Mitä saadaan, kun päättää extempore pakata purjeveneeseen, kapteenin lisäksi, Helsingin omat suppisiskot ja heidän ilmatäytteiset sup-lautansa? Siihen päälle mahassa kurniva nälkä ja suunnaksi Helsingin Pihlajasaari. Minäpä kerron. Siitä saadaan täy-del-li-nen ilta ystävien kanssa ja rinnakkaistodellisuus trooppisten supvesien tapaan. Sillä tämäkin kuva voisi olla mistä päin maailmaa tahansa, eikö? Mutta on Suomen kesästä. Siitä parhaasta.



Lyhyen venematkan päätteeksi suuntasimme kaikki nälkäisinä kohti Ravintola Pihlajasaarta, jossa oikeasti kannattaa käydä nauttimassa perinteisiä kesäherkkuja, eikä hinnatkaan onneksi ole liian hurjia. Perinteinen pannarijälkkäri on ollut jokaisen suosikki, eikä varmasti jätä ketään nälkäiseksi.

Hetki ennen auringonlaskua ikuistettiin vielä sup aka Cali-siskokset kuvaan ja sit hypättiinkiin veteen. Tai no, itselläni talviturkin heittoon meni jokunen tovi mutta lopulta uskaltauduin uimaankin ja sen jälkeen suppilautailu olikin kahta kivempaa, eikä lajissa tullut edes kylmä. Koska oltiinhan Floridassa... Eiku Havaijilla, eiku...


Pihlajasaaren rannat ovat kyllä kiva ympäristö suppaamiseen ja hiekkarannat oivia rantautumiseen, kunhan ei anna isojen Tallinnaan matkaavien risteilyalusten aaltojen haitata. Toiveissa oli tuolloin kiertää koko saari laudalla, mutta aurinko laski sitä rataa, että pimeän tullen vieraaseen paikkaan ei ole ehkä ihan viisainta lähteä suppailemaan.

Aloha! Kiitos laudoista ja seurasta Ulla ja Mirkka

Oman suppilaudan omistaminen on ollut jo pidempään haaveissa ja tämä veneretki osoitti sen, kuinka siistiä olisikaan aina perillä kohteessa vain kantaa lauta laukusta laiturille ja pumpata se täyteen ja hypätä siihen. Tutustua saariin meloen ja polskia laudan kanssa meressä. Tuolloin päätinkin, että olisipa nastaa saada koko viikonlopuksi lautoja testiin ja hieman tunnustella niiden käyttöastetta ja sitä, kuinka erilaisia ne voivat ollakaan.

Siitä se ajatus sitten lähti ja saavuttiinkin juuri takaisin kotiin yhdistetyltä purjehdus ja sup-viikonlopulta. Tästä reissusta blogissa lisää myöhemmin - jo nyt voit katsella fiiliksiä esim Siveltimellä-blogin Facebook-sivuilta, Instasta tai Snäpistä nimimerkillä @sannasevenseas

Oletko sinä jo kokeillut suppailua? Suosittelen isosti ja siispä toivotankin kaikille mahtavaa suppailu kesän jatkoa, sillä kesähän jatkuu! #SupCityHelsinki


Eng // Sup (stand up paddling) in sunset at Pihlajasaari, Helsinki.

...on meille tänään kertynyt jo kokonaista yhdensäntoistavuotta! Kyllä, tavasit aivan oikein ja kirjoitetaan se nyt vielä tähän, kun itseänikin hirvittää noin iso numero, 19. Voitteko uskoa! En minä ainakaan, siis suostu oikein ymmärtämään, että mihin tämä aika oikein juoksee. Ihan hullua. Vastahan me oltiin ihan super nuoria ja kaikki vielä edessä ja avoinna. Nyt ollaan vaan ihan vähän vanhempia ja miten musta tuntuu, että edelleenkin kaikki on vielä hyvällä tavalla avoinna ja unelmia edessä. Se on kaiketi ihan hyvä juttu, eikö?

Pääsääntöisesti meidän tuulet näiden vuosien varrella ovat olleet hyviä ja myötäisiä, mutta tottakai tuollaiseen aikaan mahtuu myös vastatuulia ja miksei niitä karikoitakin. Toistaiseksi kaikesta ollaan kuitenkin selvitty, yhdessä. Ja toivon niin tietysti jatkossakin.




 

Kohta me pakkaamme kimpsut ja kampsut ja kurvaamme kaupan kautta vielä herkkuosastoille. Purjeveneemme aka kesämökkimme irtautuu pian tutusta kotisatamasta ja lähdemme seilaamaan toistaiseksi vielä tuntemattomaan määränpäähän. Olisi kiva käväistä jollain uudella saarella Helsingin tai miksei Espoonkin edustalla. No katsotaan. Antaa tuulien ohjata minne mennään. Pääasiahan on itse matka. Kuten elämässä yleensäkin. Nautitaan siitä. Ihanaa kesäpäivää kaikille ja muistetaan rakastaa!


Eng // Today we celebrate our 19th anniversary together. Time flies. It´s crazy, I know.

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin paikka tuntuu heti kodille? Paikalle jonne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa. Meidän Tukholman kotimme oli juuri tälläinen. Asuintalomme alakerran kivijalasta löytyi täydellinen smoothie baari (Juice Fabriken) ja meidän ikkunoista näki kattojen ylle. Sisäpihalla oli iso grillikatos, jossa yksi ilta kippisteltiin elämälle! Elin viime viikolla muutenkin hyvin onnellisena Tukholman Kungsholmenin kodissamme Veeran ja Mirkan kanssa, kodissa jonka Forenom oli meille järjestänyt. En juurikaan tiennyt maailman menosta muuta, kun ajatukset olivat TBEX matkabloggaajaseminaarin kiireisessä aikataulussa. Maailman ja kotipuolen ikävät uutiset pureskellaan oikeastaan vasta nyt... Mutta mennään takaisin aikaan ihanaan - tältä se näytti. Oi Tukholma!













Meidän blogiresidenssin toista huoneistoa asutti diginomadi Mirje ja Italiassa asuva Heli. Oli mukavaa tutustua oikein ajan kanssa toisiin matkabloggaajiin ja vaihtaa ajatuksia reissaamisesta ja bloggaamisesta. Kotimme olivat lähes identtiset ja ovet olivatkin aina avoinna toisillemme.













Rakastan muutenkin yli kaiken vanhojen talojen tunnelmaa ja en voinut olla ajattelmatta vaikkapa noiden ihanilta näyttävien kattohuoneistojen elämää, Tukholman kattojen yllä. Onneksi sain hetken asua täällä, Tukholmassa, joka tuntui kuin kodille.

*Asunnon meille TBEXin ajaksi tarjosi Forenom.

Eng // Happiness is...our Stockholm home by Forenom.

Auringonpaistetta, ystäviä, hyvää ruokaa, hyppyjä veneen kannelta mereen ja rauhaisa satama... Tälläisestä juhannuksen vietosta haaveilin parisen viikkoa sitten. Kuinka sitten lopulta keskikesän juhla menikään? 
Menomatkan purjehdus kohti Espoon Isoa Vasikkasaarta taittui pienessä vastatuulessa saderintaman alla. Kylmäkin oli ja jännitti että olikohan matka turha, jos vaikkapa vapaita laituripaikkoja ei olisikaan vapaana. Purjehtiessa kohti Vasikkasaarta, näimme Hernesaaren satamassa Royal Caribbeanin Navigator of the Seas aluksen ja vilkuttelin sille. Ollaanhan risteilty kyseiselle laivalla joitakin vuosia sitten Haitille ja Jamaikalle, eli hyvin eri tyyppisessä ilmastossa kuin nyt. Sateen riepottelemana (pojat purjehti ja tytöt otti päikkärit lämpimässä vilttien alla) pääsimme lopulta perille ja venepaikkakin löytyi. Tosin syväystä ei ollut nimeksikään ja vain matalia paikkoja oli vapaana, jossa köli otti hetkittäin pohjaan kiinni. Jäätiin kuitenkin parkkiin, koska ilma alkoi kirkastua ja juhannusaaton päivä alkoi taittua jo myöhään iltapäivään. Tunnelma vierasvenesatamassa vaikutti juuri siltä, mitä uskalsin toivoa. Sopivan rauhalliselta, muttei tylsältä. 





 





Oli aika korkata juhannusruuat ja taikoa itselleen juhannusseppele, joka onnistui samalla kun käytiin Gula Villan ravintolaa moikkaamassa. Muutama muukin oli tullut lasilliselle terassille omalla veneellään. Yöttömän yön taika näyttäytyi meille paluumatkalla ravintolasta ja korkealta Vasikkasaaren kallioiden päältä oli upeat näkymät kauas usvaiselle merelle. Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla, ajattelin.
 
 


 
Seuraavaan, eli juhannuspäivään, saatiinkin herätä ihanaan auringonpaisteeseen ja jopa paikoitellen helteiseen säähän. Aamupala maistui makoisalle veneen kannella ja shamppiskin oli syytä korkata. Poikien odotellessa illan jalkapallopelejä, me tytöt hilpastiin auringonottoon Vasikkasaaren nurmille, jonne olikin kokoontunut satapäin porukkaa. Saari on todella eläväinen päivisin ja yhdyslauttoja liikennöi tiheästi. Westendin rannalle näkee selkeästi ja sinne onkin vain kivenheiton matka.







Kesän ekat yöt veneessä sujui erittäin hyvin ja uni maittoi makoisasti. Voi kun aina voisi herätä yhtä kiirettömään tunteeseen, kuin veneen loivaan keinuntaan ja lintujen lauluun sekä auringonsäteiden paisteeseen veneen kattoikkunasta.
Pari päivää Vasikkasaaressa sujui kuin heittämällä. Paluumatkalla sunnuntaina päätimme purjehtia ensiksi Pihlajasaareen moikkaamaan sinne veneelleitä ystäviä, ennen paluuta kotisatamaan. Vaan eipä mennyt paluu ihan suunnitelmien mukaan,  kun iso purje juuttui pahasti nostettaessa maston sivuvanttien mastokiinnikkeisiin ja siellä pysyi. Ei meinattu saada purjetta millään alas ja ennätettiinkin miettiä jo kaikkia vaihtoehtoja. Aikamme purjeen kanssa riehuttua ja eri skenaarioita pyöriteltynä, kippari kuitenkin ratkaisi pelin hakemalla eri tuulen kulmia, jolloin saatiin viimein tuulen raivokkaalla voimalla kiskaistua purje irti. Ja en, siihen kiskaisuun en olisi halunnut joutua väliin, se lähti nimittäin aika heittämällä, mutta hallitusti. Näin sitä taas tuli yksi oppitunti lisää purjehduksen maailmasta. Eipähän mene sormi suuhun ensikerralla jos vastaavaa tapahtuu, ehkä.

 
Pihlajasaareen turvallisesti saavuttaessa ennätettiin nauttia siellä vielä ravintolan pannareita (iso suositus), sekä kokkailla juhannuksen ylijäämistä lounaskin koko poppoolle veneen pienessä mutta toimivassa keittiössä. Pidettiin sadetta ja juotiin teet vielä ennen illan paluuta kotisatamaan. Ja kuten kuvasta näkyy (yllä), siisti reissu oli kyseessä! Juuri niin siisti kun uskalsin haaveillakin, paitsi kukaan meistä ei intoutunut uimaan tai hyppimään pommilla veneen kannelta - ainakaan vielä tällä purjehdusreissulla. Maybe next time...

Missä merkeissä teidän juhannus sujui? Satoiko vai paistoi, vai onko sillä lopulta väliä?


Ps. Vastailen ihan pian teidän kaikkien kommentteihin aikaisempiin postauksiin liittyen.


Eng // Midsummer fun in Iso Vasikkasaari, Espoo.

Floridan eteläkärki, syksyn suurimmat bileet, Halloween viikonloppu ja yksityislentokone. Niin epätodelliselta kun se edelleenkin kuulostaa, noista aineksista oli meidän viikonloppu tehty viime syksynä. Edessä oli seikkailu Key Westiin suomiporukan kanssa!

Olen aikaisemmin ollut pienlentokoneen kyydissä Los Angelesissa kesällä 2013, kun paikalliset ystävämme olivat ostaneet meille lahjaksi 90 minuutin lennon LA:n yllä. Näin lentopelkoisena, vaati aikamoisen tsempin, että nousin tuolloin ylipäätänsä siihen koneeseen. Tosin heti nousun jälkeen, muistin edelliseltä kerralta Pihtiputaalla lentäessäni, että pienlentokoneissa ei juurikaan tunnu että lentäisi. Olo on enemmänkin kuin olisi jonkin elokuvan lavasteissa. Kyyti on rauhallista ja jotenkin enemmän hallittavissa, kuin valtavan jumbojetin kyydissä istuttaessa. Olo oli rohkea ja luottavainen. Silti epätodellinen.





Lähdettiin matkaan heti aamupäivästä Fort Lauderdalen Pompano Beach Airparkin yksityiskentältä. Tapasin siellä ensimmäistä kertaa tämän suomalaisen herran, joka lennättäisi meidät Key Westiin Halloweenin viettoon. Hän oli tietoinen lentopelostani ja ottikin sen loistavasti huomioon, kertoen yksityiskohtaisesti lennon eri vaiheista. Pelkäsinkö? En juurikaan, sillä haloo! maisemat oli sellaista silmäkarkkia että! Ja lensinhän juuri Miami Beachin turkoosin meren ja pilvenpiirtäjärivistön ohitse. Taakse jäivät myös Key-saaret, ennen laskeutumista Key Westiin. Jännittynyttä enemmänkin olin onnellinen. Onnellinen siitä, että uskalsin ja tietysti siitä että tälläinen mahdollisuus tarjoutui.










Perillä Key Westissä meitä odotti Fantasy Festin loppuhuipennus. Karnevaali jatkui jo kahdeksatta päivää ja teki tiukkaa pysyä karnevaalihumussa mukana. Koko kaupunki oli pukeutunut - tai no, ehkä olisi rehellisempää käyttää sanaa riisuuntunut naamiaisasuun, sillä osalla ei ollut juuri rihman kiertämää enempää peittonaan. Fantasy Fest huipentuu suureen paraatiin, jossa heitellään kaduille kerääntyvien ihmisten kauloihin helminauhoja. Ja sekös sai ihmiset liikkeelle - mitä useampi helminauha, sen parempi.