Vaikka varpaani ovat uppoutuneet jo useamman viikon Kalifornian rantahietikkoon, en voinut jättää tekemättä postausta tästä Vancouverin söpöstä kaupunginosasta, Granville Islandista.
Viikon Vancouverin reissun aikana otimme yhtenä aamuna suunnan pois päin kaupungista vievälle sillalle ja kohti Granvillea. Vaikka aamu olikin aika aurinkoinen ja suhteellisen lämmin, oli maisemien edessä huikea usva. Vähän kuin San Franciscossa usein miten on! Määränpäätä oli mahdoton nähdä sillan toiselta puolelta sumupilvien johdosta, joten ei auttanut kuin vain marssia korkeaa siltaa rohkeasti eteenpäin.
Paikoiteillen sumupilvet katosivat, kunnes yhtäkkiä yksi pilvenpiirtäjistä oli jälleen sumun peitossa.
Granville Islandin edustalla oli paljon purjeveneitä sekä muuta veneliikennettä, ja ne saivat kyllä todella taituroida että osasivat usvan keskellä perille satamalaituriin. Opittiin myös eräältä paikalliselta iäkkäältä mieheltä, että lahden edusta ei jäädy talvisinkaan, joten purjehtia voi periaatteessa vuoden ympäri.
Granvillen ehdoton sydän oli Public Market, joka tarjosi normaalin kauppahallin tapaan kaikenlaisia herkkua. Nappasimme sieltä aamupalan kuuman teen kera ja istahdimme laiturin nokkaan ihmettelemään usvaisia ja kauniita maisemia. Aamupalan jälkeen kiertelimme saaren käsityöläis- sekä muita pikkuputiikkeja. Löysinpä täältä oivan peltisen eväsrasian, joka on ollut jo kovassa käytössä. Sinne saa kätevästi eri kerroksiin jemmaan tuikitärkeät reissueväät, kuten suklaat, pähkinät ja muut herkut (tällä hetkellä siellä on Suomesta saatuja Fazerin karkkeja). Aasiassa tänne voi ujuttaa vaikkapa riisiaterian pitkiä bussimatkoja varten. Kyseinen putiikin naismyyjä muuten bongasi meidät suomalaisiksi, koska hänellä on yksi suomalainen ystävä ja tunnisti kielemme. Oli kova suomifani ja jopa antanut pojalleen nimen Finn. Voi vitsi, kun muisteleekin näitä jo melkein kuukauden takaisiakin asioita, niin joka päivä sitä kyllä tapaa uusia ihmisiä ja keskustelut pulpahtavat mieleen milloin mistäkin. Nyt tästä peltirasiasta.
Kaikki Vancouveriin menijät, tämä söpöliini Granville on Stanley Parkin rinnalla mielestäni ehdoton kohde vierailla.
Ja tämän viimeisen pohjoisen postauksen jälkeen alan viimeinkin purkamaan salaisesta arkusta kaikkia huikeita ja toinen toistaan mahtavampia aurinkoisia Kalifornia kokemuksia kaikkien teidän nähtäväksi ja luettavaksi. Juttuja on tulossa mm. synttäreiden vietosta Malibussa, auringonlaskuista Santa Monicassa ja Hollywood-kyltin valloittamisesta!
Nyt haastankin itseni blogaamaan asiat tilanteen tasalle... Ootteko te siellä päässä valmiina? :)
Eng // Small Granville Island in Vancouver was one of the must see place in Van City. We liked it!
Festareilla Las Vegasissa #IG Travel Thursday
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Toiset voisi ajatella että eikö koko Las Vegas ole yhtä suurta festaria? No näinpä. Mutta kun bilekaupunkiin lisätään huippu bändit, tarjoilut ja huvitukset festivaaliaitojen sisäpuolella sekä kymmenet tuhannet samanhenkiset ihmiset saadaan Life is Beautiful -niminen festivaali. Järjestyksessään vasta toiset LIB-festivaalit järjestetään lokakuun lopulla Las Vegasin Downtownissa, eli siellä Vegasin vanhalla puolella. Fremont Streetillä ja sen poikkikaduilla.
Löysin festivaalin kesällä kun suunnittelin reissuamme ja tapanani on seurata muutamien suosikkibändieni keikkakalenteria... ja sitten se tapahtui; kuin lahja olisi tippunut taivaalta kun tajusin että keikkatauolta palaava Foo Fighters esiintyy Vegasissa, ja mepä satutaan olemaan silloin juuri sopivasti vieressä Kaliforniassa. Ei mennyt kuulkaa montaa hetkeä kun pistin jo liput ostaen. Huikeinta oli myös se, että pari suomalaista ystäväämme olivat heti messissä myös! Kun kyseessä on festarit, bileet ja kavereiden tapaaminen, on päätösten reaktioaika näemmä aika nopeaa. Ja hauskaa.
Hard Rock Hotellin pooli antoi hyvät perjantai fiilikset meille festareiden alkuun ja sitten siirryttiinkin jo Vegasin vanhalle puolelle ja Fremont Streetin päässä olevaan Plaza-hotelliin. Vinkki vitosena, että hotelli toimi loistavana kohteena festareita ajatellen ja oli suht edullinenkin, elikäs jos ensi vuonna joku (muukin) innostuu näistä festareista, niin suosittelemme tuota hotellia viikonlopuksi.
Noissa yllä olevisa kuvissa on kukas muukaan, kuin festareiden paras bändi Foo Fighters. No okei, ehkä vähän puolueellista todeta näin, joten listaan tähän mieluusti myös muita hyviä vetoja ja pari uutta löytöäkin: Perjantain osalta festarit korkkasi loistavasti käyntiin Girl Talk. Sen sijaan illan pääesiintyjä oli auttamattoman huono (Kanye West). Enkä seiso ainoana tämän kommentin kanssa, valitettavasti. Odotin showta, mutta saatiin vaan yhden miehen monologi.
Löysin festivaalin kesällä kun suunnittelin reissuamme ja tapanani on seurata muutamien suosikkibändieni keikkakalenteria... ja sitten se tapahtui; kuin lahja olisi tippunut taivaalta kun tajusin että keikkatauolta palaava Foo Fighters esiintyy Vegasissa, ja mepä satutaan olemaan silloin juuri sopivasti vieressä Kaliforniassa. Ei mennyt kuulkaa montaa hetkeä kun pistin jo liput ostaen. Huikeinta oli myös se, että pari suomalaista ystäväämme olivat heti messissä myös! Kun kyseessä on festarit, bileet ja kavereiden tapaaminen, on päätösten reaktioaika näemmä aika nopeaa. Ja hauskaa.
Festareilla Las Vegasissa
Vegasissa meitä helli vielä lokakuun lopullakin aikamoiset helteet. Vähän mietittiin kylmeneviä yölämpötiloja, mutta ne osoittautuivat ihan pelotteluksi, koska ihan hyvin siellä vielä tarkeni illan päätteeksikin.
Oltiin tultu paria päivää aikaisemmin jo Vegasiin, jotta ystävämme Suomesta näkee myös Vegasia kunnolla. Itse ollaan vierailtu Vegasissa pariinkin eri otteeseen jo aikaisemmin, mutta täytyy kyllä sanoa että tämä Vegasin keikka oli kyllä niin paras kaikista, että voi kun hymyillä miten siistiä meillä oli!
Oltiin tultu paria päivää aikaisemmin jo Vegasiin, jotta ystävämme Suomesta näkee myös Vegasia kunnolla. Itse ollaan vierailtu Vegasissa pariinkin eri otteeseen jo aikaisemmin, mutta täytyy kyllä sanoa että tämä Vegasin keikka oli kyllä niin paras kaikista, että voi kun hymyillä miten siistiä meillä oli!
Hard Rock Hotellin pooli antoi hyvät perjantai fiilikset meille festareiden alkuun ja sitten siirryttiinkin jo Vegasin vanhalle puolelle ja Fremont Streetin päässä olevaan Plaza-hotelliin. Vinkki vitosena, että hotelli toimi loistavana kohteena festareita ajatellen ja oli suht edullinenkin, elikäs jos ensi vuonna joku (muukin) innostuu näistä festareista, niin suosittelemme tuota hotellia viikonlopuksi.
Noissa yllä olevisa kuvissa on kukas muukaan, kuin festareiden paras bändi Foo Fighters. No okei, ehkä vähän puolueellista todeta näin, joten listaan tähän mieluusti myös muita hyviä vetoja ja pari uutta löytöäkin: Perjantain osalta festarit korkkasi loistavasti käyntiin Girl Talk. Sen sijaan illan pääesiintyjä oli auttamattoman huono (Kanye West). Enkä seiso ainoana tämän kommentin kanssa, valitettavasti. Odotin showta, mutta saatiin vaan yhden miehen monologi.
Lauantain ylläri-pylläri oli kyllä Lionel Richie. Se veti niin sydämensä kyllyydestä, että sehän ihan tarttui!
Sunnuntain helteistä keskipäivää säesti Vegasin Philharmonic orkesteri yhdessä Cirque Du Soleil Beatles -tarinan kanssa. Harmi vain että ei ennätetty tästä näkemään kuin loput. Niin, ja uusina löytöinä tykästyin Neon Trees nimiseen bändiin sekä Fitz And The Tantrums, joka itseasiassa nähtiin pressissä Hard Rock Hotellilla kun heidän oma vitriininsä avattiin sinne. Hassu juttu tässä oli se että edellisenä iltana tutustuttiin Casinolla siihen vitriinin tekijään hänen työskennellessään siinä, joka kertoi samalla tulevasta pressistä ja kehotti meitä tsekkaamaan bändin festareilla. Tiesitkö muuten, että ainakin Vegasin HRC:ssä ne "vitriinit" vaihtuvat kolmen vuoden välein.
Mitä tulee muutoin festareiden toimivuuteen, niin toimivat loistavasti. Ei ollut kuulkaa Suomen tapaan sääntöjä säännön perään, vaan ihan saatiin olla rauhassa aikuisiksi. Ruokapuolta hehkutettiin etukäteen kulinaristikseksi, mutta tähän voi kyllä todeta että eivätpä ole käyneet Helsingin Flowssa, jossa ruokatarjonta on näemmä maailman parasta. Sain kyllä syödäkseni oikein makoisasti, ei sillä. Paikalta löytyi myös paljon kasvis ja vegaani vaihtoehtoja, sekä tietty pizza/hampurilaislinjaa.
Koko meidän festarinelikkö kyllä vannoi että tästä voisi tulla sopiva traditio. Miksi kesälomaansa ei voisi viettää lokakuussa jolloin samaan syssyyn saisi monta asiaa: helteet, poolit, sirkushuvit ja hauskat bileet. Minä sanon kyllä ainakin että yes! Viva Las Vegas!
Eng // Life is Beautiful -festival in Las Vegas was pure fun!
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä.
Mitä tulee muutoin festareiden toimivuuteen, niin toimivat loistavasti. Ei ollut kuulkaa Suomen tapaan sääntöjä säännön perään, vaan ihan saatiin olla rauhassa aikuisiksi. Ruokapuolta hehkutettiin etukäteen kulinaristikseksi, mutta tähän voi kyllä todeta että eivätpä ole käyneet Helsingin Flowssa, jossa ruokatarjonta on näemmä maailman parasta. Sain kyllä syödäkseni oikein makoisasti, ei sillä. Paikalta löytyi myös paljon kasvis ja vegaani vaihtoehtoja, sekä tietty pizza/hampurilaislinjaa.
Koko meidän festarinelikkö kyllä vannoi että tästä voisi tulla sopiva traditio. Miksi kesälomaansa ei voisi viettää lokakuussa jolloin samaan syssyyn saisi monta asiaa: helteet, poolit, sirkushuvit ja hauskat bileet. Minä sanon kyllä ainakin että yes! Viva Las Vegas!
Eng // Life is Beautiful -festival in Las Vegas was pure fun!
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä.
Tunnisteet:
festivaalit,
IG Travel Thursday,
Las Vegas,
USA
Voihan Whistler!
maanantai 3. marraskuuta 2014
Enpä osannut reilut pari viikkoa sitten ennustaa onnenpäivä-postausta tehdessäni että kun pistin pääni tyynyyn, jouduttiin muutaman tunnin kuluttua heräämään suru-uutisiin Suomesta. Sen tarkemmin asiaa avaamatta, totean vain että taivaalla on nyt kaksi tähteä lisää ja lämpimät muistot sydämissä heistä. Oli toisaalta onni, että ystävämme saapuikin juuri silloin kun kaikki tämä tapahtui. Se auttoi menemään eteenpäin ja toisaalta unohtamaan asian, kun niin surullista kuin se onkin, asiallehan ei lopulta voinut enää mitään. Pienimuotoinen blogitaukokin tuli juuri oikeaan aikaan. Urheesti kuitenkin vedettiin kaikki, mitä oltiin suunniteltu. Oli tosiaan Halloween-bileet ja toisetkin, mun synttärit, unohtumaton Vegasin reissu festareineen, paluu Losiin ja ystävän paluu Suomeen. Ja nyt jatketaan asumista täällä Hollywoodin vuokrakämpässä.
Mutta että jokin roti saataisiin tälle blogille ja matkakohteet kronologiseen järjestykseen, on pakko palata ajassa taaksepäin lokakuun alkuun ja Kanadan ruskamaisemiin British Columbian Whistleriin. Voi että, vieläkin tunnen nenänpäässä sen kirpsakan vuori-ilmaston ja raikkaan ilman jota noissa upeissa maisemissa sai todistaa. Itse matkakin Vancouverista oli kuin kangastusta - tie mutkitteli osittain Tyynenmeren rantaa pitkin jylhissä ja upeissa vuorimaisemissa.
Perille Whistlerin kylään oli suht helppo löytää. Ja ilmaisia parkkipaikkoja oli lukuisia. Autosta noustuamme tunsin ensimmäistä kertaa kolean, mutta raikkaan talvisään ihollani ja oli aika kaivaa esille New Yorkista ostamani kevyttoppatakki päälle. Tässä vaiheessa kuviteltiin vielä, että pääsemme edes jotenkin haikkaamaan itse Whistlerin vuorelle, vaikka olimme netistä lähtiessämme tutkineet että hissit eivät ole toiminnassa enää syyskaudella kuin viikonloppuisin. Emme kuitenkaan halunneet jättää reissuamme viikonlopulle, koska silloin oli luvattu huonoa säätä.
Kaupungin infopisteestä kuitenkin valaistiin asiaa, että vuorelle on mahdotonta päästä ilman hissiä, eikä sinne ole mahdollista päästä haikkamaan. Hetken pohdittuamme, infotiskin pirteä nainen sai meidät ylipuhuttua pyörän vuokraukseen ja se osoittautuikin meille oikein nappivalinnaksi. Whistlerin kylää reunustaa lukuisia eri haikkaus- ja pyöräilypolkuja ja lähdimmekin opasteiden johdattamina kohti Lost Lake Parkia. Infotiskin nainen tokaisi vielä, että hyvällä tuurilla näette karhuja retkellänne ja että ne ovat oikein mukavia, eikä niitä tarvitse pelätä. Kääk! Muutaman otteeseen metsäpoluilla kuului rasahduksia, ja oli pakko rallatella menemään, ja toivoa sen karkoittavan mahdolliset nallekarhut tiehensä.
Parin tunnin pyöräilyn jälkeen saavuttiin Rainbow Parkin Alta Lakelle, joka oli kuin tehty meidän pienelle evästauolle. Voi että eväät maistuvat muuten ulkoilmassa aina ihan törkeen hyville! Oon ollut tätä mieltä ihan lapsesta saakka, ja se ei näköjään katoa mihinkään. Kuuma kaakao tai tee puuttui vain termarissa, mutta ensiluokkainen maisema korvasi tämänkin.
Paluumatkalla Vancouveriin pysähdyttiin ei vain yksillä vesiputouksilla vaan jopa kaksilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Brandywine Falls (kuvassa ensimmäinen putous). Ja toisena Shannon Falls, jotka näkyvät helposti ajotielle, joten näiden ohi on vaikea olla ajamatta. Auton saa helposti parkkiin ja itse putouksille on lyhyt kävelymatka. Erilaisia haikkausreittejä löytyi myös, mutta me kurkkasimme vain itse putoukset.
Whistler oli aivan huikea kokemus! Päiväreissullakin nähtiin jo paljon, mutta hampaankoloon jäi ehdottomasti se, että emme päässet lainkaan Whistler-vuorelle tai lainkaan niille hisseille joilta olisi ollut mahdollista jatkaa matkaa haikaten. Tämäkin tietysti oltaisiin osattu ennakoida, jos oltaisiin tutkittu asia webistä hyvissä ajoin, eikä vasta paikan päällä Vancouverissa. Mutta minkäs teet, kun ollaan löysin rantein ja rennolla mielellä liikenteessä, niin ei asioista kannata turhia stressailla. Ollaan aika vakuuttuneita että palataan tänne nimittäin uudelleen. Joko keväällä tai loppukesästä, jolloin sesongin vaihtelut eivät vaikuta niin Whistlerin toimintaan. Löytyykö lukijoiden joukosta muita Whistler-faneja?
Eng // Day trip to Whistler was absolutely fantastic. Views were so amazing. Gotta get back someday.
Mutta että jokin roti saataisiin tälle blogille ja matkakohteet kronologiseen järjestykseen, on pakko palata ajassa taaksepäin lokakuun alkuun ja Kanadan ruskamaisemiin British Columbian Whistleriin. Voi että, vieläkin tunnen nenänpäässä sen kirpsakan vuori-ilmaston ja raikkaan ilman jota noissa upeissa maisemissa sai todistaa. Itse matkakin Vancouverista oli kuin kangastusta - tie mutkitteli osittain Tyynenmeren rantaa pitkin jylhissä ja upeissa vuorimaisemissa.
Perille Whistlerin kylään oli suht helppo löytää. Ja ilmaisia parkkipaikkoja oli lukuisia. Autosta noustuamme tunsin ensimmäistä kertaa kolean, mutta raikkaan talvisään ihollani ja oli aika kaivaa esille New Yorkista ostamani kevyttoppatakki päälle. Tässä vaiheessa kuviteltiin vielä, että pääsemme edes jotenkin haikkaamaan itse Whistlerin vuorelle, vaikka olimme netistä lähtiessämme tutkineet että hissit eivät ole toiminnassa enää syyskaudella kuin viikonloppuisin. Emme kuitenkaan halunneet jättää reissuamme viikonlopulle, koska silloin oli luvattu huonoa säätä.
Kaupungin infopisteestä kuitenkin valaistiin asiaa, että vuorelle on mahdotonta päästä ilman hissiä, eikä sinne ole mahdollista päästä haikkamaan. Hetken pohdittuamme, infotiskin pirteä nainen sai meidät ylipuhuttua pyörän vuokraukseen ja se osoittautuikin meille oikein nappivalinnaksi. Whistlerin kylää reunustaa lukuisia eri haikkaus- ja pyöräilypolkuja ja lähdimmekin opasteiden johdattamina kohti Lost Lake Parkia. Infotiskin nainen tokaisi vielä, että hyvällä tuurilla näette karhuja retkellänne ja että ne ovat oikein mukavia, eikä niitä tarvitse pelätä. Kääk! Muutaman otteeseen metsäpoluilla kuului rasahduksia, ja oli pakko rallatella menemään, ja toivoa sen karkoittavan mahdolliset nallekarhut tiehensä.
Parin tunnin pyöräilyn jälkeen saavuttiin Rainbow Parkin Alta Lakelle, joka oli kuin tehty meidän pienelle evästauolle. Voi että eväät maistuvat muuten ulkoilmassa aina ihan törkeen hyville! Oon ollut tätä mieltä ihan lapsesta saakka, ja se ei näköjään katoa mihinkään. Kuuma kaakao tai tee puuttui vain termarissa, mutta ensiluokkainen maisema korvasi tämänkin.
Paluumatkalla Vancouveriin pysähdyttiin ei vain yksillä vesiputouksilla vaan jopa kaksilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Brandywine Falls (kuvassa ensimmäinen putous). Ja toisena Shannon Falls, jotka näkyvät helposti ajotielle, joten näiden ohi on vaikea olla ajamatta. Auton saa helposti parkkiin ja itse putouksille on lyhyt kävelymatka. Erilaisia haikkausreittejä löytyi myös, mutta me kurkkasimme vain itse putoukset.
Whistler oli aivan huikea kokemus! Päiväreissullakin nähtiin jo paljon, mutta hampaankoloon jäi ehdottomasti se, että emme päässet lainkaan Whistler-vuorelle tai lainkaan niille hisseille joilta olisi ollut mahdollista jatkaa matkaa haikaten. Tämäkin tietysti oltaisiin osattu ennakoida, jos oltaisiin tutkittu asia webistä hyvissä ajoin, eikä vasta paikan päällä Vancouverissa. Mutta minkäs teet, kun ollaan löysin rantein ja rennolla mielellä liikenteessä, niin ei asioista kannata turhia stressailla. Ollaan aika vakuuttuneita että palataan tänne nimittäin uudelleen. Joko keväällä tai loppukesästä, jolloin sesongin vaihtelut eivät vaikuta niin Whistlerin toimintaan. Löytyykö lukijoiden joukosta muita Whistler-faneja?
Eng // Day trip to Whistler was absolutely fantastic. Views were so amazing. Gotta get back someday.
Happy Halloween!
torstai 30. lokakuuta 2014
Parin viikon mittainen blogihiljaisuus on nyt virallisesti murrettu, sillä halusin toivottaa teille kaikille näiden kuvien myötä oikein riemukasta Halloweenia! Nämä kuvat on otettu meidän Pre-Halloween bileistä parin viikon takaa täältä Los Angelesista. Juhlat pidettiin paikallisen ystävämme luona ja suomalaisten edustus oli aika hyvä, kaikkiaan neljä henkeä. Tai siis tarkemmin sanottuna siellä edusti pari Gatsby neitosta, yksi party-poliisi sekä Drunken Sailor.
Oli niin huikeeta päästä oikeisiin amerikkalaisiin Halloween-bileisiin viimeinkin! Talo oli koristeltu aivan viimeisen päälle ja jenkkien vieraanvaraisuus näkyi kaikessa. Meillä menikin alkuunsa hetki vain ylistäessä somistuksia ja huokaillessa, että vitsi miten siistiä tää kaikki on. Vessassa odottikin sitten karmiva Halloween yllätys suihkuverhoon hirtettynä....Käääääk!!! Lisäksi ammeesta kaikui karmivaa naurua... iiiiiks, just niin siistiä!
Huikean karmivaa Halloweenia jokaiselle kummitukselle ja zombielle! Me aiotaan huomenna viettää virallista Halloweenia täällä vuokra-asunnossa oikein suomalaisten kera (+ reilun sadantuhannen muun kanssa tuolla Hollywoodin kaduilla pidettävässä Halloween paraatissa sitten kun sinne siirrytään), sekä kaivertaa ihka ensimmäinen kurpitsa etkoilla. Mitenkäs teidän Halloween? Onko asut jo valmiina?
Eng // Pre-Halloween party in a real American way. Loooove it! Tomorrow again!
Oli niin huikeeta päästä oikeisiin amerikkalaisiin Halloween-bileisiin viimeinkin! Talo oli koristeltu aivan viimeisen päälle ja jenkkien vieraanvaraisuus näkyi kaikessa. Meillä menikin alkuunsa hetki vain ylistäessä somistuksia ja huokaillessa, että vitsi miten siistiä tää kaikki on. Vessassa odottikin sitten karmiva Halloween yllätys suihkuverhoon hirtettynä....Käääääk!!! Lisäksi ammeesta kaikui karmivaa naurua... iiiiiks, just niin siistiä!
Huikean karmivaa Halloweenia jokaiselle kummitukselle ja zombielle! Me aiotaan huomenna viettää virallista Halloweenia täällä vuokra-asunnossa oikein suomalaisten kera (+ reilun sadantuhannen muun kanssa tuolla Hollywoodin kaduilla pidettävässä Halloween paraatissa sitten kun sinne siirrytään), sekä kaivertaa ihka ensimmäinen kurpitsa etkoilla. Mitenkäs teidän Halloween? Onko asut jo valmiina?
Eng // Pre-Halloween party in a real American way. Loooove it! Tomorrow again!
Onnenpäivä!
lauantai 18. lokakuuta 2014
Terveiset täältä aurinkoisesta osavaltiosta, eli Californiasta. Varsinaista onnea olen saanutkin täällä osakseni, ja vasta alle viikko vierailua takana. Nimittäin sen lisäksi että minulla asuu täällä ystäviä ja tuttavia ja että Helsingin Kallion ihanasta naapuristamme on pian tulossa myös väliaikaisesti naapuri meille Hollywoodissa, sain tänään ystäväni Helsingistä kylään tänne. Jihuu! Seuraavat pari viikkoa menneen siis aika lailla eläessä, no sanotaanko vaikka täysillä. Tai täysin rinnoin! Tulevat viikot tuovat eteemme alkaen huomisesta Halloween-bileet, mun synttärit, Vegasin reissun festareineen, toiset synttärit, asumista Hollywoodissa ja ehkäpä vielä kertaalleen Halloween-bileet. Joten tältä pohjalta voin vähän ennustaa että blogini ei päivity ihan reaaliajassa. Kamera kulkee kyllä mukana menossa ja jutut tulevat sitten kun menoilta ehditään. Paitsi että kamera ei ollut tänään mukana, kun haimme ystävämme kentältä ja menimme syömään Venicelle, jossa saatiin todistaa tämä upea auringonlasku. Tämä kuva on otettu iphonella ja on ihan käsittelemätön. Sellainen tämä LA on, ihmeellinen! Kun kuvatkin on aika priimaa, kalustosta riippumatta. Lisää palmukuvia, rantakuvia, Vegaskuvia, Halloweenkuvia ja lisää taas palmukuvia (niihin ei voi kyllästy koskaan) löytyy Instagramista nimellä Sannasevenseas. Nähdään siellä! Ihanaa viikonloppua kaikille! Täällä polkaistaan jo Halloween käyntiin... Mitä sinne kuuluu?
Eng // My friend from Finland came to LA for couple of weeks.. So happy for that.
Eng // My friend from Finland came to LA for couple of weeks.. So happy for that.
Tähtipölyä ja ajattelemisen aihetta. Isosti!
perjantai 17. lokakuuta 2014
Torstaina saimme nauttia oikein kunnolla Hollywoodin tähtipölystä. Oltiin nimittäin leffoissa itse Sharon Stonen kanssa. Aika hurjaa, eikö totta! Mutta jos sain hetkeksi huomionne, niin hienoa, jatketaan. Tänään nimittäin kolahti ja aika syvältä. Tuolla leffoissa siis. Ja välillä onkin erittäin hyvä karistaa tuo, helposti länsimaalaisessa yhteiskunnassa kertyvä, tähtipöly olkapäiltänsä ja kääntää katse toisaalle.
Olimme tänään nimittäin ihanan Madden vinkkaamana My Name Is Water -dokumenttielokuvan ensi-illassa Hollywoodin Film Festivaleilla. Olin monestakin syystä innoissani elokuvasta! Ensinnäkin rakastan leffa-festareita (Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa jäi tänä vuonna välistä kun no, ollaan täällä reissussa) ja vieläpä kun kyse on dokumenttielokuvasta ja indie-pätkästä, niin olin tosi innolla menossa leffoihin. En vain osannut ajatellakaan että se osuisi ja uppoisi niin vahvasti kun se teki. Olimme kummatkin elokuvan jälkeen todella vaikuttuneita näkemästämme. Elokuvasta oli helppoa poimia niitä samoja fiiliksiä, varsinkin kun on nyt itse täällä tien päällä. Sitä reissaa, etsii, on ja elää. Kysyy ja miettii. Kyseenalaistaa...
Moni on jo sanonut meille, joko omasta kokemuksestaan tai miettiliäisyyttään, että miltähän tuntuu palata vuoden päästä samaan oravanpyörään? Tai onkohan se edes mahdollista vai tuleekohan reissu muuttamaan meidän ajatusmaailmaa jollain tapaa, jonka myötä ajautuu tekemään aivan jotain muuta. Relevantteja kysymyksiä kaikkia. Eikä minulla ole niihin vastauksia, mutta pirun vaikuttava tuo näkemämme dokumentti oli. Sanotaanko että se puhutteli meitä siihen tapaan, että olisi upeaa jos meidänkin matkalla olisi jokin suurempi tarkoitus. Ja nyt en voi millään verrata tekemisiin, joita tuossa dokumentissä nähtiin, mutta tarkoitan sitä, että hienoa jos olisi jokin tarkoitus ja pääasia oli että elokuva sai ajattelemaan. Sehän on elokuvien taika.
En haluaisi tuota traileria enemmän leffasta muuta kertoa, mutta toivon että saatte sen jostain käsiinne ja katsotte sen. Lyhykäisyydessään tarina kertoo kuitenkin etsimisestä, löytämisestä ja auttamisesta, sekä ihmisten perustarpeesta ja oikeudesta, vedestä. Joka valitettavasti kaikkialla ei ole lainkaan itsestäänselvyys.
Arvostan Justin Aranaa, dokumentin tekijää, suunnattomasti nyt. Ja olipa meillä ilo ja kunnia keskustellakin hänen kanssaan leffan jälkeen. Nämä on juuri niitä hetkiä, kun asioilla on merkitystä...
Sitä minäkin haluaisin ja varmasti kaikki. Kantaa edes jollain tavalla korteni kekoon. En missään vaiheessa kuvitellutkaan vaan reissaavani kultapossukerhossa maailmanympäri, vaan haluan että asioilla on merkitystä. Katsokaa ihmeessä traileri alla olevasta linkistä.
My Name Is Water - Official Trailer from Justin Arana on Vimeo.
Dokumentin on tuottanut Sharon Stone. Siitä syystä hän oli myös paikalla (jota en olisi kyllä ihan ensimmäiseksi uskonut). Ja jos jotkut terveiset voin häneltä kertoa, niin kerron sen mitä hän sanoi leffan jälkeisessä Q&A:ssa. Hän toivoi, että jos jokainen meistä kiinnittäisi huomiota veden käyttöönsä. Hän on itse ollut jo vuosien ajan hyväntekeväisyystöissä ja järjestöissä mukana ja ajanut Afrikassa puhtaan veden puolesta kaivokampanjoita. Me täällä länsimaissa pidämme vettä monesti itsestäänselvyytenä ja hän ehdottikin, että entäpäs jos vaikka hampaiden pesun aikana ei pidettäisi hanaa koko ajan auki vaan suljettaisiin se välillä. Mutta niinhän me kaikki jo tehdäänkin, eikö vain?
Ja mistäkö syystä tein tämän postauksen? Koska elokuva oli niin vaikuttava, että sai minut ajattelemaan oikeita asioita... Olen odottanut jonkin sorttista ahaa!-elämystä tulevaksi... Ehkäpä se oli tässä. Kuka tietää... Mukavaa viikonloppua kaikille!
Eng // We saw last night a My Name Is Water -documentary in Hollywood Film Festival and that got me thinking big time. It´s a must see film! Please find it and watch it. Share the inspiration.
Kuvassa dokumentin tekijä Justin Arana sekä tuottaja Sharon Stone.
Olimme tänään nimittäin ihanan Madden vinkkaamana My Name Is Water -dokumenttielokuvan ensi-illassa Hollywoodin Film Festivaleilla. Olin monestakin syystä innoissani elokuvasta! Ensinnäkin rakastan leffa-festareita (Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa jäi tänä vuonna välistä kun no, ollaan täällä reissussa) ja vieläpä kun kyse on dokumenttielokuvasta ja indie-pätkästä, niin olin tosi innolla menossa leffoihin. En vain osannut ajatellakaan että se osuisi ja uppoisi niin vahvasti kun se teki. Olimme kummatkin elokuvan jälkeen todella vaikuttuneita näkemästämme. Elokuvasta oli helppoa poimia niitä samoja fiiliksiä, varsinkin kun on nyt itse täällä tien päällä. Sitä reissaa, etsii, on ja elää. Kysyy ja miettii. Kyseenalaistaa...
Moni on jo sanonut meille, joko omasta kokemuksestaan tai miettiliäisyyttään, että miltähän tuntuu palata vuoden päästä samaan oravanpyörään? Tai onkohan se edes mahdollista vai tuleekohan reissu muuttamaan meidän ajatusmaailmaa jollain tapaa, jonka myötä ajautuu tekemään aivan jotain muuta. Relevantteja kysymyksiä kaikkia. Eikä minulla ole niihin vastauksia, mutta pirun vaikuttava tuo näkemämme dokumentti oli. Sanotaanko että se puhutteli meitä siihen tapaan, että olisi upeaa jos meidänkin matkalla olisi jokin suurempi tarkoitus. Ja nyt en voi millään verrata tekemisiin, joita tuossa dokumentissä nähtiin, mutta tarkoitan sitä, että hienoa jos olisi jokin tarkoitus ja pääasia oli että elokuva sai ajattelemaan. Sehän on elokuvien taika.
En haluaisi tuota traileria enemmän leffasta muuta kertoa, mutta toivon että saatte sen jostain käsiinne ja katsotte sen. Lyhykäisyydessään tarina kertoo kuitenkin etsimisestä, löytämisestä ja auttamisesta, sekä ihmisten perustarpeesta ja oikeudesta, vedestä. Joka valitettavasti kaikkialla ei ole lainkaan itsestäänselvyys.
Arvostan Justin Aranaa, dokumentin tekijää, suunnattomasti nyt. Ja olipa meillä ilo ja kunnia keskustellakin hänen kanssaan leffan jälkeen. Nämä on juuri niitä hetkiä, kun asioilla on merkitystä...
Sitä minäkin haluaisin ja varmasti kaikki. Kantaa edes jollain tavalla korteni kekoon. En missään vaiheessa kuvitellutkaan vaan reissaavani kultapossukerhossa maailmanympäri, vaan haluan että asioilla on merkitystä. Katsokaa ihmeessä traileri alla olevasta linkistä.
My Name Is Water - Official Trailer from Justin Arana on Vimeo.
Dokumentin on tuottanut Sharon Stone. Siitä syystä hän oli myös paikalla (jota en olisi kyllä ihan ensimmäiseksi uskonut). Ja jos jotkut terveiset voin häneltä kertoa, niin kerron sen mitä hän sanoi leffan jälkeisessä Q&A:ssa. Hän toivoi, että jos jokainen meistä kiinnittäisi huomiota veden käyttöönsä. Hän on itse ollut jo vuosien ajan hyväntekeväisyystöissä ja järjestöissä mukana ja ajanut Afrikassa puhtaan veden puolesta kaivokampanjoita. Me täällä länsimaissa pidämme vettä monesti itsestäänselvyytenä ja hän ehdottikin, että entäpäs jos vaikka hampaiden pesun aikana ei pidettäisi hanaa koko ajan auki vaan suljettaisiin se välillä. Mutta niinhän me kaikki jo tehdäänkin, eikö vain?
Ja mistäkö syystä tein tämän postauksen? Koska elokuva oli niin vaikuttava, että sai minut ajattelemaan oikeita asioita... Olen odottanut jonkin sorttista ahaa!-elämystä tulevaksi... Ehkäpä se oli tässä. Kuka tietää... Mukavaa viikonloppua kaikille!
Eng // We saw last night a My Name Is Water -documentary in Hollywood Film Festival and that got me thinking big time. It´s a must see film! Please find it and watch it. Share the inspiration.
Tunnisteet:
ajatuksia,
Lifestyle,
matkailu,
My Name Is Water
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)