Los Angeles on täynnä legendaarisia rock-klubeja. Lähes kaikki niistä sijoittuvat Sunset Boulevardin Sunset Stripille. Olen aikaisemmilla reissullani viettänyt iltaa muun muassa Viper Roomissa, Key Clubilla (joka on näemmä suljettu nyt) sekä House of Bluesissa.
Legendaarinen The Roxy Theatre sijaitsee lähes toista legendaarista Viper Roomia vastapäätä. Sijainti oli siis tuttu ja kun kuulin alkuviikosta, että suosikkibändini tekee "salakeikan" Los Angelesissa liittyen uuden levyn julkaisun yhteydessä esitettävään Sonic Highways tv-sarjaan, olin aika lailla fiiliksissä!
Ainoa mutta oli se, että lippuja ei saanut ostettua mistään. Ne piti voittaa arvonnassa tai radiokanavan kautta. Eli aika toivoton nakki. Olen toki ollut aikaisemmin onnekas radiokisoissa tai yleensäkin arvonnoissa, mutta omalla suomiliittymällä oli aika toivoton case lähteä pirauttelemaan jenkki-radiokanaville.
Hyväksyin kohtaloni, mutta miksipäs en lähtisi hengailemaan perjantai-iltana tuolle suositulle kadun pätkälle ja sattumalta juuri tuon kyseinen The Roxyn eteen? Niin, miksipäs en! Onneksi sain mukaani parhaan A-teamin ja siellä me kolme suomalaista olimme ja hengailimme. Ja iloksemme kuulimme selkeästi ohkaisten pahviseinien lävitse, kun suosikkibändimme veti soundcheckin siinä aivan muutaman metrin päässä. Ja aina kun kyseisen baarin sivuovi avautui, biisit raikuivat entistä selkeämmin tajuntaamme. Mutta sitten, sitten loppui musiikki ja ovesta marssi ulos omaan pihalla olevaan traileriinsa rokkitähti toisensa perään...! Voitte varmaankin uskoa, että se hetki oli aika priceless.
Bändin keulahahmolla, Dave Grohlilla, tuntui olevan hurja kiire. Hän pinkaisi nopeasti traileriinsa päin, mutta kun häntä kohteliaasti kutsui nimellä niin hän kääntyikin ja käveli luoksemme take-away kahvimuki kädessään....Aaah!!! Kuten kuvien tärähtäneestä laadusta huomaa, ei meikä mandoliinilla meinannut pysyä taju päässä, eikä näemmä kamerakaan kädessä...hahaha. Dave sanoi kohteliaasti, että hän ennättää signata ainoastaan muutaman jutun, joista yksi sattui olemaan juuri minun levynkanteni (whooop! whooop!). Lisäksi ennätin kertoa terveiset Suomesta, johon hän reagoi suoraan silmiin katsoen "Finland!". Suomi siis mainittu, ja toivotaan että keikkakalenteria plänätessään muistavat myös maamme, joka on heille jo toki tuttu. Ovathan he olleet Suomessa jo kolme kertaa. Tavastialla, Provinssissa ja Kalasatamassa.
Selfiet sain kaiken kaikkiaan kolmen Foo Fightersin jäsenen kanssa ja kaikkien nimmarit koristaa nyt uuden levyn kantta. Ihan huikeeta! Ja ihan överiä! Only in LA voi tapahtua jotain tälläistä. Ihan turhaan ei siis kannattanut lähteä Sunsetille väijymään. Vaikka itse keikka jäi välistä, joka olisi ollut varmasti yksi parhaista, ollessaan noin intiimissä ja pienessä tilassa kuin Roxy on. Voin aina lohduttautua omalla privaatti Foo Fighters -Tavastian keikallani, sekä näillä hauskoilla muistoilla, joita vain olemalla sopivasti kreisi voi kokea.
Ai niin, heräsin tänä aamuna viestiin, jossa ystäväni kirjoitti että Foo Fighters on kiinnitetty ensi kesän Rock Werchteriin pääesiintyjäksi. Aika mieluinen herätys siis ja liput lähtee kyllä hankintaan! Onhan kyseessä yksi suosikkifestareistani. Olenkin kirjoittanut niistä jo aikaisemmin täällä. Siispä vinkkinä tämä kaikille muillekin jo ensi kesää odottaville. Amen ja thank you Foo Fighters.
PS. Yle näyttää Suomessa Sonic Highways tv-sarjaa. Suosittelen tsekkaamaan!
Eng // OMG, last friday was a dream come true -day. I got to meet Foo Fighters!
Mun yksi 90-luvun suosikki leffoista, Myrskyn ratsastajat (Point Break), jossa näytteli Keanu Reeves ja Patrick Swayze on kuvattu täällä Redondo Beachillä. En tosin tiennyt asiasta vasta kun lukiessani siitä jälkikäteen esitteestä, hahhah... Ja en ole yhtään varma muistaako kukaan muu kyseistä leffaa? Mutta esimerkiksi myös Johnny Deppin tähdittämä Pirates of the Caribbean 'At World´s End' elokuvaa kuvattiin tällä beachillä. The Black Pearl alus seisoi kuulemma viikkoja satamassa.
TV-sarjoista tutuimpia kuten Baywatch, Gossip Girl, the OC ja House on myös kuvattu Redondolla. Ja me kun vain otettiin se suht' edullisin hotelli mahdollisimman läheltä rantaa ja kauempaa Santa Monican ja Venicen hulinoita, mutta ilmeisesti ei menty kamalasti pieleen tässä kohteessa. Jos puitteet kelpaavat tuollaisille tuotannoille, niin kelpasivat myös meidänkin rantapäiväksi.
Redondo Beach sijoittuu siis jonkin verran Venicen eteläpuolella, Manhattan Beachin ja Hermosa Beachin alapuolella, ennen Palos Verdes Peninsulaa. Bookkasimme täältä edukkaan Ramada-hotellin pariksi yöksi ennen lähtöämme Vegasiin ja päivämme sujuikin rennosti rannalla ladaten akkuja.
Tällä(kin) rannalla oli todella paljon surffareita ja lisää tuntui valuvan vaan rantahuviloista ja -taloista. Oli niin siistiä olla enemmän paikallisten rannalla, kuin aivan perus turistirannalla. No, itseasiassa kun asiaa nyt mietin, niin taidettiin olla niitä harvoja auringonpalvojia. Paikallisille kun kyseessä on jo loppu syksy, talven alku.
Rantarauhamme keskeytyi vain lounaan ajaksi, joka nautittiin yllättävän hyvässä Kincaid's ravintolassa. Täytyy sanoa että pasta ja salaatti maistuivat niin hyvälle pitkästä aikaa, että! Eikä maisemissakaan ollut lainkaan valittamista - söimme tietenkin ulkoterassilla.
Ja ainiin, lounaan ajaksi koettiin reissun ensimmäinen auringonpimennys, siis siten että aurinko ei hetkeksi paistanutkaan täydeltä taivaalta vaan se meni hetkeksi pilveen. Oltiin ihan ihmeissämme asiasta, hahaha! Nämä on näitä aurinkoisen osavaltion ihmeellisyyksiä.
Myöhemmin lukemani esitteen perusteella selvisi, että Redondo Beachillä on vielä paljon annettavaa! Meiltä jäi kokonaan katsastamatta eittämättä upea satama-alue, ja suppausranta sekä delfiinien ja valaan bongauspisteet King Harborilla. Sinne siis uudestaan joku beachipäivä ja kun olen suppailua kaipaillut niin täällä sitä pystyisi näemmä tekemään. Malibussa olenkin nähnyt suppailijoita jo jonkin verran, mutta olishan se hienoa supata täälläkin, eikö vain! Surffikurssille meno on myös yksi listalla olevista asioista, mutta jotenkin olen ollut nyt turhan laiska asian suhteen... Toisaalta mietin surffauksen osalta jo Australiaa ja Hawaiia, että voihan sitä sielläkin surffata - tai siis opetella surffaamaan. Mutta taas toisaalta, jos reissun jälkeen aion kutsua itseäni yhtään myrskyn ratsastajaksi, niin olisi lienee syytä aloittaa harjoittelut heti, vai mitä olette mieltä?
Eng // Redondo Beach is really nice local beach next to Hermosa and Manhattan Beach.
Syntymäpäivät, ne tulevat joka vuosi. Halusipa niitä tai ei. Tänä vuonna olin erityisen innoissani, kun tiesin saavani juhlia niitä unelmieni kaupungissa Los Angelesissa ja saavani ystäväni helsingistä luoksemme juuri samoihin aikoihin. Asioiden edetessä reissullamme kuten ne nyt ovat menneet, en ottanut päivästä sen enempää stressinaihetta, kuin että haluttiin viettää vaan rento päivä beachillä ja hyvin syöden. Aikaisemmin Malibusta bongaamamme Malibu Farm -ravintola oli meidän lounas suunnitelmissa, mutta kuinkas kävikään kun oltiin kävelty Malibun laiturin nokkaan? Ravintola vietti juuri iltapäiväsiestaansa. Siispä turvauduimme jälleen paikallisen Whole Foodsin (Pacific Coast Green) ja sen naapuriputiikin palveluihin. Malibu Farm saa siis edelleenkin odottaa, mutta on tiukasti muistilistalla!
Malibun beachipäivän (ja pienen garderoobi operaation) jälkeen ajettiin jälleen Santa Monican rannalle ihailemaan auringonlaskua, sekä tapaamaan toista suomalaista ystäväämme. Tähän Santa Monican vanhan puisen laiturin siluettiin en kyllä kyllästy koskaan. Se näyttää niin upealle auringonlaskun aikaan. Muutenkin tuonne rannalle täytyy tulla vielä monta kertaa uudestaan ja vuokrata vaikkapa pyörät ja huristella pitkin mutkittelevaa asfalttitietä... Määränpäämme näkyykin jo kuvissa, tuolla laiturin nokassa... Tuo ihana maailmanpyörä! Se saa toimia näiden synttäreiden villeimpänä vempaimena. Ikä ei tule näemmä yksin...hah!
Los Angelesissa on ollut lähes joka ilta tajuttoman huikeita auringonlaskua, mutta jotain spessua tuossa synttäripäivän auringonlaskussa kyllä oli. Ihailimme sitä niin tohkeissamme katutasolta (Santa Monica promenadelta käsin), että melkein missasimme laiturin päässä olevan maailmanpyörän ja sinne suunnitellun menon auringonlaskun aikaan...
Mutta ennätettiin juuri viimeisten huikeiden auringonlaskusäteiden aikaan maailmanpyörään ja olihan se huikea tunne katsella sieltä korkeuksista Santa Monican rantoja... Kamera ei vaan ollut enää yhtään yhteistyökykyinen, joten kuvat kertovat enemmän siitä fiiliksestä mitä maailmanpyörän tuoksinassa saatiin kokea... Mieheni avustuksella ystäväni vielä intoutuivat laulamaan onnittelulaulunkin minulle, niin johan oli muikea tunnelma ja todellakin ikimuistoinen päivä. Kiitos siitä läsnäolijoille.
Eng // My Birthday celebration by the beach here in LA.
Kanadan Vancouverin viilenevien säiden jälkeen olin aika lailla onnesta soikeana, kun tiesin että pian koneemme laskeutuisi LAXiin, tuohon kirjainyhdistelmään, joka saa joka kerta sydämen sykkimään riemusta! Kalifornia ei pettänyt tälläkään kertaa. Heti koneesta poistuttuamme lämpöaalto otti meidän syleilyynsä ja lenkkarit vaihtuivat heti flip flopeihin.
Paikalliset ystävämme olivat meitä vastassa kentällä ja suuntasimmekin samoin tein syömään jo vähän kuin perinteeksi muodostuneeseen vegaaniravintolaan, Shojin:iin, (teimme saman vuosi sitten kesäkuussa). Toden totta, olin saanut odottaa reilun vuoden uutta tapaamista unelmieni Kalifornian kanssa. Mutta nyt oltiin taas täällä, ja tunne oli ihan mahtava! Kaliforniassa ja Los Angelesissa on vain jotain selittämätöntä, joka vaan toimii näemmä aina. Palmupuut ja lähestakuu varma aurinko nyt ainakin ensimmäiseksi tulee mieleen.
Alkutekijöikseen Länsi-rannikolla ollessamme haluttiin mennä tapaamaan meidän Helsingin Kallion naapuria, jonka olen viimeksi nähnyt huhtikuussa! Ajatelkaa, huhtikuussa, jolloin vietettiin tämän neitosen läksiäisiä. Kalliota meistä kumpikaan ei ole nähnyt aikoihin, mutta ei nähty myöskään tuonakaan päivänä. Vaan nähtiin ehkä jotain paljon parempaa. Malibu Beach, surffareita ja toisemme pitkästä aikaa, woop wooop!
Olipa nimittäin niin siistiä tavata viimeinkin molempien suosikki kaupungissa! Paikassa, joka on alunperin tuonutkin meidät yhteen. Ollaan siis tavattu Amerikka-kerho NAMEn kautta. Voi että meillä riitti juteltavaa ja Malibun Pacific Coast Green -kaupasta ostetut smoothiet hurahti siinä helteessä aika hyvin alas.
Päivän Malibu beachillä löhöilyn ja jubailun jälkeen käveltiin Malibun laiturille, jonka päässä olevasta Malibu Farm-kahvilasta saatiin hyviä suosituksia. Paikka näytti erittäin lupaavalta ja ajateltiin että tänne tullaan mun synttäripäivänä takaisin, parin päivän päästä.
Pimeä tulee todella nopeaan Los Angelesissa, Noin puoli kuuden aikoihin taivas värjääntyy erilaisilla hehkuvilla pinkin sävyillä ja jo kuudelta on lähes täysin pimeää (täällä siirrettiin kelloja viikko sitten ja nyt aurinko laskee jo tuntia aikaisemmin. Se on muuten ihan pöhköä se).
Ennen auringonlaskua päätimme ottaa auton alle ja lähdettiin katsomaan sitä viereiselle rannalle Santa Monicaan. Alla tunnelmia sieltä.
Olin kyllä niin onnellinen tästä päivästä ja siitä että oltiin saavuttu tänne Enkelten kaupunkiin ja että meillä oli täällä kasa ystäviä joiden kanssa jakaa tämä kaikki kreisi onnellisuus. Tästä on hyvä jatkaa!
Eng // I was so happy to get finally back to sunny California. In LA we met our friend from Helsinki, Finland. So much fun! And so much more to come.
Vaikka varpaani ovat uppoutuneet jo useamman viikon Kalifornian rantahietikkoon, en voinut jättää tekemättä postausta tästä Vancouverin söpöstä kaupunginosasta, Granville Islandista.Viikon Vancouverin reissun aikana otimme yhtenä aamuna suunnan pois päin kaupungista vievälle sillalle ja kohti Granvillea. Vaikka aamu olikin aika aurinkoinen ja suhteellisen lämmin, oli maisemien edessä huikea usva. Vähän kuin San Franciscossa usein miten on! Määränpäätä oli mahdoton nähdä sillan toiselta puolelta sumupilvien johdosta, joten ei auttanut kuin vain marssia korkeaa siltaa rohkeasti eteenpäin. 
Paikoiteillen sumupilvet katosivat, kunnes yhtäkkiä yksi pilvenpiirtäjistä oli jälleen sumun peitossa.Granville Islandin edustalla oli paljon purjeveneitä sekä muuta veneliikennettä, ja ne saivat kyllä todella taituroida että osasivat usvan keskellä perille satamalaituriin. Opittiin myös eräältä paikalliselta iäkkäältä mieheltä, että lahden edusta ei jäädy talvisinkaan, joten purjehtia voi periaatteessa vuoden ympäri.
Kaikki Vancouveriin menijät, tämä söpöliini Granville on Stanley Parkin rinnalla mielestäni ehdoton kohde vierailla.Ja tämän viimeisen pohjoisen postauksen jälkeen alan viimeinkin purkamaan salaisesta arkusta kaikkia huikeita ja toinen toistaan mahtavampia aurinkoisia Kalifornia kokemuksia kaikkien teidän nähtäväksi ja luettavaksi. Juttuja on tulossa mm. synttäreiden vietosta Malibussa, auringonlaskuista Santa Monicassa ja Hollywood-kyltin valloittamisesta! Nyt haastankin itseni blogaamaan asiat tilanteen tasalle... Ootteko te siellä päässä valmiina? :)
Eng // Small Granville Island in Vancouver was one of the must see place in Van City. We liked it!
