Vuoden 2006 keväällä me saimme kokea Pariisin ensimmäisen kerran. Oli Pääsiäinen. Ja toivon, että jatkossakin tämän ja kaikki muutkin paikat saisi kokea näin, rauhassa.
Peace.
Eng // Paris in 2006 how I remember it. Peace.
Paris
tiistai 17. marraskuuta 2015
Päässä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sanat eivät riitä, eikä pieni mieli ymmärrä tätä maailman menoa. Onneksi on toivo.
Vuoden 2006 keväällä me saimme kokea Pariisin ensimmäisen kerran. Oli Pääsiäinen. Ja toivon, että jatkossakin tämän ja kaikki muutkin paikat saisi kokea näin, rauhassa.
Eng // Paris in 2006 how I remember it. Peace.
Vuoden 2006 keväällä me saimme kokea Pariisin ensimmäisen kerran. Oli Pääsiäinen. Ja toivon, että jatkossakin tämän ja kaikki muutkin paikat saisi kokea näin, rauhassa.
Eng // Paris in 2006 how I remember it. Peace.
Käsimatkatavaroilla Amerikkaan
torstai 12. marraskuuta 2015
Jos minulta olisi kysytty vaikkapa reilu vuosi sitten, että lähtisinkö käsimatkatavaroilla Jenkkeihin lomalle, niin olisin vain hörötellyt hullun naurulla, etten tietenkään! Eihän sellaisessa olisi mitään järkeä. Amerikassa kun on yleensä aina kiva tehdä shoppailuja ja dollarikin on lähes aina ollut suotuinen euroa kohden. (Paitsi kuten tiedetään, ei nyt tämän vuoden puolella).
Kuluneen vuoden aikana olin kuitenkin viettänyt paljon aikaa Pohjois-Amerikassa ja tarvittavat shoppailut olivat jo tehty. Tiesin myös aika hyvin tälle extempore-reissulle lähtiessäni, että mitä määränpäässä odottaa ja että minkälaisella varustuksella selviäisin tulevat vajaan kolme viikkoa. Norwegianin edullisia lentoja ostaessani, en siis halunnut maksaa extraa laukuista, ja kokeneena matkaajana ajattelin, että jos selvisin maailmanympärimatkan käsimatkatavaroilla, miksi en selviäisi nyt.
Mukaan 20 päivän reissulle lähti hyväksi koettu ja nyt suosikiksi noussut Tortuga Backpack -reppuni. Reissun reitti ja kohteet menivät seuraavasti: Helsinki - (Tukholma) - Los Angeles - Fort Lauderdale - (Lontoo) - Helsinki. Suluissa olevat kaupungit olivat vaihtokenttiä. Paluumatkalla Lontoossa odottelin melkein 8 tuntia koneenvaihtoa. Silloin repun kanssa sai raahautua useamman kerran paikasta toiseen, mutta toisaalta kaikki tavarat kulkivat koko ajan mukana jos jotain pitkällä odotuksella sattui tarvitsemaan. Vietin sekä LA:ssa että Floridassa saman ajan, eli noin 9 kokonaista päivää ja pari päiväähän tuosta reissusta meni puhtaasti matkan tekoon.
Mukana olleet vaatteet:
Koska käsimatkatavaroilla reissatessa, itse laukun lisäksi saa olla myös yksi henkilökohtainen käsilaukku, niin sellainen oli minullakin. Valitsin mukaani isomman nahkaisen MK:n laukkuni, johon mahtui hyvin kamerat ja ipad sekä vesipullo, kartat, passi, puhelin, aurinkolasit sekä eväät ja snackseja lennolle.
Miten Tortugan kanssa sitten kävi? Selvisin reissusta erittäin hyvin pelkillä käsimatkatavaroilla. Kosmetiikka ja aurinkorasva riittivät juuri reissun ajan ja sainkin näin painoa ja tavaraa pois laukusta paluumatkalle. Toki laukku oli tiukkaan pakattu ja pinkeänä saumoistaan, kun sorruin muutamille ostoksille sitten kuitenkin Los Angelesissa. En meinaan voinut vastustaa millään, vain kympin maksavaa ihanaa Cali-hupparia sekä hyvin edullisia uusia lenkkareita. Huivi ja pipo tuli ostettua ihan käytännön syistä, sillä pitkään jatkunut yskäni ei yhtään arvostanut sisätilojen viileänä pauhaavia ilmastointilaitteita, ja huiville tuli käyttöä lähes päivittäin. Lisäksi sain muutaman pienen jutun lahjana ystäviltäni synttäripäivänä. Mahtuipa laukkuun vielä paluumatkalle mukaan myös Key Westin Halloween-juhlista haalitut kaulakorutkin, joille en ihan heti keksi kyllä mitään käyttöä, mutta otinpa ne mukaan ihan muistomielessä. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää ne pois matkasta Fort Lauderdalen lentokentän vessassa, jossa kävin vaihtamassa nämä kesäiset vaatteet takaisin leggareihin ja huppariin, sekä lenkkareihin.
Lentokentillä checkinin yhteydessä ei laukun kanssa koskaan tullut mitään ongelmia, eikä sen painoa arvuuteltu missään. Tällä kertaa jopa luulen että laukku olisi mennytkin painorajoitusten mitoissa. Jos jotain negatiiviseen päin olevaa täytyy keksiä, niin ainoa ehkä vähän hankaloittava asia käsimatkatavaroilla ja varsinkin yksin matkatessa on se, että reppua joutuu aina kantamaan mukana kentillä ja esimerkiksi wc:ssä ja kenttien ravintoloissa se toisinaan on vähän hankalaa.
Tästä oppineena ja rohkaistuneena, säästän ehkä ensi kerrallakin muutaman kympin ja tohdin reissata Atlantin toiselle puolelle pelkillä käsimatkatavaroilla. Tässä muuten vielä linkki suosittuun videopostaukseen, jossa pakkaan tämän samaisen Tortuga-laukkuni Havaijilla meidän maailmanympärimatkallamme. Silloin tuntui että laukussa oli vielä paljon enemmän tavaraa mukana! Miten sinä reissaat Atlantin yli?
Eng // Travelling over the seas for 20 days only with hand luggage. Easy and liveable - I would say!
Kuluneen vuoden aikana olin kuitenkin viettänyt paljon aikaa Pohjois-Amerikassa ja tarvittavat shoppailut olivat jo tehty. Tiesin myös aika hyvin tälle extempore-reissulle lähtiessäni, että mitä määränpäässä odottaa ja että minkälaisella varustuksella selviäisin tulevat vajaan kolme viikkoa. Norwegianin edullisia lentoja ostaessani, en siis halunnut maksaa extraa laukuista, ja kokeneena matkaajana ajattelin, että jos selvisin maailmanympärimatkan käsimatkatavaroilla, miksi en selviäisi nyt.
Mukaan 20 päivän reissulle lähti hyväksi koettu ja nyt suosikiksi noussut Tortuga Backpack -reppuni. Reissun reitti ja kohteet menivät seuraavasti: Helsinki - (Tukholma) - Los Angeles - Fort Lauderdale - (Lontoo) - Helsinki. Suluissa olevat kaupungit olivat vaihtokenttiä. Paluumatkalla Lontoossa odottelin melkein 8 tuntia koneenvaihtoa. Silloin repun kanssa sai raahautua useamman kerran paikasta toiseen, mutta toisaalta kaikki tavarat kulkivat koko ajan mukana jos jotain pitkällä odotuksella sattui tarvitsemaan. Vietin sekä LA:ssa että Floridassa saman ajan, eli noin 9 kokonaista päivää ja pari päiväähän tuosta reissusta meni puhtaasti matkan tekoon.
Mukana olleet vaatteet:
- 3 farkkushortsit
- 1 farkut
- 5 toppia
- 2 t-paitaa
- 1 pitkähihainen paita
- 3 mekkoa
- 1 hame
- pyjamashortsit ja toppi
- 3 urheiluliivit
- 1 urheilushortsit
- 1 urheiluvyölaukku
- 1 uv-märkäpaita
- 1 lippis
- 2 bikinit
- 1 rantakimono
- 1 huivi
- 1 pienempi olkalaukku ja iltalaukku
- 1 haikkausreppu
- 1 villasukat
- 3 sukat
- alustavaatteita
- kiharrin
- 2 sandaalit
- 1 ballerinat
- 1 korkkarit
- kosmetiikkaa (meikkejä, kynsilakka, viila, kasvovoide, siveltimet yms)
- aurinkorasva, body lotion, hoitoaine, hammastahna, hiuslakka (100 ml pakkauksissa)
- palashampoo
- Tangle teezer harja
- koruja
- 2 aurinkolasit
- selfiekeppi
- elektroniikkaa (laturit, adapterit, autolaturi yms)
- karttoja
- suojapussi kännykälle
- kannettava
- ipad
- järkkärikamera
- gopro (tarvikkeineen)
- vesipullo
- nahkatakki
- huppari
- legginsit
- lenkkarit
Koska käsimatkatavaroilla reissatessa, itse laukun lisäksi saa olla myös yksi henkilökohtainen käsilaukku, niin sellainen oli minullakin. Valitsin mukaani isomman nahkaisen MK:n laukkuni, johon mahtui hyvin kamerat ja ipad sekä vesipullo, kartat, passi, puhelin, aurinkolasit sekä eväät ja snackseja lennolle.
Miten Tortugan kanssa sitten kävi? Selvisin reissusta erittäin hyvin pelkillä käsimatkatavaroilla. Kosmetiikka ja aurinkorasva riittivät juuri reissun ajan ja sainkin näin painoa ja tavaraa pois laukusta paluumatkalle. Toki laukku oli tiukkaan pakattu ja pinkeänä saumoistaan, kun sorruin muutamille ostoksille sitten kuitenkin Los Angelesissa. En meinaan voinut vastustaa millään, vain kympin maksavaa ihanaa Cali-hupparia sekä hyvin edullisia uusia lenkkareita. Huivi ja pipo tuli ostettua ihan käytännön syistä, sillä pitkään jatkunut yskäni ei yhtään arvostanut sisätilojen viileänä pauhaavia ilmastointilaitteita, ja huiville tuli käyttöä lähes päivittäin. Lisäksi sain muutaman pienen jutun lahjana ystäviltäni synttäripäivänä. Mahtuipa laukkuun vielä paluumatkalle mukaan myös Key Westin Halloween-juhlista haalitut kaulakorutkin, joille en ihan heti keksi kyllä mitään käyttöä, mutta otinpa ne mukaan ihan muistomielessä. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää ne pois matkasta Fort Lauderdalen lentokentän vessassa, jossa kävin vaihtamassa nämä kesäiset vaatteet takaisin leggareihin ja huppariin, sekä lenkkareihin.
Lentokentillä checkinin yhteydessä ei laukun kanssa koskaan tullut mitään ongelmia, eikä sen painoa arvuuteltu missään. Tällä kertaa jopa luulen että laukku olisi mennytkin painorajoitusten mitoissa. Jos jotain negatiiviseen päin olevaa täytyy keksiä, niin ainoa ehkä vähän hankaloittava asia käsimatkatavaroilla ja varsinkin yksin matkatessa on se, että reppua joutuu aina kantamaan mukana kentillä ja esimerkiksi wc:ssä ja kenttien ravintoloissa se toisinaan on vähän hankalaa.
Tästä oppineena ja rohkaistuneena, säästän ehkä ensi kerrallakin muutaman kympin ja tohdin reissata Atlantin toiselle puolelle pelkillä käsimatkatavaroilla. Tässä muuten vielä linkki suosittuun videopostaukseen, jossa pakkaan tämän samaisen Tortuga-laukkuni Havaijilla meidän maailmanympärimatkallamme. Silloin tuntui että laukussa oli vielä paljon enemmän tavaraa mukana! Miten sinä reissaat Atlantin yli?
Eng // Travelling over the seas for 20 days only with hand luggage. Easy and liveable - I would say!
Miksi minä matkustan?
maanantai 9. marraskuuta 2015
Tätä kysymystä on nyt viime aikoina pohdittu useammankin reissaajan blogeissa. Minut tämän asian pohtimisen äärelle innoitti ystäväni Inka Archie Gone Lebanon -blogista, joka on rohkeasti aikoinaan hypännyt maailmalle Oulun liepeiltä. Kuten Inkallekin kommenteissa mainitsin, niin kovin pienestä pitäjästä sitä itsekin on maailmalle ja reissuilleen aikoinaan lähtenyt. Olenkin aina sanonut, että yksi parhaista asioista Suonenjoella (mansikoiden lisäksi tietty) on ollut juna-asema. Siltä asemalta on tehty lähdöntunnelmaa jo toistakymmentävuotta sitten. Viisitoistakesäisenä (kun kesärahat oli hankittu mansikanpoimimisella tai -kitkemisellä ja mainostenjakamisella) olikin ihan parhautta heittää rinkka ja teltta selkään ja kiertää VR:n tarjoamalla superedullisella kesärenkaalla ympäri Suomea. Yöpyä leirintäalueilla ja vähän säästömielessä niiden vieressäkin. Välillä urheilustadioneiden penkkien välissä makuupusseissa, jos leirintäalueille ei jostain syystä päässyt tai olivat liian kaukana kaupunkien keskustoista. Syödä Jacky makupalaa ruokakauppojen tuulikaapissa ja vaihtaa vaatteita rautatieaseman vessoissa. Muistaakohan kukaan muu tätä vr:n kesärengas-diiliä, jossa kiinteällä lipun hinnalla sai kuukauden ajan reissata tiettyä lääniä ristiin rastiin Suomessa? Diili oli aivan loistava ja vastaavia soisi olevan vieläkin. Rautatiet ja juna on siivittäneet aikoinaan minut ja ystäväni moniin seikkailuihin.
Ensimmäistä kertaa lensin ulkomaille ala-asteen lopulla äitini kanssa. Kohteena oli yllätys yllätys, Kanariansaaret, joka oli tietysti yhdeksänkymmentäluvulla varmaankin se ainoa oikea kohde. Lentäminen oli super jännittävää, mutta en osannut pelätä sitä lainkaan. Muistan, että tuolloin koneessa sai polttaa, siis tupakkaa(!), mutta me onneksi istuimme koneen sellaisessa osassa, jossa oli tupakointikielto. Onneksi muuten tässä(kin) asiassa ollaan tultu valovuosi eteenpäin. Ajatelkaapa jos nykyisin lentokoneessa saisi kärytellä?
Tuolta reissulta jäi erityisesti mieleen aurinko, lämpö ja palmupuut. Sekä valtavan iso vesipuisto, jossa oli superhauskaa laskea liukumäkiä! Muistan myös käyneeni ensimmäistä kertaa elämässäni syömässä mäkissä tuolla reissulla. Ajatelkaa, vasta joskus 11-vuotiaana.
Tämän jälkeen lentämiseen tulikin vuosien tauko. Ja ilmeisesti Suomeen lamakin. Minä muutin opiskelujeni perässä rohkeasti omilleni kuusitoista vuotiaana, ja jo se, että sain reissata uuden kotikaupunkini väliä junalla entiseen kotikaupunkiini, olivat minulle mieluista matkailua. Olen aina tykännyt pakata laukkuni ja lähteä. En tiedä olenko koskaan oikein potenut edes koti-ikävää. Reissu-ikävää senkin edestä!
Edelleenkin nuo samat asiat; palmut, aurinko ja lämpö, ovat syitä miksi minä matkustan. Puhtaasti (ja itsekkäästi sanottuna) tarpeeni matkustaa ovat siis ilmastolliset. Kaipaan palmupuiden tuomaa maisemaa ja merta silmän kantamattomiin.
Onneksi löysin parhaan reissukaverini jo kauan aikaa sitten, jonka kanssa muutimme Helsinkiin ja joka toi lentokentänkin lähellemme, toki silloin ajateltuna asia oli hyvin toissijainen. Lisäksi jo hyvin nuorena alkanut työelämä toi toivottuja kolikoita pussin pohjalle, joka sanomattakin mahdollisti kaiken näköisiä hurjia reissusuunnitelmia. Kutenpa nyt vaikka ennustetun "maailmanlopun" eli Millenniumin eli vuosituhannen vaihtumisen todistaminen Lontoon Thamesjoen varrella ystävien kera. Onneksi maailmanloppua eikä pelättyjä tietokonebugeja tullut, lentokoneetkin pysyivät ilmassa, vaikka vähän maailmanlopun meiningiltä se meno aamuyöstä siellä Victoria Stationilla kyllä näyttikin. Reissut tuovat muistoja. Hyviä muistoja.
Työelämän kierteissä, loma ja vapaa-aika korostuivat entisestään. Meille loma on aina tarkoittanut reissua. Matkaa ulkomaille. Arjen yläpuolelle. Uusia elämyksiä, uusia kokemuksia. Uusia seikkailuita. Muutaman vuoden Euroopassa kiertämisen jälkeen, vuonna 2004 helmikuussa koitti viimeinkin, oman henkilökohtaisen, silloisen isoimman unelman toteutus. Ensimmäinen matkani Amerikkaan, joka itse oikeutetusti suuntasi Los Angelesiin. Se matka muuttikin kaiken. Amerikka jäi sydämeeni ikuisesti ja Los Angeles paikkana kaikkein rakkaimmaksi. Valitettavaksi vastapainoksi sain LA:sta lähdettäessä jäätävän lentopelon, kun koneemme yritti nousta ilmaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla yritys päätyi hätäjarrutukseen kiitoradalla. Hysteria- ja paniikkikohtauksien ja tuntien säätämisen jälkeen ja pitkän vuorokauden kuluttua päästiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin. Tosin eri lentokoneella ja eri reitillä. Vaikka pelko lentämiseen jäi, matkustamisen nälkä ei onneksi kadonnut mihinkään. Nythän olin vasta korkannut Amerikan ja into uusien paikkojen näkemiseen ja uusien ihmisten tapaamiseen kasvoi entisestään. Amerikka on iso maa, totesin. Lukuisten uusien Amerikan lomien jälkeen kahmaistiin vuonna 2009 kerralla iso pala kakkua, kun ajettiin kaveriporukalla viiden viikon ajan maa rannikolta toiselle. Yksi unelmistani tuli toteeni tuolloin.
Reissatessa tulee rohkeammaksi ja ennakkoluulet karisevat. Meni vuosia, että uskalsin Euroopan ja rakkaan Amerikan lisäksi edes ajatella muita mantereita. Mutta koska välistä raskas työ vaatii raskaat huvit (ainakin toisinaan täydellisen akkujen lataamisen), niin otettiin riski tuntemattomaan ja löydettiin kerran itsemme Thaimaasta ajatuksena latailla akkuja turkoosin veen varrella täysin tekemättä mitään. Vuoden 2011 reissu avasi minulle aivan uuden maailman. Ja vain reissaamalla voi kokea uusia asioita ja murtaa ennakkoluuloja. Thaimaa oli tuolloin minulle täysin uusi kulttuuri, täysin erimakuinen maa, kuin mikään aikaisemmin kokemani. Kesti pari päivää sopeutua Aasian elämän menoon ja tunnustan aluksi ajatelleenikin, että nyt taisi tulla tehtyä virhe. Onko lomamme pilalla? Mutta tämä kaikki kuuluu matkailuun. Kokemukset ja aidot tuntemukset. Reissatessa oppii hämmästyttävän paljon itsestään. Reissuarki saattaa yllättää joka päivä. On itsestä kiinni kääntääkö ne voitoksi vai tappioksi. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa (vaikka esimerkiksi Singaporen torakkahotellissa se olikin äärimmäisen vaikeaa).
Facebook oli muutama päivä sitten kaivanut muistelut-osioonsa päivitykseni seitsemän vuoden takaa, vuodelta 2008. No, eipä paljoa ole ajatukseni ja intressien kohteet näköjään vuosien saatossa muuttuneet. Hah. Huolestuttavaa tai ei, mutta ainakin mieleni on uskollinen haaveilleni ja reissaaminen jos mikä, on unelmien toteutusta.
Yksi syy muuten myös miksi reissaan on monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Sukeltamisharrastus on ehdottomasti nastempaa lämpimissä ja runsas korallisimmissa vesissä ja trooppiset vedet tarjoaa myös puitteet muille harrastuksille, kuten snorklaukselle ja suppailulle. Surffaamista unohtamatta!
Mutta sitten, ehkäpä tärkeimpänä mitä matkailu on minulle tuonut, on avarakatseisuus. Ei ole yhtään pöllömmin sanottu, että matkailu avartaa. Sitä se toden totta tekee! Ja uskallan myös sanoa, että eniten olen elämästä oppinut juurikin matkoillani. Samoiten myös itsestäni ja muista ihmisistä sekä vieraista kulttuureista. Maailmalla reissaamalla törmää ja kohtaa niin monenlaisiin asioihin ja ihmisiin ja uskon, että jokainen kohtaaminen muokkaa meitä jollain tapaa ihmisenä.
Reissuilla näkee myös paljon elämän kurjia puolia, eritoten köyhemmissä maissa. Siksi koen, että reissaajana sinulla on myös vastuu. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Ja useat kolmannet maat tarvitsevat ja ovatkin riippuvaisia turismista.
Vastuu seuraa mukanasi myös luontoon ja ympäristöön. Olen matkustaessani oppinut tulkitsemaan miten esimerkiksi kokea harvinainen koralliriutta tai vaikkapa ikiaikainen temppeli ekologisemmin ja niin, että se olisi siellä vielä kauan sinun jälkeesikin. Reissaaminen tuo siis myös vastuuta, ja sitä onneksi oppii reissaamalla ja ottamalla asioista selvää!
Matkoillani olen saanut nähdä myös paljon upeita vapaana luonnossa olevia eläimiä, kuten pingviinejä, delfiineitä, kilpikonnia, haita, kenguruita ja koaloita niiden omassa luonnollisessa ympäristössään. Vaikea niitä on enää kerran vapaana nähtyään, kuvitella mihinkään muuhun ympäristöön, kuin vapauteen. Matkailu on opettanut myös sen minulle. Ja kun on saanut olla tarpeeksi onnekas näkemään vapaana temppuilevat delffiiniparvet, niin toivoisi vain, että kaikki voisivat kokea saman.
Mitä enemmän reissaa, sitä enemmän oppii. Ja oppiminenhan on loputon prosessi, eikä nälkäni ole kadonnut mihinkään. Maailmanympärimatkan jälkeen, useampi saattoi todeta, että nyt on varmaan reissut reissattu hetkeksi. Mutta ei, oikeastaan vain päinvastoin. Toteutuneen unelman tilalle tulee uusi unelma. Uusi seikkailu.
Minä reissaan kokemusten, uteliaisuuden ja sen vapauden tunteen vuoksi. Unelmien ja seikkailun perässä. Olisi mukava kuulla lisää miksi esimerkiksi sinä reissaat? Alunperin tämän haasteen laittoi liikkeelle ihanainen Laura Laura let´s go-blogista.
Eng // In this blog post I´m thinking the reasons why do I travel?
 |
| Havaijin Oahun-saari, maailmanympärimatkalla keväällä 2015 |
Ensimmäistä kertaa lensin ulkomaille ala-asteen lopulla äitini kanssa. Kohteena oli yllätys yllätys, Kanariansaaret, joka oli tietysti yhdeksänkymmentäluvulla varmaankin se ainoa oikea kohde. Lentäminen oli super jännittävää, mutta en osannut pelätä sitä lainkaan. Muistan, että tuolloin koneessa sai polttaa, siis tupakkaa(!), mutta me onneksi istuimme koneen sellaisessa osassa, jossa oli tupakointikielto. Onneksi muuten tässä(kin) asiassa ollaan tultu valovuosi eteenpäin. Ajatelkaapa jos nykyisin lentokoneessa saisi kärytellä?
Tuolta reissulta jäi erityisesti mieleen aurinko, lämpö ja palmupuut. Sekä valtavan iso vesipuisto, jossa oli superhauskaa laskea liukumäkiä! Muistan myös käyneeni ensimmäistä kertaa elämässäni syömässä mäkissä tuolla reissulla. Ajatelkaa, vasta joskus 11-vuotiaana.
Tämän jälkeen lentämiseen tulikin vuosien tauko. Ja ilmeisesti Suomeen lamakin. Minä muutin opiskelujeni perässä rohkeasti omilleni kuusitoista vuotiaana, ja jo se, että sain reissata uuden kotikaupunkini väliä junalla entiseen kotikaupunkiini, olivat minulle mieluista matkailua. Olen aina tykännyt pakata laukkuni ja lähteä. En tiedä olenko koskaan oikein potenut edes koti-ikävää. Reissu-ikävää senkin edestä!
Edelleenkin nuo samat asiat; palmut, aurinko ja lämpö, ovat syitä miksi minä matkustan. Puhtaasti (ja itsekkäästi sanottuna) tarpeeni matkustaa ovat siis ilmastolliset. Kaipaan palmupuiden tuomaa maisemaa ja merta silmän kantamattomiin.
Onneksi löysin parhaan reissukaverini jo kauan aikaa sitten, jonka kanssa muutimme Helsinkiin ja joka toi lentokentänkin lähellemme, toki silloin ajateltuna asia oli hyvin toissijainen. Lisäksi jo hyvin nuorena alkanut työelämä toi toivottuja kolikoita pussin pohjalle, joka sanomattakin mahdollisti kaiken näköisiä hurjia reissusuunnitelmia. Kutenpa nyt vaikka ennustetun "maailmanlopun" eli Millenniumin eli vuosituhannen vaihtumisen todistaminen Lontoon Thamesjoen varrella ystävien kera. Onneksi maailmanloppua eikä pelättyjä tietokonebugeja tullut, lentokoneetkin pysyivät ilmassa, vaikka vähän maailmanlopun meiningiltä se meno aamuyöstä siellä Victoria Stationilla kyllä näyttikin. Reissut tuovat muistoja. Hyviä muistoja.
 |
| Euroopan Karibia eli Alcudia, Mallorca keväällä 2011 |
 |
| Pitkähäntäveneessä ja Thaimaassa ensi kertaa, joulukuussa 2011 |
Työelämän kierteissä, loma ja vapaa-aika korostuivat entisestään. Meille loma on aina tarkoittanut reissua. Matkaa ulkomaille. Arjen yläpuolelle. Uusia elämyksiä, uusia kokemuksia. Uusia seikkailuita. Muutaman vuoden Euroopassa kiertämisen jälkeen, vuonna 2004 helmikuussa koitti viimeinkin, oman henkilökohtaisen, silloisen isoimman unelman toteutus. Ensimmäinen matkani Amerikkaan, joka itse oikeutetusti suuntasi Los Angelesiin. Se matka muuttikin kaiken. Amerikka jäi sydämeeni ikuisesti ja Los Angeles paikkana kaikkein rakkaimmaksi. Valitettavaksi vastapainoksi sain LA:sta lähdettäessä jäätävän lentopelon, kun koneemme yritti nousta ilmaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla yritys päätyi hätäjarrutukseen kiitoradalla. Hysteria- ja paniikkikohtauksien ja tuntien säätämisen jälkeen ja pitkän vuorokauden kuluttua päästiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin. Tosin eri lentokoneella ja eri reitillä. Vaikka pelko lentämiseen jäi, matkustamisen nälkä ei onneksi kadonnut mihinkään. Nythän olin vasta korkannut Amerikan ja into uusien paikkojen näkemiseen ja uusien ihmisten tapaamiseen kasvoi entisestään. Amerikka on iso maa, totesin. Lukuisten uusien Amerikan lomien jälkeen kahmaistiin vuonna 2009 kerralla iso pala kakkua, kun ajettiin kaveriporukalla viiden viikon ajan maa rannikolta toiselle. Yksi unelmistani tuli toteeni tuolloin.
 |
| Barcelonan kapeilla kujilla. Espanjan roadtripin päätepysäkki, syksyllä 2011 |
Reissatessa tulee rohkeammaksi ja ennakkoluulet karisevat. Meni vuosia, että uskalsin Euroopan ja rakkaan Amerikan lisäksi edes ajatella muita mantereita. Mutta koska välistä raskas työ vaatii raskaat huvit (ainakin toisinaan täydellisen akkujen lataamisen), niin otettiin riski tuntemattomaan ja löydettiin kerran itsemme Thaimaasta ajatuksena latailla akkuja turkoosin veen varrella täysin tekemättä mitään. Vuoden 2011 reissu avasi minulle aivan uuden maailman. Ja vain reissaamalla voi kokea uusia asioita ja murtaa ennakkoluuloja. Thaimaa oli tuolloin minulle täysin uusi kulttuuri, täysin erimakuinen maa, kuin mikään aikaisemmin kokemani. Kesti pari päivää sopeutua Aasian elämän menoon ja tunnustan aluksi ajatelleenikin, että nyt taisi tulla tehtyä virhe. Onko lomamme pilalla? Mutta tämä kaikki kuuluu matkailuun. Kokemukset ja aidot tuntemukset. Reissatessa oppii hämmästyttävän paljon itsestään. Reissuarki saattaa yllättää joka päivä. On itsestä kiinni kääntääkö ne voitoksi vai tappioksi. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa (vaikka esimerkiksi Singaporen torakkahotellissa se olikin äärimmäisen vaikeaa).
 |
| Reppureissaaja matkalla Thaimaan Krabilta Phi Phi-saarelle joulukuussa 2011 |
Facebook oli muutama päivä sitten kaivanut muistelut-osioonsa päivitykseni seitsemän vuoden takaa, vuodelta 2008. No, eipä paljoa ole ajatukseni ja intressien kohteet näköjään vuosien saatossa muuttuneet. Hah. Huolestuttavaa tai ei, mutta ainakin mieleni on uskollinen haaveilleni ja reissaaminen jos mikä, on unelmien toteutusta.
Yksi syy muuten myös miksi reissaan on monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Sukeltamisharrastus on ehdottomasti nastempaa lämpimissä ja runsas korallisimmissa vesissä ja trooppiset vedet tarjoaa myös puitteet muille harrastuksille, kuten snorklaukselle ja suppailulle. Surffaamista unohtamatta!
 |
| Kun unelmista tulee totta! Vuonna 2015 surffasin onnistuneesti sekä Australiassa että Havaijilla |
Mutta sitten, ehkäpä tärkeimpänä mitä matkailu on minulle tuonut, on avarakatseisuus. Ei ole yhtään pöllömmin sanottu, että matkailu avartaa. Sitä se toden totta tekee! Ja uskallan myös sanoa, että eniten olen elämästä oppinut juurikin matkoillani. Samoiten myös itsestäni ja muista ihmisistä sekä vieraista kulttuureista. Maailmalla reissaamalla törmää ja kohtaa niin monenlaisiin asioihin ja ihmisiin ja uskon, että jokainen kohtaaminen muokkaa meitä jollain tapaa ihmisenä.
 |
| Meidän uskomaton loma-asuntomme Lombokin saarella, Indonesiassa tammikuu 2013 |
Reissuilla näkee myös paljon elämän kurjia puolia, eritoten köyhemmissä maissa. Siksi koen, että reissaajana sinulla on myös vastuu. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Ja useat kolmannet maat tarvitsevat ja ovatkin riippuvaisia turismista.
Vastuu seuraa mukanasi myös luontoon ja ympäristöön. Olen matkustaessani oppinut tulkitsemaan miten esimerkiksi kokea harvinainen koralliriutta tai vaikkapa ikiaikainen temppeli ekologisemmin ja niin, että se olisi siellä vielä kauan sinun jälkeesikin. Reissaaminen tuo siis myös vastuuta, ja sitä onneksi oppii reissaamalla ja ottamalla asioista selvää!
Matkoillani olen saanut nähdä myös paljon upeita vapaana luonnossa olevia eläimiä, kuten pingviinejä, delfiineitä, kilpikonnia, haita, kenguruita ja koaloita niiden omassa luonnollisessa ympäristössään. Vaikea niitä on enää kerran vapaana nähtyään, kuvitella mihinkään muuhun ympäristöön, kuin vapauteen. Matkailu on opettanut myös sen minulle. Ja kun on saanut olla tarpeeksi onnekas näkemään vapaana temppuilevat delffiiniparvet, niin toivoisi vain, että kaikki voisivat kokea saman.
 |
| Henkeäsalpaava auringonlasku ystävien kanssa Lombokin saarella |
 |
| Tämä oli kaukaisin paikka, jossa olin käynyt vuoteen 2013 mennessä. Lombok, Indonesia |
"Travels Is The Only Thing You Buy
That Makes You Richer."
Mitä enemmän reissaa, sitä enemmän oppii. Ja oppiminenhan on loputon prosessi, eikä nälkäni ole kadonnut mihinkään. Maailmanympärimatkan jälkeen, useampi saattoi todeta, että nyt on varmaan reissut reissattu hetkeksi. Mutta ei, oikeastaan vain päinvastoin. Toteutuneen unelman tilalle tulee uusi unelma. Uusi seikkailu.
Minä reissaan kokemusten, uteliaisuuden ja sen vapauden tunteen vuoksi. Unelmien ja seikkailun perässä. Olisi mukava kuulla lisää miksi esimerkiksi sinä reissaat? Alunperin tämän haasteen laittoi liikkeelle ihanainen Laura Laura let´s go-blogista.
Eng // In this blog post I´m thinking the reasons why do I travel?
It will never leave your soul
torstai 5. marraskuuta 2015
Jälleen yksi huikea reissu takana. Matkalaukku purkamatta makuuhuoneen lattialla. Rusketusrajat muistona ja pää sopivasti pökkeröllä aikaerosta. Tunnustaudun niihin reissaajiin, joilla matkan jälkeen on takki vähän tyhjänä. Ikäänkuin kaikkensa reissulle antaneena ja onnellisena kaikesta kokemastaan. Tunnustaudun myös niihin reissaajiin, joille yleensä iskee loman jälkeen pieni reissulta palaamisen ahdistus... Miten kiva olisi edelleenkin upottaa ne varpaansa lämpimään hiekkaan ja katsella ilta toisensa jälkeen päräyttäviä auringonlaskuja. Mutta, on palattava, jotta voi taas lähteä.
"You can shake the sand from your shoes but
it will never leave your soul."
Menneellä reissulla Los Angelesissa, josta kaikki postauksen kuvat ovat, juhlittiin rannalla synttäreitäni, hypittiin ilmaan ilosta ja ihailtiin niitä päräyttäviä auringonlaskuja, ystävien kanssa.
 |
| Kiitos näistä kuvista kuuluu Marikalle |
Miten leppoisalta näyttikään surffipummin elämä tässä hippipakussa Venice Beachin edustalla. Kaveri oli juuri lähdössä pitämään surffikurssia turisteille ja houkutteli meitäkin mukaan. Ei sillä, surffaamista vastaanhan minulla ei ole mitään. Aika ei vain ollut sopiva juuri tuolloin.
 |
| Kuva Ulletin -IG tililtä |
Rantahiekat karistelin kirjaimellisesti jaloistani pois nyt maanantaina, kun vaihdoin Miami Beachin -rannalta kertyneet hiekkaiset läpökkääni lenkkareihin lentokentän vessassa. Keho on nyt Suomessa, mutta reissusta tullut hyvä mieli harhailee vielä pitkään muistoissa ja sielussa. Matkailun tuomaa euforiaa parhaimmillaan!
Eng // Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here's some pictures from my last trip to Los Angeles, based on my Instagram pictures.
Pumpkin Patch & Happy Halloween!
lauantai 31. lokakuuta 2015
Halloween on täällä! Sen olemassa olosta ovat muistuttaneet jo viikkoja lähes kaikkialla olevat koristeet kummituksista ja hämähäkinseiteistä luurankoihin ja hautakiviin. Yksi ihanimmista asioista amerikoissa juuri näin lokakuun aikaan ovatkin nämä lukuisat pumpkin patchit, joista voi ostaa mieluisan kurpitsan kotiin koristeeksi sellaisenaan tai kaiverrettavaksi. Me vierailimme itse asiassa kahdessa eri patchilla. Ensimmäiseksi Santa Monicassa, mutta totesimme sen hieman liian pieneksi, joten siirryimme seuraavaksi julkkiksiakin kuulemma vilisevälle Mr. Bones Pumpkin Patchille Culver Cityyn. Yleensä patcheilla on paljon lapsille suunnattua ohjelmaa, kuten kasvomaalauksia ja pomppulinnoja, mutta kyllä me aikuisetkin saatiin vierailustamme naurut irti - ja kuulen edelleen korvissani kuinka hauskaa meillä olikaan ja miten naurumme raikoi näillä pumpkin patcheilla.
Tämän kurpitsan (ja naurun) täyteisen postauksen myötä toivotankin kaikille ihanaa viikonloppua. Happy Halloween!
Olisi kiva kuulla miten sinä vietät Halloweenin?
Täällä Floridan päässä meidän Halloween tulee sujumaan huikeissa merkeissä. Suuntamme nimittäin Key Westiin, joka on kuuluisa huimista Halloween-juhlistaan. Lupaan raportoida niistä myöhemmin.
Eng // Happy Halloween and greetings from Mr. Bones Pumpkin Patch (Culver City, Los Angeles). How´s your Halloween?
Tämän kurpitsan (ja naurun) täyteisen postauksen myötä toivotankin kaikille ihanaa viikonloppua. Happy Halloween!
Oletko muuten koskaan kaivertanut kurpitsaa? Minä en ole. Näillä pumpkin patcheilla olisi sellaisille kursseille myös mahdollista osallistua. Ja itseasiassa täällä Mr. Bones Pumpkin Patchilla tuntui käyneen itse Heidi Klum kurpitsoja kaivertamassa. Amerikassa kun täytyy aina ratsastaa nimillä, jos joku on käyttänyt palveluasi, niin tästäkin löytyi täältä valokuva. Tämä jälkimmäinen käymämme paikka olikin paljon viihtyisämpi ja sieltä löytyi kaipaamamme kurpitsatalokin, jonka ikkunasta saimma otettua kuvia, kuten yhden suosikkiliikkeeni Brandy Melvillen instakuvissakin oli otettu. Halloween on iso juhla täällä, eikä vähiten kaupallisesti.
Täällä Floridan päässä meidän Halloween tulee sujumaan huikeissa merkeissä. Suuntamme nimittäin Key Westiin, joka on kuuluisa huimista Halloween-juhlistaan. Lupaan raportoida niistä myöhemmin.
Eng // Happy Halloween and greetings from Mr. Bones Pumpkin Patch (Culver City, Los Angeles). How´s your Halloween?
Fort Lauderdale ja ensimmäiset TBEX fiilikset
torstai 29. lokakuuta 2015
Fort Lauderdale tuo minulle ensimmäisenä mieleen rauhallisen rantakaupungin ja pysähtyneen hiljaiselon ja eläkeläiset. Kyllä, en vaan voi sille ajatukselle mitään, sillä tiedän täällä asuvan paljon suomalaisiakin ikäihmisiä. Los Angelesin miljoonakaupungin sykkeestä lähdettäessämme, sanoinkin että nyt siirrytään hyvillä mielin ottamaan rennosti - lomalle.
Lennot Miamiin sujuivat tosi hyvin ja perillä meitä odotti todella trooppinen ja kostea ilma. Tosin aurinko näytti jääneen Kaliforniaan - saatiin nimittäin todistaa tervetulolahjana oikein kunnon sadekuuro vasten shuttlebussin tuulilasia. Floridassa toki näihin aikoihin vallitsee vielä sadekausi, joten sadekuurot ovat ihan normaaleja. Kiireisten LA:ssa vietettyjen päivien jälkeen toki pari pilvisempää päivää toivat mukavasti aikaa levähtää ja vähän aikaa myös toivottuun nettidatailuun. Lisäksi kaikki viimeisin tieto tulevia tbex-messuja varten oli vielä ahmittava tietoisuuteen.
Tyypillinen sää Floridassa on kuitenkin se ainainen auringonpaiste ja tältähän se Fort Lauderdalen Central Beachin aluekin näyttää kirkkaassa auringonvalossa - aika toimivan näköistä kuitenkin, eikö?
Central Beachin alue, jossa majaillaan, oli itselleni entuudestaan tuntematonta aluetta, mutta onneksi reissukaverilleni Ullalle, tämä on tuttua seutua. Olen kerran aikaisemmin käynyt mieheni kanssa Miamista käsin sukeltamassa Pompano Beachillä, joka sijaitsee tästä vain puolisen tuntia pohjoisempaan päin. Miamiin sen sijaan Fort Lauderdalesta on vajaan tunnin ajomatka. Hotsittaisi ihan hirmuisesti päästä vielä Miamissakin käymään tällä reissulla, mutta tässä on kaikenlaisia kivoja suunnitelmia vielä edessä tbex-tapahtuman tiimoilta ja sen jälkeenkin, joten voi olla että Miami saa odottaa.
Central Beachin aluetta, kuten muutoinkin kaupungin rantaviivaa myötäilee käveltävä boardwalk, jonka ympärillä on tyypillisesti ravintoloita ja kauppoja. Ihasteltiin yksi ilta vaaleanpunaiseksi värjäytyvää taivasta yhden mexicolaisen ravintolan terassilla, jättimäisten margaritojen kanssa. Onhan täällä vaan kaunista, ja rauhallista. Ja hurjaa huomata se ero elämän rytmissä, esimerkiksi länsirannikon miljoonakaupunkiin. Aletaan selvästi olla enemmän etelässä.
Letkeän lomatunnelman vastapainoksi, olemme kuitenkin kahmineet tietoa tbex-matkabloggaajakonferenssia varten ja suunnitelleet hieman viikon kulkua. Uber-appikin tuli ladattu ja sitä on tullut käytettyä onnistuneesti jo monta kertaa.
Ensimmäinen tbexin liittyvä tilaisuus oli ennakkotour, joka tuli tehtyä jo tiistai aamuna. Koska lähdin tälle reissulle hieman nopealla aikataululla, niin osa ennakkotoureista oli jo täyteen varattuja. Löysin itselleni kuitenkin mieluisan retken, kajakoinnin ja pienellä jännityksellä sekä mieli korkealla lähdin aamulla matkaan. Ensiksi matkustin uberilla paikalliseen messukeskukseen, josta metsästin oikeaa bussia kohti kajakointia. Kaikki onnistui todella helposti ja tutustuinkin heti aluksi muutamaan kivaan matkabloggaajakollegaan. Tämän tyyppisissä tilaisuuksissa on kyllä helppo tutustua toisiin, sillä ollaan kaikki kuitenkin lähtökohtaisesti samassa veneessä.
Kajakointi itsessään sujui mallikkaasti kahden hengen kajakeissa ja sain seurakseni täällä osittain (ja osittain Havaijilla) asuvan Lisan. Kajakointireittimme kulki upeiden kanaaleiden ja asutusten lomassa ja mentiinpä me muutaman sillan ja junaradankin alitse. Ja kaiken huippuna nähtiin hurjan monta iguanaa ja vielä yksi tosi jättimäinen yksilö. Yritin taltioida jättimäisen iguanan videollekin, mutta paremmin sen näkee kyllä näistä kuvista. Kattokaa - iso!
Tässä vielä video meidän hauskasta kajakointiretkestämme Fort Lauderdalen kanaaleilla.
Eng // Greetings from Frot Lauderdale, Florida USA. Reason why I came here is the TBEX. Yesterday I did prebex tour and went to kayaking with other travel bloggers. So much fun!
Lennot Miamiin sujuivat tosi hyvin ja perillä meitä odotti todella trooppinen ja kostea ilma. Tosin aurinko näytti jääneen Kaliforniaan - saatiin nimittäin todistaa tervetulolahjana oikein kunnon sadekuuro vasten shuttlebussin tuulilasia. Floridassa toki näihin aikoihin vallitsee vielä sadekausi, joten sadekuurot ovat ihan normaaleja. Kiireisten LA:ssa vietettyjen päivien jälkeen toki pari pilvisempää päivää toivat mukavasti aikaa levähtää ja vähän aikaa myös toivottuun nettidatailuun. Lisäksi kaikki viimeisin tieto tulevia tbex-messuja varten oli vielä ahmittava tietoisuuteen.
Tyypillinen sää Floridassa on kuitenkin se ainainen auringonpaiste ja tältähän se Fort Lauderdalen Central Beachin aluekin näyttää kirkkaassa auringonvalossa - aika toimivan näköistä kuitenkin, eikö?
Central Beachin aluetta, kuten muutoinkin kaupungin rantaviivaa myötäilee käveltävä boardwalk, jonka ympärillä on tyypillisesti ravintoloita ja kauppoja. Ihasteltiin yksi ilta vaaleanpunaiseksi värjäytyvää taivasta yhden mexicolaisen ravintolan terassilla, jättimäisten margaritojen kanssa. Onhan täällä vaan kaunista, ja rauhallista. Ja hurjaa huomata se ero elämän rytmissä, esimerkiksi länsirannikon miljoonakaupunkiin. Aletaan selvästi olla enemmän etelässä.
Letkeän lomatunnelman vastapainoksi, olemme kuitenkin kahmineet tietoa tbex-matkabloggaajakonferenssia varten ja suunnitelleet hieman viikon kulkua. Uber-appikin tuli ladattu ja sitä on tullut käytettyä onnistuneesti jo monta kertaa.
Ensimmäinen tbexin liittyvä tilaisuus oli ennakkotour, joka tuli tehtyä jo tiistai aamuna. Koska lähdin tälle reissulle hieman nopealla aikataululla, niin osa ennakkotoureista oli jo täyteen varattuja. Löysin itselleni kuitenkin mieluisan retken, kajakoinnin ja pienellä jännityksellä sekä mieli korkealla lähdin aamulla matkaan. Ensiksi matkustin uberilla paikalliseen messukeskukseen, josta metsästin oikeaa bussia kohti kajakointia. Kaikki onnistui todella helposti ja tutustuinkin heti aluksi muutamaan kivaan matkabloggaajakollegaan. Tämän tyyppisissä tilaisuuksissa on kyllä helppo tutustua toisiin, sillä ollaan kaikki kuitenkin lähtökohtaisesti samassa veneessä.
Kajakointi itsessään sujui mallikkaasti kahden hengen kajakeissa ja sain seurakseni täällä osittain (ja osittain Havaijilla) asuvan Lisan. Kajakointireittimme kulki upeiden kanaaleiden ja asutusten lomassa ja mentiinpä me muutaman sillan ja junaradankin alitse. Ja kaiken huippuna nähtiin hurjan monta iguanaa ja vielä yksi tosi jättimäinen yksilö. Yritin taltioida jättimäisen iguanan videollekin, mutta paremmin sen näkee kyllä näistä kuvista. Kattokaa - iso!
 |
| Kiitos tästä kuvasta kuuluu freelancer matkakirjoittaja Danielle Taylorille |
Tässä vielä video meidän hauskasta kajakointiretkestämme Fort Lauderdalen kanaaleilla.
Eng // Greetings from Frot Lauderdale, Florida USA. Reason why I came here is the TBEX. Yesterday I did prebex tour and went to kayaking with other travel bloggers. So much fun!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
