouduimme odottamaan pari tuntia vielä omaa huonettamme, joka osoittautui muuten jälleen toisille bookatuksi. Mutta tällä kertaa he antoivat meille neljän hengen dormihuoneen omaan käyttöömme, joka oli oikein passeli veto! Siinä hostellin aulassa huonetta odotellessamme intouduimme tutustumaan hostellissa majoittuvaan suomalaiseen Timoon, joka olikin todellinen travelleri. Aikamme Filippiinejä ja Palawanin saarta hänelle kehuttuamme hän jo bookkasi koneellani lennot sinne seuraavalle viikolle. Ihan loistavaa heittäytymistä ja näin toimii ja voi toimia travelleri jolla ei ole liian tiukkoja ja kiveen hakattuja suunnitelmia. Huomasi muuten hyvin eron hotellissa ja hostellissa olevien matkaajien kesken - hostellissa on todella helppo tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa reissuvinkkejä. Harvemmin sitä hotellin aulassa intoutuu toisen matkasuunnitelmista kyselemään. Siksipä tämä kosketus hostellimaailmaan oli kyllä oikein positiivinen kokemus.
Samana iltana istuimme vielä illallisella yhdessä suomalaisen Timon sekä joukkoomme liittyneen kanadalaisen naisen kanssa. Jatkoimme iltaa vielä suositulla Pham Ngu Lao-kadulla, eli Backpacker Streetillä, joka on lempinimensä mukaisesti todellinen länkkäreiden keskittymä.




Viimeisenä päivänämme Ho Chi Minh Cityssä menimme tutustumaan sotamuseoon. Tänne haluttiin ehdottomasti ja ennätettiinkin käväistä siellä ennen illan lentoamme. Timo lähti meidän messiin! Käveltiin itseasiassa hostellilta museolle, pakahtavan hiostavassa säässä ja ennätettiin perille hieman ennen 12:sta. Joka on Vietnamissa lounas- tai eräänlainen siesta-aika. En tiennyt tästä aiemmin, mutta monet virastot, museot tmv sulkeutuvat tuolloin yleensä 1,5 tunniksi. Siispä tämän odottelun ajaksi siirryimme mekin lounaalle. Sotamuseosta vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä sijaitsee Propaganda, Vietnamese Bistro niminen ravintola, joka osoittautui todella loistavaksi lounas/brunssipaikaksi. Ruoka oli niin herkullista, että olisin halunnut tilata menulta kaiken. Inkivääriporkkana smoothien ja ihanan greensandwichin jälkeen oltiin taas valmiina museokäynnille, josta toki tiedettiin että se ei tulisi olemaan mitään kevyttä katsottavaa… Ja niinhän se ei ollutkaan. Ei voi kyllä pieni ihminen ymmärtää mikä saa ihmiset sotimaan ja tekemään tuollaisia hirmutekoja toisille… Kamalaa on myös se, että kuinka vielä niin 90-luvulla kuin myös nyt 2000-luvulla maahan sumutettujen myrkkyjen ja kemikaalien vaikutukset näkyvät syntyneissä lapsissa epämuodostuneisuutena ja syöpinä. Enempää asiaan menemättä jäin kyllä myös miettimään että onkohan maaperässä edelleen kuinka paljon kemikaaleja..? Sieltähän se ruoka tulee kuitenkin... Miinoja sun muita vielä toisinaan havaitaan maasta sodan jäljiltä.
Toinen mikä nousi yllätyksekseni esille sotamuseossa, oli se, että tuleva kohteemme Phu Quocin -saari, on toiminut varsinaisena kidutussaarena. Itselleni tuli hetkeksi oikein kuvotus, että sinne me nyt matkaamme valkoisille hiekkarannoille kuin vasta vajaat 40 vuotta sitten siellä on vuodatettu verta ja tehty kaikkia kamaluuksia… En tosiaan tiennyt saaren historiasta tuota vähääkään. Tälläisten asioiden eteen on toisinaan hyvä hiljentyä, mutta ei niihin loputtomiin voi kuitenkaan jäädä murehtimaan…




Alla olevassa kuvassa kadulla kävellyt kookoksien myyjä heittikin kuorman mieheni olkapäille, näyttääkseen miten painavaa kuormaa he kantavat olkapäillänsä. Ja sitä se kuulemma olikin, todella painava. Tämä on paikallisten ovela kikka saada kontakti turistiin, jonka jälkeen on helppo kaupitella heidät ostamaan kookos. Ja näinhän se toimi tälläkin kertaa.


HCMC:ssä syötiin siis vain hyviä ja todella herkullisia ruokia. Yllä olevat kuvat on muuten mainitsemastani Propagande -ravintolasta ja alla olevat sen sijaan La Vegetarian -ravintolasta, jonka löysimme sattumalta nälän ollessa juuri suurimmillaan. Iso suositus tästä ravintolasta, todella toimiva paikka, nams.



Kaiken kaikkiaan tykkäsin Ho Chi Minh Citysta kovasti, vaikkakin vierailumme oli hyvin nopea. Läpikulkukaupungiksi se oli meille suunniteltukin, mutta olisi siellä päivän pari voinut pidemmän aikaa viettää, mutta sitten se olisi kyllä varmasti jo nähty ja koluttu. Kuitenkin siellä periaatteessa oli vain se yksi turremesta, jossa tuntui olevan kaikki kaupungin länsimaiset turistit, joita oli muuten todella paljon.
Backpacker Streetillä oli myös paljon palveluita ja ravintoloita.
Ostin muuten yhden topin -70% alennuksesta GinkGo nimisestä ekokaupasta, josta saimme mukaamme hauskan kartan kaupungista. Siinä oli monia kohtia, jotka naurattaa ja jotka todella tajuaa todeksi Saigonissa käydessään. Tässä niistä vielä muutama:

"You Will become a millionaire*”
Vietnamese money has a lot of zeroes… Jep, nämä miljoonasetelit ja nollat tuotti aluksi hieman vaikeuksia.



You will be called ”you-motorbike-you
Xe om, or motorbike taxis will approach you when they see you walking on the street. Don´t be alarmed, they´re your friends... Kyllä, aivan joka nurkalla, koko ajan.



”You will learn to distinguish between the good, the bad and the fake*”
Vietnam is a country where copyright exists only in theory. Fake products are everywhere you look. And you get what you pay for... Kyllä, ostoksilla saa olla tarkkana kuin porkkana.


*Otteita GinkGo -kaupan kartasta.


Ps. Jos Timo luet tätä, niin terkkuja ja toivottavasti viihdyt Palawanilla!

Eng // Saigon, Ho Chi Minh City was truly an experience. Traffic, food, people, everything was really memorable.

-----------
Majoitus:

Saigon Backpackers Hostel @ Cong Quynh, 2 yötä 29 euroa.

Siveltimellä-blogin Matka 2015 messuvinkit



Kohtaa koko maailma Helsingin Messukeskuksessa 16-18. tammikuuta, kun hallin valtaa vuoden odotetuin tapahtuma, Matkamessut! 
Olin viime vuonna todella innoissani kun sain messuille matkabloggaaja-passin ensimmäistä kertaa ja se olikin yksi iso merkkipaaluni blogissani. Tutustuin huikeisiin kanssa bloggaajiin ja sain paljon hyviä kontakteja. Olisin niin mieluusti mukana siellä paikan päällä myös tänä vuonna, mutta olen hengessä mukana näin blogin ja muiden sosiaalisten kanavien myötä.

Messujen yhtenä uutena osallistujamaana toimii Kambodza, jossa juuri vietin nopeat kolme päivää. Tämän postauksen kuvat ovat Angkor Watin -temppelialueilta, jonne tuk tuk meitä lähti kuljettamaan pimeässä ja koleassa aamuyössä kello viiden aikaan. Mutta kylläpä kannatti! Nämä ovat niitä Once in A Lifetime -juttuja... Nähdä Angor Wat auringonnousussa. Käykäähän ihmeessä siis tutustumassa Kambodzan osastolle, minä ainakin kävisin, hih. Lisäksi minua kiinnostaisi messuilla Karibian kaikki pienet saaret. 
Listasin myös tähän alle eri lavojen esitykset, joita olisin kyllä eturivissä kuuntelemassa. Meeting Point -lavalla varsinkin pärähtää, kun matkabloggaajakolleegat edustavat sekä lauantaina että sunnuntaina.


MONDO LAVA, kaikkina päivinä (pe, la, su):

Kaikki irti Lontoosta Viikonloppuloma suurkaupungissa, näin se onnistuu. Opaskirjailija Milla Kontkasen tärpit.
 

Suosittu BarcelonaNäitä paikkoja barcelonalaisetkin rakastavat. Opaskirjailijat Paula Kultanen Ribas ja Tuulia Kolehmainen paljastavat suosikit.
 

Trendikäs KööpenhaminaMondon uuden Kööpenhamina-kirjan tekijä Annukka Oksanen kertoo, mitä kaupungissa kannattaa kokea juuri nyt.

Katso tarkemmat aikataulut täältä.



MEETING POINT LAVA

Perjantaina
15.00 Miksi lentoemännällä on hanskat kädessään? 
Mitä matkustajan kannattaa tietää ennakoivasta lentoturvallisuudesta. 
Head of Training Minna Ruolanto, Nordic Standard Group Oy 

Lauantaina
13.30 Näe maailmaa uusin silmin sohvasurffailemalla  
Couchsurfing Ambassador Patrik Sabel kertoo omista sohvasurffailukokemuksistaan: isäntänä Suomessa omassa kodissaan, maailmalta Yhdysvalloista Pakistaniin ja Valko-Venäjältä Libyaan, sekä tapahtumajärjestäjänä Helsingissä. 
 
15.00 Matkabloggaaminen uudelle tasolle kansainvälisten matkailutapahtumien avulla 
toimitusjohtaja, matkakirjailija ja -bloggaaja Inna-Pirjetta Lahti, Innastus Oy 

Sunnuntaina
13.00 Matkalla kaikkialle - maabongarin maailma 
Maabongaaja ja Meriharakka.net -blogin pitäjä Pirkko Schildt 

14.30 Älä huku verkkoon - vinkit hakukoneoptimoinnista sosiaaliseen jakamiseen 
Löydytkö silloin, kun potentiaalinen asiakas tai lukija etsii tuottamaasi verkkosisältöä?   
Matkabloggaaja Marinella Ruusunen, Kaukokaipuu matkablogi 




SUN&SEA LAVA, kaikkina päivinä (pe, la, su)


Karibian risteilyt 
Toimitusjohtaja Tony Pokkinen, We Love Cruises Oy 


Curaçao – the blue heart of the Caribbean 
Katharina Giebelen, Marketing & Sales, Curaçao Tourist Board


Thaimaan parhaat saaret
Thaimaan-tuntija ja matkaopaskirjailija Antti Helin kertoo, mikä Thaimaan paratiisisaarista sopii juuri sinulle.
Tourism Authority of Thailand  

 Katso tarkemmat aikataulut täältä.

 
Ihania ja ennenkaikkea inspiroivia messuja kaikille sinne teille! Ja morotukset kaikille messujen Matkabloggaajille (voi kun oisin mukana!) sekä Nordic Blogger´s Experiencen tyypeille!



Eng // MATKA 2015, the largest travel industry event in Northern Europe, fits the whole world into the Helsinki Exhibition & Convention Centre again from 15 to 18 January 2015.







Arvonnan voittaja on...



Blogissani olleen Matkamessujen lippupaketin (2 kpl lippuja) voittaja on nyt arvottu. Virallisena valvoja toimi mieheni ja suoritin arvonnan täällä Kambodzassa, hotellihuoneesta käsin Random.org:in avulla. Onneksi olkoon nimimerkki "maruska". Arpaonni suosi sinua! Laitoinkin sinulle juuri sähköpostia - olethan pian yhteydessä minuun, niin saan Suomesta käsin sinulle liput postiin :)

Kiitos tuhannesti kaikille arvontaan osallistuneilla - teitä oli niin monta! Selvästi matkailu ja messut kiinnostavat. Ja miten upeita matkasuunnitelmia teillä onkaan! Vastauksissa kävi ilmi tulevista reissuista tai reissu-unelmista kohteita Euroopasta, Aasiasta, Etelä-Afrikasta, Jenkeistä ja ties mistä kaikkialta, wautsi! Upeaa oli lukea niitä. Toivottelenkin tässä oikein mukavia Matkamessuja voittajalle ja kaikille muillekin! Laitan omat Matka2015 messuvinkkini jakoon vielä loppuviikosta! Ciao Ciao! Nyt nukkumaan... Aamulla aikaisin Angor Watin temppeleihin tutustumaan...


Nyt löytyi beachien beach! Malcapuya Island

Voi onni ja autuus, että maailmassa osaa olla upeita paikkoja! Jonkin verran on kuitenkin tullut reissukilometrejä ja paikkoja koluttua tähän ikään mennessä, mutta täytyy rehellisesti sanoa, että aika korkealle kipusi kauneimpien paikkojen-listalla tämä saari. Jos ei jopa kauneimmaksi! Paikka on Malcapuya Island Coronin lähellä, jossa oltiin päiväretkellä. 
Nyt jos koskaan muuten kannattaa tehdä pieni mielikuvaharjoitus ja pulahtaa mukaan turkoosiin lämpimään mereen pienelle päiväuinille tai vaikkapa riippumattoon palmun alle päiväunille...













Venematka bankalla Coronista tänne kestää noin kaksi tuntia. On siis pienen vaivan takana, mutta siltikin tänne löytää kymmenet retkiseurueet tiensä joka päivä. No, aivan kuten mekin. Meidän onni (ja fiksu veto) oli että mentiin privaveneellä heti aamusta suoraan tänne, jolloin saatiin käytännössä koko saari itsellemme aamupäiväksi. Vasta iltapäivästä tänne alkoi valua venelasteittain muita turreja ja olinkin hieman ihmeissäni kun riippumattopäikkäreiltäni heräsin hurjaan ihmispaljouteen takanani. Onneksi saatiin otettu kasa kuvia tästä paratiisista lähes koskemattomana silloin heti aamulla.



 
Välillä on jotenkin vaikea oikein edes käsittää, miten kaunista jossain päin maailmaa voi ollakaan. Tai kuinka turkoosia ja kirkasta meri voikaan olla. Tämäkin paratiisi on niin monen merimailin takana, että sekin myöskin tuntuu hurjalle ajatukselle, että en välttämättä näe tätä paikkaa enää koskaan. Onneksi on nämä kuvat muistona.

Miltä paikka teidän makuunne näyttää?


Eng //  Malcapuya Island, Coron, is one of the most beautiful place I have ever been for sure.

Viikko Coronin kalastajakylässä Busuangan -saarella Filippiineillä

Kolmas kohteemme kauniilla Filippiinien Palawanin alueella oli Busuangan-saarella oleva Coronin pieni kalastajakylä, jonne pääsee suoraan lentämällä Manilasta tai jos tulee El Nidosta, kuten me, niin laivalla. Laivamatka kestää noin kahdeksan tuntia ja jos yhtään olet taipuvainen meripahoinvointiin, niin melkein voin kertoa, että tuolla se yltyy potenssiin sata. Tämä vajaa kahdeksan tuntinen oli yksi kamalammista matkoista ever. Siis voitti kamaluudessaan jopa tämän matkan vatsakivuissa Hong Kongista Manilan kautta Puerto Princesaan ja sieltä Port Bartoniin. Pahaolo alkoi oikeastaan heti lähdön jälkeen, jonka jälkeen siirryinkin laivan takaosan alkeellisen wc:n lähettyville istumaan ja en sieltä voinutkaan koko matkan aikana enää siirtyä eteen, muiden viereen istumaan. Henkilökunta antoi oman tuolinsa minulle, ja istuinkin siellä laivan oviaukkojen kohdalla, josta sain välillä raitista ilmaa, hengitettyäni koko matkan edessäni olevan konehuoneen käryjä. Istuin niin sanotusti "sikaosastolla", kirjaimellisesti. Jälkikäteen tälle on helppo naureskella, mutta tosiaan takanani matkusti myös kaksi isoa sikaa. Toinen oli oikein iso emakko ja pitikin välillä aikamoista meteliä, mutta oli oikein tyytyväinen kun sen päälle heitettiin vettä viilentämään kuumasti porottavaa aurinkoa. Voisin siis jopa väittää, että näillä söpöillä possuilla oli mukavammat fiilikset kuin minulla. Haha, reilut kaverit otti musta kuvia "kärsimysosastolla", mutta ajattelin nyt kuitenkin olla julkaisematta niitä tässä, vaikka niitähän just moni varmaan haluis nähdä... Paitsi yksi possukuva on pakko laittaa - olivathan he koko laivan kuvatuimpia yksilöitä!
Mutta niin sitä tästäkin laivamatkasta selvittiin! Ja selviät sinäkin, jos päätät laivamatkan El Nidosta Coroniin ottaa, älä siis huoli. Itse en usko, että koskaan ikinä enää aion tuota matkaa uudelleen taittaa, mutta tulipahan tehtyä.






Kuten sanoin, Coronin kylä on hyvin pieni, eikä saarella ole lainkaan uimarantoja. Emme ainakaan lukuisista yrityksistä huolimatta onnistuneet löytämään niitä. Eli jos Coronissa haluaa biitsille, on sinne joka päivä lähdettävä veneellä. Niinkuin me usein teimmekin, vuokrasimme kuuden hengen porukalle oman banka-veneen ja suuntasimme lähisaarille. Muut tekivät tätä kyllä vielä minua useammin, sillä jouluflunssa teki comebackin ja niiskuttelinkin välillä hotellihuoneessa (ziisus, eikö se koskaan lopu?!). Lisäksi uutena featurena silmään tuli jokin tulehdus, joten vaikkakin olin toisinaan veneretkillä mukana, en snorklannut tai uinut lainkaan kun yritin suojella silmääni. 

Nämä alla olevat kuvat, korkealta merellepäin ovat hotelliltamme, joka sijaitsi pienen kukkulan laella ja josta näki upeasti pienen kalastajakylän auringonlaskuineen. Käveltiin aina alas kylään taskulampun valossa illalliselle.



Tässä ollaan yhdellä veneretkellä, Banol Beachillä Coronin Islandilla, jossa saatiin todistaa myös pieni sadekuurokin. Retkillä, kuten joka päivä muutenkin, syötiin paljon mangoa kaikissa eri muodoissa! Mango eväänä oli loistavaa, kun sen itse leathermanilla viipaloi. Ruuan yhteydessä mangosmoothiet olivat todellista herkkua ja niitä upposi kyllä melkein aina kun mahdollista. Ja nyt totean saman, mitä kuulinkin, että Filippiinien mangot ovat kaikkean maukkaimpia. Kyllä, totta on! Eivät täällä Vietnamissa nimittäin ole maistuneet lainkaan niin karkkisen mehukkailta kuin tuolla Filppareilla. Nippelitietona vielä, että kun Puerto Princesasta lähdettiin privavanilla kohti Port Bartonissa, tuli yhdessä kohtaa matkaa mangotulli! Kyllä, jokin rajaviranomaista muistuttava taho katsoi että emme vie mangoja tästä pisteestä eteenpäin - siis oman maan sisällä. Ilmeisesti heillä on eri mangolajikkeita, joita he tarkoin suojelevat.





Eräällä veneretkellä kun odotin muita snorklaamasta, katselin kun paikallinen kuskimme kalasti itselleen lounaan merestä hyvinkin alkukantaisella siima menetelmällä. Mutta kalaa tuli!




Mitä tehdä Coronissa?
Coron on todellinen sukeltajien mekka. Läheltä löytyy lukuisia 2. maailmansodan hylkyjä tutkittavaksi, osan näistä näkee ihan snorklatessakin. Sukellukset olivat edullisia, 3000 pesoa / 3 sukellusta (sisältäen varusteet ja lounaan).
Palawanille ominaisesti vesi on kirkasta ja korallit upeita. Toivon vaan todella, että jollain tapaa saataisiin kuriin se, kuinka osan snorklaajista annetaan pelastusliivien avulla kävellä korallien päällä. Aijai, se näyttää niin pahalle...
Ainoa tapa päästä biitsille ja uimaan, on bookata veneretki jonnekin lähialueista.  Toki kohteet ovat valmiina olemassa, valitset vain taululta ja kuvista minne haluat minäkin päivänä mennä. Ja retkethän maksavat joka päivä. Oman veneen sai noin 4000 pesolla (6 henkilöä, edullisempi jos vaikka 4 henkeä). Lisäksi jokainen beachi tai snorklikohde oli yleensä maksullinen (kansallispuistomaksu) noin 100 pesoa / hlö.
Voit myös haikata, kun konsanaan "Hollywood"-kyltille, kylän omalle "Coron"-kyltille, jonne on vajaat tuhat askelmaa. Tänne on siis huomattavasti helpompi kivuta, kuin tuonne Hollywood-kyltille. Nimimerkillä kokemusta on, Hollari-kyltistä!
Illalla kannattaa suunnata Hot Spring -altailla, jossa näytti kaverien kuvien perusteella olevan ihana tunnelma ja valaistus. (minä niistelin nokkaani, kun muut kävivät täällä).

Kuinka pitkäksi aikaa?
Coronilla viikon verran alkaa olemaan aika maksimiaika ja tosiaan täytyy olla energiaa organisoida veneretkiä eri kohteisiin. Me vietimme vuodenvaihteen täällä ja hieman meinasi usko bileistä loppumaan, kun missään ei tuntunut lähemmäs puolen yön tapahtuvan yhtään mitään. Mutta sitten onneksi löydettiin kylän tori, jonka ympärille olikin rakennetu huima ilotulitus-show musiikkien kera. Kun saavuttiin paikalle, koko kylä turisteineen tanssi jo kuumassa ja hieman sateisessa yössä. Vuodenvaihde olikin huippuhauska ja saatiinkin laskea yhteen ääneen 5-4-3-2-1 wohooo!!! Mutta siltikään, en varsinaisesti suosittele tätä UV:n bilekohteeksi.

Ravintolat
Parhaimpiin ravintoloihin listaisin vain nämä muutamat, joissa tulikin käytyä sitten useampaan otteeseen: La Sirenetta Restaurant & Bar, Bistro Coron sekä kahvila Coffee Kong, josta sai ihania aamupalavohveleita, nam!

Parasta
Parhaimman päivän Coronissa vietimme parin tunnin venematkan päässä, Malcapuyan saarella tai pitäisikö sanoa kauneimman päivän! Siitä lisää seuraavaksi...



PS.  Hyvä muistaa, että Filippiineiltä poistuttaessa joudut maksamaan Exit fee:n tai Terminal fee:n lentokentällä, joka on kotimaanlennoilla 75 pesoa ja ulkomaille poistuttaessa 550 pesoa.


Onko muita Coronilla käyneitä ja kokemuksia sieltä?


Eng // Coron village (in Busuanga island) is a very small town. We stayed there one week. It´s a good place for scuba diving and snorkeling but there´s no beach in Coron. You have to book a boat to get to the beaches.

-------- 
Majoitus: Mount Tapyas Hotel, 7 yötä 200 eur