LA:n taikaa

Tämä koko kaupunki on yhtä isoa timanttia. Iltaisin se säkenöi miljoonissa valoissa ja päivisin tähtipölyn kokee korkeiden palmujen latvoissa auringon säteinä, kauppojen ikkunoissa, merkkiautoina liikennevaloissa. 
Reilu viikko täällä Losissa on mennyt todella nopeasti. Vaikka toki ollaan tehty kyllä jo vaikka ja mitä. Ensimmäiset päivät vietettiin rannoilla. Käytiin kokeilemassa surffaamista, Malibussa syömässä ja picnicillä ihanien paikallisten kanssa Manhattan Beachillä, grillattiin kattoterassilla ja herättiin aamuyöstä siihen että hotellihuoneemme katosta vuosi sadevesi päällemme. Käytiin myös valasristeilyllä ja bongattiin paljon delfiinejä.
Nyt ollaan siirrytty majoituksessa tänne Hollywoodiin ja menoa ja tekemistä sitä riittää täälläkin. Niin paljon, että aika loppuu kesken, taas. Yhtenä iltana lähdettiin hetki ennen auringonlaskua Runyon Canyonille ja se oli ihan uusi kokemus nähdä paikka hämärän aikaan. Törmättiin siellä muuten suomalaiseen Artoon, joka tuli kahden koiransa kanssa vastaan. Tai oikeastaan koirat tulivat ensiksi vastaan ja jäin niitä silittelemään ja lepertelemään niille suomeksi, kunnes mutkan takaa tuli mies ihmetellen ja kysyen, että puhutte siis suomea? Arto kertoi asuneensa LA:ssa jo vuodesta ´98 saakka. Ajatelkaa!

Seuraavana iltana vuorossa oli Griffith Parkin auringonlasku, josta nämä kuvat.



Griffith Parkissa sijaitsevan observatorion nurmikolla oli tänä iltana paikallisia tähtitieteilijöitä paikalla teleskooppeineen, joilla pystyi näkemään todella tehokkaasti kuuhun. Oli aika huimaa zoomailla puolikasta kuunsirppiä hämärtyvässä illassa. Ja auringon laskettua eteemme avautui sitten tämä odotettu timanttinen näkymä. Nämä on niitä hetkiä kun aika pysähtyy ja toivoisi vain voivan jäävän hetkeen. Lämmin kesäilta ja me LA:ssa ystävien kanssa. Aika epic, jos saan sanoa.

 
Kiitos LA, kun olet olemassa. Timanttini. 


Eng // Sunset at Griffith Observatory, Los Angeles.
By 8 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Auringon nousuja- ja laskuja Venicellä

Los Angelesin palmut ovat ihan omaa luokkaansa. En koskaan kyllästy katunäkymään, jonka tien varsia koristavat korkeat skinny palmut. Toimivat erinomaisesti myös rannoilla, kuten täällä Venicen ja Santa Monican välimaastossa, jossa nyt majaillaan. 

Päivät meidän neljä henkisellä jengillä ovat alkaneet jo aamu varhain, kiitos jet lagin. Eilenkin aamulla kipaistiin hotellimme kattoterassille ihastelemaan nousevaa aurinkoa. Illalla sinniteltiin hereillä ja käytettiin terassilta löytyvää tuliterää grilliä illallisen tekoon. Raaka-aineet haettiin tietysti tuosta läheltä, Lincoln streetin Whole Foodsista. 
Illat pimenevät täällä noin puoli kahdeksan aikoihin. Ja itse asiassa parin ensimmäisen super helteisen päivän jälkeen, eilen illalla oli jo vähän viileämpää. On jännää nähdä miten päivisin turistien täyttämä Venice Boardwalk hiljenee auringon laskiessa lähes täysin. Tosin nämä amerikkalaisten talojen äänieristykset ovat niin höttöisiä, että naapuritalon bileet tai kadulla laulavat trubaduurit kuulostaa kuin olisivat omassa huoneessa. Ensimmäisenä yönä poliisihelikopteri etsi valonheittimen kanssa jotain tästä hotellimme yltä ja/tai naapuristosta. Toisena yönä sen sijaan mieheni heräsi siihen kun hotellimme takapihan kujalla pidätettiin henkilö. Tosielämän copsia siis tämä meininki täällä Venicellä, vaikka päiväthän täällä ovat suhteellisen rauhallisia. Ja tykkään tästä fiiliksestä kuitenkin täällä, joka ei ole niin kiiltokuvamainen vaan sopivan röpelöinen.

 
Tosiaan ihan ensimmäinen aamumme valkeni täällä Venice Beachillä pastellin hempeissä sävyissä ja kiivettiinkin kerros ylemmäs meidän kattoterassille aamu kuuden aikaan. Ollaan kyllä tykätty tästä meidän hotellin sijainnistamme. Pientä ristiriitaa majoitukselle toki antaa se, että esimerkiksi kun ihailtiin auringon nousua ylhäältä käsin, näimme kuinka rantahiekalta ja palmujen lomasta kodittomat heräilivät myös uuteen päivään. Venicen todellisuutta.

Näissä hempeissä pastellisävyissä lähdimme pirteinä heti aamulenkille ja moikkaamaan Santa Monica Pieriä, joka ei ole koskaan näyttänyt niin tyhjälle kun aikaisin tuona sunnuntai aamuna. Meinaan viimeksi kun keväällä siellä kävimme, niin siellä oli miljoona muutakin. Lenkkien jälkeen ollaan siirrytty aina rannalle hengailemaan pariksi tunniksi ja käytiin jopa kastautumassakin meressä, kun uutisissa mainittiin kuinka merivesi on poikkeuksellisen lämmintä. Uiminen on vähän vaikeampaa täällä, koska isoja aaltoja lyö rantaan lähes koko ajan. Ollaan myös nyt parina päivänä nähty delfiinejä hyppimässä rannalla. Voitteko uskoa!

 
Tänään kierrettiin suosittua Abbot Kinney Boulevardia ristiin rastiin ja käytiin myös Venicen kanaaleilla. Aina yhtä huikea ja kateutta auheuttava paikka. Miten jotkut voi asua noin mageella paikkaa... Huokaus. Tajuttiin myös nyt illalla, että miten paljon meillä olisi kaikkea kivaa tehtävää ja miten vähän meillä niihin kaikkiin onkaan aikaa. LA:ssa kun mikään aika ei koskaan ole tarpeeksi. Huomenna me lähdetään päiväksi Malibuun ja ollaan mietitty surffilaudan vuokrausta. Josko sitä rohkenisi palata aalloille. Siispä terkuja täältä rantatunnelmista. Minäpä painan nyt myös pään tyynyyn, muun matkaseurueen jo nukkuessa. Viikon päästä ollaankin jo VEGASISSA! :)

 Pinkkejä auringon nousuja ja laskuja kaikille teille! Palataan pian.


 Eng // Sunrise and sunset in Venice Beach, Los Angeles California.
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Ensifiiliksiä Kaliforniasta

Oi että on nannaa olla takaisin täällä, Kaliforniassa. Nannaa ei sen sijaan ole jetlag, joka herätti tänäänkin jo aamu neljän pintaan vaikka sinniteltiin nukkumaan menoa melkein puolille öille. Väsyttää, mutta ei saa unta. Ei hyvä. 
Mutta se mikä on hyvä, on että ollaan perillä. Reilun 30 tunnin reissaaminen tänne lähes toiselle puolelle palloa otti voimille. Kolme eri lentoa on kyllä liikaa tänne. En muistanutkaan sitä, sillä yleensä ollaan tultu tänne siten, että ollaan ennätetty viettää aikaa ensiksi itärannikolla ja totutella aikaeroon. Kaksikin lentoa olisi ollut vähän paremmin, mutta piti vähän säästellä lipuissa ja se kostautuu sitten noilla lentojen pituuksilla ja määrillä.

Instagramia seuraavat näkivätkin varmasti miten timanttiselta tuntui laskeutua iltahämärässä tänne Los Angelesiin. Juuri niin mahtavaa kuin muistinkin, jo ihan ensimmäiseltä kerralta vuosien vuosien takaa. Silloin näin kaupungin nimittäin ihka ensimmäistä kertaa juuri illalla, miljoonien valojen tuikkiessa kuin timantit. Sitä näkyä on vaikea unohtaa, eikä onneksi tarvitsekaan.


Majaillaan parhaillaan pari yötä täällä paikallisten ystäviemme luona palmujen ja vuorten keskellä sisämaassa. Ajeltiin tänne toissa iltana vuokra-autollamme, joka kurvaa tosin tänään jo takaisin LAX:n lentokentälle hakemaan lisää suomikavereita kyytiinsä. On ihan huikea fiilis ajatella että kohta ne tyypit on täällä, yay!
Kerroinko jo, että täällä on ihan överi kuuma. Siis niin kuuma, että ei oikein voitu olla edes ulkona eilen, paitsi sen aikaa kun käväistiin ostamassa vähän tarvikkeita tuleviin polttareihin ja häihin. Paikallinen pilailupuoti, Party City, on kyllä aivan loistava kauppa. Siellä ollessa oikein vasta tajusimme, kun pläräsimme polttarikrääsää ja vegasiin liittyviä pelimerkkejä ynnä muita, että hitsi, meidän bileethän tulee olemaan VEGASISSA! Ihan kreisiä! Aina ei oikein itsekään pysy perässä, minne tämä elämä onnekkaasti kuljettaa.
Nyt näyttäisi vielä siltä, että elämä onnekkasti kuljettaaa meidät myös yhteen erään pariskunnan kanssa, joka parhaillaan viimeistelee huikeaa maailmanympärimatkaansa. Nimittäin mitäpä sitä nyt pienellä porukalla Vegasissa juhlimaan, jos voi saada Suomi-vahvistusta Matkakuume-blogin Giasta ja Miikasta. Woop woop, sanon minä!


Tiiättekö muuten, on jet lagissa jotain hyvääkin. Nimittäin sen parhaita puolia lienee se, että aamuisin voi nähdä auringonnousun. Ja ne täällä Kaliforniassa, kuten auringonlaskutkin, ovat yleensä aika parhaita. Tälläiseen näkyyn oli muikeaa herätä ensimmäisenä aamuna.



Näiden tuoreiden Cali-tunnelmien saattelemana toivotankin teille super kivaa viikonlopun jatkoa! Me aletaan pakkaamaan autoa ja käännetään pian nokka kohti Venice Beachiä, jonne majoitumme seuraavien päivien ajaksi. Aika jees. Palataan pian taas :)


Eng // We are here in California, USA. After 30 hours travelling it feels good to be back.
By 12 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Love is Universal. Salvation Mountain

Ensimmäisen kerran näin kuvia Salvation Mountainista Instagramissa. Oli pakko heti selvittää mistä tässä paikassa on oikein kyse ja missä ihmeessä se oikein sijaitsee. Sijainnin puolesta paikka oli hyvä, Kalifornia. Ei siis mahdoton yhdistää joskus reissuillamme sinne. Ja nyt tänä keväänä siihen onneksi tarjoutuikin oiva mahdollisuus, matkallamme Palm Springsiin päätettiin "poiketa" myös täällä. 

Salvation Mountain sijaitsee noin 1.5 tunnin ajomatka päässä Palm Springsistä. Keskellä ei mitään. Ison Salton sea suolajärven läheisyydessä. Ja kun sanon keskellä ei mitään, niin todellakin. Matka tänne oli jo hieman tylsäkin ja siksipä kannattaa miettiä haluaako ajaa 3 tuntia edestakaisin Palm Springsistä nähdäkseen tämän. No, me tietenkin haluttiin, mutta en ole varma lähtisinkö tänne enää toista kertaa. Lisäksi paikka oli hieman vaikeasti lyödettävissä ja uskokin alkoi loppua siinä vaiheessa kun gps ohjasi meitä aivan jonnekin toisaalle, pellon reunaan lähes asumattomille maille. Hieman pelkokin kävi p**** että mihinhän me nyt oikein jouduttiin... Onneksi tien päässä nähtiin kuitenkin yksi ihminen, keneltä kysyä Salvation Mountainista. Hänen katseesta jo näki, kuinka niin moni muukin matkaaja eksyy tätä samaa paikkaa etsiessään. Eksymisestämme ensiksi ivailtuaan, hän osasikin neuvoa meidät perille. Tai no, sinne suuntaan. Yhdellä määränpäähän vievällä tiellä oli tietyöt meneillään josta syystä jouduimme kiertoteille, joka tuntui vievän meitä entistä enemmän harhaan, mutta onneksi lopulta erämaan keskeltä alkoi pilkottaa toivotun näköistä maisemaa.









Leonard Knightin taideinstallaatio on lyhykäisyydessään kunnianosoitus Jumalalle. "God is Love" ja muut voimakkaat viestit on rakennettu kukkulan muotoon heinäpaaleista, mudasta ja maaleista. Teoksen päälle on mahdollista myös kiivetä ja yksityiskohtia teoksissa on hurjan paljon.





Meidän tuolla ollessamme toukokuussa, aavikon porottava kuumuus alkoi olla jo kymmenen minuutin ulkona oleilun jälkeen minulle aivan liikaa. Välillä piti hakeutua varjoon, ja onneksi taideinstallaatio tarjosikin pari varjoisampaa avointa huonetilaa kukkuloiden sisältä. 
Oli vaikeaa kuvitella, kuinka viereisellä parkkipaikalla, keskellä aavikkoa, hippikommuunissa asuvat ihmiset voivat yksinkertaisesti elää tässä kuumuudessa. Jotenkin veikkailtiin, että ilmeisesti heidän on pakko olla ilmastoiduissa asuntoautoissaan päivät pitkät ja vasta iltaisin kömpiä niistä ulos. Sillä tuossa kuumuudessa paahtuisi ja pökräisi hyvin nopeasti ulkosalla. Öinen tähtitaivas on kyllä varmasti upea näky täällä.


Nopean kuvassession jälkeen porottavaa kuumuutta oli ihana paeta takaisin ilmastoituun autoon. Vaikken ole ilmastointilaitteiden suuri ystävä, tuon porotuksen jälkeen se tuntui taivaalliselta. Olimme täällä ehkä reilun puolisen tuntia, joten aika nopeasti tämä nähtävyys on koettu. Enkä kadu lainkaan että täällä tuli käytyä, vaikka ajomatka kohteessa vietettyyn aikaan olikin suhteessa hyvin pieni. Nyt olen viimein nähnyt tämänkin! Ja rakastin Salvation Mountainin iloisia värejä. Paikasta jäi hyvä mieli.
Tosin aurinko ennätti tehdä tuona lyhyenä aikana semmoiset kepposet minulle, että sain aivan jäätävän auringonpistoksen ja paluumatka ja iltamme Palm Springsissä olikin aika lailla taputeltu. Ja koska olimme pakanneet mukaan vain pienen kassin tälle lyhyelle retkelle, kaikki särkylääkkeet olivat jääneet ystäviemme luokse LA:hin. Illan kruunasi hervoton apteekin ja särkylääkkeen metsästys, joka osoittautui jopa vähän hankalaksi tehtäväksi illan hämärtyessä. Näytti vähän että Palm Springsissä ei olisi hirveästi palveluita, ravintoloita ainoastaan. Lisää kuitenkin tästä palmukaupunki Palm Springsistä seuraavassa postauksessa.


 
Eng // I have wanted to visit Salvation Mountain for a long time. I´m happy we finally got to see it. Salvation Mountain is located about 1,5 hour from Palm Springs.
 
By 4 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Roadtripin lähtökuopissa

Meidän seuraavan roadtripin alkuun on enää vain muutama päivä. Ja kuten aina ennenkin ennen matkaa, tekemistä ja järjestelemistä piisaa. Pakkailut tehdään usein vasta aivan loppumetreillä. Kaliforniassa luvataan onneksi hyvää säätä, joten se tekee pakkaamisesta osittain helppoa. Illat sielläkin ovat kuitenkin jo vähän viileitä, näin ainakin viime syksynä, joten farkut ja pitkähihaisia pitää muistaa myös pakata mukaan. Toki pienen lisätwistin pakkailuun tuo ne tulevat polttarit ja häät Vegasissa. Bilehilemekkoja, korkkareita ja tuplamäärää meikkejä ja hiustuotteita, kun harvemmin tulee enää pakattua reissuille mukaan.



Meidän suurin roadtrippimme sijoittuu varmaan vuoteen 2009, kun ajoimme Amerikan halki, aina New Yorkista San Franciscoon saakka. Kaikkiaan yli 8000 kilometriä reilun viiden viikon aikana. Se oli mahtavaa se. Amerikka on muutenkin meille tuttu maa roadtrippailuun ja siellä onkin tosi helppoa ja mukavaa ajella ristiin rastiin. Tai no, itsehän viihdyn aina vain kartturin paikalla, ja en olekaan itseasiassa koskaan ajanut ulkomailla autoa, nyt kun oikein asiaa mietin. Mieheni sen sijaan onkin ajanut varmaan enemmän ulkomailla, kuin koskaan Suomessa.

Meidän tämän kertainen roadtrippimme on tuohon koko maan halki ajettavaan reissuun verrattuna suhteellisen lyhyt. Reilun viikon Los Angelesissa lomailun jälkeen ajamme Grand Canyonille, josta palaamme ikään kuin taaksepäin, määränpäänään Las Vegas. Kilometrejä ja autossa istumista toki tässäkin matkassa on edessä. Mutta onneksi Kalifornian, Nevadan ja Arizonan, jossa Grand Canyon sijaitsee, tiet ovat ihan hyvässä kunnossa. Ainakin aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta.






Nämä kaikki kuvat on otettu tämän kevään roadtripiltämme Palm Springsiin. Moni amerikoissa reissannut tunnistaakin varmaan nämä pitkät, silmänkantamattomiin yltävät maantiet aavikon keskellä. Sitä maa pitkälti kaupunkien välillä toisinaan on. Palm Springsiin matkalla ympärille kohosivat tosin myös upeat vuoret sekä hirmuinen kasa tuulivoimaloita. Tiellä tuulikin tosi voimakkaasti ja tuossa kohtaa ei todellakaan tehnyt mieli työntää päätä ulos ikkunasta. 
Mieheni on muuten käynyt kiipeämässä tuolle kuvassa nousevalle San Jacinton vuorelle (3,302 m). Vilkuteltiin sille ohi ajaessamme, ja kiittelin luojaa, etten hullu lähtenyt tuolle vaellukselle silloin mukaan. Oli nimittäin aika korkean ja vaikuttavan näköinen vuori.



Roadtripeillä törmää usein myös keskellä aavikkoa ränsistyneisiin kahviloihin ja vanhoihin huoltosemiin. Niissä on kyllä aina vaan jotain kovin kuvauksellista ja kiehtovaa.



Mutta ennen Palm Springsiin pysähtymistä ajoimme itse asiassa vielä 1,5 tunnin matkan päähän ohi Salton Sea suolajärven aina Colorado Desertiin saakka. Arvaako joku jo, että mikä oli määränpäämme?
No, ajoimme tietysti katsomaan Salvation Mountainia, jonka olen halunnut nähdä jo useamman vuoden ajan. Tästä keskelle aavikkoa pykätystä värikkäästä (ja uskonnollisesta) kohteesta, (sekä järkyttävästä auringonpistoksestani) lisää seuraavassa postauksessa.

Mutta nyt pitää jatkaa vähän pakkauslistan kirjoittelua ja asioiden hoitamista, kuten esimerkiksi valuuttaa pitäisi käydä vielä vaihtamassa. Lisäksi jenkkikavereille ajattelin viedä Goodion suklaita tuliaisina. Hullaantuivat siihen nimittäin nyt kesällä täällä ollessaan. Fazun sininen kun ei vegaaneille sovi tuliaiseksi, mutta Goodio on myös suomalaista joten sillä mennään. Ajatelkaa, enää pari päivää ja ollaan perillä Kaliforniassa. En ehkä kestä! :)


Eng // Only a few days to go on our road trip in Cali, Grand Canyon and Las Vegas. 
This pictures are from our last road trip to Palm Springs.
By 10 kommenttia
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)