Ratsastamassa Los Angelesin Hollywood-kukkuloilla

Olin haaveillut tästä vuosia. Nähnyt kuvia auringonlaskun ratsastajista suurkaupungin valojen yllä, sekä ihan itse todistanut omin silmin ohitseni ratsastavia ihmisiä haikatessani Griffith Parkin kukkuloilla. Halusin itsekin kokea miltä tuntuu ratsastaa Hollywoodin kyltin alla. Ratsastus on ollut monella aikaisemmalla Los Angelesin reissulla hyvinkin lähellä toteutuakseen, mutta vaati ilmeisesti toisen sopivasti heppahullun kaverin saapumista LA:hin, että saatiin tämä viimein onnistumaan. Tämä oli heittämällä yksi parhaista jutuista, mitä tehtiin tällä Los Angelesin reissulla!














Koska olin haaveillut tästä vuosia, tiesin että melkein jokaisesta hotellista on ainakin ennen saanut tänne flyerin, jossa on muutaman taalan alennus ratsastuksen hintaan ja niin oli edelleenkin. Napattiin flyerit matkaan ja soitettiin ranchille ja varattiin aika. Valittavanasi on yhden tai kahden tunnin ratsastuksia, aina barbeque-illallisiin ja auringonlaskun ratsastuksiin. Me valitsimme varovaisesti tunnin ratsastuksen (hinta 40 $, kaksi tuntia 60 $) + tipit ratsastuksen ohjaajalle (suositus 10-20 $).

Vastuuvapautuspaperit täytettyämme, jotka Amerikan malliin olivat melkoiset, olimme valmiina vaihtamaan vaatteet, painamaan kypärät päähämme ja hyppäämään satulaan. Satulaan hyppääminen olikin tehty aivan naurettavan helpoksi. Hevonen tuotiin rakennetun korokkeen eteen, joten aivan hirveästi ei tarvinnut ponnistaa ja farkkuja venyttää, jotta satulaan pääsi. Hevoset seisoivat kiltisti paikoillaan, ovathan tehneet samaa varmasti vuosia.












Oli aika mahtavaa, että saatiin privatunti, koska muita ratsastajia ei siihen helteeseen ollut ilmaantunut. Mentiin ihan hiljalleen käyntiä vaan, sillä kieltämättä mietin hevospolosia siinä kuumuudessa. Oma hevoseni Singer, ei jättänyt kylmäksi sitä faktaa, mistä on nimensä saanut. Hevonen hörötteli lauleskella mennen tullen. Niin tottuneita heposet olivat Griffith parkin vuorijanaan, että tiesivät mennä lähes automaattisesti oikeita polkuja ja käännöksiä. Ja kun tulimme kääntöpaikalle, niin kummasti askel piristyi. Ainoa mikä välillä aiheutti vähän sydämentykytyksiä oli se, kuinka polun reunalla hevoset halusivat astella. Välillä tuntui sille, että näinköhän tässä pudotaan rotkoon ja korkealta, mutta hevoset kuulemma tykkäävät katsoa rinteen reunalla mahdollisia uhkia, kuten Griffith parkin ainoaa mountain lionia tai mahdollisia käärmeitä.




 

















Meidän ohjaaja oli hiljattain vasta muuttanut toisesta osavaltiosta Los Angelesiin ja viihtyi kaupungissa hyvin. Kukapa ei, nämä maisemat työpaikkana? Hän kertoi myös käyneensä Suomessa pari kesää sitten, joka oli aika hauska yhteensattuma. Ohjaajat työskentelevät kuulemma vapaaehtoisina ja palkkio perustuu pelkästään tippeihin. Sunset Ranchilla on yli toistatasataa hevosta, joista osa lähialueen ihmisten hoitoheppoja. En todellakaan osannut aavistaa, että Hollywood-kyltin alle kätkeytyy näinkin valtavan suuri ranchi ja että sinne todella voi marssia ratsastamaan lähes vuoden jokaisena päivänä.





 





 




Rakastin yli kaiken tätä höpsöhapsukorvaista laulavaa koniani ja sen selässä suosikkikaupunkini, Los Angelesin, maisemien ihailua. Olin yhtä hymyä koko ratsastuksen ajan ja tiedän palaavani seuraavalla kerralla uudestaan tälle ranchille. Seuraavalla kerralla otan joko kahden tunnin ratsastuksen tai auringonlaskun aikaan tapahtuvan ridauksen. Kiinnostaisiko sinua ratsastus näissä maisemissa? Kuka on messissä?


Sunset Ranchille on helppo ajaa Hollywoodista ja auton saa veloituksetta parkkiin ranchin porttien sisäpuolelle, jos olet varannut ratsastuksen. Tämä on sama lokaatio, josta kannattaa lähteä haikkaamaan, jos haluat valloittaa Hollywood-kyltin. Tällöin toki joudut parkkeeraamaan auton kadulle. Hollywood-kyltin haikkauksesta kirjoitan tulevissa postauksissa lisää.


Eng // Riding under the iconic Hollywood-sign

Enkelten kaupunki. Los Angeles.

Olen jo kauan kauan aikaa sitten katsonut elokuvan 'City of Angels', jossa pääosaa näytteli silloinen suosikkinäyttelijäni Nicolas Cage. Muistan tosin vain pätkiä sieltä täältä tästä sumuisen romanttisesta elokuvasta, jossa suurta roolia näytteli myös itse kaupunki, Los Angeles. Muistan tämän suurkaupungin lumon tuosta elokuvasta, sen suuruuden ja vastaavasti ihmisen pieneyden. Suurkaupungin monet kasvot tulivat esille tuossakin elokuvassa, sen ilot ja surut.









Los Angeles on aina kiehtonut minua. Onkin aivan hassua, että kuinka niin pienestä kaupungista kotoisin oleva tyttö kuin minä, voi rakastua niin valtavan suureen kaupunkiin. Los Angeles ja Kalifornia on ollut minulle aina 'mun happy place'. Olen joutunut (tai saanut) lukemattomat kerrat selittää ja kertoa, miksi näin on. Sillä kaikki eivät todellakaan jaa tätä samaa rakkautta tätä ruuhkaista miljoonakaupunkia kohtaan. Ja se on ihan ookoo. Los Angeles on tunne. Se on olotila, se on ilma jota siellä hengitetään, se on flip flopit rantahiekassa, se on varmaan myös ne enkelit taivaalla. Meidän suhde on jo niin vahva, että kaupunki jakaa kanssani ilot ja surut... Kun sain suru-uutiset Los Angelesissa ollessani, olin tietysti aivan rikki. Ihana hostimme, jossa majoituimme sanoi kuitenkin lohdullisesti, kun totesin, kuinka ikävää on olla näin kaukana ja saada tuollaisia uutisia omaan turvalliseen happy place-paikkaan, niin hän tosiaan vastasi lohdullisesti englanniksi että "This still gonna be your happy place".




"The Times we had, the Times we have."





  




"All we have to decide is what to do with the time 
that is given to us."
  
 


Suhteemme enkelten kaupunkiin sai siis lisää uusia sävyjä tälläkin reissulla ja se syventyi entisestään. En tällä hetkellä ole edes pahoillani siitä, etten juuri nyt ole tuolla. Olen nyt varmaan juuri oikeassa paikassa. Ja jahka siipeni kantaa voimakkaammin, niin haluan kertoa teille kaiken meidän tämän kertaisista seikkailuistamme täällä ihanassa kaupungissa nimeltä Los Angeles. Ja haluaisinkin jatkaa blogissani syyskuussa startannutta Kalifornia-kuukautta näin lokakuulle ja miksei aina siihen saakka kun näitä tarinoita riittää kerrottavaksi.

Ps. Olisi muuten kiva tietää, mikä on sinun happy place?



[Taiteilija Colette Millerin enkelinsiipiä löydät Los Angelesin downtonista sekä Melrose Avenuelta, läheltä Beverly Centeriä.]


Eng // City of Angels, so to speak.

Muutos suunnitelmiin: viikonlopun viettoon Big Bearille

Elämässä ei aina mene asiat, kuten on suunniteltu. Eikä sitä voi aina oikein edes suunnitella, koska on niin paljon muita liikkuvia tekijöitä. Se että emme ole parhaillaan ajamassa pohjoisemmaksi ihailemaan Yosemiten kansallispuistoa on useita syitä. Olemme saaneet olla koko viikon suomalaisten ystävien seurassa täällä Los Angelesissa. Mutta vastapainoksi olen saanut todellisen suru-uutisen kantaakseni ja se on vienyt voimia. Suru ottaa vallan yleensä iltaisin tai aikaisin aamulla kun herään ja olen yhteydessä Suomeen. Eikä mene oikeastaan hetkeäkään, ettenkö ajattelisi asiaa, mutta yritän samalla myös nauttia täällä olosta. Palmut, meri ja ystävät ympärillä toki auttavat. Suru on kuitenkin yksilötyötä ja jokainen purkaa sen tavallaan. Tänä viikonloppuna, emme halunneet lähteä kahdelleen Yosemiteen karhujen keskelle, vaan suuntaamme ystäväpariskunnan kanssa vuorille tähän lähelle, Big Bearille.

Big Bearilla kymmenen vuotta (ja kiloa) takaperin. On korkea aika palata nyt takaisin.



  
    
Yllä oleva kuva on vuodelta 2006, jolloin kävimme ensimmäisen kerran Big Bearilla. Onkin siis korkea aika virkistää muistoja ja palata tuon karhun syleilyyn. Big Bear on varmasti monelle tutun kuuloinen paikka Kaunareista aka Kauniista ja Rohkeista. Siitä ohjelmasta minäkin paikan ensimmäistä kertaa bongasin. Onkin siis vähintäänkin hassua, että kyseinen paikka on todellinen ja ihmiset oikeasti menevät sinne viikonlopun viettoon. Toisin kuin Kaunareissa, toivon ja oletan että lumimyräkkä ei yllätä meitä vaan tiet ovat hyväkulkuiset molempiin suuntiin ja kelit suotuisat. Tarkoituksena olisi lähteä haikkaamaan ja istuskella iltaisin takkatulen äärellä nautiskellen lasillinen paikallisen suosikkiviinitilani Almont shampanjaa. Sain tosin juuri korvanappiini tiedon maanjäristyksestä Etelä-Kaliforniassa, jonka jälkijäristyksestä varoilteltiin. Iski kieltämättä pienimuotoinen hätä, sillä en ole koskaan kokenut maanjäristystä. Ystävämme, jossa juuri olemme, asuvat suoraan San Andreas liittymän päällä. Jokainen joka on nähnyt kyseisen leffan, tietää about mistä puhun. Paikalliset ystävämme lohduttivat minua juuri asiasta ja sanoivat, että se on heille niin joka päiväistä, ettei huolta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että hieman uutinen sai minut varpailleen. Peukut pystyyn ja toivon kuitenkin kaikille mukavaa ja huoletonta viikonloppua. Pidetään toisistamme huolta.



Eng // Going for the weekend to the Big Bear, California.

Los Angeles downtownin monet kasvot

Los Angelesin keskusta, downtown, elää uutta kukoistustaan. Siinä missä ensimmäisillä vierailuilla LA:ssa reilut kymmenen vuotta sitten, downtowniin menoa peloteltiin ja varoiteltiin, on siitä tänä päivänä kasvanut varsinainen in-mesta. Kirjoitin edellisessä postauksessa mm. Grand Central Marketista ja vierailimme viikonloppuna Dtla:hin rantautuneessa Smorgasburg -ruokatapahtumassa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Downtowniin pääsee myös julkisilla, kuten metrolla ja esimerkiksi Greyhound bussiasema sijaitsee täällä. Itse olen kulkenut LA:ssa ollessani aina vain autolla, mutta tiedämpä että metrolla voi vaikka hurauttaa Holywoodista tänne keskustaan ja vielä ihan turvallisestikin. Kaikkialle en metrolla menoa Los Angelesin alueella kuitenkaan suosittele. Kutsukaa mua vaikka nössöksi, mutta en. En suosittele.






Keskustan, eli dtla:n, lähettyviltä löytyvät mm. suuria ihmismassoja vetävät konsertti ja -tapahtumakeskukset Walt Disney Concert Hall, Staples Center sekä Dodger Stadium, josta jälkimmäisessä ollaan kerran aikaisemmin oltu katsomassa baseball -peliä. Itse downtownista löytyy myös joitain vaatekauppoja ja onpa siellä myös Macy´s. Erikoisinta on kuitenkin se, että lähes vierekkäin siellä sijaitsee Fashion District sekä pahamaineinen Skid Rown alue.













 


LA:n Downtownissa sijaitsee myös koulu nimeltään FIDM (The Fashion Institute of Design and Merchandising), joka on kummitellut mielessäni jo viimeiset kymmenen vuotta. Tämä on yksi niitä asioita, tiedättekö, jos kelloa voisi pyöräyttää taaksepäin, niin toivoisin että olisin ollut rohkeampi tämän unelman tavoittelun suhteen. Olisin nimittäin joku päivä halunnut valmistua tästä koulusta. Ja jos näin onnekkaasti olisi käynyt, niin ken tietää mistä tätäkin blogia olisi tällä hetkellä kirjoitettu... Tämän asian kohdalla joudun jokainen kerta nielaisemaan syvään ja mahanpohjasta ottaa jännästi jokainen kerta kun näen FIDM-kyltin.






Los Angelesin downtownin siluetti näyttäytyy ylväänä useasta eri kohtaa kaupunkia. Muutama ilta takaperin, kun ajoimme myöhään illalla downtonin ohi, olin jo torkahtanut auton penkille, kunnes mieheni herätti minut katsomaan miten kauniilta pilvenpiirtäjät näyttivätkään yövalaistuksessa. Kauniilta!  
Ruuhkat ovat yleensä valtavat dtla:n alueella ja perille päästyä peilikirkkaana loistavien pilvenpiirtäjien lomaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Parkkipaikan etsiminen on aina vähintäänkin haasteellista, ellet ole valmis maksamaan usean kympin parkkimaksua muutamasta tunnista. Kun löydät kohtalaisen edullisen parkkihallin, se todennäköisesti löyhkää virtsalle ja näyttää vähintäänkin epämääräiselle, mutta kyse on vanhoista hylätyistä teollisuushalleista, joita on alettu ottaa käyttöön uudelleen. Virka-ajan päätyttyä dtla hiljenee business-ihmisistä ja en itse ainakaan koe sitä paikkana, jossa välttämättä haluaisin hengailla myöhään iltaisin. Downtown kätkee sisäänsä varmastikin tuhat ja yksi tarinaa, joita en osaa tähän edes värittää. Päivisin olen kuitenkin itse viihtynyt täällä rojon kauniissa keskustassa pilvenpiirtäjien keskellä ja uutta elämää saavien loft-hallien varjossa.

Mitä ajatuksia tai kokemuksia sinulla on Los Angelesin downtownista?


Eng // Los Angeles downtown has many faces.

Los Angeles, I´m back!

We are back! Ja voi että tuntuu niin oikealle. Niin normaalille, niin kodille. Norwegianin suora lento Tukholmasta meni ihan suht ookoo tänne. Tosin Grönlannin päällä rymisytti turbulenssi pariin otteeseen siihen malliin, että hätäpaniikki itkut (ja oikeesti huudot) tuli päästettyä ilmoille. Voi että inhoan ja pelkään turbulenssia. Paniikkikyyneleet alkoivat kuitenkin hälvetä, kun aloimme saapumaan Kalifornian ilmatilaan ja uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta ulos. Los Angeles näytti juuri niin upealle kuin yksitoista kuukautta aikaisemminkin, jolloin olin kaupungissa viimeksi. Nuo yksitoista kuukautta ovat olleet muuten pitkät yksitoista kuukautta ja moni asia oli ennättänyt jo muuttuakin tässä ajassa. Enää en muuten välittäisi pitää tuollaista taukoa paikasta, joka on maailman ihanin ja tuntuu niin parhaalle.


Kuvat on otettu korkeuksista, sumuisen lentokoneen ikkunan lävitse.

Ensimmäiset päivät ovat menneet smoothie-huuruissa ja ollaan tehty meille normaaleita asioita. Käyty aamulla kävelyllä rannalla ja vaan fiilistelty tätä paikallista elämänmenoa, joissa flip flopit ja surffilaudat katukuvassa on normaalia arkea. Todettu taas yhteen ääneen, miten siistiä oliskaan asua täällä ja voivoteltu sitä, miten vaikeaa sen toteuttaminen todellisuudessa oliskaan. 
Eilen käytiin syömässä yhdessä paikallisten ystävien kanssa Vegan Joint -ravintolassa, niiden meidän ensimmäisten ystävien täältä ja oli kuin oltaisiin vasta eilen nähty. Suunniteltiin hieman tulevaa ja jäätiin vähän miettimään, että ennätetäänkö sitten kuitenkaan ajaa Yosemiteen ja kestääkö minun kuukausia särkenyt alaselkäni kaiken sen autossa istumisen. Pelkäsin jo miten selkä kestää lennon, mutta meni onneksi aika kivuttomasti. Nyt vaan huomaa, että istuminen särkee kaikkialla, ja koska LA on autoilun luvattu kaupunki, niin täällä joutuu istumaan väkisin autossa joka päivä. Yosemiten backuppina keksittiin sitten eilen, että voitaisiinkin mennä Big Bearille. Tosin, katsoin juuri Big Bearin lämpötiloja ja totesin, että jäipä lämpimät vaatteet kotiin. Sen valossa telttailu Joshua Treen erämaan lämmössä saa itseltäni edelleen täydet pisteet. Tosin sielläkin kuulemma öisin, lämpötila saattaa laskea todella alhaiseksi. Ei kuitenkaan oteta mitään stressiä tulevasta, vaan mennään enemmänkin fiilispohjalta. Tässä kaupungissa itsessään on jo niin paljon annettavaa, että ei harmita yhtään, vaikka jäätäisiin tänne koko ajaksi. Nyt kuitenkin ulos aurinkoon ja aamulenkille. LA kuittaa, over and out.

 
Ja tietty vielä lopuksi; Aurinkoisia terkkuja täältä Calin lämmöstä teille kaikille! Sunnuntaiksi on luvattu tänne aikamoista helleaaltoa.

Eng // Greetings from Los Angeles, California! We are back in the city.