Ennen Flowhun astumista niitä näitä menneiltä viikoilta. Näin loppukesästä tuntuu että aika loppuu kesken... Onneksi pääsin vihdoinkin viime viikonloppuna Tervasaareen, ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja jopa ihan puistojoogaan saakka. Se oli kivaa! Kalliossa juhlittiin Block Partyja ja Vantaan joessa kaljakelluttiin. Hirmusesti kaikkea häppeninkiä on nyt meneillään kaupungissa. Parhautta! Nyt Flowhun, mars! :) Mitäs sinä olet puuhaillut? Näämmekö kentis Flowssa? Mukavaa viikonloppua. Insta päivittyy.

Viimeinkin toissa viikonloppuna pyöräni pyörät pyörivät Kalasataman Ihana Kahvilaan! Kahvilaan joka tosiaan jäi viime kesänä kokonaan välistä, ja toki loppukesään se meni nytkin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Eiks vaan :) Konsepti on kiva ja rento. Tarjoilupuolen valikoima ookoo, ostamamme piiras oli jees! Jotain olisin vielä kaivannut, mutta en kyllä osaa sanoa mitä(!). Organic Cola oli aivan sairaan hyvää, nam. Tietääkö joku saako kuvassa esiintyvää colaa jostain Suomesta? 
Kahvila on auki säävarauksella ja pienehkön cruisailunhan se vaatii keskeneräisen Kalasataman teollisuusmaisemissa, mutta perillä odottaa riippumatto ja ripaus erilaista Helsinkiä, kaunista merta ja palanen Berliiniä...

 

Olkoon tämä viimeinen matkareportaasi osuus Kaliforniasta. Vaikkakin muutama mainitsemisen arvoinen paikka olisi vielä kyllä takataskussa. Esim The Grove ja Laguna beach, sekä Whole foods Market ja sieltä tekemät löydöt & hudit. Mutta sujautan ne varmaan jonnekin salakavalasti vielä ;)

Mutta hetkeksi vielä takaisin Kaliforniaan, ja rannoille; Venice Beach sijaitsee aivan Santa Monican kyljessä. Ero näiden kahden alueen välillä on kuitenkin selkeästi nähtävissä, jokseenkin ehkä se on kaventunut vuosien varrella mutta sen verran sitä on jäljellä että tiedät kyllä milloin olet saapunut Venicelle :)
Olkoonkin Venice hyvässä-ja/tai-pahassa maineessa, jokin siinä puhuttelee aina minua. Rantaviivahan on yhtä ja samaa kaikkialla LA:ssa (on toki eroavaisuuksia rannoissa, mutta ei näiden kahden osalla). Nyt ensi kerran nähdyt Venicen kanaalit tekivät kyllä minuun vaikutuksen. Lisäksi ehkä vähän jopa peloteltu Venice yllätti minut sillä, että itse rantakatu hiljeni ja tyhjeni kokonaan ilta kahdeksan jälkeen. Meidän hotelli sijaitsi Venicen ja Santa Monican välimaastossa, aivan rantakadulla ja oli kyllä niin rauhallista iltaisin, että ainut meininki mitä sielläpäin oli, tapahtui Santa Monica Pierin kohdilla.
Venicellä vuokrasimme myös polkupyörät allemme ja cruisailimme kanaaleille ja rantaa pitkin. Päivä oli jälleen aika huoleton...Hakuna matata :) Oih ihana Kalifornia!




Voi ei, nyt iski kova ikävä takas. Varsinkin jos tää oli nyt tässä - matkareportaasit siis. Mitähän keksisi avuksi...?

Legendaarinen Route 66 -tie päättyy Santa Monican kaupungin osaan Los Angelesissa, ja siellä olevaan huvipuistojen ja turistien kansoittamaan laituriin, Santa Monica Pieriin. 
Olen aina tykännyt tästä laiturinäkymästä horisontissa ja valokuvissa (ja itseasiassa teettänyt ison suurennuksen seinällekin tuosta laiturista). Itse sillalla kävely on ehkä ensi-kertojen jälkeen jo aika koettu, ihan vaan sen takia että siellä on aina aivan hurjasti (liikaa) ihmisiä. Siltikin ensi kertalaisten suosittelen käymään pierillä ja ennen kaikkea ylipäätänsä Santa Monicassa. 
Muutama kortteli rannalta sisämaahan päin (3rd Street Promenadella) sijaitsee paljon kauppoja ja ravintoloita, joten rantapäivän jälkeen voi hyvin siirtyä sinne ihmettelemään rentoa elämän menoa, tai ainakaan ruuhkaan ei kannata lähteä neljän viiden aikoihin, jolloin paikalliset lähtevät rannalta. Me ainakin totesimme näin :)

Santa Monican alueella on mahdollista selvitä ilman autoakin (siis rannan ja shoppailujen ja vaikkapa Venicen akselilla), mutta suosittelen lämpimästi vuokraamaan polkupyörät ja tutustumaan pyörän selästä laajemminkin alueeseen. Rantaviivaa riittää kymmeniä kilometrejä joten me ainakin koimme että se oli ihan paras tapa kokea aluetta paremmin. 







 
Löytyykö lukijoiden joukosta Santa Monicasta tykkääjiä?

Tässä muutamia kuvia yhdestä huimasta kokemuksesta jonka koimme lomallamme. Nimittäin lahjana ystäviltämme saimme 90 minuutin kestoisen pienlentokone ajelun Los Angelesin yllä. Lentopelkoista jännitti aika lailla, mutta olen kerran aikaisemmin ollut pienlentokoneen kyydissä ja siitä oli hyvät fiilikset, ja itseasiassa vakuutuin jälleen että tällä tapaa lentäminen on minulle paljon mukavampaa kuin isossa matkustajakoneessa istuminen. Voitin siis pelkoni, ja astuin kyytiin :)
Lento suuntautui sisämaasta yli rantojen kohti Catalina Islandia, joka näytti upealle! Suunniteltiinkin että sinne täytyy mennä pariksi päiväksi seuraavalla kerralla. Siellä voi telttailla, haikata, ja viettää ranta-elämää. Koneestä käsin satamassa näkyi myös iso Karibianristeilyalus pysähtyneenä saarelle, joten jotainhan spessua siellä täytyy olla :)
Koneesta näin myös Disneylandin, sekä ne kuuluisat LA:n ruuhkat (huh, että olivat autojonot pitkiä näin ilmasta käsin nähtynä). Mutta kuten kuvista käy ilmi, LA:ssa on niin kaikkea; on vihreää, on kuivaa, on meren rantaa pitkälti, on vuoria ja välillä vuorilla lunta, on aavikkomaisemia, on jokia, ja niitä ihania palmuja lähes kaikkialle. Siis lähestulkoon jokaiseen makuun jotain.

 



Aikas huikeaa, vai mitä! Olisitko uskaltautunut nousta lentoon mahdollisuuden tullen? Tai kenties lentänyt jonkun kaupungin yllä pienkoneella?