Queenstownissa vierailevan kannattaa ehdottomasti varata pari-kolmetuntia tähän kaupungista ylöspäin lähtevälle Queenstown Hill Walking Trackille, sillä lupaan ja vannon että maisemat kukkulan laelta ovat huikeat.
Meillä suoritukseen kului kolme tuntia ja olimme varautuneet eväillä mukaan. Vaikka alhaalla kylässä olikin paikoitellen viileää, niin kyllä tällä haikillakin pääsee ihan kuntoilemaan ja hikoilemaan. Nousu on aika pitkä ja siitä pohkeet kyllä muistuttivat seuraavina päivinä. Mutta eväät maistuivat kukkulan laella niin hyviltä ja maisemat olivat huikeita... joten annetaanpas niiden puhua.
Walking Trackille on selkeät ohjeet kylältä ja niitä seuraamalla on helppo päästä perille. Maasto on helppokulkuista leveää metsätietä.
ps. Ei muuten kannata huolestua siellä ruudun toisella puolella, miten hurjalta tämä kallionkielekkeen reunalla istuminen varmasti näyttää. Se tosiaankin vain näyttää siltä. Aika cool silti, vai mitä? Piti ottaa tilanteesta kaikki irti. Oikeasti tuosta meidän eväspaikkanakin toimineesta kivenmurikasta ei ollut monenkaan metrin tasaiselle pudotus. Ei siis huolta, ei täällä ihan kaikkea järkeä olla vielä menetetty :)
Eng // If you are ever in Queenstown in New Zealand, take a Queenstown Hill Hike. Views are really amazing!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Queenstown. Näytä kaikki tekstit
Queenstown Hill haikki
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Tunnisteet:
Lifestyle,
Maailmanympärimatka,
matkabloggaaja,
matkailu,
Queenstown,
Round-the-World,
Uusi-Seelanti
Söpö Queenstownin kylä
perjantai 13. maaliskuuta 2015
En ehkä keksi parempaa paikkaa aloittaa tutustumista tähän uuteen ihmeelliseen maahan, kuin mitä Queenstown meille tarjosi. Kuten jo aikaisemmin kerroin, niin jo lentokoneella laskeutuessamme näimme vuoren huippujen lomasta koneen ikkunasta myös lampaita pelloilla. Perillä meitä odotti huikea aurinkoinen keli ja sininen taivas valkoisine pilvihattaroineen. AIka klassinenhan se maisema kieltämättä oli ja sitä haukottiin kyllä ihmeissämme koko matka lentokentäbussissakin.
Ensimmäinen päivämme Queenstownin kylässä oli mukavan lämmin ja aurinkoinen, mutta heti auringonlaskiessa iski kylmän väreet ja mennä päräytin matkamuistomyymälästä ensimmäisen pipon minkä löysin. Nainen kassalla sanoikin, että tänään on ollut todella kuuma päivä, että tänään pipolle ei olisikaan käyttöä. Ajattelin jo siinä vaiheessa, että meillä taitaa olla eri käsitys kuitenkin kuumasta. Olinhan kuitenkin pipo ostoksilla ja ei ulkona nyt ihan rilluttelu kelit sentään ollut. Jo seuraavana päivänä minulle tuli pipolle käyttöä, vaikka ihmettelenkin samaan aikaan kovasti paikallisten kesäisiä asuja siinä kylmyydessä(!) En tiedä onko Aasian lämpö tehnyt tepposet ja kaikki alle +25 lämpötilat tuntuivat jäätävälle vai onko nämä ihmiset tehty eri tehtaalla kun meikäläinen... Minä pipo päässä ja paikallinen shortseissa ja topissa. Hhhrrrrr... Lisäyksenä ehkä vielä, että en lainkaan ollut ainoa turisti katukuvassa joka oli tykännyt pukeutua lämpimämmin ja se lohdutti minua. Ja nämä maisemat, huh huh!
Aurinkoiset mutta kolean kirkkaat päivät soljuivat pienessä kylässä mukavasti. Tosin koin olevani vain syväjäässä kaikkialla ja olikin suorastaan hassua Aasian tukahduttavan helteen jälkeen olla kylmissään. Missähän sitä sitten olisi ideaali olotila, kysyn vaan..? Oman pippurinsa soppaan toi toki se, että kerta toisen jälkeen saimme kieltäviä vastauksia autonvuokrauksesta ja sen lisäksi jouduimme vaihtamaan majoitusta Queenstownissa jokaisen yön jälkeen paikasta toiseen.
Koska olimme ennakkoon varanneet vain yhden yön kaupungista, jonka jälkeen kuvittelimme pääsevämme jo campervan elämän makuun, mutta ei sitten päästykään KOSKA se sama Kiinalainen uusi vuosi! Jonka johdosta kaikki majoitukset satojen kilometrien säteellä olivat täynnä. Ja sama koski myös autonvuokrausta. Oltiinkin päivä pari vähän hukassa, että mitäs hittoa nyt!? Jos muuten jotain opin helmikuusta ja Aasiasta sekä Oseanista reissaamisesta, niin sen, että jos aion reissata täällä päin palloa Kiinalaisen uuden vuoden aikaan, teen varaukset etukäteen. Täällä ei tosiaan enää onnistunut se, mikä niin helposti Aasiassa ja ihan vaikkapa Amerikassakin onnistuu, että astelee vain hotellille ja kysyy vapaita huoneita, tai varaa ne edellisenä päivänä netistä. Kaikkien majoituspaikkojen kyltit huusivat neonvaloin ”No vacancy”. Jotenka hypittiin siis aamu toisen jälkeen silmät ristissä majapaikasta toiseen. Nippelitietona muuten, että näemmä maan tapana on, että check-out on aamulla aina kello 10. Varsinainen aamuvirkun riemu idea!
Queenstownin maisemat eivät kuitenkaan pettäneet ja ne piti mielen vireänä. Toinen asia mikä hoksattiin aika nopeasti, oli se että Uusi-Seelantilaiset näemmä syövät vain hyvää ruokaa. Emme ole tähän päivään mennessä saaneet vielä missään huonoa ruokaa. Nam sentään! Pipo lämmitti mukavasti siis korvia ja hyvä ruoka masua. Hosteillessa olikin sitten vähän kylmä öisin, mutta onneksi olin pakannut mukaan äidin neulomat villasukat. Terkkuja siis äipälle!
Niin, ja jos saa vielä vähän valittaa, niin sekään ei kyllä riemastuttanut, että sinä aamuna kun lentomme oli Uuteen-Seelantiin, niin heräsin Australiasta silmä aivan ummessa ja rähmivänä. Näytin siis aivan silmäpuolelta ensimmäiset pari päivää, mutta sitten silmä alkoi olemaan jo parempi, joskaan ei välttämättä edelleenkään aivan normaali. Nyt katson vielä muutaman päivän tilannetta ja painelen kyllä taas lekurille. Sillä eihän voi olla normaalia, että silmät reistailee noin...yhyyyy.
Hauska juttu muuten tapahtui ensimmäisen hostelliyömme jälkeen kun olimme respassa luovuttamassa huonettamme ja jäimme aulatilaan hengailemaan ja nettiin etsimään seuraavaa majoitustamme. Kuvausryhmä marssi paikalle ja toivoi meitä kuviin ikäänkuin näyttelemään hostellin asiakkaita (no, sitähän toki olimme juuri olleet, mutta...). Varmistin vielä kuvienluovutuspaperia allekirjoittaessa, että ovatkohan he ihan varmoja että me näytetään niin nuorilta kuin he haluaa hostelli imagoonsa? Se ei vissiin ymmärtänyt sitä vitsiä... Hah, mutta nähtäväksi jää päivittyvätkö meidän ja mun silmäpuolikuvat ikinä hostellin nettisivuille. Pitääkin käydä kohta tarkistamassa...
Viimeinen yömme Queenstownissa oli vähän pakko valinta, siltä osin koska kyseinen hotelli tuntui olevan ainoa vapaana oleva majoitus koko kaupungissa. Katsottiin AirBnB:stä lähtien kaikki, siis kaikki. Ja tämä oli ainut ja valitettavan kirpsakan hintainen. Jouduttiin siis ottamaan hieno 4-tähden hotelli ja venyttämään kukkaroamme aikalailla. Mutta onneksi saatiin melkein puolet hinnasta pois, kätevän hotels.comin Rewards-palkintoöiden kautta. Sen jälkeen hinta ei enää niin kamalasti kirpaissut. Mutta, tadaa! Nyt seuraa tunnustus, oikeastaan en voi kyllä kuin myhäillä miten mahtavaa se ja luksusta se olikaan. Kolmen hostelliyön ja jaetun kylpyhuoneen jälkeen tämä prinsessa oli aika onnellinen omasta isosta hotellihuoneesta. Ja kun maisemat ikkunoista oli tätä luokkaa, niin why not.
Hotelli jätti ylihyvät fiilikset koko kaupungista, kun otettiin aamulla seuraavaksi suunnaksi Christchurchin kaupunki, jonne lähdimme bussilla, koska saimme tiedon että siellä odottaisi yksi campervan meille vapaana, yay! Mutta tosin vasta parin päivän odottelun jälkeen. Mutta koska Queenstownissa kaikki oli täyttä, ajateltiin riskillä vaihtaa maisemaa lähemmäksi autoa.
Queenstown on muuten oikea adrenaliinin pääkaupunki. Siellä löytyy tekemistä ja nimen omaan kaikkea hullua tekemistä laidasta laitaan. Kyseessä ei siis suinkaan ole mikään uinuva kyläpahanen vaan todella action pitoinen paikka. Pitkin päivää taivaalla liitelee kymmeniä riippuliitäjiä, on koskenlaskua, benjihyppyä, tandemhyppyjä, trekkausta, maastopyöräilyä, vesiurheilulajeja, kaikkea.
Itse tyydyttiin suosiolla vain haikkaamaan suosittu Queenstown Hill Walking Track, jossa riitti kolmeksi tunniksi hikoiltavaa ja aivan huikeat näköalat yli kaupungin. Teenkin siitä teille oman postauksen seuraavaksi, nimittäin maisemat kukkuloiden laelta olivat mielettömät...Wo-hou!
Ps. Queenstownista löytyy paljon hyviä ruokaravintoloita. Me emme saaneet missään ainakaan muuta kuin loistavaa ruokaa. Ensi silmäykseltä hintataso tosiaan tuntuu aika korkealta, mutta jälleen kerran, kun tullaan Aasiasta, niin kaikki tuntuu hintavalle. Ja niin, yhteen ravintolaan Queenstownissa tuntui kiemurtelevan jono aivan koko ajan. Paikka paljastui Fergburger:ksi ja pitihän se testata! Palkitsimme siis itsemme yksi päivä haikkauksen jälkeen ja jonottelimme itsellemme burgerit. Ja että kannattiko? Voi pojat kyllä! Lämmin suositus siis tälle mättöpaikalle. Siellä oli muuten yksi suomalainen tyttö töissä. Tunnisti Sanna-nimen tilaukselta ja moikkasi.
Eng // Queenstown in New Zealand was propably the best ´first touch´ of this country. We really liked it!
------
Majoitus: The Black Sheep Backpackers, 1 yö, 53 eur
Majoitus: Pinewood Lodge, 1 yö, 60 eur
Majoitus: Copthorne Hotel And Resort Queenstown Lakefront, 1 yö, 74 eur
Majoitus: Avalon Court Accommodation, 1 yö, 85 eur
Ensimmäinen päivämme Queenstownin kylässä oli mukavan lämmin ja aurinkoinen, mutta heti auringonlaskiessa iski kylmän väreet ja mennä päräytin matkamuistomyymälästä ensimmäisen pipon minkä löysin. Nainen kassalla sanoikin, että tänään on ollut todella kuuma päivä, että tänään pipolle ei olisikaan käyttöä. Ajattelin jo siinä vaiheessa, että meillä taitaa olla eri käsitys kuitenkin kuumasta. Olinhan kuitenkin pipo ostoksilla ja ei ulkona nyt ihan rilluttelu kelit sentään ollut. Jo seuraavana päivänä minulle tuli pipolle käyttöä, vaikka ihmettelenkin samaan aikaan kovasti paikallisten kesäisiä asuja siinä kylmyydessä(!) En tiedä onko Aasian lämpö tehnyt tepposet ja kaikki alle +25 lämpötilat tuntuivat jäätävälle vai onko nämä ihmiset tehty eri tehtaalla kun meikäläinen... Minä pipo päässä ja paikallinen shortseissa ja topissa. Hhhrrrrr... Lisäyksenä ehkä vielä, että en lainkaan ollut ainoa turisti katukuvassa joka oli tykännyt pukeutua lämpimämmin ja se lohdutti minua. Ja nämä maisemat, huh huh!
Aurinkoiset mutta kolean kirkkaat päivät soljuivat pienessä kylässä mukavasti. Tosin koin olevani vain syväjäässä kaikkialla ja olikin suorastaan hassua Aasian tukahduttavan helteen jälkeen olla kylmissään. Missähän sitä sitten olisi ideaali olotila, kysyn vaan..? Oman pippurinsa soppaan toi toki se, että kerta toisen jälkeen saimme kieltäviä vastauksia autonvuokrauksesta ja sen lisäksi jouduimme vaihtamaan majoitusta Queenstownissa jokaisen yön jälkeen paikasta toiseen.
Koska olimme ennakkoon varanneet vain yhden yön kaupungista, jonka jälkeen kuvittelimme pääsevämme jo campervan elämän makuun, mutta ei sitten päästykään KOSKA se sama Kiinalainen uusi vuosi! Jonka johdosta kaikki majoitukset satojen kilometrien säteellä olivat täynnä. Ja sama koski myös autonvuokrausta. Oltiinkin päivä pari vähän hukassa, että mitäs hittoa nyt!? Jos muuten jotain opin helmikuusta ja Aasiasta sekä Oseanista reissaamisesta, niin sen, että jos aion reissata täällä päin palloa Kiinalaisen uuden vuoden aikaan, teen varaukset etukäteen. Täällä ei tosiaan enää onnistunut se, mikä niin helposti Aasiassa ja ihan vaikkapa Amerikassakin onnistuu, että astelee vain hotellille ja kysyy vapaita huoneita, tai varaa ne edellisenä päivänä netistä. Kaikkien majoituspaikkojen kyltit huusivat neonvaloin ”No vacancy”. Jotenka hypittiin siis aamu toisen jälkeen silmät ristissä majapaikasta toiseen. Nippelitietona muuten, että näemmä maan tapana on, että check-out on aamulla aina kello 10. Varsinainen aamuvirkun riemu idea!
Queenstownin maisemat eivät kuitenkaan pettäneet ja ne piti mielen vireänä. Toinen asia mikä hoksattiin aika nopeasti, oli se että Uusi-Seelantilaiset näemmä syövät vain hyvää ruokaa. Emme ole tähän päivään mennessä saaneet vielä missään huonoa ruokaa. Nam sentään! Pipo lämmitti mukavasti siis korvia ja hyvä ruoka masua. Hosteillessa olikin sitten vähän kylmä öisin, mutta onneksi olin pakannut mukaan äidin neulomat villasukat. Terkkuja siis äipälle!
Niin, ja jos saa vielä vähän valittaa, niin sekään ei kyllä riemastuttanut, että sinä aamuna kun lentomme oli Uuteen-Seelantiin, niin heräsin Australiasta silmä aivan ummessa ja rähmivänä. Näytin siis aivan silmäpuolelta ensimmäiset pari päivää, mutta sitten silmä alkoi olemaan jo parempi, joskaan ei välttämättä edelleenkään aivan normaali. Nyt katson vielä muutaman päivän tilannetta ja painelen kyllä taas lekurille. Sillä eihän voi olla normaalia, että silmät reistailee noin...yhyyyy.
Hauska juttu muuten tapahtui ensimmäisen hostelliyömme jälkeen kun olimme respassa luovuttamassa huonettamme ja jäimme aulatilaan hengailemaan ja nettiin etsimään seuraavaa majoitustamme. Kuvausryhmä marssi paikalle ja toivoi meitä kuviin ikäänkuin näyttelemään hostellin asiakkaita (no, sitähän toki olimme juuri olleet, mutta...). Varmistin vielä kuvienluovutuspaperia allekirjoittaessa, että ovatkohan he ihan varmoja että me näytetään niin nuorilta kuin he haluaa hostelli imagoonsa? Se ei vissiin ymmärtänyt sitä vitsiä... Hah, mutta nähtäväksi jää päivittyvätkö meidän ja mun silmäpuolikuvat ikinä hostellin nettisivuille. Pitääkin käydä kohta tarkistamassa...
Viimeinen yömme Queenstownissa oli vähän pakko valinta, siltä osin koska kyseinen hotelli tuntui olevan ainoa vapaana oleva majoitus koko kaupungissa. Katsottiin AirBnB:stä lähtien kaikki, siis kaikki. Ja tämä oli ainut ja valitettavan kirpsakan hintainen. Jouduttiin siis ottamaan hieno 4-tähden hotelli ja venyttämään kukkaroamme aikalailla. Mutta onneksi saatiin melkein puolet hinnasta pois, kätevän hotels.comin Rewards-palkintoöiden kautta. Sen jälkeen hinta ei enää niin kamalasti kirpaissut. Mutta, tadaa! Nyt seuraa tunnustus, oikeastaan en voi kyllä kuin myhäillä miten mahtavaa se ja luksusta se olikaan. Kolmen hostelliyön ja jaetun kylpyhuoneen jälkeen tämä prinsessa oli aika onnellinen omasta isosta hotellihuoneesta. Ja kun maisemat ikkunoista oli tätä luokkaa, niin why not.
Hotelli jätti ylihyvät fiilikset koko kaupungista, kun otettiin aamulla seuraavaksi suunnaksi Christchurchin kaupunki, jonne lähdimme bussilla, koska saimme tiedon että siellä odottaisi yksi campervan meille vapaana, yay! Mutta tosin vasta parin päivän odottelun jälkeen. Mutta koska Queenstownissa kaikki oli täyttä, ajateltiin riskillä vaihtaa maisemaa lähemmäksi autoa.
Queenstown on muuten oikea adrenaliinin pääkaupunki. Siellä löytyy tekemistä ja nimen omaan kaikkea hullua tekemistä laidasta laitaan. Kyseessä ei siis suinkaan ole mikään uinuva kyläpahanen vaan todella action pitoinen paikka. Pitkin päivää taivaalla liitelee kymmeniä riippuliitäjiä, on koskenlaskua, benjihyppyä, tandemhyppyjä, trekkausta, maastopyöräilyä, vesiurheilulajeja, kaikkea.
Itse tyydyttiin suosiolla vain haikkaamaan suosittu Queenstown Hill Walking Track, jossa riitti kolmeksi tunniksi hikoiltavaa ja aivan huikeat näköalat yli kaupungin. Teenkin siitä teille oman postauksen seuraavaksi, nimittäin maisemat kukkuloiden laelta olivat mielettömät...Wo-hou!
Ps. Queenstownista löytyy paljon hyviä ruokaravintoloita. Me emme saaneet missään ainakaan muuta kuin loistavaa ruokaa. Ensi silmäykseltä hintataso tosiaan tuntuu aika korkealta, mutta jälleen kerran, kun tullaan Aasiasta, niin kaikki tuntuu hintavalle. Ja niin, yhteen ravintolaan Queenstownissa tuntui kiemurtelevan jono aivan koko ajan. Paikka paljastui Fergburger:ksi ja pitihän se testata! Palkitsimme siis itsemme yksi päivä haikkauksen jälkeen ja jonottelimme itsellemme burgerit. Ja että kannattiko? Voi pojat kyllä! Lämmin suositus siis tälle mättöpaikalle. Siellä oli muuten yksi suomalainen tyttö töissä. Tunnisti Sanna-nimen tilaukselta ja moikkasi.
Eng // Queenstown in New Zealand was propably the best ´first touch´ of this country. We really liked it!
------
Majoitus: The Black Sheep Backpackers, 1 yö, 53 eur
Majoitus: Pinewood Lodge, 1 yö, 60 eur
Majoitus: Copthorne Hotel And Resort Queenstown Lakefront, 1 yö, 74 eur
Majoitus: Avalon Court Accommodation, 1 yö, 85 eur
Tunnisteet:
Lifestyle,
Maailmanympärimatka,
matkabloggaaja,
matkailu,
Queenstown,
Round-the-World,
Uusi-Seelanti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)