Lomamme alkaa olemaan loppumaan päin täällä Kroatiassa ja ilmassa on sitä samaa haikeutta kun aina reissun viimeisenä iltana. Etenkin nyt, kun edessä on muutosten syksy ja töitäkään ei ole enää jäljellä kuin muutama kuukausi (moni saattaisi olla asiasta innoissaan, mutta totta puhuen asia pelottaa minua ihan överisti). Nimittäin seuraavalta reissultani en palaakaan tietäen että töitä on mihin palata, kai? Ja huh huh, se vaatii edelleenkin totuttelua... Mutta nyt, nyt on kuitenkin helpompi sanoa moikat meidän Cali-ystävillemme, koska tiedämme että näemme heidät pian syksyllä! Ja oikeastaan heti kun ajattelen tätä asiaa, tulevaa syksyä ja reissuamme, tulevaisuuden miettiminen tuntuu heti paljon kepeämmälle... Onneksi!

En ole aikaisemmin juurikaan käyttänyt itseruskettavia tuotteita. Jotenkin olen ajatellut, että mielummin nappaan sen rusketuksen luonnostaan, kuin jostain epämääräisestä purkista. Ja en aikaisemmin tiennyt että löytäisin itseruskettavaa luonnonkosmetiikan puolelta. Mutta jo loppuvuodesta sellaisen löysin, ilokseni Laveralta. Käytin tuotetta jo muutaman kerran ennen jouluista Thaimaan reissuani ja reissun jälkeen pitkittämään rusketustani. Tykkäsin kovasti tuotteesta, ja sen helposta levitettävyydestä. Lisäksi se ei jättänyt käsiä levityksen jälkeen lainkaan värikkääksi, eikä mitään rajoja levityksen suhteen kannata pelätä.

"Laveran itseruskettavat voiteet sisältävät muun muassa Aloe veraa, sheavoita, makadamiapähkinä- ja auringonkukkaöljyä, jotka hoitavat ja kosteuttavat ihoa. Rusketuksen aikaansaavat DHA eli dihydroksiasetoni sekäerytruloosi.
DHA sekä erytruloosi ovat molemmat sokerimolekyylejä, jotka reagoivat ihon uloimman kerroksen kanssa värjäten ihon pinnan ruskeaksi. Väri kehittyy iholla hitaasti ja lopputulos on nähtävissä noin viiden tunnin jälkeen levityksestä. Laveran voiteissa on käytetty kahta erilaista itseruskettavaa ainesosaa mahdollisimman luonnollisen ja pitkäkestoisen rusketuksen aikaansaamiseksi. Väri kuluu pois pikkuhiljaa ihon uusiutuessa."



 
Nyt alkukesästä otin tuotteen uudelleen käyttöön ja levitinkin itseruskettavaa säännöllisesti pari-kolmekertaa viikossa parin viikon ajan. Alla olevasta kuvasta näette käteni ennen (kuvan yläpuolella) ja jälkeen (alla) kahden viikon käytön. Yritin ottaa kuvat samaan kellon lyömään samasta kohdasta ja samoilla asetuksilla. Mielestäni ero on nähtävillä.

Tuotteen luvataan kestävän kolmesta seitsemään päivään ja vaikutus alkaa näkymään 4-5 tunnin kuluttua tuotteen levityksestä iholle. Tuote on niin kosteuttava ja ravitseva, että käytin tätä niinä päivinä kun tuotetta levitin niin korvaamaan kokonaan vartalovoiteen. Ja vaikka Laveralta löytyy kasvoille oma itseruskettava, niin käytin tätä huoletta myös kasvoillekin, koska minulla ei ollut kasvoille omaa tuotetta. Toki levitin kasvoille tuotetta hentoisemmin ja vältin silmänympärysaluetta.
Tuoksu tuotteessa on kohtalaisen mieto, eikä millään tapaa häirinnyt.



Käytättekö te itseruskettavia ja onko teillä suosikkeja siltä saralta? Luulen, että jos Suomen kelit pysyvät nyt samoina, mitä ovat Juhannuksen tienoilla olleet, tälle tuotteelle voi tulla käyttöäkin...
Laveran tuotteita saa muuten muun muassa täältä.

Dubrovnikissa ollessamme, alkuperäisen suunnitelman mukaan tuona päivänä meidän olisi pitänyt reissata naapurimaahan, Bosnia ja Hertsegovinaan. Mutta sääennusteiden pohjalta vaihdoimmekin lennosta suunnitelman etelämpään ja toiseen naapurimaahan Montenegroon, jossa lupailtiin aurinkoista säätä.

Mitä tehdä kun helteisen sään sijasta sataakin? No, silloin nukutaan univelkoja (ja jenkit jetlageja) pois ja vaan ollaan ja ihmetellään. Olen ollut muutenkin tosi väsynyt melkein koko kevään ja en ajatellut tulla lomalta takaisin ainakaan entistä väsyneempänä. Joten pelkkä tekemättömyys tänään on tehnyt oikein terää. 

Lomaa Kroatiassa on takana about vuorokausi ja voin jo nyt sanoa että tykkään kovastikin tästä aika pienestä Dubrovnikin vanhastakaupungista. Muutahan en juuri ole vielä nähnytkään tästä maasta.
Lento sujui ihan jees, muutamia ilmakuoppia ja laskun keinutuksia lukuunottamatta. Tähän väliin maininta, että Dubrovnikin kenttä sijaitsee aivan meren vieressä ja vuoren seinämän välissä, joten ilmavirrat sekoittuvat kovastikin. Tämä tekee laskeutumisesta, sanotaanko että hieman keinuttavamman. Ystäväpariskuntamme ensimmäinen laskuyritys ei ollut edes onnistunut. Hupsii!
Mutta jo kentällä meita hyväili tämä ihana trooppinen lämpöaalto, josta suomalaisena joutuu aika useasti maksamaan, päästäkseen tuntemaan lämmön luissaan. Tämän päivän kokemuksella täytyy ihan todeta, että täällä on kuuma. Hurjan kuuma. Lomakelit siis kohdillaan!