En tiedä miten sulla, tai miten paljon uit, mutta 10 vuotta sitten kun olin floridassa ja taloyhtiössä oli uima-allas niin jokapäivähän lapsena piti uida. Korvat vedessä täynnä ja kun oli luullut että kaikki vesi oli korvista pois niin eiköhän sitten korvasta lorahtanut reippaasti vettä illalla tyynylle :D Toivottavasti pääsen vielä floridaan. Näin vanhempana arvostaa matkoilta vähän eri asioita kuin lapsena :)

Voih, ihania muistoja! Aivan hullua, että et ole enää täällä. Mutta onneksi olit täällä nämä ihanat viikot! Tätä reissua ei tulla ikinä unohtamaan. <3

Nää kuvat lämmittää tänne ruudun toiselle puolelle asti :) Mä olisin niiiin rantahietikon ja surffipummielämän tarpeessa, että mitähän tästä talvesta tulee, kun ei ole vielä yhtään matkavarausta minnekään. Täälläkin siis podetaan (Nykin) reissun jälkeistä alakuloa!

Ihanan kesäisiä kuvia. Minullekin on tuttu tuo ns. post travel blues. Joskus se iskee, joskus ei. Mutta niinhän se on kuten kirjoitit: on palattava, jotta voi taas lähteä. :)

Ihanan onnellinen lomafiilis kuvissa! Tulee hinku aurinkorannalle, upottamaan varpaat hiekkaan :).

Ihanaa fiilistelyä :) Nuo illat rannalla kun aurinko laskee <3

Ihana lomafiilis näissä kuvissa!
Ja miten tutulta kuulostaakaan reissusta palaamisen jälkeinen kaiho ja palo päästä pian uudelleen matkaan....

Voi että, on teillä ihana reissu ollut ihanalla porukalla! Kylläpä kelpaisi upottaa varpaat hiekkaan. Losin biitseistä mulla on kylläkin hyvinkin viileä mielikuva - sen pari kertaa mitä olen kesällä käynyt, niin biitsillä on aina ollut viileää. Onkohan siellä oikeesti koskaan kuuma vai onko tuulet oikeestaan aina viilentämässä meininkiä? Teillä ei ainakaan kuvien perusteella näyttäis kovin kylmä olevan. :-)

Minä taas olen useimmiten reissun jälkeen onnellinen omasta suihkusta ja omista lakanoista. Jostain ihmeellisestä syystä, miten lyhyt tai pitkä reissu ikinä onkaan, se useimmiten tuntuu juuri sopivan mittaiselta. Toki monesti ajattelen, että jos olisi näin ja näin paljon enemmän aikaa, ehtisi vielä nähdä sitä ja tätä, mutta se on useimmiten suunnitteluvaiheessa ja sitten taas reissun lopulla tuntuu ihan kivalta palata kotiin. Jää minullekin tietysti kaipuu paikkoihin, mutta se on enemmän sitä halua palata takaisin, eikä välttämättä jäädä juuri sillä kerralla pidemmäksi aikaa. Uutta reissua on tietysti ryhdyttävä heti pian suunnittelemaan, mutta tykkään silti käydä kotona välissä :D Koko Yhdysvaltojen länsirannikko on minulla vielä näkemättä, sinne vielä joskus, mielellään pian...! :)

Ihana kommentti tuo "..että voi taas lähteä". On niin totta! Usein sitä alkaa jo suunnitella seuraa pakopatkaa ja kohdetta heti suomeen saavuttaessa! :)

Surffareiden Wolkkarit rauhanmerkkeineen ovat jotenkin niin symppiksiä!
Sanoit niin osuvasti, että on palattava voidakseen taas lähteä. Onhan matkailussa aina kivempaa lähteä kuin palata, mutta koskaan ei voi lähteä uudelleen, jollei palaa välillä. :)

Kyllä kelpaisi nyt Amerikan aurinko mullekin. Tiedän tuon reissunjälkeisen tunteen, välillä sitä miettii oliko ihan pakko palata kotiin :)

Mä niin samaistun tuohon reissulta palaamisen ahdistukseen! Se iskee joka kerta. Kestää hetki, että alkaa taas arki rullaamaan ja on siinä hetken tyytyväinen tilanteeseen kotona ja kaikkiin kotona olemisen hyviin puoliin, mutta sitten se matkakuume taas alkaa nousta aste asteelta :D

Kivoja kuvia ja varmasti ihania muistoja :) Mulle myös tuttu matkan jälkeinen "masennus", erityisesti silloin jos seuravaa matkaa ei ole vielä varattuna.

Ihanan aurinkoisia kuvia, lomafiilis välittyy tällekin puolelle ruutua :) Minulle viimeisin paluu reissusta oli erityisen vaikea, koska olin matkalla niin pitkään. Aina sitä kuitenkin lopulta sopeutuu takaisin Suomeen ja sitten voikin alkaa taas katsella seuraavaa kohdetta :D

Oi, nuo on juuri niitä tunnelmia jotka matkalta palatessa ovat päällimäisenä. Tuntuu juuri siltä, että kroppa on tullut Suomeen, mutta sielu ja mieli ovat vielä jossain kaukana matkalla. :)

Aurinko alkaakin olla jo sen verran harvinaista täällä, että kesäkuvat alkavat olla arvossaan! Juuri laskin, ihan itse, että kuukausi tästä niin olemme Afrikassa, joten viimeistään silloin näkyy varmaan taas jo aurinkokin :-)

"mutta on palattava, jotta voi taas lähteä". Tämä kiteyttää kyllä reissaamisen hienouden ainakin omalta osaltani ihan täysin. Tavallaan on kurja palata kotiin, mutta samalla on kiva tulla aina hetkeksi levähtämään ennen seuraavaa matkaa, oli se sitten ihan kulman takana tai kuukausien päässä. Mahtavan näköistä menoa, noi surffipakut on jotenkin vain ylisöpöjä :D

IG:ssä seurasin näitä teidän seikkailuja ihan himpun verran kateellisena tietenkin ;) Vitsi, nää on ihan mahtavia nää maisemat. Mun serkku asuu LA:n lähellä ja kutsui kylään, ehkä sitä seuraavan kerran reissusuunta on länteen - aina ennen se on ollut itään. Kiinnostaisi Kalifornia, nähdä mitä kaikkea siellä on <3

Näyttää ihanalta ja olisin koska tahansa valmis lähtemään noihin maisemiin...
Tuohon reissun jälkeiseen "masennukseen" pystyy kyllä samaistumaan.

Tällaisia postauksia on kyllä mukavan kevyt lukea, mutta myöskin tekee lompakon kevyeksi aiheuttaman kasvavan matkakuumeen vuoksi ;-)

Täytyy kyllä jossakin vaiheessa itsekin osallistua Instagram Travel Thursday -kampanjaan
Nim. @kohteenamaailma

Ihania kuvia, hyvä tunnelma! :) Munkin pitäis aktivoitua IGT:n kanssa. :)

Ihania, aurinkoisia fiiliksiä näissä kuvissa! Ja tuo paluun jälkeinen olotila on niin tuttu :)

Mä olen myös tuo tyyppi, joka kärsii reissun jälkeisestä ahdistuksesta ja on aina aivan takki auki. Huoh. :) Kun vain pääsisi aurinkoon ja pian!

Kyllä siinä palaamisessa on aina jokin haikea fiilis, varsinkin suuren seikkailun jälkeen. Tavallaan mahtava tunne päästä omaan kotiin kun tietää mistä tavarat löytyvät ja miten kaikki toimii, mutta toisaalta mieli on ainakin osittain edelleen jossain kaukana. Kovaa on tämä reissaajan elämä! :)

Tiedän tunteen. Ensi viikolla koittaa lähtöö reissuun tuttuun paikkaan, mutta tilanteeseen, joka saa minut ensimmäistä kertaa innostustakin enemmän suorastaan hermostuneeksi. En edes uskalla kuvitella, kuinka tyhjä se takki on muutaman viikon päästä...

Mulla ei sinällään iske mikään haikeus päälle palatessa, ehkäpä enmmän sellainen "kiva tulla kotiin"- tunne, on enemmänkin tuttu. Mutta se ahdistus jos seuraavaa reissua ei ole jo varattu, on kamalaa. Siis pakko olla uusi reissu jo tiedossa. Muuten ei kestä!

Surffihippeilyä pakussa, sellaista elämää voisin elää jonkin aikaa. Tuolle ahdistuneelle tunteelle on muuten kuvaus: Post holiday Blues. ;)

Venice Beach on mulle suurin syy hinkua joskus takaisin LA:an. Vaikka musta oli ihana tulla takaisin kotiin silloin tiistaina, niin tää reissu kyllä jää mieleen päällimmäisimmäksi pitkäksi aikaa!

Nämä kuvat ovat ihan mielettömiä, tuollaisen VW pakun kun joskus vielä saisi... En tiedä kyllä olisiko sillä nyt niin kiva huristella Norjan lumisia teitä, mutta rannallehan nuo autot sopivat ihan täydellisesti. Oli varmasti upea reissu, itselläni on ollut niin paljon matkoja tänä syksynä että voisin ihan hyvin olla hetken paikoillaan. Mutta kohta taas mennään.... :)