Miksi minä matkustan?

Tätä kysymystä on nyt viime aikoina pohdittu useammankin reissaajan blogeissa. Minut tämän asian pohtimisen äärelle innoitti ystäväni Inka Archie Gone Lebanon -blogista, joka on rohkeasti aikoinaan hypännyt maailmalle Oulun liepeiltä. Kuten Inkallekin kommenteissa mainitsin, niin kovin pienestä pitäjästä sitä itsekin on maailmalle ja reissuilleen aikoinaan lähtenyt. Olenkin aina sanonut, että yksi parhaista asioista Suonenjoella (mansikoiden lisäksi tietty) on ollut juna-asema. Siltä asemalta on tehty lähdöntunnelmaa jo toistakymmentävuotta sitten. Viisitoistakesäisenä (kun kesärahat oli hankittu mansikanpoimimisella tai -kitkemisellä ja mainostenjakamisella) olikin ihan parhautta heittää rinkka ja teltta selkään ja kiertää VR:n tarjoamalla superedullisella kesärenkaalla ympäri Suomea. Yöpyä leirintäalueilla ja vähän säästömielessä niiden vieressäkin. Välillä urheilustadioneiden penkkien välissä makuupusseissa, jos leirintäalueille ei jostain syystä päässyt tai olivat liian kaukana kaupunkien keskustoista. Syödä Jacky makupalaa ruokakauppojen tuulikaapissa ja vaihtaa vaatteita rautatieaseman vessoissa. Muistaakohan kukaan muu tätä vr:n kesärengas-diiliä, jossa kiinteällä lipun hinnalla sai kuukauden ajan reissata tiettyä lääniä ristiin rastiin Suomessa? Diili oli aivan loistava ja vastaavia soisi olevan vieläkin. Rautatiet ja juna on siivittäneet aikoinaan minut ja ystäväni moniin seikkailuihin.


Havaijin Oahun-saari, maailmanympärimatkalla keväällä 2015


Ensimmäistä kertaa lensin ulkomaille ala-asteen lopulla äitini kanssa. Kohteena oli yllätys yllätys, Kanariansaaret, joka oli tietysti yhdeksänkymmentäluvulla varmaankin se ainoa oikea kohde. Lentäminen oli super jännittävää, mutta en osannut pelätä sitä lainkaan. Muistan, että tuolloin koneessa sai polttaa, siis tupakkaa(!), mutta me onneksi istuimme koneen sellaisessa osassa, jossa oli tupakointikielto. Onneksi muuten tässä(kin) asiassa ollaan tultu valovuosi eteenpäin. Ajatelkaapa jos nykyisin lentokoneessa saisi kärytellä?
Tuolta reissulta jäi erityisesti mieleen aurinko, lämpö ja palmupuut. Sekä valtavan iso vesipuisto, jossa oli superhauskaa laskea liukumäkiä! Muistan myös käyneeni ensimmäistä kertaa elämässäni syömässä mäkissä tuolla reissulla. Ajatelkaa, vasta joskus 11-vuotiaana.

Tämän jälkeen lentämiseen tulikin vuosien tauko. Ja ilmeisesti Suomeen lamakin. Minä muutin opiskelujeni perässä rohkeasti omilleni kuusitoista vuotiaana, ja jo se, että sain reissata uuden kotikaupunkini väliä junalla entiseen kotikaupunkiini, olivat minulle mieluista matkailua. Olen aina tykännyt pakata laukkuni ja lähteä. En tiedä olenko koskaan oikein potenut edes koti-ikävää. Reissu-ikävää senkin edestä! 

Edelleenkin nuo samat asiat; palmut, aurinko ja lämpö, ovat syitä miksi minä matkustan. Puhtaasti (ja itsekkäästi sanottuna) tarpeeni matkustaa ovat siis ilmastolliset. Kaipaan palmupuiden tuomaa maisemaa ja merta silmän kantamattomiin. 
Onneksi löysin parhaan reissukaverini jo kauan aikaa sitten, jonka kanssa muutimme Helsinkiin ja joka toi lentokentänkin lähellemme, toki silloin ajateltuna asia oli hyvin toissijainen. Lisäksi jo hyvin nuorena alkanut työelämä toi toivottuja kolikoita pussin pohjalle, joka sanomattakin mahdollisti kaiken näköisiä hurjia reissusuunnitelmia. Kutenpa nyt vaikka ennustetun "maailmanlopun" eli Millenniumin eli vuosituhannen vaihtumisen todistaminen Lontoon Thamesjoen varrella ystävien kera. Onneksi maailmanloppua eikä pelättyjä tietokonebugeja tullut, lentokoneetkin pysyivät ilmassa, vaikka vähän maailmanlopun meiningiltä se meno aamuyöstä siellä Victoria Stationilla kyllä näyttikin. Reissut tuovat muistoja. Hyviä muistoja.


Euroopan Karibia eli Alcudia, Mallorca keväällä 2011
Pitkähäntäveneessä ja Thaimaassa ensi kertaa, joulukuussa 2011



Työelämän kierteissä, loma ja vapaa-aika korostuivat entisestään. Meille loma on aina tarkoittanut reissua. Matkaa ulkomaille. Arjen yläpuolelle. Uusia elämyksiä, uusia kokemuksia. Uusia seikkailuita. Muutaman vuoden Euroopassa kiertämisen jälkeen, vuonna 2004 helmikuussa koitti viimeinkin, oman henkilökohtaisen, silloisen isoimman unelman toteutus. Ensimmäinen matkani Amerikkaan, joka itse oikeutetusti suuntasi Los Angelesiin. Se matka muuttikin kaiken. Amerikka jäi sydämeeni ikuisesti ja Los Angeles paikkana kaikkein rakkaimmaksi. Valitettavaksi vastapainoksi sain LA:sta lähdettäessä jäätävän lentopelon, kun koneemme yritti nousta ilmaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla yritys päätyi hätäjarrutukseen kiitoradalla. Hysteria- ja paniikkikohtauksien ja tuntien säätämisen jälkeen ja pitkän vuorokauden kuluttua päästiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin. Tosin eri lentokoneella ja eri reitillä. Vaikka pelko lentämiseen jäi, matkustamisen nälkä ei onneksi kadonnut mihinkään. Nythän olin vasta korkannut Amerikan ja into uusien paikkojen näkemiseen ja uusien ihmisten tapaamiseen kasvoi entisestään. Amerikka on iso maa, totesin. Lukuisten uusien Amerikan lomien jälkeen kahmaistiin vuonna 2009 kerralla iso pala kakkua, kun ajettiin kaveriporukalla viiden viikon ajan maa rannikolta toiselle. Yksi unelmistani tuli toteeni tuolloin.

Barcelonan kapeilla kujilla. Espanjan roadtripin päätepysäkki, syksyllä 2011



  

Reissatessa tulee rohkeammaksi ja ennakkoluulet karisevat. Meni vuosia, että uskalsin Euroopan ja rakkaan Amerikan lisäksi edes ajatella muita mantereita. Mutta koska välistä raskas työ vaatii raskaat huvit (ainakin toisinaan täydellisen akkujen lataamisen), niin otettiin riski tuntemattomaan ja löydettiin kerran itsemme Thaimaasta ajatuksena latailla akkuja turkoosin veen varrella täysin tekemättä mitään. Vuoden 2011 reissu avasi minulle aivan uuden maailman. Ja vain reissaamalla voi kokea uusia asioita ja murtaa ennakkoluuloja. Thaimaa oli tuolloin minulle täysin uusi kulttuuri, täysin erimakuinen maa, kuin mikään aikaisemmin kokemani. Kesti pari päivää sopeutua Aasian elämän menoon ja tunnustan aluksi ajatelleenikin, että nyt taisi tulla tehtyä virhe. Onko lomamme pilalla? Mutta tämä kaikki kuuluu matkailuun. Kokemukset ja aidot tuntemukset. Reissatessa oppii hämmästyttävän paljon itsestään. Reissuarki saattaa yllättää joka päivä. On itsestä kiinni kääntääkö ne voitoksi vai tappioksi. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa (vaikka esimerkiksi Singaporen torakkahotellissa se olikin äärimmäisen vaikeaa).

Reppureissaaja matkalla Thaimaan Krabilta Phi Phi-saarelle joulukuussa 2011



Facebook oli muutama päivä sitten kaivanut muistelut-osioonsa päivitykseni seitsemän vuoden takaa, vuodelta 2008. No, eipä paljoa ole ajatukseni ja intressien kohteet näköjään vuosien saatossa muuttuneet. Hah. Huolestuttavaa tai ei, mutta ainakin mieleni on uskollinen haaveilleni ja reissaaminen jos mikä, on unelmien toteutusta

 




Yksi syy muuten myös miksi reissaan on monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Sukeltamisharrastus on ehdottomasti nastempaa lämpimissä ja runsas korallisimmissa vesissä ja trooppiset vedet tarjoaa myös puitteet muille harrastuksille, kuten snorklaukselle ja suppailulle. Surffaamista unohtamatta!

Kun unelmista tulee totta! Vuonna 2015 surffasin onnistuneesti sekä Australiassa että Havaijilla








   
    
Mutta sitten, ehkäpä tärkeimpänä mitä matkailu on minulle tuonut, on avarakatseisuus. Ei ole yhtään pöllömmin sanottu, että matkailu avartaa. Sitä se toden totta tekee! Ja uskallan myös sanoa, että eniten olen elämästä oppinut juurikin matkoillani. Samoiten myös itsestäni ja muista ihmisistä sekä vieraista kulttuureista. Maailmalla reissaamalla törmää ja kohtaa niin monenlaisiin asioihin ja ihmisiin ja uskon, että jokainen kohtaaminen muokkaa meitä jollain tapaa ihmisenä.


Meidän uskomaton loma-asuntomme Lombokin saarella, Indonesiassa tammikuu 2013

 


Reissuilla näkee myös paljon elämän kurjia puolia, eritoten köyhemmissä maissa. Siksi koen, että reissaajana sinulla on myös vastuu. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Ja useat kolmannet maat tarvitsevat ja ovatkin riippuvaisia turismista.
Vastuu seuraa mukanasi myös luontoon ja ympäristöön. Olen matkustaessani oppinut tulkitsemaan miten esimerkiksi kokea harvinainen koralliriutta tai vaikkapa ikiaikainen temppeli ekologisemmin ja niin, että se olisi siellä vielä kauan sinun jälkeesikin. Reissaaminen tuo siis myös vastuuta, ja sitä onneksi oppii reissaamalla ja ottamalla asioista selvää!
Matkoillani olen saanut nähdä myös paljon upeita vapaana luonnossa olevia eläimiä, kuten pingviinejä, delfiineitä, kilpikonnia, haita, kenguruita ja koaloita niiden omassa luonnollisessa ympäristössään. Vaikea niitä on enää kerran vapaana nähtyään, kuvitella mihinkään muuhun ympäristöön, kuin vapauteen. Matkailu on opettanut myös sen minulle. Ja kun on saanut olla tarpeeksi onnekas näkemään vapaana temppuilevat delffiiniparvet, niin toivoisi vain, että kaikki voisivat kokea saman.



Henkeäsalpaava auringonlasku ystävien kanssa Lombokin saarella 

Tämä oli kaukaisin paikka, jossa olin käynyt vuoteen 2013 mennessä. Lombok, Indonesia


"Travels Is The Only Thing You Buy 
That Makes You Richer."




Mitä enemmän reissaa, sitä enemmän oppii. Ja oppiminenhan on loputon prosessi, eikä nälkäni ole kadonnut mihinkään. Maailmanympärimatkan jälkeen, useampi saattoi todeta, että nyt on varmaan reissut reissattu hetkeksi. Mutta ei, oikeastaan vain päinvastoin. Toteutuneen unelman tilalle tulee uusi unelma. Uusi seikkailu.

Minä reissaan kokemusten, uteliaisuuden ja sen vapauden tunteen vuoksi. Unelmien ja seikkailun perässä. Olisi mukava kuulla lisää miksi esimerkiksi sinä reissaat? Alunperin tämän haasteen laittoi liikkeelle ihanainen Laura Laura let´s go-blogista.

 


Eng // In this blog post I´m thinking the reasons why do I travel?

12 kommenttia

  1. Anonyymi11/09/2015

    Hah, sun kertomus tuosta junareissusta telttoineen ja rikkoneen tuo mulle mieleen kesän 1985, kun mun kaverin kanssa ostettiin VR:n lomalippu (maksoi 350 markkaa) ja sillä sai reissata 8 päivää ympäri Suomea. Ja kyllä me reissattin... Teini-ikäisiä oltiin silloin mekin. Vielä nykyäänkin tykkään matkustaa junalla ja toivon että siinä hinta politiikassa tapahtuu jotain kuluttajaystävällistä Suomessakin. Viime kesän junailin Tanskassa, joten hyvä harrastus ei ole jäänyt teinivuosiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhh.., Hyviä muistoja siis :) Miten muuten muistelen että meidän Lomarengas-lippu olisi ollut vain 99 markkaa (tai 150 markkaa) ja sillä sai mennä kuukauden ajan (tai sitten kaksi viikkoa). En jaksa muistaa enää sinne saakka, mutta sehän on selvää, että hinnat ovat nousseet hurjasti noilta ajoilta. Olisi toivottua kyllä hieman viilata hintoja laajemminkin. Toki vr:llä on jotain hyviä alehintoja, joita käytänkin aika ajoin aina :)

      Poista
  2. Ihana postaus, ja kuulostaa niin sinulta! Ilmasto on mitä parhain syy karata reissuun täältä koto-Suomesta ;) Kaikkien pitäisi päästä kokemaan sun tavoin #vuosiflipflopeissa! Tosi kivaa kun tää haaste saavutti sutkin ja päätit tarttua siihen. Mä laitan tänkin postauksen jakoon mun Facessa! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura näistä sanoista ja kiitos haasteen heittämisestä ilmoille! Oli tosi mukava nostaa näitä asioita esille, ja tutkailla vähän omiakin lähtökohtia. #vuosiflipflopeissa on kyllä <3

      Poista
  3. Ihana postaus Sanna!! Itsekin olen innostunut matkustamisesta. Nyt kun lapset ovat jo isompia (lähes aikuisia), niin se on helpompaa. Porukalla reissataan paljon ja tehdään yhdessä muistoja. Matkustaminen on kyllä parasta!! Ihanat kuvat tässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mervi! ja ihanaa kuulla että matkailukärpänen on myös puraissut siellä :) Se jos mikä antaa kyllä enemmän, kuin ottaa. Ihania tulevia reissuja sinulle! :)

      Poista
  4. Aika samoilla linjoilla olen sun kanssa reissaamisen hyvistä puolista. Mutta nuo tupakointipuolet lentokoneissa! Mäkin muistan ne, ihan järkkyä että sellaisia on joskus ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajatella että sellainen on aikoinaan ollut mahdollista. Joku muuten selvästi yritti polttaa vessassa nyt viimeksi lokakuussa kun lensin Los Angelesiin, koska lentoemännät joutuivat kuuluttamaan pariinkin otteeseen, että tupakointi koneessa on kielletty, myös wc:ssä. Voi ziisus sentään!

      Poista
  5. Ihana juttu, luin sen antaumuksella ja fiilistelin niin, että pitänee tehdä itsekin tuollainen! Itse olen vähän outolintu siinä, että äitini, tuo perheen matriarkka, pelkäsi matkustamista ja niin ollen koko perhe ei ikinä edes oppinut ajattelemaan, että sellaistakin voisi tehdä kuin matkustaa! Jos Tukholmaan pääsi laivalla niin se oli jo WAU-juttu jota odotettiin hartaasti. :D Nykyinen matkustushimoni taitaa olla myös vähän sellaista ahmimista, jossa pitää saada kurottua "hukkaan menneet" vuodet umpeen, astuinhan lentokoneeseen ekaa kertaa vasta 22-vuotiaana. Nyt 4 vuoden aikana onneksi olen saanut jo monia unelmia toteutettua, nähnyt 4 maanosaa ja ihastunut (toistaiseksi) eniten Jenkkeihin, niinkuin ymmärsin sinullekin käyneen. :) Huh, pitäisikin alkaa miettimään ensi reissua, nyt nousi taas matkakuume näistä lukemisista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna ihanasta kommentistasi! Mieluusti lukisin sinunkin tarinasi miksi reissaat :)
      Ei meilläkään mitenkään paljolti reissattu kun olin lapsi, Lappia ja Tukholmaa vähän. Itse olen tosiaan sitten ahminut maapalloa lävitse sen minkä ajan ja rahan puitteissa on voinut :) Ja hyvinhän sinäkin olet jo ennättänyt! Lisää vaan tuollaista asennetta - Happy travels!

      Poista
  6. Jee, kiva kun otit tän aiheeksi! Siis miksi tuote VR:n kesädiiliä ei ollut enää silloin ku mää olin nuori (haha, nyt koen olevani jo vanha xD)?! En oo koskaan kuullutkaan siitä, nyt vasta ekaa kertaa ja en kestä, miten mahtava juttu tuo oli!!!! Ja pakko sanoa että mää kävin mäkissä vasta 12-vuotiaana ekaa kertaa, luokkaretkellä Helsingissä, kohde oli valikoitunu mukaan vaikka mää koitin protestoida kertomalla ketjun tuhoavan sademetsiä. Opettaja vaan nauro, joten sinne mentiin.

    Mutta takaisin aiheeseen.. Vitsi nää oot erin näköinen tuon tumman tukan kanssa! Selasin nää kuvat läpi joskus silloin ku tää postaus tuli, niin mietin että miks nää oot laittanu kuvia P:stä tänne jonku toisen misun kans, kunnes tajusin että se olitki nää. :D Haha!

    Mielenkiintoinen juttu kaiken kaikkiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, sain kyllä niin parhaat naurut tuosta että "miks nää oot laittanu kuvia P:stä tänne jonku toisen misun kans" :DDD Hihihh... Mä kaipaan mun tummaa tukkaa toisinaan, mutta kun aloin suunnittelemaan ja säästämään rtw-reissulle, lopetin säännöllisen kampaajalla käynnin ja halusin kasvattaa luonnollisen värin, jotta reissulla olisi sitten helpompaa. Ja tietysti ihan myös kemikaalikuorman takia halusin pitää taukoa värjäämisestä (vaikka ekoväreillä olin värjännytkin).

      Mutta takaisin aiheeseen palatakseni.. mä voin niin kuvitella sun mäkki-protestin. Hyvä sinä! :)
      VR:ltä voisikin toivoa sellaista retro-lippua tuon asian tiimoilta. Se olis oikeesti tosi timantinen juttu Suomen matkailuunkin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!