Meidän taannoisella Australian purjehdusretkellä (juttua (osa1) purjehduksesta löytyy täältä) saimme snorklata useamman kerran ja useammassa eri kohteessa Whitsundaysin ja valliriutan läheisyydessä. Toisen purjehduspäivämme snorklauksen jälkeen laivan puosu muuten mainitsi laivassa, että hän oli nähnyt hain snorklatessamme, mutta ei ollut kuulemma viitsinyt mainita asiasta vedessä ollessamme. Ehkä ihan hyvä niin. Hain näkemisen sijaan näimme aivan mielettömän paljon erivärisiä ja erikokoisia kaloja ja koralleja. Suurimmat kalat mitä tuolla suuntaa Australiaa voi nähdä ovat valtavia. Kalat ovat lähes ihmisten kokoisia mölliköitä, tai ainakin reilun metrin mittaisia. Niiden näkeminen on jopa jollain tasolla pelottavaa, niiden kokonsa puolesta. Sen sijaan pieniä, söpöjä, neonvärisiä kalojahan ja nemojahan nyt katselee mielellään ja niiden keskellä on ihanaa uiskennella. Mutta todellinen snorklauksen jättipotti koettiin kuitenkin aivan purjehduksemme loppusuoralla, kun meidän snorklausretkellä Black Islandilla nähtiin iso merikilpikonna uimassa meidän kanssa. Hui-kee-ta!
Tämä konna makoili ensiksi merenpohjassa syömässä, kun sen ensiksi näimme. Ja meitähän oli aikamoinen joukko snorklaajia ihmettelemässä tätä huikeaa eläintä. Kilpikonnan noustessa pinnalle ottamaan ilmaa, oli huikeaa seurata sen liikehdintää meressä, vapaana. Ja näytti että se ei ollut moksiskan meistä, sillä palasi samaan paikkaan lounastamaan.
Whitsundaysin alue on muutenkin todella upeaa snorklaus- ja sukellusseutua. Alue luokitellaan ison valliriutan sisäriuttoihin kuuluvaksi alueeksi, joten korallit ovat hyvin monipuolisia ja värikkäitä. Olimme aikaisemmin nähneet jo monia kymmeniä kilpikonnia veneestä käsin. Voitteko uskoa! Mutta siis todellakin kilpikonnat olivat niin suuria, että niiden kilvet näkyivät selkeästi merenpinnalla kun purjehdimme yhdessäkin poukamassa. Seutu on kuulemma kilpikonnille mieluisaa, eikä luonnollisia vihollisia, kuten haita ole juuri lainkaan täällä. Vesi on kuulemma haille liian kylmää täällä näin.
Snorklaus on kyllä niin siistiä puuhaa! Ja on aina yhtä huikea tunne painaa ensimmäistä kertaa snorklimaski pinnan alle ja huomata miten paljon siellä onkaan elämää. Aivan jalkojemme juuressa. Kuten nyt vaikka kilpikonnia!
Ps. Mitä muuten noihin söpöihin ja kaikkien tykkäämiin "nemo"-kaloihin (clownfish) tulee, niin opittaanpa purjehdusretkellä aika paljon lisää tuostakin kalasta. Tiesitkö, että mm. "nemot" syntyvät aina kuulemma koiraina, mutta voivat vaihtaa sukupuolta myöhemmin. Ja jos nemo-ryhmän naaras kuolee, niin ryhmän suurin koiras muuttuu naaraaksi. Vastaavanlainen on yleistä monessa muussakin kalarodussa, tai, jotta sekoitetaan pakkaa vielä enemmän, niin muutos voi tapahtua myös toisin päin. Naaraasta koiraaksi.Mutta, mites on, oletko sinä kenties törmännyt snorklatessa näihin huikeisiin otuksiin?
Eng // We went to snorkeling on our sailing trip in Whitsundays, Australia. And oh wow what we saw there. Beautiful turtles.
Meidän extempore ideasta lähtenyt purjehdusretki alkoi yhtenä tiistai-iltana Airlie Beachin satamasta auringon laskettua jo mailleen. Olikin hieman ihmeellistä, että astelimme laivaan pimeän tullen ja että vene lähti samoin tein purjehtimaan vielä ensimmäiseen kohteeseen, suojaiseen poukamaan, jossa yöpyisimme. Sieltä on kuulemma upea herätä uuteen aamuun, ja en epäillyt asiaa yhtään. Sen sijaan epäilin ja pelkäsin kisakuntoani, että kestänkö 3:n vuorokauden mittaisen purjehduksen kunnialla, ilman merisairauksia.Ensimmäisenä iltana vene ei onneksi liiemmin keikuttanut, mutta kyllä minulle hieman paha olo tuli ja ennätinkin jo ajattelemaan, että tässäkö tämä nyt oli. Miten ihmeessä selviän loppuun saakka? Mutta onneksi hyvä muonitus piti ajatukset toisaalla ja itselläni ainakin ruoka ja suolainen auttaa aina pieneen matkapahoinvointiin. Ensimmäisen illan nopean tutustumisen jälkeen laiva tuntui vielä vähän vieraalta ja meidän pieni hyttimme todella pieneltä ja himpun verran ankealta ja muistan tökerösti sanoneenikin nukkumaan mentäessä, että tokihan tämän rahan olisi voinut laittaa vaikka Karibian risteilyynkin ja kunnon hyttiin. Meillä kuitenkin oli laivan ainoita kahden hengen hyttejä, että saatiin olla ihan omissa oloissamme, mutta eittämättä laivan ikä näkyi kaikkialla. Laivan yleisimmät hyttityypit ovat neljän hengen hyttejä ja saatat siis yöpyä soolo tai parimatkustajana vallan tuntemattomien henkilöiden kanssa samassa hytissä, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Varasimme oman purjehduksen niin myöhään, että siitäkin syystä tuo kahden hengen hytti oli harvoja ja ainoita vaihtoehtoja.
Pakko kertoa myös muutamalla sanalla itse kaunottaresta, purjeveneestämme. Solway Lass on todellinen maailmanmatkaaja. Vene on nimittäin rakennettu jo vuonna 1902 hollantilaisten toimesta ja saksalaisesta teräksestä yli sata vuotta sitten ja ompa laiva seilannut Itämerelläkin. Laiva on palvellut myös molemmissa maailmansodissa, sekä myös mm. jäänmurtajana uransa aikana. Ja monen mielenkiintoisen mutkan kautta lopulta päätynyt seilaamaan Australian itärannikon Whitsundaysin alueelle.
Kapteeni ei todellakaan valehdellut, kun sanoi että ensimmäisenä aamuna on upeaa herätä ja nousta laivan kannelle katselemaan maisemia. Itselleni pieneksi shokiksi muodostui kuitenkin se, että aamiainen tarjoiltiin jo kello seitsemän! (kyllä, tämä on huutomerkin paikka). No, eihän se auttanut kuin kömpiä vain hytin yläsängyltä alas ja ylös yläkannelle aamupalalle. Ensimmäinen kohteemme purjehduksella tulisi olemaan kuvankaunis paikka nimeltä Whitehaven Beach. Tätä olin odottanut jo etukäteen! Ainut vain, että taivaalle kerääntyi pahaenteisesti hieman tummia pilviä...
Purjehduksella homma toimii siten, että laivalta kuskataan jokainen matkustaja kumiveneellä perille kohteeseen ja liikuimme perillä yhdessä isossa ryhmässä Whitehaven Beachillä, joka on luonnonsuojelupuisto. Ensiksi kävimme ihailemassa maisemia korkeammalta näköalatasanteelta, josta sitten siirryimme alas rannalle. Rannan hiekka on muuten kuulemma niin hienojakoista, että tänne on hyvä ottaa mukaan kultakorunsa ja kiillottaa ne samalla hiekassa.Tuossa hyppykuvani takana näkyvässä poukamassa näkee usein myös rauskuja sekä toisinaan myös pieniä haita.
Erikoista tässä valkoisessa hiekkaparatiisissa on se, että mereen ei ole mitään asiaa ilman märkäpukua. Siispä jokaiselle meistä annettiin laivan puolesta kokovartalomärkäpuku. Meressä on kuulemma sen verran meduusoita, että laivayhtiö ei halua ottaa yhtään riskiä asian suhteen. No hitsi, minkäs teet. Oli vain toteltava ja puettava päällensä tuo hassun näköinen jumppapuku. Mieheni ennätti ensimmäiseksi veteen märkäpukunsa kanssa ja näkikin jalkojen juuressa pienen Lemon Sharkin (sitruunahai) poikasen. Minäkin ennätin perästä märkäpukuni kanssa kahlaamaan veteen ja nähtiinkin aivan uskomaton määrä rauskuja siellä täällä uiskentelemassa. Askeleitaan piti hieman varoa vedessä, sillä rauskat makoilivat pohjassa ja luikahtivat aina uida tiehensä meidän lähestyessä. Oli kyllä huikeaa nähdä niin paljon rauskuja ja osa oli vielä aika isojakin... Tässä vaiheessa tuo märkäpukukaan ei enää niin harmittanut. Turvallisuus ennenkaikkea.
Laivalle saavuttaessa meitä odotti aina jotain herkkuja ja pientä suolaista valmiina ja suihkuvuorot (suihkuja oli kaksi naisille ja kaksi miehille) soljuivat leppoisasti. En kertaakaan joutunut jonottamaan suihkua, mutta toisaalta, suihkuvuoro kesti noin kaksi minuuttia mieheen, joten siinä ajassa ei juuri jonoa ennätäkään muodostumaan. Tarjoilujen puolesta meistä pidettiin kyllä erinomaista huolta ja myös kasvissyöjät huomioitiin erinomaisesti. Me spesiaalivieraat (kuten kokki meistä sanontaa käytti) saatiin aina hakea omat ruuat keittiönluukulta ja oltiinkin aina santsikierrosta hakemassa, niin hyviä sapuskoja pojat meille siellä kokkaili.
Ensimmäisenä iltana emme nähneetkään vielä laivalla auringonlaskua, koska lähtömme oli niin myöhään. Mutta toisena iltana päästiin kokemaan miten huikea auringonlasku onkaan merillä oltaessa. Toki tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa pienessä veneessä ollessa, siinä on omat juttunsa, kun jokainen haluaa olla laivan keulassa ihailemassa auringonlaskua. Mutta täytyy sanoa, että hyvin äkkiä tälläinen ryhmä alkaa hitsautua yhteen ja ensimmäisen illan fiilikset laivan hytin ahtaudesta ja pienestä meripahoinvoinnista onneksi karisivat ja aloin itsekin oikeasti nauttimaan merillä olosta.
Julkaisen tämän purjehdusretken jutut parissa eri osiossa. Nähtiin ja koettiin nimittäin niin paljon ja huikeita juttuja, että muuten tämä postaus venyisi kilometrin mittaiseksi. Jatkoa siis tulossa...
Ovatko muut olleet vastaavanlaisella purjehdusretkellä?
Eng // We went to sailing for 4 days in Whitsundays, Australia.---------------- Majoitus:Solway Lass purjehdus, 2 hengen hytti, 3 yötä, 440 eur (hlö)
Täällä me nyt ollaan, Havaijilla! Onhan tää nyt ihan kreisiä, että hypitään paratiisista paratiisiin ihan tuosta vaan. Tai no, kyllähän lento tänne otti melkein kokonaisen päivän Fidziltä kaikkine kuljetuksineen päivineen, mutta koska lensimme International Date Line:n (kansainvälisen vuorokausirajan ylitse, mikähän oikea suomennos termille onkaan?), niin siinähän kävi niin, että saavuimme perille tulevaisuudesta ja saimme elää saman päivän kahteen kertaan. Hassua, mutta totta. Kesti hetken aikaa hiffata tämän jutun juoni, ja kyselinkin aikaisemmin jo facebook-kamuiltani, että millehän päivälle minun nyt pitääkään se hotelli Havaijilta varata. Päivää aikaisemmin oli oikein. Koska lentomme saapui Havaijille perjantaina aamuyöstä (vaikka lähdimme Fidziltä vasta paikallista aikaa perjantaina aamupäivästä), oli hotellimme varattuna jo torstaista eteenpäin meille Havaijin aikaa.Fidziltä lensimme ensiksi parisen tuntia Samoan -saarelle, jossa osa matkustajista vaihtui sekä kone tankkasi lisää menovettä. Samoa näytti muuten koneesta käsin aivan ihanalle. Ainakin miljoona palmua näkyi saarelta, sekä upea turkoosi meri. Samoalta matkaa Havaijille oli vielä reilut viisi tuntia. Että yllättävän pitkä lento näiden saarien välillä kyllä on.
Oli hassua siis herätä tänään uudestaan perjantaihin. Ikkunoista pilkotti auringonpaiste ja hotellirakennusten lomasta palmupuut. Pitkien ja hyvien unien jälkeen oli pakko päästä kastastamaan heti legendaarinen Waikiki Beach.
Vaikkakin hotellit on rakennettu lähes vieri viereen Waikiki Beachillä ja itse rantakaistale on todella kapea, niin kyllä se silti toimi meikäläiseen ja olinkin ihan lumoissani, että eiköhän me täällä viihdytä. Käytiin vielä hetki sitten ihailemassa auringonlasku samaisella beachillä ja voi poijjaat, se se vasta upea olikin!
Havaijista lisää myöhemmin. Seuraavaksi ajattelin raapaista kasaan postauksen meidän Australian purjehdusretkestä, joka oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista siinä maassa.
Ps. Oon hehkutellut noista kukkaleistä ja kaikki nämä vuodet kun olen haaveillut pääsystä Havaijille, toivonut ja luullut ja olettanut että jokainen saisi sellaisen kaulaansa saavuttuaan Havaijille. No ei se homma taida ihan niin toimia… Ainakaan meidän kaulaan ei laskettu ainuttakaan leitä täällä, ja niitä näkeekin lähinnä vain kauppojen hyllyillä. Siksipä oonkin niin onnellinen, että saatiin Fidzille saavuttaessa leit kaulaamme hotellilla, koska ilman sitä kokemusta minun illuusio näistä Tyynenmeren saarista ja leistä olisi ihan pirstaloitunut... Hahaha... Bula Vinaka Fizdille!
Eng // Aloha from Hawaii! :)
Australia on iso maa. Se on nyt tullut todettua, kun olemme tehneet matkaa vuokra-autolla Brisbanesta Airlie Beachille saakka. Matkaa Cairnsiin olisi vielä Airlie Beachiltä rapiat 600 kilometriä, joten Airlie Beach sijoittuu isolla kädellä arvioiden sinne Brisbanen ja Cairnsin välimaastoon. Ajoimme tänne usean päivän ajan, jotta pääsemme purjehtimaan, sekä tietysti näkemään ison valliriutan, yhden Australian kuuluisimmasta kohteista.
Näin jälkikäteen on tullut mieleen muitakin reittivaihtoehtoja, kuten esimerkiksi olla ajamatta enää takaisin samaa reittiä autonpalautukseen Brisbaneen kuten me teimme. Mutta hey, you live and you learn. Ja ensi kerralla ollaan taas viisaampia, mitä tulee välimatkoihin täällä Australiassa. Ne on valtavia, eikä usein siihen valtavan väliin mahdu kuitenkaan mitään. Ja jos suurin vihollisesi on aika, niin kyllä harmittaa kun jokaiseen paikkaan ei vaan millään ennätä, koska autossa istumiseen kuluu niin suuri aika.Airlie Beachille me kuitenkin ennätimme hyvissä ajoin. Saavuimme perille jo päivää ennen purjehdustamme joten meillä oli hyvää aikaa tutustua tähän Whitsundayn alueen vilkkaimpaan kaupunkiin, Airlie Beachiin.
Airlie Beach on satamakaupunki. Täältä lähtee päivittäin lukuisia veneitä, täynnä turisteja, kohti Great Barrier Reefiä. Kohdetta, jonka mekin halusimme nähdä. Varatessamme Byron Bayssa ollessamme 4-päivän purjehdusmatkaamme, meille myytiin se siinä uskossa että vene tulee seilaamaan ison valliriutan lähettyvillä. Kätevää, ajattelin. Eli pääsisimme näkemään valliriutan usean päivän ajan. Mutta, jo ennen meidän koko reissuamme, minun oli hyvin vaikea löytää mistään kunnon tietoa että kuinka retkiä valliriutalle oikeasti järjestetään. Mikä on vastuullinen yritys, onko sellaista ja mistä kaupungista valliriutalle onkaan paras lähteä (Cairns, Airlie Beach, vai mikä)? Airlie Beachin turisti-infossa tämän nähtyvyyden luonne alkoi kuitenkin viimein hieman valottua. Tämä Unescon maailmansuojelukohde (joka on ollut vaarassa menettää statuksensa sellaisenaan, lähde) on hyvin hyvin turistoitunut paikka. Mielestäni hurjin juttu oli, että valliriutan viereen on rakennettu iso pontoonialus, joka näyttää lähinnä avaruusalukselta. (Jos haluat katsoa kuvia tästä "luonnollisen näköisestä aluksesta", niin esimerkiksi täältä löytyy). Pontoonialukselle tuodaan lastillisia ihmisiä päivittäin useilla eri veneillä parkkiin, josta sitten turistit pääsevät snorklaamaan ja sukeltamaan valliriutalle. Pontoonilla voi myös viettää yön, tähtitaivasta kannella katsoen ja makuupussissa nukkuen. Sinänsä ihan houkuttelevan kuuloista, mutta jotenkin niin kaukana siitä, miksi paikan kuvittelin (tai toivoin). Joka tapauksessa tämän pontoonin nähtyäni, en oikeastaan halunnutkaan enää valliriutoille, tai siis tuonne pontoonin riutoille. Joten oikeastaan olikin ihan lohdullista kuulla, että purjehduksemme keskittyisi enemmän ison valliriutan ympärillä olevien ulkoisempien riuttojen edustalla purjehtimiseen. Tosin, kai tuon pontoonin ideana (ainakin toivottavasti on) keskittää turismi yhteen kohteeseen valliriuttaa, sen sijasta että valliriutoille voisi randomista mennä snorklaamaan sinne tänne ja seisomaan korallien päälle mihin vain selfietikun kanssa.
Airlie beachillä oli paljon myös (houkuttelevia) kauppoja ja viihtyisiä ravintoloita. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei meitä olisi odottanut purjehdusretki! Jo ennakkoon osasin odottaa, että tästä tulisi miehelleni koko reissun kohokohta ja itse lähinnä pelkäsin kauhulla, että voinkohan pahoin laivassa koko neljän päivän ajan. Toivoin tyyntä keliä merille, mutta sääennusteiden mukaan luvassa oli kaikkea myrskyistä lähtien.
Näistä maisemista alkoi siis meidän purjehduksemme, ei lainkaan pöhkömmin! Ja Airlie beachille iso suositus myöskin. Pitäkää kohde mielessänne, jos matkaatte täällä päin Australiaa.
Eng // Airlie Beach harbour was the place where we left to our 4-days sailing trip. I really like the city itself as well.
--------------- Majoitus: Paradise Court, 1 yö, 64 eur
