Ahoy! Tässäpä vielä jatkoa purjehdusretkemme ensimmäiseen postaukseen (joka löytyy täältä). Näistä maisemista oli kyllä huikea herätä aamuisin ja kömpiä kannelle aamupalalle. Aamupalan yhteydessä kapteeni ilmoitti aina päivän ohjelmasta, josta emme tosiaan tienneet etukäteen juurikaan mitään, sillä ohjelma muodostui aina sään ja tuulien mukaan. Kolmantena päivänä meillä oli luvassa sukellusta tai vastaavasti snorklausta mikäli ei halunnut osallistua sukellukseen. Teen sukelluksesta kokonaan oman juttunsa, tämän jo julkaistun snorkkeliretken kaveriksi. Sukelluksen lisäksi päivään mahtui lisää snorklausta ja rantautumista maihin näissä maisemissa... Aika jees.
Vaikka useassa kuvassa taivaalla lymyileekin nuo tummat pilvet, niin yllättävän vähillä sateilla selvittiin. Kuten tuossa mainitsinkin, niin kapteeni suunnitteli reitin meille sään mukaan ja vain muutaman kerran kannella ollessamme jouduimme syömään katoksen alla. Muutoin täällä kyllä lämpöä ja aurinkoa piisasi. Välistä jopa liiaksikin. Australian uv-säteen kanssa ei todellakaan ole leikkiminen ja 50-suojakerroin rasvaa tuli lisättyä tuon tuosta. Whitsundays sijaitsee Queenslandin osalvatiossa, joka kutsutaan "Sunshine State:ksi", mutta luin jostain, että yhtä hyvin sitä voisi kutsua kuulemma "Skin Cancer State:ksi". Niin paljon tässä osavaltiossa kuulemma esiintyy ihosyöpää. Edellisessä postauksessa mainitsemani kokovartalomärkäpuvut, jotka olivat pakollisia veteen mentäessä, osoittautuivatkin hyväksi auringonsuojaksi noissa helteissä.
Whitsundayn saariryhmään kuuluvalla Hayman Islandilla sijaitsee yksi hotelli, joka on kuulemma aivan ökykallis. Yksi yö siellä saattaa maksaa noin 20 000 taalaa. Hotelli on kuulemma suosittu julkkisten piirissä (no, kellepä tavan tallaajalla sinne olisi asiaa noilla hinnoilla). Mutta mepä päästiin veneellä aika lähelle saarta ja uiskenneltiin ja snorklattiin sen ympäristössä. Kuvassa näkyvä pienlentokone lennättää juuri asiakkaita todennäköisesti hotellilta katsomaan valliriuttaa ilmoista käsin.
Yläpuolella olevasta kuvasta näkyy purjehdusreittimme ja kartta Airlie Beachistä ja Whitsundaysin alueesta. Great Barrier Reef näkyy kartassa aivan yläkulmassa, eli seilasimme ulompien valliriuttojen tuntumassa. Jos päätät tästä innostuneena lähteä Australiaan purjehtimaan Solway Lassilla, niin reitti saattaa olla hieman erilainen, koska se muotuotuu tuulien mukaan. Mutta aina laiva pysähtyy kyllä Whitehaven Beachillä, siitä ei huolta ja snorklatessa näkymät ovat varmasti kaikkialla yhtä loistavat. Mutta, mitä muuta laivalla sitten voi tehdä? Tilat ovat rajalliset, se on totta. Nettikin kuuluu vain hyvällä lykyllä hetken aikaa mastojen lähellä aamuisin, eikä siihenkään ole oikein aikaa, sillä tälläisellä laivalla riittää puuhaa, yllättävää kyllä. Joko vaihdat kuulumisia muiden matkustajien kanssa, luet kirjaa, otat aurinkoa, juttelen kapteenin kanssa ja pääset ohjaaman venettä, tai sitten on joko lounas, välipala tai illallinen. Yhtenä hetkenä tutustutaan tarkemmin laivan historiaan tai koralleihin. Mutta kyllä yksi hauskoimmista ajanvietteistä oli laivasta mereen hyppääminen Tarzan-liaanilla! Tässä (alla kuvassa) allekirjoittaneen hyppynäyte, tai ennemminkin alkuvalmistelu. Hyppyni oli niin lyhyt ja kuulemma hauskannäköinen, että se ei ikuistunut tämän enempää muistikortille, hahaha. Sen sijaan, voitte käydä katsomassa blogini facebook-sivuilla videon siitä kun mieheni hyppää aika tyylipuhtaasti liaanilla. Tää oli hauskaa!
Viimeisen illan auringonlaskuun tuli aika täydellinen piste iin päälle, kun veneemme ympärille tuli hyppimään pari delfiiniä! Veneemme oli ankkurissa rauhaisassa poukamassa ja me kaikki illallisen jäljiltä vielä kannella istumassa, kunnes merestä alkoi kuulua polskahduksia. En voinut uskoa, että toiveeni siitä että näkisimme delfiinejä toteutui! Yksi delfiini kiersi laivaa molemmilta puolilta ja esitteli hyppyjään pariin otteeseen. Vaikka oli jo todella pimeää ja myöhäistä, niin kyllä delfiinit silti merestä tunnisti. Toiset matkustajat sanoivat, että olivat nähneet myös varhaisella aamulla delfiinejä.Joka ilta näimme myös valtavan isoja kaloja aivan laivan ympärillä, ja jos kippari ei olisi sanonut että ne ovat "vain" joitain kaloja, olisin sata varmasti sanonut, että ne olivat haita. Grrrr.... Mutta onneksi tämä Titanicia vanhempi laivakaunotar kestää tyrskyt ja myrskyt ja hait mennen tullen. Mutta ilta-uinnille minua ei kyllä tuohon aikaan enää saisi...
Koko purjehduksemme aikana näimme siis vaikka mitä huikeita eläimiä. Purjehdimme myös sellaisen saaren ohitse, jossa oli perhosia aivan valtavasti. Hetken aikaa seilasimme siis niin, että perhosia lenteli siellä täällä mukanamme laivassa. Siihen päälle kymmenittäin kilpikonnia merenpinnalla ja jättiläisen kokoisia kaloja ja rauskuja ja tietysti se kaikki pinnanalainen elämä, minkä näki vain maskin lävitse. Kaiken kaikkiaan purjehdusretki oli aivan huikea kokemus ja varmasti nousee yhdeksi parhaimmista tällä koko reissullamme.Lämmin suositus siis jos suinkin olet Whitsundaysille päin matkalla. Useamman vuorokauden purjehduksella näkee ja kokee saaria vain niin paljon enemmän.Ahoy! Nyt kuitenkin ankkurit ylös ja eteenpäin... Meidän matka jatkui Australiasta Fidzin paratiisiin ja siitä juttua luvassa aivan pian.
Eng // Sailing in Whitsundays was one of the best experience in Australia. Highly recommended.
Meidän taannoisella Australian purjehdusretkellä (juttua (osa1) purjehduksesta löytyy täältä) saimme snorklata useamman kerran ja useammassa eri kohteessa Whitsundaysin ja valliriutan läheisyydessä. Toisen purjehduspäivämme snorklauksen jälkeen laivan puosu muuten mainitsi laivassa, että hän oli nähnyt hain snorklatessamme, mutta ei ollut kuulemma viitsinyt mainita asiasta vedessä ollessamme. Ehkä ihan hyvä niin. Hain näkemisen sijaan näimme aivan mielettömän paljon erivärisiä ja erikokoisia kaloja ja koralleja. Suurimmat kalat mitä tuolla suuntaa Australiaa voi nähdä ovat valtavia. Kalat ovat lähes ihmisten kokoisia mölliköitä, tai ainakin reilun metrin mittaisia. Niiden näkeminen on jopa jollain tasolla pelottavaa, niiden kokonsa puolesta. Sen sijaan pieniä, söpöjä, neonvärisiä kalojahan ja nemojahan nyt katselee mielellään ja niiden keskellä on ihanaa uiskennella. Mutta todellinen snorklauksen jättipotti koettiin kuitenkin aivan purjehduksemme loppusuoralla, kun meidän snorklausretkellä Black Islandilla nähtiin iso merikilpikonna uimassa meidän kanssa. Hui-kee-ta!
Tämä konna makoili ensiksi merenpohjassa syömässä, kun sen ensiksi näimme. Ja meitähän oli aikamoinen joukko snorklaajia ihmettelemässä tätä huikeaa eläintä. Kilpikonnan noustessa pinnalle ottamaan ilmaa, oli huikeaa seurata sen liikehdintää meressä, vapaana. Ja näytti että se ei ollut moksiskan meistä, sillä palasi samaan paikkaan lounastamaan.
Whitsundaysin alue on muutenkin todella upeaa snorklaus- ja sukellusseutua. Alue luokitellaan ison valliriutan sisäriuttoihin kuuluvaksi alueeksi, joten korallit ovat hyvin monipuolisia ja värikkäitä. Olimme aikaisemmin nähneet jo monia kymmeniä kilpikonnia veneestä käsin. Voitteko uskoa! Mutta siis todellakin kilpikonnat olivat niin suuria, että niiden kilvet näkyivät selkeästi merenpinnalla kun purjehdimme yhdessäkin poukamassa. Seutu on kuulemma kilpikonnille mieluisaa, eikä luonnollisia vihollisia, kuten haita ole juuri lainkaan täällä. Vesi on kuulemma haille liian kylmää täällä näin.
Snorklaus on kyllä niin siistiä puuhaa! Ja on aina yhtä huikea tunne painaa ensimmäistä kertaa snorklimaski pinnan alle ja huomata miten paljon siellä onkaan elämää. Aivan jalkojemme juuressa. Kuten nyt vaikka kilpikonnia!
Ps. Mitä muuten noihin söpöihin ja kaikkien tykkäämiin "nemo"-kaloihin (clownfish) tulee, niin opittaanpa purjehdusretkellä aika paljon lisää tuostakin kalasta. Tiesitkö, että mm. "nemot" syntyvät aina kuulemma koiraina, mutta voivat vaihtaa sukupuolta myöhemmin. Ja jos nemo-ryhmän naaras kuolee, niin ryhmän suurin koiras muuttuu naaraaksi. Vastaavanlainen on yleistä monessa muussakin kalarodussa, tai, jotta sekoitetaan pakkaa vielä enemmän, niin muutos voi tapahtua myös toisin päin. Naaraasta koiraaksi.Mutta, mites on, oletko sinä kenties törmännyt snorklatessa näihin huikeisiin otuksiin?
Eng // We went to snorkeling on our sailing trip in Whitsundays, Australia. And oh wow what we saw there. Beautiful turtles.
Meidän extempore ideasta lähtenyt purjehdusretki alkoi yhtenä tiistai-iltana Airlie Beachin satamasta auringon laskettua jo mailleen. Olikin hieman ihmeellistä, että astelimme laivaan pimeän tullen ja että vene lähti samoin tein purjehtimaan vielä ensimmäiseen kohteeseen, suojaiseen poukamaan, jossa yöpyisimme. Sieltä on kuulemma upea herätä uuteen aamuun, ja en epäillyt asiaa yhtään. Sen sijaan epäilin ja pelkäsin kisakuntoani, että kestänkö 3:n vuorokauden mittaisen purjehduksen kunnialla, ilman merisairauksia.Ensimmäisenä iltana vene ei onneksi liiemmin keikuttanut, mutta kyllä minulle hieman paha olo tuli ja ennätinkin jo ajattelemaan, että tässäkö tämä nyt oli. Miten ihmeessä selviän loppuun saakka? Mutta onneksi hyvä muonitus piti ajatukset toisaalla ja itselläni ainakin ruoka ja suolainen auttaa aina pieneen matkapahoinvointiin. Ensimmäisen illan nopean tutustumisen jälkeen laiva tuntui vielä vähän vieraalta ja meidän pieni hyttimme todella pieneltä ja himpun verran ankealta ja muistan tökerösti sanoneenikin nukkumaan mentäessä, että tokihan tämän rahan olisi voinut laittaa vaikka Karibian risteilyynkin ja kunnon hyttiin. Meillä kuitenkin oli laivan ainoita kahden hengen hyttejä, että saatiin olla ihan omissa oloissamme, mutta eittämättä laivan ikä näkyi kaikkialla. Laivan yleisimmät hyttityypit ovat neljän hengen hyttejä ja saatat siis yöpyä soolo tai parimatkustajana vallan tuntemattomien henkilöiden kanssa samassa hytissä, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Varasimme oman purjehduksen niin myöhään, että siitäkin syystä tuo kahden hengen hytti oli harvoja ja ainoita vaihtoehtoja.
Pakko kertoa myös muutamalla sanalla itse kaunottaresta, purjeveneestämme. Solway Lass on todellinen maailmanmatkaaja. Vene on nimittäin rakennettu jo vuonna 1902 hollantilaisten toimesta ja saksalaisesta teräksestä yli sata vuotta sitten ja ompa laiva seilannut Itämerelläkin. Laiva on palvellut myös molemmissa maailmansodissa, sekä myös mm. jäänmurtajana uransa aikana. Ja monen mielenkiintoisen mutkan kautta lopulta päätynyt seilaamaan Australian itärannikon Whitsundaysin alueelle.
Kapteeni ei todellakaan valehdellut, kun sanoi että ensimmäisenä aamuna on upeaa herätä ja nousta laivan kannelle katselemaan maisemia. Itselleni pieneksi shokiksi muodostui kuitenkin se, että aamiainen tarjoiltiin jo kello seitsemän! (kyllä, tämä on huutomerkin paikka). No, eihän se auttanut kuin kömpiä vain hytin yläsängyltä alas ja ylös yläkannelle aamupalalle. Ensimmäinen kohteemme purjehduksella tulisi olemaan kuvankaunis paikka nimeltä Whitehaven Beach. Tätä olin odottanut jo etukäteen! Ainut vain, että taivaalle kerääntyi pahaenteisesti hieman tummia pilviä...
Purjehduksella homma toimii siten, että laivalta kuskataan jokainen matkustaja kumiveneellä perille kohteeseen ja liikuimme perillä yhdessä isossa ryhmässä Whitehaven Beachillä, joka on luonnonsuojelupuisto. Ensiksi kävimme ihailemassa maisemia korkeammalta näköalatasanteelta, josta sitten siirryimme alas rannalle. Rannan hiekka on muuten kuulemma niin hienojakoista, että tänne on hyvä ottaa mukaan kultakorunsa ja kiillottaa ne samalla hiekassa.Tuossa hyppykuvani takana näkyvässä poukamassa näkee usein myös rauskuja sekä toisinaan myös pieniä haita.
Erikoista tässä valkoisessa hiekkaparatiisissa on se, että mereen ei ole mitään asiaa ilman märkäpukua. Siispä jokaiselle meistä annettiin laivan puolesta kokovartalomärkäpuku. Meressä on kuulemma sen verran meduusoita, että laivayhtiö ei halua ottaa yhtään riskiä asian suhteen. No hitsi, minkäs teet. Oli vain toteltava ja puettava päällensä tuo hassun näköinen jumppapuku. Mieheni ennätti ensimmäiseksi veteen märkäpukunsa kanssa ja näkikin jalkojen juuressa pienen Lemon Sharkin (sitruunahai) poikasen. Minäkin ennätin perästä märkäpukuni kanssa kahlaamaan veteen ja nähtiinkin aivan uskomaton määrä rauskuja siellä täällä uiskentelemassa. Askeleitaan piti hieman varoa vedessä, sillä rauskat makoilivat pohjassa ja luikahtivat aina uida tiehensä meidän lähestyessä. Oli kyllä huikeaa nähdä niin paljon rauskuja ja osa oli vielä aika isojakin... Tässä vaiheessa tuo märkäpukukaan ei enää niin harmittanut. Turvallisuus ennenkaikkea.
Laivalle saavuttaessa meitä odotti aina jotain herkkuja ja pientä suolaista valmiina ja suihkuvuorot (suihkuja oli kaksi naisille ja kaksi miehille) soljuivat leppoisasti. En kertaakaan joutunut jonottamaan suihkua, mutta toisaalta, suihkuvuoro kesti noin kaksi minuuttia mieheen, joten siinä ajassa ei juuri jonoa ennätäkään muodostumaan. Tarjoilujen puolesta meistä pidettiin kyllä erinomaista huolta ja myös kasvissyöjät huomioitiin erinomaisesti. Me spesiaalivieraat (kuten kokki meistä sanontaa käytti) saatiin aina hakea omat ruuat keittiönluukulta ja oltiinkin aina santsikierrosta hakemassa, niin hyviä sapuskoja pojat meille siellä kokkaili.
Ensimmäisenä iltana emme nähneetkään vielä laivalla auringonlaskua, koska lähtömme oli niin myöhään. Mutta toisena iltana päästiin kokemaan miten huikea auringonlasku onkaan merillä oltaessa. Toki tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa pienessä veneessä ollessa, siinä on omat juttunsa, kun jokainen haluaa olla laivan keulassa ihailemassa auringonlaskua. Mutta täytyy sanoa, että hyvin äkkiä tälläinen ryhmä alkaa hitsautua yhteen ja ensimmäisen illan fiilikset laivan hytin ahtaudesta ja pienestä meripahoinvoinnista onneksi karisivat ja aloin itsekin oikeasti nauttimaan merillä olosta.
Julkaisen tämän purjehdusretken jutut parissa eri osiossa. Nähtiin ja koettiin nimittäin niin paljon ja huikeita juttuja, että muuten tämä postaus venyisi kilometrin mittaiseksi. Jatkoa siis tulossa...
Ovatko muut olleet vastaavanlaisella purjehdusretkellä?
Eng // We went to sailing for 4 days in Whitsundays, Australia.---------------- Majoitus:Solway Lass purjehdus, 2 hengen hytti, 3 yötä, 440 eur (hlö)
