Mitä teille tulee mieleen Big Bearista? Kenties sama mitä minullakin aikoinaan, Kaunarit? Kuten syksyn Kalifornian matkalla aiemmin kerroinkin, suunnitelmanne muuttuivat ja päädyimme ystävien kanssa heidän loma-asunnolleen Big Bearille Yosemiten sijaan. Syksyisen kolea keli ja hetken aikaa käyttämättä ollut huvila otti meidät perjantai ilan pimeydessä vastaan alla tuikkivan tähtitaivaan. Flip flopeissa oli kylmä, tunsin sen heti autosta poistuttuani. Palmut olivat vaihtuneet kuusipuiksi ja hytisin kylmyyttä ystäviemme ihanassa vuoristotalossa. Siis sellaisessa talossa, joksi kaikki Big Bearin kodit voi vaan kuvitella, hulppeiksi. Kytkimme talon lämmöt päälle ja lähdimme naapuritalolle ystävieni sukulaisten luo esittäytymään ja kyselemään vinkkejä seuraavan päivän Sugarloaf Mountain trail -vaellukselle. Big Bearille oli tullut syksy.



Kirkas ja napakka syksyinen sää herätteli meidät uuteen aamuun ja siirryin teemukini kanssa tuulikelloja kuuntelemaan talon verannalle ja hengittämään viileää, mutta raikasta vuoristoilmaa. Hetki oli jälleen kerran sellainen, kuin täällä vaan voi kuvitella elon olevan. Leppoisa ja rento.

Aamupalatankkauksen ja vaellusrepun pakkaamisen jälkeen lähdimme reippaina kävelemään kohti Sugarloaf Trailin alkua. Aamuinen koleus haihtui nopeasti ja välistä aurinko lämmitti niin lämpimästi, että vaatekertoja piti vähentää ja vastaavasti puiden varjossa haikatessa lisätä. Vaelluspolku meni halki vehreiden metsien, joissa linnut lauloivat. Karhuihin törmääminen ei ole hirveän yleistä tuolla, vaikka ovatkin puumien lisäksi ne vaarallisimmat eläimet alueella. Kävelysauvat osoittautuivat todella hyviksi kavereiksi ylöspäin kivutessa, sillä välillä polku oli hyvinkin jyrkkää ja irtokivet haasteellisia. Puuskutinkin aika lailla suht korkeassa ilmanalassa ylös mentäessä ja mietin, että onkohan minusta tänään vuoren valloittajaksi... 

 













Evästasanteelle päästyämme ja huikeat maisemat edessämme totesimme lähes kaikki samaan ääneen, että tämä oli tänään tässä. Enää ylemmäksi emme jatkaisi, sillä alaskin olisi matkaa vielä reilut kuusi kilometriä. Miestäni jäi päätös hieman harmittamaan, sillä hänellä olisi voimia riittänyt vielä jatkaa, mutta omalta osaltani olin erittäin tyytyväinen tähän päätökseen, sillä tuona päivänä ei vaan parempaan pystynyt. Siltikin fiilistelin ihan voittajana noita maisemia. Ehkäpä ensi kerralla uusilla voimilla.

Leppäkerttujen syyskokous.

 
Reilun 13 kilometrin vaellus veti siis mehut aika hyvin, mutta talollemme päästyämme kokkailin vielä vegaanista kukkakaalikeittoa ja nautiskelin höyryävää keittoa talon terassin tuolilla istuen auringonpaisteessa aika tyytyväisenä päivän saavutuksista, tai ainakin nähdyistä maisemista. Tottakai hieman harmitti, että aivan huipulle ei päästy. Tuulikellon soidessa vieressä, olin kuitenkin iloinen, että päätimme palata kymmenen vuoden tauon jälkeen Big Bearille.

Big Bear itsessään on aika pieni kylä, mutta jossa on monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia. Valitettavasti viime vuosina itse Big Bear Lake -järvi on niin kuivunut, että suunnittelemani suppailu ei olisi mitenkään onnistunut siellä. Kuivan järven näkeminen oli aika järkyttävää, koska kertoo yleisesti muutenkin Kalifornian kuivuudesta. Vuosikymmeniä sitten ne, ketkä ovat ostaneet hienon rantatontin, eivät juurikaan pysty näkymistään tällä hetkellä nauttimaan. Tuo näky veti aina hiljaiseksi

Miltä kuulostaa keikka, baarit ja bajamajat hautausmaalla? Todellisuudelta, kun puhutaan Hollywoodista. Jouduin itsekin hieraisemaan hieman silmiäni, kun varasin keikkalippuja tälle keikalle ja googlasin keikkapaikan vielä toistamiseen, että oikeastiko Chvrches esiintyy hautuumaalla? Hollywood Forever on todellakin hautausmaa, jossa nukkuu ikiunta tuhansia kuolleita, joiden joukossa useita tunnettuja legendoja. Kun me saavuimme autolla keikalle, hieman ennen auringonlaskua, paikka tuntui jotenkin maagiselle. Tuntui todella oudolle ja samaan aikaan uteliaalle ajaa porteista sisään autoletkassa parkkipaikkaa etsien. Pian auringon laskettua täällä hurrattaisiin ja tanssittaisiin Chvrches tahtiin.










Pakeneva päivänvalo sai meidät kävelemään hyvin nopeasti Garden of Legends -puiston lävitse, jossa itse punkin kuningas Johnny Ramone toivotti porteilla tervetulleeksi. Täällä lepäävät myös Ramones bändin Dee Dee Ramone sekä Beatlesin George Harrison. Myös Ihmemaa Oz:n Toto-koira on saanut viimeisen leposijan Hollywood Forever hautausmaalta. Täältä myös varataan paikkoja etukäteen, siten että kyltissä lukee jo henkilön nimi ja syntymäaika, kuolinajan kohdalla on vielä tyhjä tila. Tästä tulikin mieleeni, kun toissa syksynä vierailtiin mm. Marilyn Monroen haudalla. Tiedättekö muuten kuka on varannut paikkansa hänen vierestään? Ehkä kerronkin sen ja lisää tästä hautausmaasta seuraavassa postauksessa.

Amerikoissa bajamajojen määrä ja niiden toimivuus yleisötilaisuuksissa ei petä koskaan.

  

Hämmennykseni eivät meinanneet loppua, kun huomasimme että keikkaa varten oli myös rakennettu baari ja ravintolakojuja, joista sai ihan vapaasti ostaa juomia keikalle. Itse asiassa samana päivänä ennen keikkaa, saimme vielä sähköpostilla ohjeen, että alueelle saisi tuoda myös omia juomia ja eväitä. En kuitenkaan tohtinut vesipulloa enempää tuoda, hautausmaalle. Jälleen kerran sääntö-Suomen kasvatilla oli ihmettelemisen paikka, kun jengi pössytteli ja istuskeli taittotuoleissaan syöden popcornia, edelleenkin hautausmaalla. Siltikin, keikkapaikka ei olisi voinut olla enää kauniimpi. Alla tähtitaivaan, kuun sirpin ja palmujen. Hetki oli erittäin taianomainen. En näkisi vastaavaa tapahtumaa ihan heti missään muualla tapahtuvan, mutta jotenkin se sopi juuri tänne. Päässäni pyöri tuhat ajatusta elävistä ja kuolleista ja toisaalta, miksipä kukaan ei haluaisi kuulla musiikkia ja päästä livekeikalle, vaikkakin nukkuisi ikiunta..?

Perheille ja suvuille löytyi omia kryptia, jonne mennä muistelemaan mennyttä läheistä.

Keikka itsessään oli myös loistava. Ensikosketukseni bändiin tapahtui tämän kesän Flow-festivaaleilla ja sieltä jäi palo kuulla ja nähdä lisää chvrchesiä. Hollywood oli siihen täydellisen maaginen paikka.



Eng // chvrches concert in Hollywood Forever Cemetery.

Monille Smorgasburg-ruokafestarit saattaa olla tuttu käsite itärannikolta New Yorkista. Syksyllä 2014, kun asuimme kuukauden Nycissä, kävimme siellä viikonloppuisin, jolloin ne pidettiin Brooklynin puolella Williamsburgissa. Olinkin aika innossani, kun kuulin että tuo hipstereiden ja ruokafuusioiden edelläkävijätapahtuma on saapunut tänä kesänä ensimmäistä kertaa myös länsirannikolle. Valitsimme päiväksi tosin varmaan kaikkein pahimman, nimittäin 100 Fahrenheitin lämpötilan ja sunnuntain, jolloin Venice Beachin suosituin katu, Abbot Kinney, juhli festivaalihumussa food truckeineen. Päätimme kuitenkin uhmata onneamme ja lähdimme porukalla Los Angelesin Downtownin kuumuuteen etsimään oikeaa osoitetta.


















Smorgasburgin tutut kyltit löytyivät kohtalaisen helposti navin avulla. Meidät ohjattiin auton kanssa suureen parkkihalliin, josta kävelimme tehdasrakennusten lävitse itse aukiolle, jossa Smorgasburg pidettiin. Perille päästyämme tunnelma oli hyvin rauhallinen ja tukahduttavan kuuma sää lamaannutti jollain tavalla tunnelman. Täällä ei todellakaan ollut merkkiäkään itärannikon huumasta, jossa ihmiset jonottavat tuntitolkulla vaikkapa nyt burgerin perään, kuten Smorgasburgin pop-up -tapahtumassa New Yorkin Central Parkissa. Ehkä hyväkin näin, sillä meillä oli nälkä ja jano. Nestatankkauksesta itselläni piti huolen vesimelonimehu, jota olisi mieluusti juonut litrakaupalla. Mutta suurin hitti on nyt ehdottomasti Kombucha-juomat, joita saa kymmeniltä eri brandeilta ja jopa hanoista ruokakaupoista. Nestehukka oli siis selätetty, mutta ruokatarjonnan osalta markkinat olivat kyllä aika suppeat. Varsinkin kun annosten hinnat pyörivät 8-15 taalan ympärillä, haluaisi jotain erityistä. No, siinä helteessä täytyi toimia aika nopeasti sillä downtowniin saakka ei merituuli puhalla, ja tuolla oli oikeasti pökerryttävän kuuma. Pyörrytti jo ajatus siitä, että täällä jotkut viettivät päivän pizzauunin edessä. Minä päädyin tilaamaan grillatun juustosandwichin, joka vei kyllä nälän, muttei ollut mitään speciaalia. Mieheni ja ystäväni tilasivat vietnamilais-ranskalais fuusio Banh Oui -sandwichin, joka oli kuulemma erinomaista.






En tiedä sitten, veikö helle nostetta tältä tilaisuudelta, mutta ainakaan se ei tällä kertaa ollut samalla tasolla kuin New Yorkissa kokemani Smorgasburgit. LA:sta löytyy kymmenittäin loistavia Food Truckeja, joten en usko että se laadusta on kiinni, vaan jostain syystä tapahtuma ei ole vielä kaikkien huulilla. Rakas Smorgasburg, se jokin jäi siis puuttumaan, mutta enköhän anna sinulle vielä uuden mahdollisuuden joku päivä. Downtonissa ollessa kannattaa muuten myös piipahtaa Grand Central Marketilla, joka on avoinna joka päivä.

Onko sinulle Smorgasburg tuttu?


Eng // Smorgasburg in Downtown Los Angeles.

Minä kuulen sen. Ja tunnen sen. Ja tunnen kuinka pitkät Kalifornian skinny-palmut huojuvat tuulessa. Se tuuli pyöräyttää myös hiukseni sekaisin. Jos autossani olisi kattoikkuna, työntäisin pääni siitä ulos. Nostaisin kädet ilmaan ja huutaisin iloista. Kalifornia on tehty road tripeille, eikä ole salaisuus, että kaipaan takaisin sinne, aurinkoon ja sen kuumille moottoriteille.




Maistuisiko road trip?

Kalifornian rannikko on upea ja sitä myötäilevä Pacific Coast Highway, eli Highway-1 tai kuten paikalliset sanovat PCH, on ehdottomasti suositusten arvoinen tienpätkä roadtripattavaksi. Kyseessä on todellinen näköalareitti ja houkuttelevia pysähdyspaikkoja löytyy joka mutkassa. Mikään nopein tie tämä ei ole, jos esimerkiksi tekee matkaa Los Angelesista San Franciscoon, mutta ehdottomasti joka mutkan ja ratin kääntämisen arvoinen. Matkalla kannattaa pysähtyä vaikkapa Malibussa, jatkaa matkaa Santa Barbaraan, Morro Bayhin ja Montereyhin. Big Suria tai Santa Cruzia unohtamatta. Road trip on hyvä huipentaa vaikkapa Napa Valleyn viinitiloille. Omasta kokemuksesta voin myös vinkata, että yksi päivä ei riitä Napa Valleyssa kiertämiseen vaan suosittelen raivaamaan reissukalenterista tilaa ainakin pariksi päivää, jos haluaa todella kokea Napa Valleyn rennon ilmapiirin.

Pacific Coast Highwayn huikeita maisemia.

PCH varrella on useita levikkeitä, joille pysähtyä kuvaamaan ja nauttimaan maisemista.

Maisema Big Surin ravintolan terassilta nähtynä.

Viininmaistelua Napa Valleyssa.

Vinkkejä road tripille Kaliforniaan

• Kaliforniassa ajaminen on todella helppoa, kuten muutenkin ajaminen Amerikoissa. Jos vuokraat auton Kaliforniasta, lisäkuljettajista ei tule lisäkuluja.
• Oikealle saa kääntyä punaisilla, ellei sitä ole erikseen kielletty 
• Nokia Here+ on meidän suosikki gps-laitteeksi. Ollaan kierretty sillä maapallon eri kolkissa ja aina ollaan sen avulla löydetty perille. Muista vaan ladata kartat etukäteen puhelimeen.
• Bensa on edullista Jenkeissä, mutta muistan kuinka sen hinta pompsahti esimerkiksi juuri surffihenkisessä pienessä Big Sur-kylän huoltoasemalla Kaliforniassa, joten ennakkoon tankkaamisella isoimmissa kaupungeissa saatat säästää burgerirahat.
• Bensaa ostaessasi luottokortilla automaatista, masiina kysyy yleensä sinulta zip-koodia. Syötä siihen Suomen postinumerosi, niin homma pelittää taas.
• Vuokraa auto netin kautta jo Suomesta. Olen kokenut että näin saa parhaimman hinnan vuokraukselle.
• Valokuvaan auton aina vuokraamossa ennen ajon aloitusta, just in case, jos jotain nyt sattuisi perästä kuulumaan.
• Katso tarkasti pysäköintisäännöt ja parkkiruutujen viivat. Meille on rapsahtanut parikin sakkoa, kun rengas on ollut hieman parkkiruudun viivan päällä tai olemme erehdyksissä katsoneet kellonajan AM ja PM väärin. Lisäksi kadunvarsille pysäköidessä huomioi katukivetyksen väri. Punaiselle kohdalle on pysäköiminen ehdottomasti kielletty.

Näihin maagisen kauniisiin tunnelmiin päästiin tyttöporukalla kun road tripattiin Castaic Lakelle viime syksynä.

 


Tekisikö mieli nostaa jo kädet ilmaan? Road trip -fiilistä nostattamaan, katso ihmeessä tältä videolta miltä monipuolinen Kalifornia näyttää. (Mikäli et näe videota, selaimessasi on todennäköisesti mainoksenesto-ohjelma päällä).
-----





Miksi et siis lentäisi Los Angelesiin ja ottaisi paluulentoa vaikka San Franciscosta ja toteuttaisi road trip unelmaa näissä maisemissa? Olen itse lentänyt useasti Norwegianin lennoilla Kaliforniaan ja lennot ovat sujuneet mainiosti. Lyhyt vaihtoaika Tukholmassa on tuonut Los Angelesin entistä lähemmäksi Helsinkiä ja kokonaislentoaikakaan ei tunnu enää niin pitkältä. Lisäksi kun on kirjautuneena Norwegian Reward -pistejärjestelmään ja kerryttänyt siten lennoista aina CashPoint-pisteitä, niillä voi kätevästi maksaa lentoja tai osan lentolipun hinnasta. Lokakuussa lennetty Los Angelesin lento kerrytti tililleni pisteitä sen verran, että pääsin seuraavalle pistetasolle ja nyt minulle kuuluu jatkossa ilmainen paikkavaraus, joka varsinkin mannerten välisillä lennoilla on erittäin jees.

Mikä on sinun suosikkikohteesi road tripille ja mitä vinkkejä jakaisit toisille?

Eng // Do you dream road trips in California? Check the video and start your journey.

* Yhteistyössä Norwegian Rewardin kanssa.

Sitä se on minulle ollut. Paljon ystävyyttä, onnea ja iloa. Amerikka on rikastuttanut minua matkoillaan, mahtavilla rannoillaan ja upeilla vuorillaan. Olen kulkenut maan halki myötäillen legendaarista Route 66-tietä. Nähnyt auringonnousun Grand Canyonilla. Surffannut Havaijilla ja asunut pienen hetken New Yorkissa ja Los Angelesissa. Viettänyt ystäväni polttareita ja häitä Las Vegasissa, sekä juhlinut toisia Kalifornian palmujen alla. Tehnyt hyväntekeväisyystyötä farmilla ja juhlinut ystävien kanssa lukuisilla eri festivaaleilla sekä itä- että länsirannikolla. Tavannut lukemattoman määrän uusia ihmisiä. Vaihtanut kuulumisia ja kertonut asioita Suomesta. Amerikka on ollut ystäväni kaikki nämä vuodet. Ja tärkeimpänä, Amerikka on antanut minulle ystäviä. Niin täällä Suomessa kuin itse Jenkeissäkin. Siksi, sydämeni sanoo edelleen kyllä, vaalituloksesta riippumatta.

Amerikka on yhdistänyt meidät Amerikka-siskot yhteen.

 


Viime viikkoina olen kuitenkin saanut vastailla aika usein kysymykseen, että miten minun Amerikan rakkauden nyt käy? Mitä nyt tapahtuu? Oikeastaan vasta nyt, kun jollain tasolla suurin tomu on laskeutunut Amerikan vaalituloksesta (vaikka tiedän, että itse todellinen show on vasta edessä), niin pystyn vasta nyt jäsenöimään ajatuksiani kunnolla. Aivan ensimmäinen ajatus oli nimittäin shokki. Katsoin valitun presidentin voitonpuhetta suu auki, epätodellisena, miettien että mitähän tässä juuri tapahtui. Kuten varmaan moni muukin meistä. Lähes koko yön vaalivalvomisen jälkeen olin vain sanaton. Ja surullinen niiden amerikkalaisten ystävieni puolesta, jotka oikeasti olivat kauhuissaan tilanteesta. Jytky tuli. Tyydyin perustelemaan asiaa sillä, että kuitenkin suurin osa äänestäneistä äänesti vastaehdokasta, mutta vaikka hän sai enemmän ääniä, ei se valitettavasti riittänyt voittoon. Näin Amerikassa. Harmillisintahan on se, kuinka moni jätti äänestämättä. Huomasin kuitenkin keskusteluissa, että jouduin hieman puolustelemaan, koska Amerikka ja koska asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia.