How Big, How Blue, How Beautiful. Flow.

Viikonloppuna Helsingin Suvilahden auringon alla tanssittu Flow-festivaali oli jälleen ihan taikaa. Sää oli aivan helmi koko festivaalien ajan, sekä paikkana Suvilahti ei petä näemmä koskaan. Se on vain yksinkertaisesti upea!

Florence and the Machine oli myös upea ja energinen, aivan kuten reilu kuukausi sitten Belgian Rock Werchterissä. En ollut muuten koskaan aikaisemmin ajatellut että Helsingin auringonlasku voisi olla kuten suosikkikaupungissani Los Angelesissa. Mutta Flowssa silmät avautuivat tällekin asialle -  nimittäin viimeisenä päivänä esiintynyt Beck välispiikkasi kuinka kauniilta ja tutulta, vähän kuin kotona Kaliforniassa, meidän auringonlasku näyttikään. Hetken hämmästeltyäni tätä vertauskuvaa, piti ihan katsella ympärilleen ja hitsi! Näyttihän Suvilahden tummuva sininen ilta aivan upealle. Vain palmut puuttuivat siitä, että oltaisiinkin oltu Kaliforniassa. 

Myös Florence mainitsi, että kuinka kaunis ilta meillä olikaan ja omisti How Big, How Blue, How Beautiful biisinsä idolilleen Beckille ja paikkaan, jossa kappale on kirjoitettu (must be in LA). Hänen musiikin tahdissa olikin kiva heittäytyä Kalifornia fiiliksiin, sillä Los Angeles on ollut isosti tapetilla ja reissusuunnitelmien kohteena viime aikoina. Parhaillaan etsitään sieltä juuri Airbnb-majoitusta syyskuuksi, yay! Mutta tässä näitä ihania flow-tunnelmia ja värejä viikonlopulta, ilman palmuja tosin.






Ja koska Flowsta on kyse, niin tapahtuman tarjoamat överihyvät ruokaherkut on pakko nostaa myös esille. New York Ninjan burger oli edelleenkin aivan killeri. Siis anteeks, mutta saako näitä jostain pitkin vuotta? Tietääkö joku? Paljon oli taas todella laadukkaita herkkuja tarjolla ja mm. tuo Alfonsin pizza maistui aika ruhtinaallisen makoisalle. Peukut myös Sustainable Meal -konseptille, jonka aterioiden ekologisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.


Mutta kaikkein ihaninta Flown puitteissa on toki viettää aikaa ystävien kanssa. Kolme päivää kaupunkilaisten juhlaa ja siellä täällä tuttuja kasvoja. Flow on timanttia!



Flowsta jää kyllä aina hyvä ja onnistunut fiilis. Vaikka lippujen korkeaa hintaa hieman kritisoinkin, niin toivottavasti jälleen ensi vuonna uudestaan! Kiitos ystävät!

Olitko sinä Flowssa?


Eng // Last weekend in Flow festival, Helsinki.


By 6 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Helsingin kaunis Kaunissaari

Viime viikonloppuna pakkasimme kimpsut ja kampsut veneeseen ja perjantaisen sateisen päivänpäätteeksi lähdimme purjehtimaan kohti Helsingin Kaunissaarta. Chattailimme koko päivän ajan reissuseurueemme kesken, että mitenhän meidän mahtaa käydä säiden puolesta. Ennusteiden mukaan iltaa kohden pitäisi kirkastua, mutta jotenkin tänä kesänä on hieman luotto heilunut noiden sääennusteiden suhteen. Rohkeasti treffasimme kaikki päivänpäätteeksi satamassa ja kunka ollakaan, aurinkohan se siellä alkoi paistella ja hyvät tuulet siivitti meidät aikalailla ennätysvauhtia kohti Kaunissaarta.

Kaunissaari sijaitsee noin 22 kilometrin päässä Helsingistä itään, Sipoon saaristossa. Olimme valinneet sen kohteeksi hyvien palveluiden vuoksi, meidän ensimmäiselle yön yli veneretkelle. Kaksi kilometriä pitkältä ja 800 metriä leveältä saarelta löytyy mm. luontopolku, viisi keittokatosta, ravintola, vuokrattava sauna, mökit ja soutuveneet, sekä leirintäalue. Toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin Kaunissaareen on myös laivayhteys Vuosaaresta. Matka suuntaansa kestää 60 minuuttia.
Meidän menomatka purjeilla Kaunissaareen kesti vajaan neljä tuntia. Ennätettiin perille juuri sopivasti ennen hämärän tuloa.





 
Menomatka saareen sujui itseasiassa todella nopeasti. Kaikki oltiin ihan innoissamme tulevasta ja päivällä ennakkoon kokkaamani illallinen odotteli veneen pienessä keittiössä jo lähes valmiina. Merillä tulee nälkä helposti! Rantauduttiin helposti vierasvenelaituriin, jossa oli useampi paikka onneksi vielä vapaana. Näin purjehtijan alkuna, on aina yhtä jännittävää saapua uuteen satamaan ja yrittää saada oikeaoppisesti vene kiinni laituriin.
Lähdettiin nälkää uhmaten heti perille päästyämme vielä tutustumaan Kaunissaareen. Hetki ennen auringonlaskua oli todella kaunis ja saari näytti todella valloittavalta. Telttailijoita oli yllätyksekseni todella paljon liikenteessä ja toisaalta, saaren nyt nähtyäni, en ihmettele sitä lainkaan. Kaunissaaren kalliot ovat upeita paikkoja ihailla merta ja meidän tapauksessa saaren toiselle puolelle laskevaa aurinkoa. Kävelimme sen verran vielä saarta ympäri, että löysimme infopisteen, josta saimme ostettua venepaikan yöksi. (Venepaikka kustantaa 13 euroa / yö).
 


Illallisen, joka venyi lähes keskiyöhön sekä päivän merilläolon ja jälkkäriherkkujen jälkeen oltiinkin kaikki aika valmiita unten maille. Veneessä nukutti kyllä todella mukavasti ja mikä parasta, aamulla sai herätä näihin maisemiin. Aika bueno!

Auringosta nauttimisen ja pitkän aamiaisen jälkeen, sekä lämpimien vaatteiden pukemisen jälkeen alettiinkin suuntaamaan kohti Helsinkiä. Vaan paluumatka ei sujunutkaan yhtä sukkelaan kuin menomatka. Edessä oli todella haastavat tuulet, jotka olivat kyllä tiedossa jo etukäteen. Paluumme kesti lopulta melkein kuusi tuntia ja siinä ajassa ennätti viimassa jo kylmäkin hetkellisesti tulemaan. En muista kyllä kesää, jolloin olisin näin paljon viihtynyt talvitakissani sekä pipossani. Hah, jos tosiaan aikaisemmin kuvittelin purjehduksen Suomessa olevan bikineissä kannella auringonottoa, niin nyt on viimeistään nekin luulot karissut. Tältä näyttää siis about todellisuus merillä, Suomessa. Hanskatkin meillä kaikilla yleensä on. Nyt ne on taidettu riisua pienen karkkitauon ajaksi. Siltikin, todellinen purjehduskärpänen on meitä päässyt puraisemaan ja tämä tuleva loppukesäkin vietetään sitkeästi vesillä. Onneksi satamien poukamissa tarkenee jopa ottaa aurinkoa, että pienenä lohtuksen sanana, ei se koko ajan ihan niin viileää ole ollut. Ehkä.



Miltäs ne pulleat purjeet ja Kaunissaari vaikuttaa? Onko sinulle paikka kenties jo entuudestaan tuttu?


Eng // Sailing trip with friends to Kaunissaari island, Helsinki.
By Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,

Ikävä Fidziä #IG Travel Thursday

Mulle on iskenyt viime aikoina aivan hirmunen ikävä takaisin Fidzille. Eikä vähiten sen vuoksi, että voidaan kaikki livenä seurata miten Matkakuumetta -blogin Gia ja Miika viihtyvät lapsensa kanssa siellä parhaillaan. Kannattaa siis nyt viimeistään virittäytyä mukaan heidän maailmanympärimatkalleen. Olen myös tajunnut että monta kiehtovaa tarinaa on vielä blogissakin kertomatta tuosta maagisen kauniista maasta.

Tajusin oikeastaan vasta näin jälkikäteen, että miten erikoisessa maassa sitä onkaan päässyt käymään. Koko polynesialainen kulttuuri oli todella kiehtovaa. Siellä ollessamme väitän toki, että elimme hetkessä, mutta toki kun reissua oli takana jo niin monta kuukautta ja matkan loppusuora häämötti edessä, niin sitä varmaan vaan matkasi ja kokemukset tulivat vain kaupanpäällisinä. Väittäisin että erilaisen ajan ja matkan teon kanssa, olisimme kokeneet kokemamme asiat vielä erilailla. Mene ja tiedä. Silti paikka vakuutti meidät.

Jos minut tai joku teistä nyt tältä istumalta laitettaisiin istumaan fidziläiseen illallispöytään, jota säestää kyläläisten tervetulolaulut ja tanssiesitykset, niin kuka tahansa varmasti vaikuttuisi ja olisi ihmeissään. Tai jos pääsisit ottamaan kyläläisten kanssa osaa kava-seremoniaan. Ihmeellistä ja uutta sekin. Sellaista siellä Fidzillä kuitenkin on. Taianomaista.

 
Ja näitä palmuja, niitä siellä riittää. Lisäksi Fidzillä on hienoja rantoja, turkoosit ja kirkkaat vedet. Surffimestoja löytyy myös, mutta meille ne olivat logistisesti liian kaukana. Fidzillä saat varmasti nauttia upeista auringonlaskuista ja ystävällisistä ihmisistä.






Aamupalapöydässä on aina kauden tuoreimmat hedelmät ja iloinen hymy vastassa 'bula-tervehdyksien' kera. Kaikki on värikästä Fidzillä. Olikohan siellä edes synkkiä väriä olemassa...? Meidän siellä ollessamme (huhtikuussa) satoi tosin useampana päivänä. Silloin taivas ja meri vetytyi kylläkin tummaksi. Turkoosin sävyt katosivat. Se tuntui hieman oudolle, mutta toi realistista otetta ainaiseen paratiisiin.




Fidzistä sanotaan myös että siellä on yhdet parhaista sukellusvesistä. No, tästä varmaan voidaan olla montaa mieltä. En ole itse kaikkia maailman meriä kolunnut, mutta ei nämä kyllä huonoksi jääneet. Olihan saldona myös neljä nähtyä haita. Kuulemma niitä oli oikeasti viisi, mutta en nähty yhtä, kun se kuulemma uiskenteli selkäni takaa. (siis whaaaat?).




Sitten on vielä tämä 'Fiji-time' -käsite. Täällä jos missä osataan ottaa rennosti, mutta asiat tulee kuitenkin hoidettua ilman turhaa stressaamista. Välistä tuntui että aika on pysähtynyt täällä.

Kaukana Tyynellämerellä oleva kaunis saari on toki kaukana kaukana Suomesta. Enimmäkseen saarella vierailee turisteja Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Mutta meidän aikanamme hotellilla oli vieraita myös ainakin Saksasta, Venäjältä ja Englannista.
Suorin tapa lentää Fidzille on suora lento Helsingistä Hong Kongiin, josta toinen suora lento Fidzille, Nadiin. En uskalla edes arvioida kuinka monta tuntia tuollainen lento veisi. Mutta sen uskallan taata, että perillä odottaa tälläinen, paratiisi.


Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of my best pictures from Fiji, based on my Instagram pictures. 


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 

By 18 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Matkachatissa 3.8 twiittaillaan maailmanympärimatkoista

Oletko jo Twitterissä? Kiinnostaako matka maailman ympäri? Siinä tapauksessa huomenillalla kannattaa virittäytyä sirkuttelumoodiin, sillä maanantaina 3.8. matkachatin aiheena on maailmanympärimatkat.

Onko matkachat sinulle jo tuttu? Mikäli ei, niin tässä lyhyesti mistä siinä on kyse:
Twitterissä twiittaillaan aina maanantai-iltaisin klo 20:00 – 20:30 matkailuun liittyvistä aiheista. Aihe-alueet vaihtuvat viikottain ja puolen tunnin keskustelu kulkee aina hashtagilla #matkachat. Chatin takana ovat kolme matkabloggaajaa; Globe Called Home -blogin Jenni, Tarinoita maailmalta -blogin Annika ja London and beyond -blogin Lena. 

Tämän kertaisessa matkachatissa on tosiaan aiheena itseäni lähellä oleva aihe - maailmanympärimatkat. Onko sinulla jotain mitä haluaisit kysyä tälläisistä reissuista? Mikä olisi sinun unelmareittisi? Tai miten pakataan pitkälle matkalle?
Mukana kanssasi on myös chattaamassa kolme maailmanympärimatkan tehnyttä vierailijaa, minä mukaan lukien guest hostina. Minut löytää muuten twitteristä nimellä @sannasevenseas.

Nähdäänhän huomenna siis chatissa?
 
[Kuva: Laura Rumbin]

Tarkemmat ohjeet matkachatiin osallistumisesta löydät Globe Called Home -blogista tästä.


Eng // Let´s tweet tomorrow at 8:00 pm on twitter (#matkachat).
By 2 kommenttia
Tunnisteet:

Unelmia todeksi: Surffikurssilla Havaijilla

Yksi maailmanympärireissun haaveista itselläni oli opetella viimeinkin surffaamaan. Sillehän ei periaatteessa voinut nyt ainakaan tulla esteeksi aika. Sillä sitähän piti olla riittämiin. Myös paikat joissa olimme, kuten Australia ja Havaiji, olivat omiaan tälle harrastukselle. Hullun rohkeana ja polvet spagettina uskaltauduin Australiassa aikaisemmin kokeman surffauksen jäljiltä, kokeilemaan aaltoja myös ehkäpä maailman legendaarisemmalla rannalla, Waikiki Beachillä, Honolulussa.

Usean päivän ajan katselin aaltoja ja kurssille meneviä ihmisiä ja sitten keräsin rohkeuteni ja painelin itsekin Waikiki Beachillä olevalle standille, jossa otettiin ilmoittautumisia vastaan. Aluksi he yrittivät myydä minulle yksityistuntia, mutta olin itse enemmän kiinnostunut ryhmämuotoisesta opetuksesta, ihan vaan jo sen huokeamman hinnan puolesta. Nimen paperiin rustaamisen jälkeen jäin odottelemaan, että milloinhan muita ryhmäläisiä saapuisi paikalle. No ei saapunut, eikä hetkeäkään kun sainkin samalla hinnalla itselleni privaattikurssin. Aika jees. Ja hyvin nopean hiekalla kuivaharjoittelun jälkeen, surffiopettajani, natiivi Havaijilainen veikin minut jo suoraan aaltoihin.





Hieman katsottiin vielä rantavedessä oikeaa asentoa olla laudan päällä ja sitten vaan ohjeeksi tuli meloa kauas rannasta paikkaan, jossa tapaisimme. Meri oli täynnä sekä surffaajia että suppailijoita sekä ihan tavan uimareita. Sellaista ruuhkaa en ollut ihan hetkeen nähnytkään. Aluksi hieman epäilytti, että jääköhän tässä ruuhkassa jonkin alle tai surffaako itse jonkin päälle, mutta riemastuttavan hyvin tuolla tuntuu liikennejärjestelyt toimivan.


Tässä postauksessa on kuvia itseasiassa kahdelta eri surffikerralta. Ensimmäiseltä kurssiltani, jolloin minulla ei ollut kameraa matkassa kuin rannassa, sekä toiselta kertaa kun itse vuokrasin laudan ja mieheni yritti aaltojen keskellä kuvata Go pro-kamerallaan surffaamistani, samalla kuin avitti lautaani aallon päältä liikkeelle. Paljon on vielä oppimista, sekä itse surffaamisessa että sen kuvaamisessa. Selvästi helpompi kuvata toisia, kuin yrittää keskittyä surffaamisen ja kuvaamisen samaan aikaan. Voin kertoa, että näillä harjoitteilla ei vielä onnistu se. Lisäksi, meidän Go pro-kamerassa ei ole LCD-nyttöä, mikä uusimmissa mailleissa on. Joten kuvan ottaminen on aina yhtä arpapeliä ja lisäksi jälkikäteen huomattiin että aika monessa kuvassa on jäänyt vesipisaroita linssin eteen. Kuitenkin oikein tarkasti zoomaamalla tuolla ihmisten- ja lautojen vilinässä on mahdollista nähdä myös meikäläinen laudan päällä.

Surffikurssilta jäi todella hyvät fiilikset ja itsenikin yllätykseksi pääsin jokaisella yrittämällä laudalla pystyyn. Joko hyvin pitkäksikin aikaa ja melkein rantaan saakka, tai sitten ihan vaan hetkeksi. Ja jokaisella kerralla opettaja neuvoi tai korjasi asentoa tai vinkkasi mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa. Ja jokaisella yrittämällä tuntui, että surffaaminen sujui entistä paremmin. Kaatumisiltahan ei tässä lajissa voi välttyä. Aalto ja vauhti loppuu jossain vaiheessa kuitenkin ja useinmiten joko istahdat laudalle vain takaisin tai sitten köllähdät veden kautta ja kipuat takaisin laudalle. Eikä kaatumista todellakaan tarvinnut pelätä. Havaijin rannat ovat kuin tehtyjä tälle lajille ja laskeutuminen oli aina hyvin pehmeää. Sen sijaan mikä itselleni teki lajista raskaan, on melominen. Huh kuinka se ottikaan voimille, jos oli saanut hyvän aallon ja surffannut melkein rantaan saakka, niin sieltä oli aika pitkä matka meloa monen aallon ylitse tai läpi takaisin opettajan luokse. Tosin, toisinaan opettaja tuli minua vastaan ja jeesasi lautani kanssa. Sanoinkin hänelle, etten yhtään ihmettele miksi kaikki surffarit on niin hyvässä kunnossa. (Tässä kohtaa rajaan tietysti itseni ulos tuosta lauseesta). Käsi- ja vatsistreenejä voisi jatkaa, jotta ensi kerralla menisi vielä tehokkaammin. Sen sijaan laudalle nouseminen alkoi olla minulle luonnollista ja koen että siihen ei ihmeemmin lihasvoimaa tarvita. Aika pitkälle tekniikka ja rohkeus laji. Eikä hyvästä tasapainosta tuskin myöskään haittaa ole.
  
Ja ai niin, sen verran tuli aaltojen läpi mentyä ja pinnan alla oltua, että surffauksen jälkeen silmäni olivat aivan punaiset. Onneksi tajusin lopulta tuohon yhteiskuvaan openi kanssa laittaa aurinkolasit päähäni, sen verran hurjilta silmäni näyttivät. Mutta sekään ei himmentänyt kyllä yhtään sitä fiilistä, minkä surffaaminen ja siinä onnistuminen minulle toi. Tää laji on yksinkertaisesti maailman siistein. Piste.
 
Tässä heitetään 'Aloha:t' mun surffiopen kanssa



 Havaiji ja surffaus jäivät kyllä isosti sydämeeni ja toivonkin voivani joskus vielä palata näihin samoihin aaltoihin yhtä rohkeana surffarin alkuna kuin viimeksikin. Tässä vielä surffitunnelmia Havaijilla videon muodossa. Nauttikaa. Aloha!


Eng // One of my biggest dream on our RTW-trip was learn to surf. I went to surfing lesson in Waikiki Beach, Hawaii and I loved it!
By 32 kommenttia
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)