Koska olin haaveillut tästä vuosia, tiesin että melkein jokaisesta hotellista on ainakin ennen saanut tänne flyerin, jossa on muutaman taalan alennus ratsastuksen hintaan ja niin oli edelleenkin. Napattiin flyerit matkaan ja soitettiin ranchille ja varattiin aika. Valittavanasi on yhden tai kahden tunnin ratsastuksia, aina barbeque-illallisiin ja auringonlaskun ratsastuksiin. Me valitsimme varovaisesti tunnin ratsastuksen (hinta 40 $, kaksi tuntia 60 $) + tipit ratsastuksen ohjaajalle (suositus 10-20 $).
Vastuuvapautuspaperit täytettyämme, jotka Amerikan malliin olivat melkoiset, olimme valmiina vaihtamaan vaatteet, painamaan kypärät päähämme ja hyppäämään satulaan. Satulaan hyppääminen olikin tehty aivan naurettavan helpoksi. Hevonen tuotiin rakennetun korokkeen eteen, joten aivan hirveästi ei tarvinnut ponnistaa ja farkkuja venyttää, jotta satulaan pääsi. Hevoset seisoivat kiltisti paikoillaan, ovathan tehneet samaa varmasti vuosia.
Oli aika mahtavaa, että saatiin privatunti, koska muita ratsastajia ei siihen helteeseen ollut ilmaantunut. Mentiin ihan hiljalleen käyntiä vaan, sillä kieltämättä mietin hevospolosia siinä kuumuudessa. Oma hevoseni Singer, ei jättänyt kylmäksi sitä faktaa, mistä on nimensä saanut. Hevonen hörötteli lauleskella mennen tullen. Niin tottuneita heposet olivat Griffith parkin vuorijanaan, että tiesivät mennä lähes automaattisesti oikeita polkuja ja käännöksiä. Ja kun tulimme kääntöpaikalle, niin kummasti askel piristyi. Ainoa mikä välillä aiheutti vähän sydämentykytyksiä oli se, kuinka polun reunalla hevoset halusivat astella. Välillä tuntui sille, että näinköhän tässä pudotaan rotkoon ja korkealta, mutta hevoset kuulemma tykkäävät katsoa rinteen reunalla mahdollisia uhkia, kuten Griffith parkin ainoaa mountain lionia tai mahdollisia käärmeitä.
Meidän ohjaaja oli hiljattain vasta muuttanut toisesta osavaltiosta Los Angelesiin ja viihtyi kaupungissa hyvin. Kukapa ei, nämä maisemat työpaikkana? Hän kertoi myös käyneensä Suomessa pari kesää sitten, joka oli aika hauska yhteensattuma. Ohjaajat työskentelevät kuulemma vapaaehtoisina ja palkkio perustuu pelkästään tippeihin. Sunset Ranchilla on yli toistatasataa hevosta, joista osa lähialueen ihmisten hoitoheppoja. En todellakaan osannut aavistaa, että Hollywood-kyltin alle kätkeytyy näinkin valtavan suuri ranchi ja että sinne todella voi marssia ratsastamaan lähes vuoden jokaisena päivänä.
Rakastin yli kaiken tätä höpsöhapsukorvaista laulavaa koniani ja sen selässä suosikkikaupunkini, Los Angelesin, maisemien ihailua. Olin yhtä hymyä koko ratsastuksen ajan ja tiedän palaavani seuraavalla kerralla uudestaan tälle ranchille. Seuraavalla kerralla otan joko kahden tunnin ratsastuksen tai auringonlaskun aikaan tapahtuvan ridauksen. Kiinnostaisiko sinua ratsastus näissä maisemissa? Kuka on messissä?
Sunset Ranchille on helppo ajaa Hollywoodista ja auton saa veloituksetta parkkiin ranchin porttien sisäpuolelle, jos olet varannut ratsastuksen. Tämä on sama lokaatio, josta kannattaa lähteä haikkaamaan, jos haluat valloittaa Hollywood-kyltin. Tällöin toki joudut parkkeeraamaan auton kadulle. Hollywood-kyltin haikkauksesta kirjoitan tulevissa postauksissa lisää.
Eng // Riding under the iconic Hollywood-sign
