Vilkkaan Saigonin, eli Ho CHi Minh Cityn jälkeen haluttiin vaan lepoa ja levyttää. Halusin saada itseni terveiden kirjoihin ja hyvä vointiseksi ja vaan levätä. Siihen valikoitui erään ystäväpariskunnan suosituksesta pieni saari Vietnamin edustalla nimeltä Phu Quoc. Tälle Etelä-Vietnamissa sijaitsevalle saarelle pääsee hyvin myös maateitse Saigonista, jonka jälkeen on vielä parin tunnin lauttamatka rannikolta. Minä olin Filippiineillä olon jälkeen saanut tarpeekseni lauttamatkoista hetkeen ja siispä päätettiin lentään saarelle. Saarella on muuten aivan uuden karhea lentokenttäkin ja muutenkin saarelle on nousemassa koko ajan uusia hotelleja. Meidän viikon mittainen löhöloma toteutui aikalailla nappiin tällä saarella! 
Ajattelin että jaan nämä Phu Quocin jutut kahteen eri postaukseen, jossa tässä ensimmäisessä käsittelen saarta yleisesti ja saaren kohteita. Ja jälkimmäisessä osassa päästään pulahtaa sitten itse beacheille. Meidän hotelli valikoitui kaiketi kaikkein suosituimmalta alueelta ja samoiten kaikken turisteimmalta alueelta, eli majoituttiin Duong Dongin kylässä. Mutta se takasi loistavat palvelut aivan muutamien askeleiden päässä hotellilta, joten toimi meille.




Sen verran isosta saaresta on kuitenkin kyse, että sitä ei jalkaisin talsi ympäriinä, joten oli aiheellista ja tarpeeksi turvallista vuokrata skootteri alle ja lähteä kunnolla tutustumaan saaren antiin. Tässä alla olevassa kuvassa me sitten lähdettiin cruisailemaan pitkin poikin saarta, aluksi ilman karttaa ja eksyen vallan toiselle puolelle saarta, siis itäpuolelle, kun yritimme päästä luoteeseen. Hah, olihan meillä hauskaa, kun pysähdyttiin jututtamaan toista kartan kanssa olevaa pariskuntaa, jotka sitten ystävällisesti kertoivat missä olemme. Teitä ei kuitenkaan tällä saarelle hirveän montaa ole, joten käännyttiin juuri niistä muutamasta vaihtoehdosta väärään. Tai, ei me sitä vääräksi koettu, vaan pieneksi lisälenkiksi. 

"Kypärä takana, elämä edessä." Ei huolta, kypärän asento korjattiin ja kiristettiin heti kuvan ottamisen jälkeen.

Pääosin isoimmat tiet, ne muutamat isot tiet joita saarella oli, olivat hyvässä kunnossa. Mutta pienemmät, rannoille vievät tiet olivatkin sitten kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. En olekaan hetkeen sellaisella pomppuradalla ollut kuin tuolla tuolloin skootterin takapenkillä.


Kuten aikaisemmassa Ho CHi Minh Cityn postauksessa kerroinkin, että vierailtiin siellä ollessamme Sotamuseossa. Vietnamin historia todella riipaisi siellä ja osa historian jäljistähän johti tänne Phu Quocin saarelle, jossa on tehty aikoinaan hirmutekoja. Halusimme siis käydä näiden tietojen valossa myös saaren eteläosassa olevalla "War Monument" muistomerkillä.


Muistomerkin läheisyydessä sijaitsee myös Coconut Tree Prison keskitysleiri, jossa on todella (jopa liiankin) hyvin demostroitu poliittisten- sotavankien kärsimiä kauheuksia. Ensiksi mietin, että otanko täältä lainkaan kuvia, mutta sitten taas toisaalta, tämä on pala kokemaani tältä saarelta ja ajattelin sen historiamielessä jakaa täälläkin. *Iso huokaus tähän paikkaan...*


En tiedä miten tämän jälkeen on luontevaa jatkaa eteenpäin... mutta niin se skootteri vain kulki eteenpäin. Ja ajeltiinhan me päivän päätteeksi myös paikallisille markkinoille, joissa oli kyllä myynnissä taas ihan kaikkea. Eläimistä, kasviksiin ja kaiken maailman tarvikkeisiin. Juututtiin siellä myös paikalliseen ruuhkaan, skootterimme kanssa. Olihan kuulkaas tiivis tunnelma ja tehtiinkin sellainen peliliike, että lähdettiin oikoreitille paikallisten kujille ja päädyttiinkin sitten heidän takapihoilleen ja ties mihin. Söpösti ja ystävällisesti paikalliset viittoivat käsillä meille suuntaa takaisin kaupunkiin vievälle tielle ja selvittiin kuin selvittiinkin kapeista sokkeloista ehjänä takaisin.




Phu Quocin saarella on myös mahdollista vierailla pippurifarmilla, käydä vesiputouksilla ja helmifarmeilla, sekä ottaa snorkkelireissuja läheisille pienille saarille.
Duong Dongin maukas ravintola tarjonta yllätti meidät iloisesti ja lähi-intialaisesta Ganesh ravintolasta tuli ihan meidän suosikki. Rannalla viihdyttiin monena päivänä aamupalasta aina lounaaseen saakka Rory's Beach Barissa baarissa, jossa oli superherkulliset mangosmoothiet ja hyvät löhö aurinkotuolit.

Seuraavassa postauksessa sitten rantaelämää Phu Quocin saarelta, joka on ehdottomasti se syy, miksi ymmärrän ihmisten tänne matkaavankin. Saarella törmäsi muuten moniin suomalaisiin, sekä ruotsalaisiin, saksalaisiin ja venäläisiin.


Eng // We spend one week in Phu Quoc -island, Vietnam, just relaxing and enjoying the sun.

-----------
Majoitus: Bien Xanh Hotel, 7 yötä 330 eur

Nyt kun reissuamme on takana jo melkein viisi kuukautta! Siis viisi kuukautta, on taas maailmanympärimatkan väliraportin paikka. Edellisen ja ensimmäisen sellaisen tein fiiliksistäni syksystäni Los Angelesissa ja rikkinäisistä sandaaleistani marraskuun lopulla (juttu löytyy täältä). Sandaalit ovat muuten edelleen matkassa mukana! Ompelin ne kuntoon Onnenpäivä-blogin Annen kotirappusilla istuen yksi ilta Orange Countyssa. Ja hyvin ovat nyt taas mukana palvelleet (kop kop).
Tällä hetkellä ollaan saavuttu jo Thaimaahan saakka. Pidetään majaa nyt täällä Karon Beachillä, Phuketissa. Paikassa jonne en koskaan -rehellisyyden nimissä- uskonut vapaaehtoisesti päätyväni. Mutta tänne oli nyt hyvä syy tulla, nimittäin täällä oli lomailemassa suomalaisia kavereitamme karkkilähetyksen kera. Ja onneksi tultiin, sillä ei tämä Phuket nyt niin paha paikka ole, ei lainkaan. Pitää vaan tietää missä haluaa olla ja missä ei. Ainakin tämä Karonin ranta on oikein kelpo.

The läpsyt Karon beachillä, Phuketissa.

Pari viikkoa sitten Vietnamin Phu Quocin saarella ollessamme sain pari kertaa sellaisia sekuntin kestäviä shokkikohtauksia, siitä ajatuksesta että loppuuko tää meidän reissu jo! Että kohta se loppuu! Jotenkin varmaan siitä syystä, kun vuosi oli vaihtunut ja tiesi että "tänä vuonna se reissu loppuu...". Sillä viime vuoden puolella oli niin vapauttavaa sanoa, että palataan Suomeen joskus ensi kesänä. Ymmärrätte varmaan...?
Minulla on meidän reissusuunnitelmamme, se hatara raakile mitä meillä on olemassa, Google Driven excelissä. Kun sitä alkaa selailemaan niin ei siihen enää montaa kuukautta jää scrollattavaa. Se on totisinta totta se. Mutta sitten taas kun listaa paikkoja, jonne ollaan ajateltu mennä vielä, niin listahan kuulostaa monipuoliselle ja lohduttaa ajatuksena että kyllähän tässä vielä reissua on pakko olla edessä pitkälti.

Seuraavaksi kuitenkin pitäisi päättää minne me Phuketin jälkeen suuntaamme. Olen viime päivät yrittänyt etsiä meille uusia, käymättömiä pieniä saaria täältä Thaimaasta jonne suunnata, ennen pääkohdettamme Koh Lipeä. Lisäksi mietimme vielä Phi Phitä, jossa ollaan jo pariin kertaan käytykin ja jokin siellä aina vaan vetää puoleensa. Yksi hyvä syy mennä sinne olisi sukellusmahdollisuudet. Muista saarista on esille nyt tullut seuraavat: Phuketin lähellä oleva Koh Yao Noi ja Krabin ja Lantan välillä oleva Koh Jum. Etelässä Koh Lipen lähettyvillä oleva Ko Bulon Lee -saari on sellainen jonne olisi kiva päästä. Lisäksi Trangin saarilla riittäisi vielä käymistä. Emme viime vuonna käyneet kuin Ko Mookilla joten Ko Ngai ja Ko Kradan siellä vielä odottelisi. No Kradanilla käytiin kyllä viimeksi snorkaalassa ja harjoittelemassa kärrynpyöriä rannalla.
Mutta nyt heitänkin pallon teille - onko lukijoiden joukossa reissaajia, jotka olisivat käyneet joillain noilla saarilla? Ja mitä niistä ennen kaikkea suosittelisit?


Mitäs muuta tänne reissunpäälle? Niin, myös se fakta, että järjestelmäkamerani meni rikki, auheutti pienen hyperventilaatiokohtauksen, mutta siitäkin ollaan toivuttu nyt, kiitos blogini facebook-sivuilla kommentoijien ihanien ihmisten! Seuraavat viikot kuvataan siis vain iPhonella kuvia ja yritän saada niistä parhaani mukaan myös blogiin käyttökelpoista materiaalia. No onhan meillä vielä Go pro-kamera myöskin ja veikkaan että kunhan taas pitkästä aikaa pääsen snorklaushommiin, niin sellaisia kuviakin on taas luvassa.
Ennätin nimittäin tässä välissä tutustumaan myös Kambodzalaiseen terveydenhuoltoon. Siem Reapissa ollessani silmätulehdukseni oli äitynyt niin pahaksi, että onneksi viimein tajusin mennä sairaalaan. Sain kolmet eri tabletit sekä silmätipat ja nyt kuurin syötyäni, alkaa oikeasti tuntumaan, että tämä joulun tienoilla alkanut flunssa-nuha-poskiontelo ja silmätulehduskierre on nyt katkaistu, pliiiis. Ja voisin upottaa jo maskini takaisin pinnan alle ja päästä kunnolla pulikoimaan.

Siem Reap, Kambodza / Matkalla tuk tukilla sairaalaan.

Blogi jatkuu siis normaalin leppoisaan tahtiin päivitystään. Onneksi kamerani toimi vielä Angkor Watissa ja sain upeita kuvia ikuistettua temppeleistä. Niistä pian lisää! Sen jälkeen mennäänkin tovi sitten kännykuvien voimalla, kunnes rantaudutaan Malesian puolelle helmikuun alun paikkeilla, josta pitäisi jo kameraliikkeitä löytyä isommista kaupungeista. 
Meillä olisi edessä vielä lentojen ostot ja lopullisten päivämäärien lukkoon lyönti Australian, Uuden-Seelannin, Fidzin, Havaijin ja Kalifornian ja tietty paluulennonkin osalta.
Ystäväpariskunta on myös tulossa helmikuun aikana Balille, ja houkuttelee meitä mukaansa sinne. Hitsi, kun oltiin juuri ajateltu jättää Bali välistä tällä reissulla, mutta kaikki on näemmä avoinna vielä meidän reissusuunnitelmissa. Olen sitä mieltä kyllä, että tämä vapaus minkä on saanut, kun ei ole ostanut kaikkia lentoja etukäteen on vapauttavaa. Mutta toisinaan siinä tulee kaupan päällisiksi liikaa vaihtoehtoja ja sitten se viimehetken varaamisen tuska, kun on pakko löytää ne jotkut lennot ja joku majoitus seuraavasta kohteesta. Siihen ollaan jo törmättykin karvaasti, että ollaan vaan jouduttu maksamaan lennoista suolaiset hinnat päivää ennen varatessamme, mutta toisaalta, hotellit ovat olleet kelpohintaisia aina.
Seuraavaksi siirryn kuitenkin nyt aamupalalle, ananas smoothielle ja pulahdan merenaaltoihin. Josko sitä sitten myöhemmin suunnittelisi minne matka huomenna jatkuu... 

Toivottavasti jaksatte pysyä verkkaisessa tahdissa mukana. Ja kaikki vinkit tulevista kohteistamme ovat enemmän kuin tervetulleita!


Eng // Almost 5 months travelling and next few weeks we´ll spend in Thailand.

”You will get an adrenalin rush crossing the street*”
 
Kolmen viikon saarilla oleilun jälkeen oli oikeastaan aika hauska päästä kaupunkiin! Isoon kaupunkiin! Ei olla koskaan aiemmin käyty Vietnamissa, joten olin hieman odottavin ja jänskin fiiliksin liikenteessä. Vietnam ja HCMC valikoitui reissukohteeksemme oikeastaan sattumalta, sen jälkeen kun tajuttiin että ei mennäkään pohjoisemmassa sijaitsevaan Hanoihin, koska keskilämpötilat olivat yllättävän alhaisia tammikuun alussa ja en halunnut sinne oikeastaan sen vuoksi. Ho Chi Minh Cityyn oli lisäksi suora lento Manilasta, joten otettiin aikoinaan se ihan siitä syystä, tietämättä kaupungista juurikaan sen enempiä.




Saavuimme Ho Chi Minh Cityyn keskellä yötä, lennon ollessa hieman myöhässä. Olimme varanneet jo kauan aikaa sitten, syyskuussa New Yorkissa asuessamme majoituksen valmiiksi. Ja omaksi yllätyksekseni kyseessä oli hostelli. Muistan sen olleen edullinen, mutta se ei yleensä riitä ainoaksi valintakriteeriksi minulle. Saavuttuamme taksilla hostelliin joskus yhden aikaan yöllä, respan nuori kaveri totesi että meidän privahuone onkin bookattu jollekin toiselle. Vaihtoehtoina oli jäädä dormihuoneeseen muiden kanssa yöksi tai siirtyä lähiseudun toiseen hostelliin omaan huoneeseen. Valitsimme jälkimmäisen, sillä super väsyneenä keskellä yötä en kaivannut kimppahuoneita lainkaan. Meille tilattiin ja maksettiin taksi, joka vei meidät oikeaan osoitteeseen. Mutta sen jälkeen oltiinkin omillamme. Jos joku on koskaan käynyt kyseisessä kaupungissa, tietää kuinka monia kapeita kujia yksi talon kortteli kätkeekään taakseen. Eli ei ollut niinkään sanottua että olimme automaattisesti perillä kun taksi meidän talon eteen jätti, ehei… Seikkailimme kapeilla kujilla aikamme ja etsimme oikean hostellin nimeä kymmenistä muista. Muutaman kulman takaa eteemme hoiperteli joukko amerikkalaisia nuoria matkalla baarista hostellille. Oli kieltämättä hieman kuumottavaa olla uudessa kaupungissa keskellä yötä, vähän niinkuin hukassa kuitenkin… Mutta sitten löysimme oikean nimisen hostellin kyltin, jossa meitä osattiin jo odottaakin. Saimme oman huoneen ja hyvät yöunet pitkän matkustuspäivän jälkeen.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin toiselle hostellille, jossa jouduimme odottamaan pari tuntia vielä omaa huonettamme, joka osoittautui muuten jälleen toisille bookatuksi. Mutta tällä kertaa he antoivat meille neljän hengen dormihuoneen omaan käyttöömme, joka oli oikein passeli veto! Siinä hostellin aulassa huonetta odotellessamme intouduimme tutustumaan hostellissa majoittuvaan suomalaiseen Timoon, joka olikin todellinen travelleri. Aikamme Filippiinejä ja Palawanin saarta hänelle kehuttuamme hän jo bookkasi koneellani lennot sinne seuraavalle viikolle. Ihan loistavaa heittäytymistä ja näin toimii ja voi toimia travelleri jolla ei ole liian tiukkoja ja kiveen hakattuja suunnitelmia. Huomasi muuten hyvin eron hotellissa ja hostellissa olevien matkaajien kesken - hostellissa on todella helppo tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa reissuvinkkejä. Harvemmin sitä hotellin aulassa intoutuu toisen matkasuunnitelmista kyselemään. Siksipä tämä kosketus hostellimaailmaan oli kyllä oikein positiivinen kokemus.
Samana iltana istuimme vielä illallisella yhdessä suomalaisen Timon sekä joukkoomme liittyneen kanadalaisen naisen kanssa. Jatkoimme iltaa vielä suositulla Pham Ngu Lao-kadulla, eli Backpacker Streetillä, joka on lempinimensä mukaisesti todellinen länkkäreiden keskittymä.



Viimeisenä päivänämme Ho Chi Minh Cityssä menimme tutustumaan sotamuseoon. Tänne haluttiin ehdottomasti ja ennätettiinkin käväistä siellä ennen illan lentoamme. Timo lähti meidän messiin! Käveltiin itseasiassa hostellilta museolle, pakahtavan hiostavassa säässä ja ennätettiin perille hieman ennen 12:sta. Joka on Vietnamissa lounas- tai eräänlainen siesta-aika. En tiennyt tästä aiemmin, mutta monet virastot, museot tmv sulkeutuvat tuolloin yleensä 1,5 tunniksi. Siispä tämän odottelun ajaksi siirryimme mekin lounaalle. Sotamuseosta vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä sijaitsee Propaganda, Vietnamese Bistro niminen ravintola, joka osoittautui todella loistavaksi lounas/brunssipaikaksi. Ruoka oli niin herkullista, että olisin halunnut tilata menulta kaiken. Inkivääriporkkana smoothien ja ihanan greensandwichin jälkeen oltiin taas valmiina museokäynnille, josta toki tiedettiin että se ei tulisi olemaan mitään kevyttä katsottavaa… Ja niinhän se ei ollutkaan. Ei voi kyllä pieni ihminen ymmärtää mikä saa ihmiset sotimaan ja tekemään tuollaisia hirmutekoja toisille… Kamalaa on myös se, että kuinka vielä niin 90-luvulla kuin myös nyt 2000-luvulla maahan sumutettujen myrkkyjen ja kemikaalien vaikutukset näkyvät syntyneissä lapsissa epämuodostuneisuutena ja syöpinä. Enempää asiaan menemättä jäin kyllä myös miettimään että onkohan maaperässä edelleen kuinka paljon kemikaaleja..? Sieltähän se ruoka tulee kuitenkin... Miinoja sun muita vielä toisinaan havaitaan maasta sodan jäljiltä.
Toinen mikä nousi yllätyksekseni esille sotamuseossa, oli se, että tuleva kohteemme Phu Quocin -saari, on toiminut varsinaisena kidutussaarena. Itselleni tuli hetkeksi oikein kuvotus, että sinne me nyt matkaamme valkoisille hiekkarannoille kuin vasta vajaat 40 vuotta sitten siellä on vuodatettu verta ja tehty kaikkia kamaluuksia… En tosiaan tiennyt saaren historiasta tuota vähääkään. Tälläisten asioiden eteen on toisinaan hyvä hiljentyä, mutta ei niihin loputtomiin voi kuitenkaan jäädä murehtimaan…



Alla olevassa kuvassa kadulla kävellyt kookoksien myyjä heittikin kuorman mieheni olkapäille, näyttääkseen miten painavaa kuormaa he kantavat olkapäillänsä. Ja sitä se kuulemma olikin, todella painava. Tämä on paikallisten ovela kikka saada kontakti turistiin, jonka jälkeen on helppo kaupitella heidät ostamaan kookos. Ja näinhän se toimi tälläkin kertaa.


HCMC:ssä syötiin siis vain hyviä ja todella herkullisia ruokia. Yllä olevat kuvat on muuten mainitsemastani Propagande -ravintolasta ja alla olevat sen sijaan La Vegetarian -ravintolasta, jonka löysimme sattumalta nälän ollessa juuri suurimmillaan. Iso suositus tästä ravintolasta, todella toimiva paikka, nams.



Kaiken kaikkiaan tykkäsin Ho Chi Minh Citysta kovasti, vaikkakin vierailumme oli hyvin nopea. Läpikulkukaupungiksi se oli meille suunniteltukin, mutta olisi siellä päivän pari voinut pidemmän aikaa viettää, mutta sitten se olisi kyllä varmasti jo nähty ja koluttu. Kuitenkin siellä periaatteessa oli vain se yksi turremesta, jossa tuntui olevan kaikki kaupungin länsimaiset turistit, joita oli muuten todella paljon. Backpacker Streetillä oli myös paljon palveluita ja ravintoloita.
Ostin muuten yhden topin -70% alennuksesta GinkGo nimisestä ekokaupasta, josta saimme mukaamme hauskan kartan kaupungista. Siinä oli monia kohtia, jotka naurattaa ja jotka todella tajuaa todeksi Saigonissa käydessään. Tässä niistä vielä muutama:

"You Will become a millionaire*”
Vietnamese money has a lot of zeroes… Jep, nämä miljoonasetelit ja nollat tuotti aluksi hieman vaikeuksia.


You will be called ”you-motorbike-you”
Xe om, or motorbike taxis will approach you when they see you walking on the street. Don´t be alarmed, they´re your friends... Kyllä, aivan joka nurkalla, koko ajan.


”You will learn to distinguish between the good, the bad and the fake*”
Vietnam is a country where copyright exists only in theory. Fake products are everywhere you look. And you get what you pay for... Kyllä, ostoksilla saa olla tarkkana kuin porkkana.

*Otteita GinkGo -kaupan kartasta.


Ps. Jos Timo luet tätä, niin terkkuja ja toivottavasti viihdyt Palawanilla!

Eng // Saigon, Ho Chi Minh City was truly an experience. Traffic, food, people, everything was really memorable.

-----------
Majoitus:
Saigon Backpackers Hostel @ Cong Quynh, 2 yötä 29 euroa.

Kohtaa koko maailma Helsingin Messukeskuksessa 16-18. tammikuuta, kun hallin valtaa vuoden odotetuin tapahtuma, Matkamessut! 
Olin viime vuonna todella innoissani kun sain messuille matkabloggaaja-passin ensimmäistä kertaa ja se olikin yksi iso merkkipaaluni blogissani. Tutustuin huikeisiin kanssa bloggaajiin ja sain paljon hyviä kontakteja. Olisin niin mieluusti mukana siellä paikan päällä myös tänä vuonna, mutta olen hengessä mukana näin blogin ja muiden sosiaalisten kanavien myötä.

Messujen yhtenä uutena osallistujamaana toimii Kambodza, jossa juuri vietin nopeat kolme päivää. Tämän postauksen kuvat ovat Angkor Watin -temppelialueilta, jonne tuk tuk meitä lähti kuljettamaan pimeässä ja koleassa aamuyössä kello viiden aikaan. Mutta kylläpä kannatti! Nämä ovat niitä Once in A Lifetime -juttuja... Nähdä Angor Wat auringonnousussa. Käykäähän ihmeessä siis tutustumassa Kambodzan osastolle, minä ainakin kävisin, hih. Lisäksi minua kiinnostaisi messuilla Karibian kaikki pienet saaret. 
Listasin myös tähän alle eri lavojen esitykset, joita olisin kyllä eturivissä kuuntelemassa. Meeting Point -lavalla varsinkin pärähtää, kun matkabloggaajakolleegat edustavat sekä lauantaina että sunnuntaina.


MONDO LAVA, kaikkina päivinä (pe, la, su):

Kaikki irti Lontoosta Viikonloppuloma suurkaupungissa, näin se onnistuu. Opaskirjailija Milla Kontkasen tärpit.
 
Suosittu BarcelonaNäitä paikkoja barcelonalaisetkin rakastavat. Opaskirjailijat Paula Kultanen Ribas ja Tuulia Kolehmainen paljastavat suosikit.
 
Trendikäs KööpenhaminaMondon uuden Kööpenhamina-kirjan tekijä Annukka Oksanen kertoo, mitä kaupungissa kannattaa kokea juuri nyt.

Katso tarkemmat aikataulut täältä.



MEETING POINT LAVA

Perjantaina

15.00	Miksi lentoemännällä on hanskat kädessään?
	Mitä matkustajan kannattaa tietää ennakoivasta lentoturvallisuudesta.
	Head of Training Minna Ruolanto, Nordic Standard Group Oy

Lauantaina

13.30	Näe maailmaa uusin silmin sohvasurffailemalla
	Couchsurfing Ambassador Patrik Sabel kertoo omista sohvasurffailukokemuksistaan: isäntänä Suomessa omassa kodissaan, maailmalta Yhdysvalloista Pakistaniin ja Valko-Venäjältä Libyaan, sekä tapahtumajärjestäjänä Helsingissä.

 

15.00	Matkabloggaaminen uudelle tasolle kansainvälisten matkailutapahtumien avulla
	toimitusjohtaja, matkakirjailija ja -bloggaaja Inna-Pirjetta Lahti, Innastus Oy

Sunnuntaina

13.00	Matkalla kaikkialle - maabongarin maailma
	Maabongaaja ja Meriharakka.net -blogin pitäjä Pirkko Schildt

14.30	Älä huku verkkoon - vinkit hakukoneoptimoinnista sosiaaliseen jakamiseen
	Löydytkö silloin, kun potentiaalinen asiakas tai lukija etsii tuottamaasi verkkosisältöä?
	Matkabloggaaja Marinella Ruusunen, Kaukokaipuu matkablogi

SUN&SEA LAVA, kaikkina päivinä (pe, la, su)

	Karibian risteilyt
	Toimitusjohtaja Tony Pokkinen, We Love Cruises Oy

	Curaçao – the blue heart of the Caribbean
	Katharina Giebelen, Marketing & Sales, Curaçao Tourist Board

	Thaimaan parhaat saaret
	Thaimaan-tuntija ja matkaopaskirjailija Antti Helin kertoo, mikä Thaimaan paratiisisaarista sopii juuri sinulle.
	Tourism Authority of Thailand

 Katso tarkemmat aikataulut täältä.

 
Ihania ja ennenkaikkea inspiroivia messuja kaikille sinne teille! Ja morotukset kaikille messujen Matkabloggaajille (voi kun oisin mukana!) sekä Nordic Blogger´s Experiencen tyypeille!



Eng // MATKA 2015, the largest travel industry event in Northern Europe, fits the whole world into the Helsinki Exhibition & Convention Centre again from 15 to 18 January 2015.

Blogissani olleen Matkamessujen lippupaketin (2 kpl lippuja) voittaja on nyt arvottu. Virallisena valvoja toimi mieheni ja suoritin arvonnan täällä Kambodzassa, hotellihuoneesta käsin Random.org:in avulla. Onneksi olkoon nimimerkki "maruska". Arpaonni suosi sinua! Laitoinkin sinulle juuri sähköpostia - olethan pian yhteydessä minuun, niin saan Suomesta käsin sinulle liput postiin :)

Kiitos tuhannesti kaikille arvontaan osallistuneilla - teitä oli niin monta! Selvästi matkailu ja messut kiinnostavat. Ja miten upeita matkasuunnitelmia teillä onkaan! Vastauksissa kävi ilmi tulevista reissuista tai reissu-unelmista kohteita Euroopasta, Aasiasta, Etelä-Afrikasta, Jenkeistä ja ties mistä kaikkialta, wautsi! Upeaa oli lukea niitä. Toivottelenkin tässä oikein mukavia Matkamessuja voittajalle ja kaikille muillekin! Laitan omat Matka2015 messuvinkkini jakoon vielä loppuviikosta! Ciao Ciao! Nyt nukkumaan... Aamulla aikaisin Angor Watin temppeleihin tutustumaan...

Voi onni ja autuus, että maailmassa osaa olla upeita paikkoja! Jonkin verran on kuitenkin tullut reissukilometrejä ja paikkoja koluttua tähän ikään mennessä, mutta täytyy rehellisesti sanoa, että aika korkealle kipusi kauneimpien paikkojen-listalla tämä saari. Jos ei jopa kauneimmaksi! Paikka on Malcapuya Island Coronin lähellä, jossa oltiin päiväretkellä. 
Nyt jos koskaan muuten kannattaa tehdä pieni mielikuvaharjoitus ja pulahtaa mukaan turkoosiin lämpimään mereen pienelle päiväuinille tai vaikkapa riippumattoon palmun alle päiväunille...













Venematka bankalla Coronista tänne kestää noin kaksi tuntia. On siis pienen vaivan takana, mutta siltikin tänne löytää kymmenet retkiseurueet tiensä joka päivä. No, aivan kuten mekin. Meidän onni (ja fiksu veto) oli että mentiin privaveneellä heti aamusta suoraan tänne, jolloin saatiin käytännössä koko saari itsellemme aamupäiväksi. Vasta iltapäivästä tänne alkoi valua venelasteittain muita turreja ja olinkin hieman ihmeissäni kun riippumattopäikkäreiltäni heräsin hurjaan ihmispaljouteen takanani. Onneksi saatiin otettu kasa kuvia tästä paratiisista lähes koskemattomana silloin heti aamulla.



 
Välillä on jotenkin vaikea oikein edes käsittää, miten kaunista jossain päin maailmaa voi ollakaan. Tai kuinka turkoosia ja kirkasta meri voikaan olla. Tämäkin paratiisi on niin monen merimailin takana, että sekin myöskin tuntuu hurjalle ajatukselle, että en välttämättä näe tätä paikkaa enää koskaan. Onneksi on nämä kuvat muistona.

Miltä paikka teidän makuunne näyttää?


Eng //  Malcapuya Island, Coron, is one of the most beautiful place I have ever been for sure.