Kauas on tultu siitä kun kohtasimme ja pitkä matka on jo kuljettu yhdessä. Kakskytvuotta on ihan järjetön aika, tiedän! Enkä välillä itsekään oikein ymmärrä tätä ajan kulkua... Niin monen monta tarinaa, muistoa ja seikkailua on jo ehtinyt kertyä muistojemme rinkkaan ja hyvä niin. Hienointa on, että paras ystävä on aina vieressä ja että hän on aina valmis seikkailuun. Seikkailun janoa sammuttaakin sopivasti tälläiset mikromatkatkin ihan lähelle, varsinkin kun ne saa taittaa tälläisessä säässä ja seurassa.
Pihlajasaari on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Saarella on kesäravintola ja upeita hiekkarantoja sekä grillauspaikkoja. Kallioilla on upea istuskella ja kuunnella kaupungin ääniä. Meidän iltana saatiin kuulla Hernesaaresta Antti Tuiskun Hyökyaaltoa. Heh, se oli aika siistiä.
Kyllä Suomen kesä on vaan sitten niin törkeen kaunis, vaikka välillä se koetteleekin aika isosti, mutta palkitsee sitten taas. Heinäkuun lopun auringonsäteissä on jotain sellaista erikoista ja ihanaa lempeyttä... Sitä sellaista, jonka toivoisi kestävän ikuisesti. Kuten myös tämän meidän yhteisen matkan.
Eng // Pihlajasaari with love.