Lähes kaikki jotka ovat käyneet Vegasissa, ovat luultavammin saapuneet sinne autolla. Toki kaupungista löytyy lentokenttäkin, aika isokin sellainen, mutta jotenkin oletan että harvempi suomalainen lentäisi suoraan Vegasiin, joten siksi ehkä yleistänkin, että moni varmasti tuntee sen road tripin fiiliksen, jonka jokainen Vegasiin autolla saapuva tietää... Pitkät, suorat asfalttitiet polttavan kuuman aavikon läpi. Samat maisemat saavuttaessa melkeinpä miltä suunnalta tahansa. Fiilis katossa, tietäen Vegasin (ja 24/7 partylandian) odottavan pitkän suoran päässä. Radion soittaessa lempibiisinsä kädet nousee kattoon... No, tiedättehän? Tiedätte!Meidän kolmen hengen suomi-tiimi saapui Las Vegasiin Los Angelesista, josta road trip kestää noin viitisen tuntia. Muutamalla stopilla äkkiä pari tuntia enemmän. Jos määränpäähän ei ole kiire, on suorastaan ihanaa pysähdellä matkalla kuvaamaan ja koukata vaikka Route 66-tielle.
Vegasissa meitä odotti ensiksi pari päivää vaan ihan kaupungin vilkkuvaloihin tutustumista sekä chillausta pooleilla, jonka jälkeen saimme lisää Suomivahvistusta ja oli aika suunnata Downtowniin ja Life Is Beautiful -festivaaleille, joista kirjoitin jo oman postauksen aikaisemmin täällä.
Kuten aikaisemminkin jo mainitsin, tämä Vegasin reissu oli kyllä kaikista tekemistäni Vegasin keikoista paras. Opinpa sen, että Vegasiin ei kannata mennä väsyneenä, niin että olet ajanut esimerkiksi neljä viikkoa ameriikkaa halki alkaen New Yorkista, kuten me viimeksi. Tai kuten ensimmäisellä kerralla yritimme mahduttaa kaiken kahden viikon lomaamme, ja mahdutimmekin LA:n, Vegasin ja Grand Canyonin ja siinähän ei ollut mitään järkeä nauttia Vegasista väsyneenä. Vegasiin tarvitaan oikea mielentila. Siellä täytyy jaksaa hymyillä sille faktalle, että peliautomaatit kilkattaa 24/7, aina ja kaikkialla, mennessäsi tekemään check-iniä, aamupalalla, lounaalla, aina. Jopa lentokentällä oli peliautomaatteja, hah! Lisäksi jos ajattelee, että on kerran nähnyt Vegasin, ei sinne tarvitse palata. Voisin väittää että silloin erehtyy. Sillä nyttenkin viime käynnistäni kaupunkiin oli tupsahtanut paljon uusia juttuja ja hotelleja. Siluettiin oli tullut upea, iso maailmanpyörä, hienoista hotelleista nyt puhumattakaan.
Venetian -hotellin kanaalit jaksaa hämmentää joka kerta. Tämä jos mikä piti näyttää meidän ensikertalaiselle Vegasin kävijälle. Uskoisitteko että yllä oleva kuva on otettu keskiyöllä? Niinpä. Venetianissa paistaa aina aurinko siniseltä taivaalta. Epic.
Loka-marraskuussakin on Vegasissa vielä tosi lämmintä. Keskipäivän aikaan jopa paahtavaa. Silti yllätyksemme oli suuri kun hotellien altaista osa oli jo suljettuna talven vuoksi. Pah, sanon minä. Heidän kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että Vegasiinkin saapuu turisteja ympäri maailman, joille lähemmäs +26 asteen lämpötila luokitellaan täysin kesäksi. Onneksi kuitenkin osa pooleista oli auki sekä ensimmäisessä Excalibur -hotellissa sekä jälkimmäisessä Hard Rock -hotellissa. Hard Rock hotelli on kyllä muutoinkin tosi kiva! Voi että tulee oikein ikävä meidän Vegas viikonloppua tällä combolla!
Kun bileet on ohi. Yksi saatettu lentokentälle ja toisilla se eeppinen road trip takaisin kotiin edessä, se taitetaan yleensä illan hämärtyessä, kuten tälläkin kertaa. Ja oi vitsi miten kaunis auringonlasku tuolla erämaassa saatiinkin jälleen todistaa!
Las Vegas on vaan niin Las Vegas, aina! Seuraavaa kertaa taas innolla odotellen... Ystävät hoi! Kuka on messissä?
Eng // Las Vegas is always a blast!
Los Angeles on täynnä legendaarisia rock-klubeja. Lähes kaikki niistä sijoittuvat Sunset Boulevardin Sunset Stripille. Olen aikaisemmilla reissullani viettänyt iltaa muun muassa Viper Roomissa, Key Clubilla (joka on näemmä suljettu nyt) sekä House of Bluesissa.
Legendaarinen The Roxy Theatre sijaitsee lähes toista legendaarista Viper Roomia vastapäätä. Sijainti oli siis tuttu ja kun kuulin alkuviikosta, että suosikkibändini tekee "salakeikan" Los Angelesissa liittyen uuden levyn julkaisun yhteydessä esitettävään Sonic Highways tv-sarjaan, olin aika lailla fiiliksissä!
Ainoa mutta oli se, että lippuja ei saanut ostettua mistään. Ne piti voittaa arvonnassa tai radiokanavan kautta. Eli aika toivoton nakki. Olen toki ollut aikaisemmin onnekas radiokisoissa tai yleensäkin arvonnoissa, mutta omalla suomiliittymällä oli aika toivoton case lähteä pirauttelemaan jenkki-radiokanaville.
Hyväksyin kohtaloni, mutta miksipäs en lähtisi hengailemaan perjantai-iltana tuolle suositulle kadun pätkälle ja sattumalta juuri tuon kyseinen The Roxyn eteen? Niin, miksipäs en! Onneksi sain mukaani parhaan A-teamin ja siellä me kolme suomalaista olimme ja hengailimme. Ja iloksemme kuulimme selkeästi ohkaisten pahviseinien lävitse, kun suosikkibändimme veti soundcheckin siinä aivan muutaman metrin päässä. Ja aina kun kyseisen baarin sivuovi avautui, biisit raikuivat entistä selkeämmin tajuntaamme. Mutta sitten, sitten loppui musiikki ja ovesta marssi ulos omaan pihalla olevaan traileriinsa rokkitähti toisensa perään...! Voitte varmaankin uskoa, että se hetki oli aika priceless.
Bändin keulahahmolla, Dave Grohlilla, tuntui olevan hurja kiire. Hän pinkaisi nopeasti traileriinsa päin, mutta kun häntä kohteliaasti kutsui nimellä niin hän kääntyikin ja käveli luoksemme take-away kahvimuki kädessään....Aaah!!! Kuten kuvien tärähtäneestä laadusta huomaa, ei meikä mandoliinilla meinannut pysyä taju päässä, eikä näemmä kamerakaan kädessä...hahaha. Dave sanoi kohteliaasti, että hän ennättää signata ainoastaan muutaman jutun, joista yksi sattui olemaan juuri minun levynkanteni (whooop! whooop!). Lisäksi ennätin kertoa terveiset Suomesta, johon hän reagoi suoraan silmiin katsoen "Finland!". Suomi siis mainittu, ja toivotaan että keikkakalenteria plänätessään muistavat myös maamme, joka on heille jo toki tuttu. Ovathan he olleet Suomessa jo kolme kertaa. Tavastialla, Provinssissa ja Kalasatamassa.
Selfiet sain kaiken kaikkiaan kolmen Foo Fightersin jäsenen kanssa ja kaikkien nimmarit koristaa nyt uuden levyn kantta. Ihan huikeeta! Ja ihan överiä! Only in LA voi tapahtua jotain tälläistä. Ihan turhaan ei siis kannattanut lähteä Sunsetille väijymään. Vaikka itse keikka jäi välistä, joka olisi ollut varmasti yksi parhaista, ollessaan noin intiimissä ja pienessä tilassa kuin Roxy on. Voin aina lohduttautua omalla privaatti Foo Fighters -Tavastian keikallani, sekä näillä hauskoilla muistoilla, joita vain olemalla sopivasti kreisi voi kokea.
Ai niin, heräsin tänä aamuna viestiin, jossa ystäväni kirjoitti että Foo Fighters on kiinnitetty ensi kesän Rock Werchteriin pääesiintyjäksi. Aika mieluinen herätys siis ja liput lähtee kyllä hankintaan! Onhan kyseessä yksi suosikkifestareistani. Olenkin kirjoittanut niistä jo aikaisemmin täällä. Siispä vinkkinä tämä kaikille muillekin jo ensi kesää odottaville. Amen ja thank you Foo Fighters.
PS. Yle näyttää Suomessa Sonic Highways tv-sarjaa. Suosittelen tsekkaamaan!
Eng // OMG, last friday was a dream come true -day. I got to meet Foo Fighters!
Mun yksi 90-luvun suosikki leffoista, Myrskyn ratsastajat (Point Break), jossa näytteli Keanu Reeves ja Patrick Swayze on kuvattu täällä Redondo Beachillä. En tosin tiennyt asiasta vasta kun lukiessani siitä jälkikäteen esitteestä, hahhah... Ja en ole yhtään varma muistaako kukaan muu kyseistä leffaa? Mutta esimerkiksi myös Johnny Deppin tähdittämä Pirates of the Caribbean 'At World´s End' elokuvaa kuvattiin tällä beachillä. The Black Pearl alus seisoi kuulemma viikkoja satamassa.
TV-sarjoista tutuimpia kuten Baywatch, Gossip Girl, the OC ja House on myös kuvattu Redondolla. Ja me kun vain otettiin se suht' edullisin hotelli mahdollisimman läheltä rantaa ja kauempaa Santa Monican ja Venicen hulinoita, mutta ilmeisesti ei menty kamalasti pieleen tässä kohteessa. Jos puitteet kelpaavat tuollaisille tuotannoille, niin kelpasivat myös meidänkin rantapäiväksi.
Redondo Beach sijoittuu siis jonkin verran Venicen eteläpuolella, Manhattan Beachin ja Hermosa Beachin alapuolella, ennen Palos Verdes Peninsulaa. Bookkasimme täältä edukkaan Ramada-hotellin pariksi yöksi ennen lähtöämme Vegasiin ja päivämme sujuikin rennosti rannalla ladaten akkuja.
Tällä(kin) rannalla oli todella paljon surffareita ja lisää tuntui valuvan vaan rantahuviloista ja -taloista. Oli niin siistiä olla enemmän paikallisten rannalla, kuin aivan perus turistirannalla. No, itseasiassa kun asiaa nyt mietin, niin taidettiin olla niitä harvoja auringonpalvojia. Paikallisille kun kyseessä on jo loppu syksy, talven alku.
Rantarauhamme keskeytyi vain lounaan ajaksi, joka nautittiin yllättävän hyvässä Kincaid's ravintolassa. Täytyy sanoa että pasta ja salaatti maistuivat niin hyvälle pitkästä aikaa, että! Eikä maisemissakaan ollut lainkaan valittamista - söimme tietenkin ulkoterassilla.
Ja ainiin, lounaan ajaksi koettiin reissun ensimmäinen auringonpimennys, siis siten että aurinko ei hetkeksi paistanutkaan täydeltä taivaalta vaan se meni hetkeksi pilveen. Oltiin ihan ihmeissämme asiasta, hahaha! Nämä on näitä aurinkoisen osavaltion ihmeellisyyksiä.
Myöhemmin lukemani esitteen perusteella selvisi, että Redondo Beachillä on vielä paljon annettavaa! Meiltä jäi kokonaan katsastamatta eittämättä upea satama-alue, ja suppausranta sekä delfiinien ja valaan bongauspisteet King Harborilla. Sinne siis uudestaan joku beachipäivä ja kun olen suppailua kaipaillut niin täällä sitä pystyisi näemmä tekemään. Malibussa olenkin nähnyt suppailijoita jo jonkin verran, mutta olishan se hienoa supata täälläkin, eikö vain! Surffikurssille meno on myös yksi listalla olevista asioista, mutta jotenkin olen ollut nyt turhan laiska asian suhteen... Toisaalta mietin surffauksen osalta jo Australiaa ja Hawaiia, että voihan sitä sielläkin surffata - tai siis opetella surffaamaan. Mutta taas toisaalta, jos reissun jälkeen aion kutsua itseäni yhtään myrskyn ratsastajaksi, niin olisi lienee syytä aloittaa harjoittelut heti, vai mitä olette mieltä?
Eng // Redondo Beach is really nice local beach next to Hermosa and Manhattan Beach.
Syntymäpäivät, ne tulevat joka vuosi. Halusipa niitä tai ei. Tänä vuonna olin erityisen innoissani, kun tiesin saavani juhlia niitä unelmieni kaupungissa Los Angelesissa ja saavani ystäväni helsingistä luoksemme juuri samoihin aikoihin. Asioiden edetessä reissullamme kuten ne nyt ovat menneet, en ottanut päivästä sen enempää stressinaihetta, kuin että haluttiin viettää vaan rento päivä beachillä ja hyvin syöden. Aikaisemmin Malibusta bongaamamme Malibu Farm -ravintola oli meidän lounas suunnitelmissa, mutta kuinkas kävikään kun oltiin kävelty Malibun laiturin nokkaan? Ravintola vietti juuri iltapäiväsiestaansa. Siispä turvauduimme jälleen paikallisen Whole Foodsin (Pacific Coast Green) ja sen naapuriputiikin palveluihin. Malibu Farm saa siis edelleenkin odottaa, mutta on tiukasti muistilistalla!
Malibun beachipäivän (ja pienen garderoobi operaation) jälkeen ajettiin jälleen Santa Monican rannalle ihailemaan auringonlaskua, sekä tapaamaan toista suomalaista ystäväämme. Tähän Santa Monican vanhan puisen laiturin siluettiin en kyllä kyllästy koskaan. Se näyttää niin upealle auringonlaskun aikaan. Muutenkin tuonne rannalle täytyy tulla vielä monta kertaa uudestaan ja vuokrata vaikkapa pyörät ja huristella pitkin mutkittelevaa asfalttitietä... Määränpäämme näkyykin jo kuvissa, tuolla laiturin nokassa... Tuo ihana maailmanpyörä! Se saa toimia näiden synttäreiden villeimpänä vempaimena. Ikä ei tule näemmä yksin...hah!
Los Angelesissa on ollut lähes joka ilta tajuttoman huikeita auringonlaskua, mutta jotain spessua tuossa synttäripäivän auringonlaskussa kyllä oli. Ihailimme sitä niin tohkeissamme katutasolta (Santa Monica promenadelta käsin), että melkein missasimme laiturin päässä olevan maailmanpyörän ja sinne suunnitellun menon auringonlaskun aikaan...
Mutta ennätettiin juuri viimeisten huikeiden auringonlaskusäteiden aikaan maailmanpyörään ja olihan se huikea tunne katsella sieltä korkeuksista Santa Monican rantoja... Kamera ei vaan ollut enää yhtään yhteistyökykyinen, joten kuvat kertovat enemmän siitä fiiliksestä mitä maailmanpyörän tuoksinassa saatiin kokea... Mieheni avustuksella ystäväni vielä intoutuivat laulamaan onnittelulaulunkin minulle, niin johan oli muikea tunnelma ja todellakin ikimuistoinen päivä. Kiitos siitä läsnäolijoille.
Eng // My Birthday celebration by the beach here in LA.
